Heleätä helluntaita

Tarja

Muutama kommentti puheenvuoroosi.

1) Rikkaiden omistajien ja köyhien olemassaolo on realiteetti maailmassamme. Sama todellisuus jatkuu edelleen keskuudessamme.

Tämän realiteetin olemassaolo ei kuitenkaan ole mikään ihanne. Päin vastoin. Vanhan testamentin profeetat ovat puhuneet hyvinkin voimakkaasti rikkaiden harjoittamaa köyhien sortoa vastaan.

Tästä esimerkkinä mainittakoon kirjaprofeetoista ensimmäisen Aamoksen sanat:

Aamos:

2:6 Näin sanoo Herra: Israelin kolmen rikoksen, neljän rikoksen tähden minun päätökseni on peruuttamaton. Sillä he myyvät hurskaan rahasta ja köyhän kenkäparista,

8:6 että saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä akanoita jyvinä?”

Koska tämä on maailmassamme yhä edelleenkin jatkuvaa todellisuutta, niin Aamoksen sanat ovat edelleenkin ajankohtaisia.

Psalmissamme oleva köyhän auttaminen ei ole eriarvoisuuden hyväksymistä, vaan sen aiheuttamien ongelmien parantamsita, köyhillekin varataan mahdollisuus saada osansa vuoden sadosta.

Tarja

2) Nykyisten maataloustukien tarkoituksena on alentaa kuluttajien ruuan hintaa. Mielestäni on täysin väärän puun alla haukkumista, jos näistä ollaan kateellisia maanviljelijöille.

Maataloustuottajien keskiansio on Luken tekemän tutkimuksen mukaan vain

kuusi euroa jokaista tehtyä työtuntia kohti

6 € / h.

Tämä on keskiarvo kaikista maamme maatiloista. Ja huomaapa, että tähän summaan on kaikki maataloustuet laskettu mukaan.

Ihan tosissani kysyn,

kuinka moni meidän lukijoistamme on valmis menemään työhön, jonka tuotoksi jää tämän verran käteen, kun saaduista tuloista on vähennetty kaikki kulut ja tämä viivan alle jäävä jaetaan tehtyjen työtuntien määrällä.

Nyt Venäjän mielettömän hyökkäyksen Ukraanaan hyökkäyksen takia koko maailman ravintotilanne on kriittinen. Kymmeniä miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa jää ilman Ukrainasta tulevaa viljaa. Kysymys ei ole vain näiden maiden ravinnonsaannin murto-osasta, vaan suurimmasta osasta monen valtion ”jokapäiväistä leipää”.

Tässä tilanteessa kysymys maamme huoltovarmuudesta on saanut monen aikaisemmin asiaa tiedostamattoman silmät aukenemaan. On tajuttu, ettei koko maailman ruokatilanne olekaan rajaton, vaan nälähätä voi tulla meillekin, jos tuottajiemme on yksi toisensa jälkeen lopetettava kotomaamme maailman puhtaimman ravinnon tuottaminen ja sen sijaan ammottaakin edessämme tyhjät ruokahyllyt maamme ruokakaupoissa. Tämä vaarallisen kehityksen kulku on ollut todellisuutta jo useita vuosikymmeniä. Tätä maatilojen alasajo on ollut maamme ruokatilanteelle katastrofi jo pitkään. Ihmiset ovat mieluummin ostaneet jotain ulkomaista ruokaa muka edullisempana ja panneet poskeensa ruokaa jonka viljelyyn on voitu käyttää

jopa 22 kertaa, kuten yhdessä maassa yhtenä vuotena,

tai 16 kertaa enemmän, kuten samassa maassa tehtyjen parannusten jälkeen,

torjunta-aineita hehtaaria ja vuotta kohti.

Ovatko ihmiset ajatelleet tätä silloin kun kateuden sokaisemat silmät ovat sumentuneet näkemästä elämän realiteetteja, että jokaisen meistä on saatava ruokaa elääksemme

ja suotavaa on, että se on niin puhdasta kuin mahdollista

eli siis maailman puhtainta ruokaa eli siis suomalaista.

