Puolustusvoimat sitoutuu kaikkien ihmisten, myös eri vähemmistöjen, ehdottomaan tasa-arvoon ja jakamattomaan ihmisarvoon.
Tämä on myös oma kantani. Pyydän siksi anteeksi aiemman blogikirjoitukseni sävyä. Tarkoitukseni ei ole halventaa ketään ja siksi olen poistanut tekstin.
No nyt luin sen Puolimatkan sivuilta. Hyvä on. Arviointivirhe oli käyttää lainattua huumoria naisten roolista, feministitithän ovat tunnetusti huumorintajuttomia – arviointivirhe, mikäli kaihtaa älämölöä.
Pahempi arviointivirhe oli poistaa kirjoitus ilman perusteltua syytä vain älämölön tähden.
Piispoille ei ole pomoa, mutta kenttäpiispalla on. Kenttäpiispa on puolustusvoimain palveluksessa, ja varmasti annettu eri tavoin implisiittisesti ymmärtää, mitä pitää tehdä. Lisäksi Pekalla olisi ehkä syytä profiilissa olla siviilipuku päällä.
Itse kirjoitus oli hyvä. Faktisesti se piti paikkansa. Koko kohu kertoo jälleen kerran siitä, kuinka kapea sanan- ja mielipiteen vapaus punavihreässä totaalidemokratiassa on.
En epäile, etteikö kabinetinkin kautta olisi tullut hienovaraista ohjausta. Kuka tietää.
Juu kyllä vapaus kaventuu jatkuvasti. Tärkeää on säilyttää omantunnon- ja ajattelun vapaus. Sieluun ei voi kajota. Alexander solzhenitsyn kertoo tapauksia Stalinin mielipidevainojen ajalta, joissa yksilöltä on viety kaikki minkä ihminen toiselta voi viedä, omaisuus, läheiset ihmiset, maine, terveys ja ihmisarvo, ja kuitenkaan he eivät taipuneet edes pahimmissa kidutuksissa. Ei ollut mitään keinoa saada sellaista ihmistä tuhotuksi kuin ruumiin puolesta. Paljon oli myös tapauksia, joissa oikeudessa valheellisen syytöksen myöntämistä vastaan luvattiin säästää läheisten henki, omaisuus jne. mutta lupausta ei pidettykään vaan syytetty tuomittiin, eikä läheisiä tai mitään säästetty. Heidät tuhottiin totaalisesti. Pahin tapahtui näissä tapauksissa siinä, kun syytetty myi sielunsa valheelle. Ei siis kannata kerätä rikkauksia maan päälle, täällä ne voidaan viedä. Sen sijaan tiedon ja taidon aarteita, rehellisyyttä, rukousta, Herran pelkoa jne. on hyvä kerätä ja sitä säilyttää taivasta varten.
Sävyt sikseen , mutta kyllä käsitykseni mukaan myös kenttapiispalla on oikeus julkisesti analysoida yhteiskuntamme henkistä ja hengellistä tilaa ilman anteeksipyyntöjä. Valilitsevaa ilmapiiriä kuvaavat hyvin ahdamielisyyttä ja käsitysten vanhentuneisuutta korostavat kritiikit, kun mielipide ei olekaan kulttuurieliitin enemmistön mielipiteitä myötäilevä. Olemmeko nyt kaikkine vapauksinemme onnellisempia kuin ennen, kun oli joitain ihanteitakin.
Pride-kulkueessa marssi ylikersantti sotilaspuku päällä. Miksei täällä voisi kirjoittaa sotilaspuku päällä?
Näköjään 2016 puolustusvoimat teki Pride-linjauksen:” Virkapuvussa saa osallistua kulkueeseen.”
Nyt sen sijaan puolustusvoimat teki linjauksen kenttäpiispan sananvapauteen, joka koskee osaltaan avioliittoa. Puolustusvoimat voisi nähdäkseni pysyä omalla tontillaan, ettei maanpuolustustahto kärsi inflaatiota.
Minusta missään poliittisissa marsseissa ei saisi esiintyä asepuku päällä.
Luin alkuperäisen blogin Puolimatkan nettisivuilta (vähän jälkijunassa). Tekstissä oli sekä hyvää että huonoa. Se, mikä oli epäonnistunutta (yksilöimätön ”marxilaisten” osoittelu ja lopun sitaatti sekä muutaman viestiä pehmentävän ja täsmentävän sanavalinnan puute) ei mielestäni kumoa hyvää ydintä ja monia hyviä pointteja. Noin niin kuin kristillisen luomisuskon näkökulmasta. On merkillistä, jos kirkon pappi ei saa julkisuudessa ottaa kantaa kirkon perinteisen sukupuolten lukumäärää ja seksuaalisuuden toteuttamista sekä aviolelämää koskevien käsitysten puolesta.
