Helsingin seurakunnissa on tehty tutkimus: https://www.helsinginseurakunnat.fi/material/attachments/viestinta/uKHz10S7j/Minna_Rikkinen_Kirkkoon_liittyneet_-tutkimuksen_raportti_13012016.pdf
Tutkimuksessa EI kerrota miten moni 2014 liittyneistä oli kesäkuusa 2015 vielä jäsen. Sen sijaan siihen viitataan epäsuorasti:
”Vaikka vuoden 2014 aikana liittyi helsinkiläisiin seurakuntiin 2345 ihmistä, heistä sähköpostiyhteystietonsa jättäneitä 15 vuotta täyttäneitä ja edelleen liittymisseurakuntansa jäseniä oli 871.”
Siis 63% liittyneistä oli 0,5 .. 1,5 vuoden aikana joko muuttanut, kuollut, eronnut kirkosta tai ei jättänyt sähköpostiosoitetta. Osuus kuulostaa suurelta. Kuolleiden osuus lienee liki nolla. Muuttaneiden osuutta en osaa arvioida; jos koti vaihtuisi joka viides vuosi, olisi heitä tässä joukossa ehkä 20%. Sähköposti on nykyään liki jokaisella, mutta miten moni kertoo sen liittyessään?
Voiko kirkkoon liittymisen kasvu kertoa siitä, että yhä useampi piipahtaa jäsenenä esimerkiksi isovanhempien mieliksi lapsen kasteen ajan tms? Toisaalta kasteidenkin osuus putoaa, kirkkovihkimisten on suorastaan romahtanut.
Kaikilla instansseilla on ollut tuossa Israel-Palestiina jutussa niin kiire ja suuri oikkeudenmukaisuuden halua, ettei riitä vanhan mantereen kristityiltä ja YK-elimiltä enää sympatiaa niille kristityille, jotka oikeasti ovat tosi pahassa jamassa.
On järkyttävää, mitä tapahtuu sisarille ja veljille Irakissa ja Syyriassa. Ja masentavaa, miten vähän se tuntuu koskettavan meitä.
Otetaanpa tähän mittasuhteita Israelin ja Hamasin välisen konfliktin suhteesta muihin maailman ilmiöihin:
1) Vuonna 2013 Israelin ja Palestiinan ongelmat vaativat 42 henkeä.
Tämä lukema on noin yhden kuukauden henkirikosten määrä Chicagossa USA:ssa.
2) Portland on USA:n tilastollisesti turvallisimpia kaupunkeja. Silti vuotta ja henkeä kohti suhteuttaen Jerusalemissa on väkivaltaisia kuolemia vähemmän kuin Portlandissa, Oregonissa, USA:ssa.
3) Kolme viime vuotta Syyrian väkivaltaisuudet ovat vaatineet noin 190.000 uhria.
Tämä luku on noin 70.000 ihmistä enemmän kuin Arabien ja Israelin sotimiset niiden alkamisesta alkaen noin sata vuotta sitten.
Otettakoon tähän muutama muu tilanne maailmassamme jotka jostain syystä ovat jääneet yleisen tiedotuksen varjoalueiksi.
4) Kongon verilöylyssä tapettiin yli 5 miljoonaa ihmistä vuonna 2012.
5) Meksikon huumesodassa on tapettu vuosien 2006 ja 2012 välillä noin 60.000 ihmistä.
6) Viime vuonna murhattiin Pakistanissa yli 1.600 naista, 271 raiskauksen jälkeen, 193 näistä poltettiin elävältä.
7) Tilastoja ei ole näkynyt kiinalaisen vallan harjoittamasta Tiibetin sorrosta sen paremmin kuin Intiassa ja Taimaassa raivoavista sisäisistä taisteluista.
Olen myös pitkään ihmetellyt, miten vähän tämä kristittyjen sorto eri puolilla maailmaa saa tilaa esim. kotimaan tiedotusvälineissä. Aivan kuin ainoa katastrofi olisi todella Israel – Palestiina. Siitä saa joka tuutista tietoa jatkuvasti. Ja YK jo häärää Palestiinassa taloja rakentamassa vaan milloin alkaa näiden muiden uhrien auttaminen?