Tarja

3) Koko maailmaa ajatellen juuri kirkko on tehnyt enemmän köyhien ihmisten auttamiseksi kuin mikään muu järjestö koko maailmassamme.

Vanhan kirkon voima oli juuri siinä, että diakoniatyö ulottui sellaistenkin ihmisten hyväksi, joita kukaan muu ei auttanut.

Keskiaikainen luostarilaitos oli aikansa voimakkain avustusjärjestelmä, josta lukemattomattomat köyhät saivat elämäänsä toivoa, kun muutoin kuoleman kielissä olleetkin saivat avustuksia, joilla pystyivät elämään.

Katolisen kirkon osuus koko maailman kristityistä on yli puolet siitä syystä, että heidän luostarilaitoksensa on tehnyt niin valtavasti työtä köyhien auttamiseksi. Äiti Teresan toiminta on vain kuin jäävuoren huippu, joka on läpäissyt uutiskynnyksen, mutta kautta maailmaan heidän kirkkonsa on tehnyt vastaavaa työtä yhteiskunnan kurjimman väestön keskuudessa.

Valitettavasti luostarilaitoksen lakattua maassamme myös sen ylläpitämä diakoniatyö ja kasvatustyö taantuivat pitkäksi aikaa ennen kuin vastaavat toiminnat saatiin yhteiskunnassamme uudelleen käyntiin.

Lähetystyö on tuonut moniin maihin aivan ratkaisevasti uusia ihmisten auttamisten muotoja. Esimerkiksi 1960 -luvulla Namibian paras sairaala oli 300 potilaan sairaala, jossa oli yksi tai kaksi lääkäriä, kuusi osastoa, joissa jokaisessa oli yksi pätevä sairaanhoitaja, sekä sairaanhoidon alkeita saaneita apuhoitajia. Sairaala ylläpiti Suomen Lähetysseura ja nuo pätevät ihmiset olivat lähetyssaarnaajia.

Tai nyt kun olin Kamerunissa, niin pätevin lähitienoon terveyskeskus oli katolisen lähetyksen ylläpitämä, paras hammaslääkäri adventistien lähetystyön ylläpitämä ja kun joku halusi saada todella hyvää tavallista sairaalahoitoa, niin hän meni Ngaundereen meidän kirkkomme lähetyssairaalaan.

Tai avustus koulujen luokkahuoneisiin:

Kun yhden luokkahuoneen rakennutti valtio, niin se maksoi noin 9 milj. Fcfa, kun sen teki lähinnä meidän kunnallista tasoa vastaava niin sen hinta oli noin 4,5 milj. Fcfa, mutta kun meidän kirkkomme kehitysapuosasto rakensi tasan tarkkan samanlaisen luokkahuoneen, niin sen hinnaksi tuli noin 2,2 – 2,5 milj. Fcfa.

Tarja

4) Mielestäni vanhentuneita opetuksia tässä keskustelussa esittää juuri sinun puheenvuorosi.

Olen elänyt aikoinaan Arfikassa, jonka taloudellinen kehistys oli vuosina 2005 – 2015 noin 50 % nousu, samaan aikaan kun koko maailman nousu oli noin 25 % ja meidän kotomaamme kehitys lähellä nollaa.

Afrikassa näkyy se, että kehitystä eteenpäin vie nimenomaan kristinusko. Taantumusta puolestaan edustaa vanhoissa perinneuskossaan pysyminen ja eteenpäin kehittymisen väheksyminen.

Nimenomaan tämä kristinuskon voimakas eteenpäin meno on avannut kokonaisen maanosan kehitystä parempaan päin .

Otanpa esimerkkinä Kamerunin jossa asuin lähetyssaarnaajana. Kun lähdin sinne, niin meillä oli valokaapeli talon nurkalle Vantaalla tietokoneliikennettä varten. Kamerunissa oli vain muutamaa vuotta aikaisemmin ollut vasta 5 tietokoneen työasemaa. Kirjoittaessani viikon hartaustekstejä Församlingsförbundetin nettisivulle Suomessa en voinut lukea tekstejäni nettisivustolta kun yksistään sivuston etusivun lataukseen meni varttitunti. Piti luottaa siihen että toimihenkilöt hoitivat hommansa ja teksti oli tullut sivuille.

