”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7)
[Ps. 55:23; Matt. 6:25; Fil. 4:6]
Pohdinta Kristus Kaikkivaltias -ikonin äärellä saa todella miettimään omaa vastuuta. Mikä on minun oma osuuteni, jos Kristuksella on kaikki valta ja voima. Joskus se voi olla samaa kipeää ahdistuksia läpi käyvän ihmisen kyselyä kuin Vanhan testamentin Jobilla. Pohjimmiltaan saamme vastauksen vasta Golgatalla, missä Jumalan Poika itse on ripustettu ja surmattu ristinpuulle.
Kristillinen periaate on korjata, mitä voi, ja sen jälkeen tyytyä siihen, mitä ei voi muuttaa. Voimme rukoilla, että Jumala antaa meille kyvyn erottaa asiat, joihin voimme vaikuttaa niistä, joita emme pysty muuttamaan. Kaiken ytimessä on anteeksiantamus, joka toimii sisäisen parantumisen avaimena.
Monet meistä ovat jo lapsuudestaan oppineet toimimaan välittäjinä ihmisten kiistoissa, jotta rauha ja hyvä mieli säilyisi. Se voi jollakin olla jopa niin sanottu ”supervoima”, aivan erityinen kyky. Toimintamalli johtaa meidät ansaan, jos alamme joka tilanteessa kannattelemaan hyvää ilmapiiriä ja ottamaan vastuuta diplomatiasta jääräpäiden välillä, siinä loppuvat voimat. Kristus on kaikkivaltias, meidän ei tarvitse jaksaa kaikkea.
Pohjimmiltaan ihmisen armollisuus toisia ja itseä kohtaan kulkevat käsi kädessä. Emme jaksa, jos emme opi armahtamaan myös itseämme. Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on myös juuri minua ja sinua varten.
Myös rajojen asettaminen on rakkautta. Omastakin hyvinvoinnista saa ja pitää huolehtia asettamalla terveellisiä periaatteita ja käytäntöjä. Laittaessamme suojaavia rajoja meidän ei tarvitse hallita muita tai ympäristöämme, pohjimmiltaan riittää, että asetamme nuo ehdot itselle: Mitä minä hyväksyn? Mihin minun on syytä olla valmis tai mitä en hyväksy. Useimmiten ympärillä olevat huomaavat kyllä ja oppivat kunnioittamaan valitsemaani tapaa toimia.
Monille meistä joulua edeltävä aika täyttyy huolilla ja lopulta väsymyksellä. Raamattu kehottaa meitä: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7) Hyvää adventin viettoa on muistaa levätä ja hiljentyä ajoittain rukoukseen. Joulun Lapsi itse pitää sinusta ja joulusta huolen.
Pentti Tepsa
Kiitos Pentti Tepsa!
Golgatalla Jumalan Poika sovitti syntimme. Kun tunnustamme syntimme, otamme tämän Jumalan tarjoaman sovituksen, armolahjan vastaan ja saamme taivaallisen rauhan ja levon sielullemme. Tätä ei voi maailma ymmärtää. Room. 3:21-26
Minusta ihanimpia jakeita Raamatussa ovat Jeesuksen sanat Joh. 14:27 ” Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö”.
Tästä rauhasta kirjoittaa myös Paavali: ”…meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, …”Room. 5:1-5
Miten mikään maailmallinen huoli ja murhe voisi voittaa sen, että meillä on sovinto ja rauha Kaikkivaltiaan kanssa! Kaikkivaltias pitää meistä huolen! Turvatkaamme häneen!
Lämmin kiitos Riitta Sistonen.
On juuri niin kuin kirjoitit.
Jumalan rauha ja siihen liittyvä joulurauha täyttäköön mielemme.
Pentti ja Riitta kirjoittaa Kristillisen elämän yhdestä tärkeimmästä opetuksesta.
Äitini opetti myös jo varhain yhden minua monesti kantaneen ajatuksen: On turha tuhlata voimia ja aikaa siihen, mille ei voi mitään ja keskittyä niihin mille jotakin voi. Kaatunutta maitoa on turha murehtia ja itkeä, eteenpäin vain… Itselleni tämä opetus on ollut siunaus.
Jeesus sanoi myös: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”. Tuo on puhutellut minua monesti ja itse ymmärrän sen juuri niin, ettei tarvitse niin kovasti huolehtia muusta, kuin että kulkee sydän avoinna rehellisesti vääryytensä tunnustaen, sillä meillä on Herra, joka voi auttaa. Luther sanoi jossain, että maailman murhe on saatanan ase… jolla syyttäjä pääsee meitä lähelle. Onkin syytä ohjata syyttäjä Vapahtajan puheille ja näin pyytää apua Jumalalta, kuten Luther opetti.
Tähän apuun turvaten on hyvä vaeltaa ja kantaa myös lähimmäisten ja pyhien huolia ja murheita… Ei kuitenkaan itse taakkojen alle kaatuen, vaan saattamalla kaikki Herran tietoon, Hän kyllä huolehtii omistaan ja lopulta niistäkin, jotka Häntä eivät vielä tunne.