Alan ymmärtää, miksi piispakunta pitää matalaa profiilia sosiaalisessa mediassa. Kantaa ei kannata ottaa, jos haluaa itselleen työrauhan, koska mistä tahansa kannanotosta joku taho voi loukkaantua ja alkaa vaatia piispaa tilille: homofobiasta, naisten alistajien suojelemisesta, väärästä Israel-käsityksestä, ihmisten kärsimyksen pitkittämispyrkimyksestä, puuttumisesta kirkolle kuulumattomiin asioihin jne jne jne.
Voimia ja jaksamista sekä siunausta Sotarovasti Särkiölle!
Näin juuri. Nyt yksi piispa rikkoi perinteen, ettei julkisesti olla erimieltä jonkun toisen piispan kanssa. Espoon piispa koki tulleensa esineellistetyksi. Höpsis. Eihän Pekka blogissaan sentään vaatinut piispatarta osallistumaan synnytystalkoisiin.
Jos olisin tällä hetkellä armeijassa varusmiehenä ja olisin lukenut Pekka Särkiön bogitekstin, harkitsisin kyllä kahdesti, puhuisinko itseäni koskevista, persoonaani olennaisena osana kuuluvista asioista hänen kanssaan. Riittävää luottamusta tuskin olisi.
Jorma Hentilä. Luottamus ja sen riittävyys on tärkeä, mutta myös monitahoinen ja syvästi henkilökohtainen asia. Aihepiiristä riippumatta. Komppaan alla olevaa Anna Lukan näkökulmaa.
Näin aluksi otsikot kohusta ja luin Ylen artikkelin aiheesta; sen jälkeen menin lukemaan Puolimatkan sivulta itse blogitekstin. Hämmennyin siitä, sillä otsikoiden perusteella oletin paljon raflaavampaa tekstiä. Eniten raivoa varmaankin herätti viimeinen kappale, lainaus Huovisen tekstistä.
Olen Särkiön alkuperäisen kirjoituksen kanssa hyvin pitkälti samaa mieltä, mutta haluaisin pyytää kaikkia tästä näkökulmasta kirjoittavia, erityisesti miehiä, kiinnittämään huomiota siihen, että tekstistä karsiutuisi pois viittaukset, jotka voidaan tulkita niin, että naisen pitäisi olla yksinomaan nyrkin ja hellan välissä, piikana. Toki etenkin nykypäivänä kaikki tekstit on mahdollista tulkita juuri niin kuin itse haluaa ja kaikesta mahdollisesta on oikeus loukkaantua. Mutta Raamatun mukaista perhemallia ja avioliittoa puolustavista teksteistä tulisi pyrkiä karsimaan kaikenlainen sarkasmi ja happamuus naisia tai feminismiä kohtaan ja sen sijaan pyrkiä tuomaan esiin, että todellisuudessa se on juuri sitä, mitä moni nainen sydämessään kaipaisi! Että mies todella omistautuu heille ja sitoutuu heihin kuolemaan asti. Että mies on perheen johtaja, joka suojelee ja puolustaa vaimoaan ja lapsiaan vaikka oman henkensä uhalla. Ja että nainen saa kokea äitiyden ilon ja onnen ja voi luottaa siihen, että mies on hänen tukenaan ja lasten kasvattajana, eikä jätä häntä. Miehet, sanokaa että tämä se on, mitä te haluatte naisille antaa! Tämä on se, mihin Jeesus kehottaa!
Mikäli aviomiehet kohtelisivat vaimojaan niin kuin Kristus heitä kehottaa kohtelemaan, feminismiä ei tarvittaisi eikä olisi koskaan tarvittukaan yhtään mihinkään. Valitettavasti ihmisten vajavaisuuden takia tässä on ollut paljon puutteita. Monen naisen (ja varmasti miehenkin) sydän on pahasti särkynyt, kun heitä on kohdeltu kertakäyttötavarana ja tästä on jäänyt pahat haavat. Ja jos miehet puhuvat naisista sävyyn, jonka voi tulkita vähänkin halventavaksi, sohaistaan näitä vanhoja haavoja pahasti, jolloin herää alkukantainen raivo (osittain syystä).
Ainakin omassa elämässäni voin nähdä sen olevan täysin totta, mitä Särkiö kirjoitti siitä, että avioliiton arvostuksen särkyminen on vähentänyt syntyvyyttä. Ennen uskoontuloani olisin nähnyt avioliittoon menemisen ja lasten saamisen valtavana riskinä omalle hyvinvoinnilleni ja toimeentulolle, sillä nykypäivän yhteiskunnassa avioliiton tai parisuhteen ei edes ajatella voivan kestää. Olisin pitänyt todennäköisyyttä jäädä yksinhuoltajaksi aivan liian suurena, jotta olisin voinut ottaa sen riskin että olisin yrittänyt saada enemmän kuin yhden lapsen, jonka nyt varmaan saisi hoidettua vaikka aviomies jättäisikin. Nyt kun olen uskossa, uskallan harkita naimisiin menemistä sellaisen miehen kanssa, josta tiedän että hänkin todella uskoo Jeesukseen ja lähtökohtaisesti on sitoutunut olemaan kanssani ja tukenani, vaikka mitä tulisi.