Sittemmin ala on mennyt eteenpäin jättiaskelin. Länsi-Afrikan valokaapeli yhdistämään läntisen Afrikan tietoliikennettä saatiin sinä aikana kun olin Kamerunissa. Nykyisin tietoliikenne toimii moitteettomasti ja voimme puhua videopuheluita päivittäin läheistemme kanssa ja saan tietokoneitse sikäläisen kirkon tiedotteita ilahduttavan runsain määrin.

Tämä vain yhtenä pienenä esimerkkinä siitä, miten koko maailmaa ajatellen eteenpäin meno on uskon hedelmä ja epäuskon hedelmä puolestaan johtaa taantumukseen ja kehityksen pysähtyneisyyteen.

EU-tukea maksetaan hehtaariperusteisesti. ei tuottavuuden mukaan.

Charlotta

Kiitos hyvästä kommentistasi

Tarja

Maatalouden velkaantuminen on nimenomaan huonon kannattavuuden tulosta.

Koneiden hinnat ovat nousseet aivan kohtuuttoman korkeiksi. Lannoitteiden hinnat samaten. Työvälineittein polttoaineen hinnat ovat nousseet kohtuuttomuuksiin jne.

Koneistus on välttämättömyys. Ei ole mitään mieltä käyttää kahta viikkoa vanhanaikaisella kylvökoneella kylvöön, kun uusi kone tekee sen yhden iltapäivän aikana. Saman koneen omistaja voi käyttää konettaan hyvin monilla tiloilla jolloin kylväjä on täystyöllistetty peltojen sulamisesta huhtikuusta kesäkuun EU -ajan loppun asti, jopa yöunet jäävät lyhyiksi.

Samaan aikaan, kun K ja S -ketjut tulostavat ennätyslukemia, heidän maksamansa hinnat tuottajille ovat olleet kohtuuttoman alhaisia. He ovat riistäneet maamme tuottajia.

Tilakokojen kasvu on osaltaan perustunut siihen että nykyisten hintojen aikana moni on joutunut lopettamaan kesken parhaan työikänsä vain siksi, ettei saa tuotantoaan kannattamaan. Silloin naapurien on pitänyt ostaa näiden pellot ja muita tuotantovälineitä. Pinta-alan lisääntyminen ei muutoin paranna tuotantoa, mutta jos jollakin on koneita, joiden käyttömäärä on ollut vajaata, niin lisämaan vuoksi käyttöaste on kasvanut.

Vanhojen kulttuurimaisemien hoidon kannalta tuottavuuden pitäisi olla huomattavasti parempi, jotta tuottajilla olisi varaa pitää huolta maastaan.

Itse tuotantomaan kohdalla tämä ei ole ongelma.

Se mikä ”luonnonsuojelijalle” on

tavoite,

nimittäin maan kemiallisen tasapainon vaaliminen, on tuottajalle koko toiminnan

lähtökohta,

jotta voisi saada hyvän tuloksen.

On vain maamme politiikan kannalta onnetonta, että useinkin äänekkäimmin maamme luonnon hoitamisesta huutelevat sellaiset, jotka eivät edes erota naavaa muusta jäkälästä,

samaan aikaan kun ylisukupolvisen vuosisataisen ympäristön vaalimisesta huolehtineitten maanviljelijöitten ääntä ei ole kuultu.

Valitettavan paljon näissä asioissa tilanteen parhaiten osaavilta on julisessa sanassa suu tukittu ja sellaiset, jotka eivät asioita hallitse, on päästetty päättämään asioista.

Tarja

Ukraina on koko venäläisen kulttuurin parhaan annin synnyinsija. Siellä silloinen hallitsija Vladimir kastettiin kristityksi ja vähitellen koko maa kääntyi hänen mukaansa kristinuskon kannattajaksi.