Ja Matias Roton kertomia kauheuksia kommentoidaan mediassamme todella lyhyesti ja satunnaisesti. Tarkempaa tietoa joutuu hakemaan internetistä.
Saa nähdä, johtaako Irakin piispan vetoomus yhtään mihinkään sen enempää YK:ssa kuin täälläkään!
Viime itsenäisyyspäivän saarnasta Someron kirkossa pieni ote:
”Toisinaan tapahtumien uutisointi on yksipuolista. Kerrotaan asioista vain toisen osapuolen näkökulma. Näin olen huomannut käyneen mm. Syyrian sisällissodassa. Uutisissa on kerrottu Syyrian hallituksen tekemistä julmuuksista, mutta on vaiettu kapinallisten tekemistä kauheuksista.
Erityisesti meidän kristittyjen pitäisi nähdä taustalla olevat jännitteet monipuolisemmin.
Emme pysty näkemään kaikkea mitä siellä tapahtuu, koska näkökulmamme on rajallinen ja onglemat monisyisiä.
Otan esille yhden ainoan paikkakunnan, joka on hyvin vanha.
Se mainitaan jo Vanhassa testamentissa.
4.Mooseksen kirja:
34:8 Hoorin vuoresta vetäkää raja siihen, mistä mennään Hamatiin, ja raja päättyköön Sedadiin.
Hesekiel:
47:15 Tämä on maan pohjoispuolinen raja: Suuresta merestä Hetlonin tietä siihen asti, mistä mennään Sedadiin.
Raamatun Sedad on nykyinen Sadad, arabiaksi صدد Șadad, kaupunki Syyriassa. Se sijaitsee 101 kilometriä Damaskosta koilliseen ja 60 kilometriä Homsista, arabiaksi حمص Himş, etelään.
Sadadin seutu on aavikon läheistä aluetta. Kaupungissa on asunut ikivanha Syyrian ortodoksinen kristitty väestö. Asukkaat ovat ollut köyhiä. Koska seutu on ollut syrjäinen, niin kristityt ovat vanhastaan tunteneet olonsa turvatuksi siellä.
Otetaanpa tapauksia jotka sattuivat tässä ikivanhassa kaupungissa.
Syyrian sisällissodan aikana sinne oli paennut noin 600 kristittyä perhettä Syyrian kapinallisia pakoon.
Syyrian kapinalliset olivat seuranneet kaupunkiin. He ovat riehuneet siellä. Tämän vuoden lokakuussa he ottivat haltuunsa Sadadin yhdeksi viikoksi. Naisia ja lapsia on pahoinpidelty. Kapinalliset tappoivat 45 kristittyä kaupungin asukasta Syntyi joukkohautoja. Yhdestäkin perheestä oli kuusi sen jäsentä heitetty kaivon pohjalle. Vanhin heistä 90 vuotias ja nuorin 16. Kaivoon heittäminen on ollut ikivanha tapa kristittyjen hävittämiseksi sikäläisissä oloissa.
Kaupungin 14 kirkkoa häväistiin ja tuhottiin. Muutamat niistä olivat erittäin vanhoja, historiallisestikin arvokkaita.
Voidakseen saada kauhua poliittisissa vastustajissaan ja saadakseen kunniaa omissa joukoissaan kapinalliset ovat videoineet surmaamiaan ja huutaneet ”Allah Akhbar”.
Noin viikko kesti tuota kauhun aikaa. Sitten hallituksen joukot vapauttivat kaupungin.
Vapauttamisen jälkeen on paljastunut miten valtaisat nuo viikon kestävän miehityksen tuhot olivat Sadadin kansalle.
Raymond Ibrahim Philadelphiasta PA sanoo tapauksesta:
”One of the worst Christian massacres”
”Yksi pahimpia joukkotuhoja.”
