Keski-suomalainen liikemiesjulkkis meni naimisiin iltapäivälehtien raportoidessa nuorenparin onnea kuin parastakin jatkokertomusta viestien. Toki jo aika alkuvaiheessa saattoi havaita, että ainoa, mikä prosessissa noudatti ”kirkon perinteistä avioliittokäsitystä” oli se, että vihille olivat menossa mies ja nainen. Kaikessa muussa oli jo tehty kompromisseja, mutta joka tapauksessa morsian oli kaunis ja sulhanen rikas ja komea. Hieman etukäteen julkaistuksi mätäkuun jutuksi kirkkohäät paljastuivat, kun kävi ilmi, että kumpikaan ”vihityistä” ei ole luterilaisen kirkon jäsen. Pappi tosin oli pappi, mutta eläkeläisenä ei hän ollut tullut tarkistaneeksi, onko hänellä valtuutta vihkiä pariskuntaa ihan oikeaan avioliittoon.
Tästä tarinasta – kunpa se olisikin vain tarina – voisi tehdä vaikka ”etsi seitsemän virhettä”-leikin kirkkoihmisten heinäkuisten illanviettojen ohjelmaksi. Mutta poiminpa tähän vain muutaman.
Kaikilla ev.-lut. kirkon pappisvirkaan vihityillä papeilla on oikeus vihkiä pariskuntia avioliittoon, joka on yhteiskunnan tunnustama, merkittäviä oikeusvaikutuksia sisältävä ja aikaansaava oikeussuhde. Pappishenkilöillä oleva oikeus vihkiä avioliittoon on olemassa riippumatta siitä, ovatko papit kirkon palkatussa tehtävässä vai eivät. Näin siitä huolimatta, että vihkimisoikeus itse asiassa on kirkolle annettu viranomaistoimivalta. Toimituksen suorittamisesta papit eivät saa ottaa palkkiota vihittäviltä. Jos ja kun kirkon vihkimisoikeus säilytetään myös tulevaisuudessa, se olisi hyvä oikeusturvan nimissä rajata vain palvelussuhteessa kirkkoon oleviin pappeihin.
Vihkiminen on viranomaistoimi, jossa vihkijän on varmistettava, että toimitus voidaan laillisesti suorittaa eli että vihittävät voidaan vihkiä ja että vihkijällä itsellään on oikeus suorittaa vihkiminen. Vihkijän tulee toimituksen edellytykset selvitettyään ja vihkimisen toimitettuaan täyttää asianmukaiset asiapaperit ja huolehtia vaadittujen virallisten ilmoitusten tekemisestä. On selvää, että jos kaikki tämä olisi tehty asianmukaisesti, olisi käynyt ilmi, että kaikki ei ole kunnossa.
On toki viihdyttävää lukea iltapäivälehtien nettisivuilta jännittävää jatkokertomusta, jonka jaksoissa arvuutellaan, onkohan julkkispari nyt aviossa vai ei ja onkohan vihkipappi ihan pihalla vai ei. Heinäkuun lomasesongin aikana toivoisi silti, että löytyisi joku toimittaja joka osaisi selvittää perusfaktat ja joku kirkon viestintäihminen, joka osaisi selkeästi sanoa, mistä on kysymys: mitään oikeata, oikeusvaikutuksellista avioliittoon vihkimistä ei ole tapahtunut, vaikkakin näyttävä viihteellinen pläjäys ja spektaakkeli kuitenkin. Kas voidaanhan näytelmissäkin näytellä vihkimisiä eikä kukaan väitä, että näyttelijät siinä tulisivat vihityiksi kaiken muun ohessa.
On tämä hauska tämä kirkon seremoniamestarin rooli. Ja se, että kirkon korkeat virkamiehet kyllä käyvät tästä keskustelua Twitterissä, mutta eivät tällä foorumilla. Ja Ilta-Sanomissa vihkipappi ei kommentoi, onko avioliitto pätevä vaan vetoaa ihmisen erehtyväisyyteen.
Vastausta ei ole Twitterissäkään vielä saatu olennaiseen kysymykseen: onko Keskisen avioliitto juridisesti voimassa vai ei. Lepsua.
Taidan olla kohta Eero Huovisen linjoilla: kirkon on syytä luopua koko vihkimisoikeudesta. Ja keskittyä – kuten Risto toteat – tuottamaan viihteellisiä pläjäyksiä. Kaikki siis siunataan, kun kauniisti pyydetään.
Tässä on kouluesimerkki ordinaatiokoulutukseen. Koska minut on vihitty papiksi vuonna 1981, en ole käynyt nykyaikaista ordinaatiokoulutusta. Mutta pappisvihkimystä edeltävänä päivänä me pappiskokelaat olimme nyt jo edesmenneen Lapuan tuomiorovastin Jussi Rannan puhuttelussa, ja hän kuittasi tässä puheena olevan asian yhdellä lauseella: ”Ilman kuulutustodistusta ei saa vihkiä, oli pariskunta papille miten tuttu hyvänsä.” Tällä ohjeella olen pärjännyt vihkipappina 34 vuotta.