Näin ollen nykyinen Venäjän mieletön sota on kulttuurin jalomman puolen ja aidon kristinuskon kannalta järkyttävä ”tyttären” sota ”äitiään” vastaan.

Muista että kaikissa sodissa

totuus on sodan ensimmäinen uhri.

Näin myös venäläinen propaganda on tehnyt mielettömän vääristelyn Ukrainan väestöstä.

Tarja

1) Mustan meren pohjoinen puoli on historian kuluessa ollut erittäin monen kansan asuttama ja hallussa pitämä. Näitä alueen valtaansa ottavia on tullut milloin mistäkin päin.

Yhteen aikaan siellä olivat kreikkalaiset merkittävä etelästä tullut ryhmä. Esimerkiksi Mariupolin nimi on kreikankielisestä nimestä Marian kaupunki.

Myös alueen juutalainen väestö on ollut merkittävä aikoinaan.

2) Nykyisten taisteluen taustalle voi nähdä kauaksikin taaksepäin milloin minkäkin hallituksen pyrkimyksiin saada siellää jalansijaa tai puolustaa valtaansa.

Suomesta käsin ehkä jopa yllättäväkin on ollut Venetsian asema Mustan meren rannikolla kauemmaksi itään päin suuntautuneitten kauppreittien varrella.

3) Mieltä järkyttävä venäläisten julmuus ei toki ole ainutlaatuista maailmassa.

Nobel kirjailijan Abdul Razak Gurnahin kuvaus saksalaisten julmuudesta itäisestä Afrikasta teoksessaan Loppuelämän, suomennos s 23, voisi yhtä hyvin kuvata venäläisten tänä vuotta osoittamaa julmuutta ukrainalaisia vastaan:

”Kun saksalaisten valtaa vastustanut laaja vastarinta — sen otteet kävivät entistäkin raaemmiksi. Saksalaiset — joten se alkoi alistaa kansaa nälkään näännyttämällä. — Schutztruppe piti kaikkia taistelijoina. Kyliä poltettiin, peltoja tuhottiin ja ruokavarastoja ryöstettiin. Korvennettuun ja kauhujen kyllästämään maisemaan jätettiin — hirtettyjä ruumiita roikkumaan teiden varsille. —-”

Tarja

Kiitos keskustelusta ja kiitos myös tarkkaavaisuudesta!

Korjasin kirjoitusvirheen, joten nyt siinä puhutaan totuudesta sotien ensimmäisenä uhrina.

Tarja

Tuon lauseen osoite on hyökkäävän sotakoneiston peruste tekemilleen raakuuksille.

Sen sijaan on totuutta joka ei häviä. Uskomme mukaan tämä totuus on persoonallinen.

Jeesus sanoo, että hän on Totuus.

Johanneksen evankeliumi:

14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja

ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

Tarja

Latinan käyttösi johdosta pari stooria

Sunnuntaina 29.5.2022 vietettiin Humppilan kirkon 100 -vuotisjuhlia. Piispa Matti Repo toimitti juhlamessun. Saarnassaan hän kertoi, miten monen suomalaisen kirkon sisäänkäynnin ylle on kirjoitettu latinan kielellä sanat:

” Domus Dei, et porta cæli.”

”Jumalan asuinsija ja taivaan portti.»

Piispa viittasi patriarkka Jaakobin uneen Beetelissä, jossa tämä näki taivaan avoinna ja portaikon maan ja taivaan välillä, enkelien kulkiessa ylös ja alas niitä pitkin. 1. Moos. 28.

Näin piispa toi esiin sen, miten jokainen kirkko on aivan erityisessä mielessä Jumalan kohtaamisen paikka.

Piispan sanoista tulivat mieleeni ylle kirjoittamani psalmin sana samasta asiasta:

Jumala pyhässä asunnossaan.