Arkkipiispa Selwanos Boutros Alnemeh, Syyrian Ortodoksinen Homsin ja Haman metropoliitta kertoo:
Se mitä Sadadissa tapahtui oli yksi Syyrian pahimpia joukkosurmia viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana. 45 syytöntä ihmistä tapettiin ilman mitään syytä, heidän joukossaan useita naisia ja lapsia. Monia heitettiin joukkohautoihin.
Toisia siviilejä uhattiin ja pahoinpideltiin. 30 haavoitettiin. 10 yhä puuttui kertomisen hetkellä. Viikon ajan 1500 ihmistä pidettiin panttivankeina ja ihmiskilpinä. Niiden joukossa lapsia, vanhuksia, nuoria, miehiä ja naisia. Kaikki talot ja omaisuus ryöstettiin. Kirkot tuhottiin ja häpäistiin. Vanhat kirjat ja arvokkaat huonekalut riistettiin.
Arkkipiispan mukaan se mitä Sadadissa tapahtui oli suurin kristittyjen joukkkotuho Syyriassa ja toiseksi suurin Lähi-Idässä sitten vuonna 2010 Irakissa tapahtuneen Pyhän Äidin pelastuksen kirkon hävityksen, jolloin 60 kristittyä tapettiin yhden ainoan jumalanpalvelukseen tehdyn aseellisen hyökkäyksen aikana.
Tuo arkkipiispan tarkoittama suurin joukkotuho tapahtui Ma’loulassa, arameaksi ܡܥܠܘܠܐ, Maʿlūlā ja arabiaksi معلولا Maʿlūlā. Se sijaitsee 56 km Damaskosta koilliseen.
Kaupungissa on säilynyt ikivanha arameankielinen väestö. Olen joskus lukaissit tekstiä Maʿlūlā n arameaksi. Mainittakooon että Vapahtajamme arkipäivän kieli oli aramean kielen toinen murre.
Koska olen puhunut tästä Maʿlūlā n tapahtumasta jo aikaisemmin toisessa yhteydessä niin en palaa tähän tällä kertaa.
Mainittakoon että Homsissa, arabiaksi حمص Himş, jonka metropoliitta Selwanos Boutros Alnemeh on, kapinalliset ajoivat kotoaan pois noin 80.000 kristittyä. Vuosi sitten 2.11.2012 Kim Sengupta kirjoittaa Syyrian kristittyjen sanoneen tästä: ”Me jätimme Homsin koska he yrittivät tappaa meidät.” (The Independent)
Kun tajuamme nämä ja vastaavanlaiset muut tapahtumat, niin huomaamme että sisällissota on todella raastavaa molemmille osapuolille.
Kun seuraamme näitä ja vastaavanlaisia tapahtumia eri puolilla maailmaa, niin huomaamme kuinka valtava on ihmiskunnan hätä. Samalla huomaamme että sivullisina meidän on vaikeaa nähdä tapahtumia tasapuolisesti, koska tapahtumien arviointi tapahtuu aina itsekunkin omista lähtökohdistaan käsin. Näin myös uutisoinnissa ja suurvaltojen valtapyrkimyksissä.”
Tähän asti saarnasta 6.12.2013.
Jerusalem Center for Public Affairs -ajatushautomon palveluksessa oleva amerikkalaisisraelilainen ihmisoikeusasianajaja Justus Reid Weiner raportoi Irakista, Syyriasta, Egyptistä ja muualta jo viime toukokuun puolivälissä, mutta täkäläinen kirkkoeliitin standardi katsoo, että ”huono lähde”.
