Joutaisivatko hautausmaat kokonaan pois?

Minkä virren sävelellä lauletaan?

Ei kauan mennyt. Niin… viimeksi kesällä Hietaniemen hautausmaalla kuvatessa tuli ajatus siitä, että jonain päivänä tämäkin paikka on täynnä kerrostaloja.

Timo: Jaa-a, täytyisi vissiinkin löytyä tuolle vuodatukselle ihan ikioma sävel… :p

Yhteisöverotuksessa kirkko taitaa oikeuttaa varojaan hautaustoimella. Maallistamista on ehdoteltu ja yleensä juuri kirkon/uskovaisten puoli on halunnut jarrutella. Ajatus itsestä raatona ei ole kovin vieras, eikä herätä hirveästi tunteita. En jaksa vääntää siitä että onko uskottomille tungettava erilliset alueet vai onko se perinteistä kirkkomaan ulkopuolelle segregointia.

Tosin kun ruumis on testamentattu lääkäriopiskelijoiden silvottavaksi, ei asialla ole niin väliäkään. (Pitää sitä yksi hyvä teko tehdä elämässä. Tai ainakin kuolemassa.) Ruumis on teknisesti mätää lihaa ja siis samantapaista ongelmajätettä kuin vaikka lehmänruhot. Kuopattava tai jotain muuta niille on tehtävä. Olipa sitten vakaumus mikä tahansa. (Kysymys on tämänpuoleisesta elämästä. Muiden kuin kuolleen.)

Virtuaalisia hautapaikkoja on jo nyt. Kenties ”eidiginatiiveille” voi tuntua abstraktilta että ei mennä johonkin konkreettiseen paikkaan vaan vaikka suojellaan toisen nettisivuja. Minusta on parempi palata sen luo mikä on eläessään ollut kuin mennä paikkaan jonka suhde on pelkässä ruumiin sijainnissa. (Miksi kummitella hautausmaalla eikä vakipubissa?)

Mietin, että nämähän tuntuu olevan kaikille taakka. En tiedä olisiko ihan hullu homma kulttuurillisten rakennusten, hautausten ja hautausmaiden hoidon voittoa tuottamattomalle säätiölle tai jollekkin vastaavalle. Siinä voisi olla mukana kunnat, valtio ja kaikki erilliset seurakunnat velvoitteensa mukaan maksaen osuutensa jäsenensä ja asukkaiden osuuden mukaan. Tämä säilyttäisi miljööt ja työpaikat. Samalla se antaisi maksajalle oikeuksia.
Omakohtaisesti tiedän, että aina haudanhoidosta ja hautapaikasta on maksettu ainakin minun suvussa. Jos hauta on hoitamatta, niin kyllä se sieltä häviää. Tällä viittaan kaukaiseen lapsettomaan sukulaiseen. Toisaalta tiedän, sen vaikka mummoni on haudattu hautausmaalle 1930-luvulla, ei kynttilää tee mieli mennä laittamaan, kun en tiedä mihin. Nämä on erittäin hienotunteisen tarpeen asioita.

Ei kirkon perustehtävä vaarantuisi, vaikka hautausmaat siirrettäisiin kuntien omistukseen. Olisi vain varmistettava lainsäädännöllä se, että hautausmailla saa suorittaa uskonnollisia menoja hautausten yhteydessä vapaasti ja hautamuistomerkkeihin saadaan sijoittaa uskonnollisia symboleita. Kappelit voisivat ehkä silti säilyä seurakunnilla.

Katja: Kappas vain, miten yksiin meillä menivät aatokset epäjalot…

Tuomo: Lapsena minua pelotti ajatus ruumiin polttamisesta ja halusin ehdottomasti arkkuhautauksen. Vanhemmiten olen muuttanut mieleni: minun pääkallollanihan ei kukaa pelaa futista! Sisäpaisti: Tomua ja tuhkaa me olemme, kaikki, vaikka kaikki eivät sitä usko. Minä halusin nähdä nuorena pappina, onko se tuhkajuttu totta. Kävin krematoriossa ottamassa selvää. On se totta.

Mutta toisaalta: Kun meissä on vielä Jumalan puhaltamaa henkeä, niin me olemme Jumalalle arvokkaita. Jos me olemme hänelle arvokkaita eläessämme, niin miksi emme myöskin kuollessamme? Miksi muuten hän herättäisi meidät uuteen elämään?

Eija: Monilla hautausmailla on myös erityisiä paikkoja, joissa voi sytyttää kynttilän sellaisten rakkaitten muistoksi, jotka on haudattu muualle. Helsingin Hietaniemessä on sitä varten suunniteltu eräänlainen portaikko kynttilämerta varten. Paikka löytyy Mechelininkadun Töölönpuoleisen portin lähettyviltä. Portilta katsottuna se on oikealla kädellä, Karjalaan jääneitten muistomerkin lähettyvillä.

Yrjö: Harva muistaa, että kirkko on aloittanut sairaitten hoidon, lasten opettamisen ja väestökirjanpidon. Vasta kun nämä asiat ovat ruvenneet toimimaan riittävän hyvin, yhteiskunta on ottanut nuo tehtävät kontolleen. Seuraava askel voisi olla hautausmaitten hoito. Vai ehtisikö mahdollinen kirkon vihkioikeuden poistaminen ennen sitä?

Ei haudan kaivuu ja peitto kuulu seurakunnan keskeisimpiin tehtäviin. Hautaan siunaaminen on selkeästi kirkollinen toimi, jolla on tietynlainen jumalanpalvelusluonne. Voisi sen jollain tavoin ajatella olevan eräänlainen sanajumalanpalvelus. Pääsykin tilaisuuteen on kaikille vapaa. Hautausmaiden hoito on historiallisista syistä ollut kirkon tehtävä. Sen jälkeen kun enemmistö kunnan jäsenistä ei kuulu enää kirkkoon, voidaan kyllä kysyä, onko se kirkon tehtävä. Perustehtäviin sitä ei kyllä voi lukea. En tiedä, olisiko hassu tai kuolleena syntynyt ajatus, että pääkaupunkiseutu, jossa kirkkoon kuuluminen on heikointa, siirtäisi hautaustoimen kunnalle ja kustannettavaksi kunnallisverolla, kun kirkkoon kuuluminen laskee alle 50 prosentin. Saisi myös eräänlaista vertailuaineistoa, miten kunta hoitaa tehtävän verrattuna seurakuntaan. Muualla maassa menee paljon pitempään, ennen kuin enemmistö ei enää kuulu kirkkoon.