Toiseksi

Latinan käytöstä tulee mieleeni, että toimiessani Humppilan kirkkoherrana vuosina 1975-79, siellä järjestettiin piispantarkastus. Piispa Erkki Kansanaho oli pyytänyt minua laatimaan ohjelman. Kun lähetin sen niin kirjoitin saatekirjeen latinaksi. Hän hyväksyi ohjelmaluonnokseni ja toimimme sen mukaisesti. Erityisenä piirteenä tuon ajan tilanteessa oli, että tulkkasin juhlamessun ja seurakunnan yleiskokouksen viittomakielelle.

Piispa Erkki Kansanaho muuten vastasi miellyttävällä tavalla latinan käyttööni. Vähän myöhemmin hän julkaisi uuden käännöksen Augsburgin tunnustuksesta nimenomaan sen latinankielisestä pohjatekstistä. Yleensähän suomennokset on tehty saksankielisestä pohjatekstistä.

Augsburgissa 25.6.1530 luettiin keisarin edessä saksankielinen teksti, mutta myöhempi teologinen työskentely käytiin latinankielisen tekstin pohjalta.

Kolmanneksi

Kuten aikoinaan muutamilla papeilla oli tapana sanoa saarnojensa päätteeksi: ” Lopuksi tältä paikalta”, niin minäkin panen apostolisen siunauksen latinaksi. 2. Kor. 13:13

Gratia Domini nostri Jesu Christi, et caritas Dei, et communicatio Sancti Spiritus sit cum omnibus vobis. Amen.

Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!

Tarja

1) Totuus on ja pysyy totuutena. Siksi myös elämäni tarkoitus on puhua totuutta.

Pyhä Henki on Totuuden Henki. Hän ohjaa meitä totuuteen.

2) Kerijot nimisiä paikkakuntia on sekä Juudeassa että Mooabissa.

Matias,

Totuus / Pyhä Henki ovat meidän ”käytössämme”, uskon kautta. Aivan niinkuin Kirjoitukset avautuvat, sulautuvat uskossa. Ilman Jumalan Pojan uskoa , eli ”ilman minua”, Jeesusta, ei mitään ole tehtävissä eikä tiedettävissä, — tulkittavissa kylläkin.

Totuuden Henki ei ole roboteille tarkoitettu, ei toimi ohjelmoinnin vaan tahtomisen kautta, mutta ei tahdon voimalla. Ihminen hyväksyy tai hylkää Pyhän Hengen johdatuksen. Kukaan ei pelastu tietämättään eikä tule vastentahtoisesti viedyksi taivaaseen. Eli Jumala on ihmisen työtoveri kun hän suostuu Jeesuksen pelastettavaksi.

Reijo

Kiitos hyvästä kommentistasi. Tuot esille merkittävän hyvin sen miten meidän Puolustajamme Pyhä Henki on Totuuden Henki.

Vain yhden pienen lauseen osan voisi ilmaista täsmällisesti, jottei vahingossakaan kukaan voi lukea sellaista käsitystä, että pelastus olisi Jumalan ja ihmisen yhteistyötä. Pelastushan on alusta loppuun yksistään meidän Jumalamme työtä, sataprosenttisesti.

Pyhä Henki kutsuu, hän myös valaisee ja vetää meidät Jumalan yhteyteen. Hän myös ojentaa meille Vapahtajamme ristintyön ja syntien anteeksiantamuksen. Hän myös kerran herättää meidät kuolleista ja vie meidät iankaikkiseen elämään.

Kiitos puheenvuorostasi.

Tarja

Puhut vakuuttelusta. Vakuuttelu on osa meidän ihmisten elämän todellisuutta. Emme voi tietää asioita ellei niistä ole meille puhuttu ja meitä johdatettu niiden omaksumiseen johtavalle tielle.

Määrättyjen asioiden toisto voi myös oikein käytettynä olla hyödyllinen väline, vaikka väärinkäytettynä todella ikävää jaarittelua.

Yhden elämäni kaikkien aikojen parhaista esitelmistä kuulin Kamerunissa, pääkaupungissa Yaoundessa, Yaounde I yliopistossa pidetyssä afrikkalaisen kirjallisuuden tapahtumassa, jonka aiheena oli Senegalin ensimmäisen presidentin Léopold Sédar Senghorin, 9.10.1906 – 20.12.2001, kirjallinen tuotanto.