Helsingin ateistit ry julkaisi taannoin tietoja, joiden mukaan Vapaa-ajattelijoiden jäsenmäärä on 2010 – 2013 välisenä aikana pudonnut noin 20 %. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että liitosta on eronnut paikallisyhdistys/yhdistyksiä ja siitä, että uusia jäseniä ei oikein ole saatu mukaan. Tämä on tietysti yleinen ilmiö kaikessa perinteisessä yhdistystoiminnassa. Nuoria on vaikea saada mukaan. Liiton jäsenmäärä on noin kolme kertaa pienempi kuin esim. Suomen Helluntaikirkon. Kuten kaikissa katsomuksellisissa ja ideologisissa yhteisöissä, myös Vapaa-ajattelijoilla on omat skismansa. Jussi. K. Niemelä (entinen liton pj.) on muutaman kerran kuvannut liittoa omanlaisekseen ”hörhölahkoksi” (ilmaisu hänen). Kai pieni huumori sallitaan, onhan kaikenlaisia uskonnollisia ”hörhöjäkin” 🙂 Viimeisimmässä Gallup Ecclesiasticassa oli sellainenkin havainto, että vakaumuksellisista uskonnottomista kymmenesosalla oli hyvin kielteinen kuva liitosta. Huomasin, muutama viikko sitten, että Karisma oli fb-sivuillaan postannut jutun, jossa hän totesi, että liitolla on jonkinlainen viestintäongelma. Tapasin sattumalta erään liiton jäsenen yhdessä tilaisuudessa ja käytiin ihan asiallista keskustelua. Hänen sanoi, että on ilmeisesti jotain perää siinä, että liiton imago ei ole paras mahdollinen. Työni puolesta tunnen ihmisiä hyvin monista vakaumuksista ja katsomuksista. Myös ateisteja tietysti. Yllättävän monella (varsinkin nuorella) on sellainen kuva liitosta, että se on omalla laillaan fanaattinen pieni porukka. Monet heistä ovat sanoneet, että vaikka ovat uskonnottomia/ateisteja, he eivät tuollaiseen fanaattiseen porukkaan halua liittyä. Nämä huomiot ovat siis nousseet uskonnottomalta kentältä.
Joo, Karkkilan yhdistys erosi muutama vuosi sitten. Karkkila on pieni paikkakunta, mutta yhdistys on iso. Täytyisi taas kysellä tuolta suunnalta että josko nyt palaisivat…
Liiton imagoa voisi jonkin verran pehmentää. Toki tavoite ei viime kädessä ole saada jäseniä vaan saavuttaa tavoitteet.
(Helluntaikirkon jäsenmäärästä on turha puhua mitään, koska helluntailiikkeen pääosa toimii yhdistyksinä, kuten tietysti tiedät.)
On itse asiassa hienoa, että vain 10% vakaumuksellisista uskonnottomista omaa kielteisen kuvan Vapaa-ajattelijain liitosta. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka tämä 10% argumentoi kantaansa. Saattaahan olla, ettei heillä ole kovin syvällistä kuvaa siitä mitä liitto tekee ja mistä syystä. Ja mitenköhän he haluaisivat liiton toimivan?
Olisi myös varsin mielenkiintoista tietää, millä tavalla liitto ja/tai sen edustajat ovat toimineet fanaattisesti. Pitäähän muistaa, että suurin osa ihmisistä on varsin passiivista ja ettei se ymmärrä että tulosten aikaansaaminen edellyttää ’purevuutta’, ei hymistelyä. Niin kuin on jo todettu, päämäärämme ei ole saada tykkäyksiä vaan tuloksia.
Muistan myös, miten Karisma totesi taannoin liittyen liiton nihkeään jäsenkehitykseen, että liiton itsetarkoitus ei ole kasvattaa jäsenmäärää. Loistava ajatus! Sehän näkökulma sopisi joillekin muillekin usk. yhteisöille kuten vaikkapa….. 🙂 no joo, mutta on myös usk. yhteisöjä, joissa jäsenmäärä kasvaa, esim. katolisen kirkon jäsenmäärä on tasaisesti kasvanut viime vuosien aikana juuri maahanmuuttajien myötä, (noin seitsemän kertaa liiton jäsenmäärä).
Vapaasti voi ajatella ihan ilman mitään liittojakin. Eikös Jumalaankin ole lupa uuskoa ilman, että maksaa jonkin kiirkon jäsenmaksuja? Vai onko? Näin olen ainakin kuvitellut.
Raamatussa on kyllä kehotuksia seurakuntayhteyteen. Nämä asiat eivät suoraan rinnastu.
Jussi, oliko sinulla muuten tietoa blogini kysymyksestä, eli siitä paljonko esim. 2014 kirkkoon liittyneistä oli jäseniä vielä kesäkuussa 2015?