Gebreselassie Etiopialainen 10 000 metrin maailmanmestari hävisi yllättäen Ateenan Olympialaisissa. Helsingin sanomat kysyi millainen pettymys se hänelle oli. Gebrese sanoi: ”onhan se surullista, mutta se on vain urheilua.”
Onhan se surullista, että vain kolme ääntä uupui eilisessä vaalissa. Nyt voin lohduttaa itseäni Gebresen tavoin: ”onhan se surullista, mutta se on vain kirkkopolitiikkaa. ”
En tosin tehnyt vaalityötä. Ajattelin selviäväni ilmankin. Enkä tunnistanut mitään jännitystäkään asian suhteen. Arvelin että katsotaan nyt miten käy. Siinäpä näkee sitten, paneudunko asiaan jatkossa, vai ihan johonkin muuhun.
Näin unen jokunen päivä sitten ja sain vain muutaman äänen ja huomasin olevani pettynyt. Joten herättyäni tajusin vasta, että minulla oli sittenkin jännitystä ja asia merkitsi minulle enemmän , kuin olin myöntänyt.
Oivalsin tuossa aamulenkillä sen miten tärkeitä on ystävyyssuhteiden hoitaminen. Olen pitkään ”saarnannut” siitä, että rippikoulutyössä tärkeintä on luoda hyviä suhteita nuoriin. Jolloin leirin jälkeen on siltä pohjalta helppo yhteyksiä jatkaa.
Itse olen tuon asian elämässäni laiminlyönyt. Olen paneutunut moneen muuhun asiaan, mutta tähän en. Sain ääniä jokseenkin saman verran, kuin neljävuotta sitten. Josta päätellen neljässä vuodessa en ole luonut uusia hyviä suhteitakaan.
Ystävyyssuhteiden luomisen olen siis jättänyt tekemättä. Hyvän opetuksen tässä sain. Minun on laitettava nyt prioriteettien kärkeen muut ihmiset ja kiireetön aika heille.
Olet tosisti – voittaja. Jos maassa äänestysprosentti painuu valtakaupungeissa jo alle kymmenen ja keskimäärin maassakin 12,7 prossaan, ei demokratiasta voi puhua – paremmin sen irvikuvasta. Tuossa rinnalla olevassa blogissa pohtii kirjoittaja totalitarismista. En jaksanut sitä lukea – tuo sana vain jää mieleen pinnalle.
Kirkko käy taas uusin voimin – n. 50% uudistuneena – kohti vieläkin suurempia haasteita. Vaihtuvuus kertoo väsymyksestä, koska ei muutakaan teemaa osaa löytää.
Mikäli tuo viran puettu tai uskaltaisinko jopa sanoa, sen itseensä pukema eräänlainen viisauden totalitarismi, ei löydä kirkon sakastin portailta tietä tämänkin vaalituloksen vastuuseen ja ihmisten keskuuteen, menetys vain jatkuu. Hän, joka väittää, että suuntaan on syy meissä, jotka jätimme äänen käyttämättä – moni meistä nyt ensi kertaa, on ollut mielestäni itse tavoitteeton jo ennen meitä. Sen kyllä myönnän, että olen nyt tuossa enemmistössä, tahtomattani.
Pekka
On hyvä että asetuit ehdokkaaksi. Ainahan kaikki eivät voi voittaa, paitsi sopuvaaleissa. Mutta niissä taas tavallisten seurakuntalaisten mahdollisuus äänestämään pääsystä jää pois.
Mikäli olet ensimmäisenä varalla, niin voi olla suuria mahdollisuuksia toimikauden aikana tuleviin muutoksiin, jolloin olet sisällä.
Oma rakkaani Colette oli mukana vaaleissa Somerolla ja tuli valituksi.
Voimia ja siunausta elämääsi!
Kiitos Matias.
Sopuvaali voi kertoa siitä, että seurakunnassa asiat tulee hoidettua hyvin. Hyvä yhteishenki on aika tärkeä seurakuntatyössä.
Ehkäpä tärkein. Pienten seurakuntien yhteisöllisyys voi toimia oikein hyvin. Isot seurakunnat joutuvat elämään monien ristiriitojen kanssa ja se heikentää monien motivaatiota äänestämiseenkin. Meillä oli vain yksi lista ja pidän sitä todella hyvänä asiana.