Paikalla oli kirjallisuuden tutkijoita eri puolilta Afrikkaa ja esitysten taso oli huikean hyvä.

Aivan erityisesti pidin esityksestä, jonka piti kamerunilainen kielitieteilijä Gervais Mendo Ze, 25.12.1944 – 9.4.2021. Hänen aiheensa oli toiston asema Senghorin kirjallisuudessa. Käsittämättömän syvällisesti hän oli paneutunut aiheeseensa ja osasi sen myös esittää tuon tapahtuman väelle. Ilmiömäisen taitavasti hän käytti toistoa esityksensä yhteydessä, joka kerta kuin piste iin päällä oikeassa kohdassa eikä myöskään yhtään kertaa liian usein eikä yhtään kertaa liian vähän.

Senghorin tyylin merkitys tämän tuotannossa tuli esille. Kyseessä on kuuluisan kirjailijan harkittu vaikuttamisen tavoite. Senghorin pyrkimys afrikkalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin sekä oman kotimaansa hyväksi pääsi esille hänen käyttämänsä tyylin välityksellä.

Joten Tarja tähän meidän keskusteluumme liittyen.

Jokaisella esityksen tyylillä ja jokaisella tavalla ilmaista esitettävä asia on oma paikkansa ja oma tehtävänsä.

Ja vielä pienenä käytännön esimerkkinä toiston asemasta arkisessa elämässämme.

Juuri äsken rakas prinsessani tarjosi minulle todella ihanaa ruokaa. Iloitsin siitä, että jokainen ruuan osa pienintä tillin palaa myöten pääsi esille makuelämystäni täydentämään. Tuon ruokailun aikana kerroin puolisolleni yli kymmen kertaa, että rakastan häntä. Mielestäni tämä on sanoma, missä sanat ja teot kuuluvat yhteen ja täydentävät toisiaan rakkauden suloisin säikein.

Reijo

Nimenomaan sakramentit ja Jumalan sana ovat Jumalan aloitteen perusteena ja välineenä. Niiden avulla Pyhä Henki tekee työtään.

Valinta on Jumalan kuten Jeesus sanoo:

Johanneksen evankeliumi:

15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi:

Samaten kaikki ansio ja kaikki työ on yksistään Jumalan toimintaa, kuten Paavali sanoo:

Roomalaiskirje:

4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

Matias,

Olen viimeiset, yli kymmenen vuotta ihmetellyt ja sanoittanut ihmetykseni jatkuvaan väittämään, että olisi ”pelastava vesi-kaste”. Jokainen Pyhästä Hengestä syntynyt tiesi, koki syntyessään, että se oli Jumalan työ, Armo vailla ansiota. Sen jälkeinen uskonelämä, kulku Jeesus-tiellä on valvomista, kamppailua vastavirtaan kuin lohi. Se ei ole ”kissakalan lillumista” haaleassa vedessä. Tämä jälkimmäinen ”elämä” on sakramentalisuuden propagoima ja eräänlainen syy kuulua, esim. luterilaisen kirkon kirjoihin.

Kun Helluntaipäivän Kastajaliikeen ensimmäinen herätyskokous synnytti ensimmäisen kristillisen paikallis-seurakunnan, niin alkoi vastavirtaan vaellus, kirkkaissa vesissä. Samaan aikaan oppi jumaluuksista, teologia, alkoi patoamaan virtaavaa vettä ja muodostui hoitavia lammikoita, joiden vesi oli sopivan lämmintä eikä tarvinnut ponnistella eteenpäin. Tämä ”vesihoito-metodi” oli erinomainen väline hallita kansaa. Katolisuus/ lapsikaste takasi perustan kuolemaan saakka ja se pidettiin aktiivisena ehtoolissakramentin viikottaisella nauttimisella. Nämä uskomukset siirtyi Lutherin toimesta luterilaisuuteenkin. Tästä eri medioissa esiintyvä Mailis Janatuinen, muiden muassa, säännöllisesti on kehoittanut sunnuntaisin syömään ja juomaan synnit anteeksi, alottamaan viikko ”puhtaalta pöydältä”.