Huovisen tekstiin liittyen vielä tahtoisin kommentoida, että soisin kyllä tällaisten lainausten ”Naisen pittää tehä lapsia ja hoitaa ne ja laittaa ruokaa ja ommella. Näin on ollut maalimoitten alusta.” saatteeksi miesten lisäävän, että he haluavat rakastaa ja tukea ja auttaa naisiaan tässä tehtävässä, niin kuin Kristus kehottaa heidän tekevän. Juuri tällaisen miehen kanssa naiset haluavatkin olla ja saada lapsia. Ei sellaisen, joka sysää kaikkeen lapsiin liittyvän naisen vastuulle ja itse liukenee vastuusta. Tällaisesta on monella naisella kokemusta ja tällaiset kokemukset ovat juuri omiaan herättelemään feministisiä pyrkimyksiä.
Anna Lukka : KIiTOS ! Siunausta sinulle.
Hyvä kommentti. Nainen tarvitsee kyvykkään ja vahvan miehen. Tänä aikana sellaisen miehen kuvaksi on tehty naista alistava tyranni, joka käyttää voimaansa naista vastaan. Tämä on todellinen irvikuva, jonka ylläpito hämää miehiä, naisia ja lapsiakin. Kyvykäs mies tekee kaikkensa kantaakseen täyden vastuun toimistaan; naimisesta ja sen seurauksista, vaimostaan, kodistaan, toimestaan ja lapsistaan. Kun vaikeat ajat tulevat, sellaisella suhteella, jossa mies ja nainen ovat kumpikin kyvykkäitä ja sitoutuneet yhteen kantamaan yhdessä vastuuta liitosta ja sen seurauksista, on epäilyksettä ylivoimainen mahdollisuus pysyä. Myös lapsen on ehdottomasti paras kasvaa tällaisten vanhempien hoidossa.
Kuka nainen tahtoo heikon ja kyvyttömän miehen? Lyhytaikaiseen suhteeseen sellainen voi tuntua hyvältä, kun ensihuumassa miestä voi ohjailla ja dominoida. Kun myrsky kohtaa – se aivan varmasti kohtaa – sellainen mies on hyödytön, pahimmillaan haitaksi, jäädessään ruikuttamaan kovaa kohtaloaan.
Ja kuka mies tahtoo ailahtelevaisen naisen, joka elää asenteella, ettei tarvitse miestä välttämättä ollenkaan ja on tahollaan valmis vaihtamaan miestä heti, kun siltä alkaa tuntua? Mies on perheen pää juuri siinä mielessä, että hänen tulee rakastaa Jumalan tahdon mukaan vaimoaan kuin Kristus rakasti seurakuntaa, ja kun hän näin antaa itsensä Jumalan palvelukseen – jota perheestä huolehtiminen todella on – saa hän itselleen rakastavan vaimon, jonka kanssa yhdessä kuljetaan toisen kuolemaan asti, myös läpi todella vaikeiden tilanteiden.
Lukalla oli hyviä näkemyksiä mihin voi äitinä, isoäitinsä ja työäitinäkin yhtyä. Särkiöltä jäi lapsikadosta puhuessaan pois miesten osuus. Kevään mittaan ovat useat asiantuntijat nostaneet esille miesten suuren syrjäytyneisyyden koulusta ja elämästä, halutomuuden sitoutua vaativaan avioliittoon. Miesten tulee ryhdistäytyä jo kouluvaiheessa eikä itkeä naisten menestymistä ja syyttää heitä.
Myöskään sarkasmilla ja vitsillä asiablogissa ei syntyvyys kasva. Ne voi kokea halventavina.
Sinä kun Pekka olet se temppeliherrojen hengellinen johtaja, niin kerro miten siihen järjestöön liitytään
Kiitos Pekka Särkiölle blogikirjoituksesta, jonka pääsin lukemaan Tapio Puolimatkan linkityksen ansiosta seurakuntalainen.fi sivustolta jälkikäteen.
Olen pahoillani siitä, että piispa päätyi poistamaan bloginsa. Piispan pitäisi olla valmis kantamaan ”Kristuksen pilkkaa” henkisesti suvaitsemattomien mielipideinkvisiittorien edessä.
Kiitos asiallisesta kirjoituksesta, siis siitä alkuperäisestä. Ei olisi missään nimessä pitänyt poistaa. Vaikeaa on palvella kahta herraa, sen ymmärrän. T. Toinen valtion virkamies ja nainen