Jos ei ole otettu kuulutuksia, vihkiminen on pätemätön eli ei ole olemassa avioliittoa.
Olen alkanut kannattaa Eero Huovisen ajatusta, että kirkon pitäisi luopua avioliittoon vihkimisoikeudesta.
Julkkisvedätystä taas kerran. Pappien eikä muidenkaan erilaista yhteiskunnallista tointa toimittavien pidä lähteä sellaiseen mukaan.
Jorma, olet ihan oikeassa. Varsinaista vedätystä. Eikä tämän pitäisi kuulua ev.lut. kirkolle ollenkaan, kun sulhanen on kirkosta eronnut ja morsian katolinen. Paitsi että kun tähän on sekaantunut yksi luterilainen pappi, niin show pitää katsoa loppuun.
Viimeisin Ilta-Sanomien tieto on, että avioliittoa ei todellakaan ole juridisesti solmittu eikä naimisissa siis olla. Mutta ratkaisukin on jutun mukaan löytynyt eikä uutta vihkimistä tarvita: ”…. toimitamme maistraattiin kaikki tarvittavat paperit, henkikirjoittaja tutkii ne ja lyö leiman. Sen jälkeen olemme aviopari.”
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1436156246493.html
Nyt kyllä haluaisin Risto kuulla juristin näkemyksen siitä, voiko Suomessa avioliiton solmia jo etänä. Että maistraatille riittää, että katsotaan paperit ja lyödään leimat. Aina vain menee oudommaksi.
Hauskahan näitä toilauksia on seurata. Mutta ei tällä uskontojournalismin kanssa ole enää mitään tekemistä. Edes heinäkuussa. Paitsi että voisivat piispat panna pappinsa kuriin – ei sitä kaikkiin riekkujaisiin tarvitse osallistua vaikka kuinka pyydetään.
Olisinpa jokseenkin hämmästynyt, jos tässä vielä etävihkiminen vielä tulisi ohjelmaan….
Aviolittolain 4 luvun 15 § kuuluu näin:
”Vihkimisessä kihlakumppanien tulee samanaikaisesti olla läsnä. Kun kumpikin kihlakumppani on vastannut myöntävästi vihkijän hänelle tekemään kysymykseen, tahtooko hän mennä kihlakumppaninsa kanssa avioliittoon, vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi.”
Mikään etävihkiminen tai leiman lyöminen ei muuta tätä avioliitoksi.
Pitäisin vihkioikeuden kyllä muillakin kuin kirkon tehtävissä olevilla papeilla, mutta jos möhlii kuten Keskisen tapauksessa, oikeudet pois.
Tapauksen jälkiselvitely voi johtaa kanteen suuntaan. Joko malliin jossa vihkiseremonian voisi toimittaa kukatahansa oikeustoimikelpoinen henkilö taikka malliin, jossa uskonnollinen yhdyskunta rajaa entistä tarkemmin ne henkilöt jotka sen nimissä voivat suorittaa vihkiseremonian. Jälkimmäisessä tapauksessa ev.lut. kirkon pappien vihkimisoikeuden voisi rajoitaan niihin henkilöihin, joilla on voimassolova vokaatio. Seurakuntein papinvirassa olevien lisäksi myös mm. järjestöpapit ovat hiippakuntansa kaitsennan alaisia.
Lähinnä kyse on siitä, mitenkä viranomaisvastuun ja valvontavastuun halutaan jakaantuvan. Ensimmäinen malli painottaisi sen pelkästään avioiliiton esteiden tutkintaan ja rekisteröintiin, jälkimäinen malli täsmentäisi yhdyskunnan vastuuta.
Huomioksi myös että ensimmäisessä mallissa vihkiseremonian voisi toimittaa myös yhdistysmuotoisesti toimittavan yskonnollisen yhteisön edustaja.
Ja julkisjuoruilla itseään kauppaavat ns. iltapäivälehdet myyvät vielä kolmannen numeron vihkiparilla maistraatin tiskin äärellä ja oikein kuvien kanssa.
Hämmästyin kyllä suuresti lööppejä aluksi lukiessani: Miten pappi voi vihkiä ja sen jälkeen voiaan kysellä, onko pari oikeasti vihitty vai ei. Hämmästys oli vielä suurempi, kun näin nuo perusfaktat eli sen, että kumpikaan pariskunnan osapuoli ei ollut kirkkomme jäsen. Miten helppoa olisi ollut toteuttaa ensin maistraatissa siviilivihkiminen edellyttäen, että esteiden tutkinta on kunnossa, ja sen jälkeen toimittaa juhlava avioliiton kirkollinen siunaaminen. Viime mainittu kun noudattaa kaavan osalta vihkimisen kaavaa. Vain kysymykset on muotoiltu toisin. Tai sitten kyseinen Keskinen olisi liittynyt kirkkoon ja olisi selvitetty, onko edellytyksiä morsiamen osalta kirkolliseen vihkimiseen.
Lopulta selvisi sitten, että pätevä se oli jo alunperinkin. Epäselvyys liittyi väärin täytettyihin paperehin: http://www.iltalehti.fi/viihde/2015070719995246_vi.shtml. Terveisin: Heikki Hämäläinen