”Yksistään Jumalan toimintaa” – lausahdus tässä yhteydessä vääristyy. Jumala vaikuttaa ihmisessä, uskovassa, tahtomista ja tekemistä. Uskomatomassa tällaista vaikutusta ei ole, ei Raamatun mukaan.

Ihmisen teot ja tekemättömyys ovat este Jumalalle. Mielenmuutos, metanoia, alkaa uskomalla, että Jumala on. Mielenmuutos ei ole työtä, vaikka se johtaa ihmisen ratkaisemaan suhteensa Saatanaan, eli tähän maailmaan. Eli Pyhän Hengen työ ihmisessä ei ole ihmisen työtä. Jumalalle antautuminen ei ole työtä vaan lakata työstä, vastustaa Jumalan työtä, jonka Hän haluaa suostumuksellamme ihmisessä tehdä.

Uskoontulleessa Armo ei jätä häntä toimettomaksi, mikä sekään toimeliaisuus ei ole ihmisen ponnistelua. – Pelastumaton lihamme vääristää Jumalan, Pyhän Hengen kautta vaikuttavan hyvän. Siksi liha ei kasva vaan sitä kuoletetaan. Eli ihmistä ei ”hoideta”.

Reijo

Johtuukohan ihmettelysi helluntailaisesta kasvatuksestasi ja pitäytymisestäsi 1520 -luvulla keksittyyn baptistiseen kasteoppiin.

Nimittäin koko maailmanhistoriasta ei ennen 1520 -lukua löydy ainoatakaan historiallista asiakirjaa, joka puhuisi baptistisen kastekäsityksen puolesta.

Ensimmäinen anabaptistinen kastehan toimitettiin vasta tammikuussa 1525 poliittisena vastalauseena erään Zürichin kaupunginraadin tekemälle päätökselle ja vasta pääsiäisenä 1525 toimitettiin ensimmäinen noin 300 ennestään lapsena kastetun ihmisen uudelleen kastaminen joukkokasteena, missä aikoinaan 1518 Ingolstadtin yliopiston vararehtorin viran juutalaisvainon järjestämisen vuoksi menettänyt Hubmeier kastoi seurakuntalaisiaan käyttäen maitokannua kastemaljanaan.

Hubmeier oli pyrkinyt 1524 – 1525 vuosien talonpoikaiskapinan johtajaksi, mutta epäonnistunut siinä. Kapinassa kuoli noin 100 000 – 200 000 ihmistä eri laskuperiaattein tulostettuna.

Vuosina 1525-27 hän kirjoitti maailmanhistorian ensimmäiset teokset, joissa esiteltiin anabaptistisen kasteen perusteita. Milloinkaan ennen ei moista oppia ollut kukaan koskaan asittänyt.

10.3.1528 hänet tuomitiin kuolemaan kapinallisena. Koska pelko uudesta vakavasta kapinasta vaivasi ruhtinaita, niin vielä vuosikymmeniä myöhemminkin kaikki jotka edes jollain tavain julkisesti mainitsivat Hubmeierin nimen joutuivat epäillyiksi ja saivat kapinallisen leiman elleivät selvästi pystyneet osoittamaan olevansa joitain muita kuin Hubmeierin seuraajia.

Tämän kapinan pelon hälvettyä vasta pitkän ajan kuluttua piti tulla vasta noin vuosisadan vaihteeseen 1600 tienoille, kun ensimmäiset baptistiset seurakunnat pystyivät järjestäytymään ja näin ollen heidän historiansa useinkin alkaa vasta noista ajoista alkaen.

Tämä on se historiallinen todellisuus, minkä katson vastaavan rehellistä historin kulkua.

Sen sijaan jokaikinen raamatunkohta, jota käytetään muka tuon Hubmeierin keksimän kasteopin perusteeksi, on mielestäni hyvinkin pahoin väärin ymmärretty. Sanoille on noissa uudelleen tulkinnoissa annettu kokonaan uusi merkitys, jotta yhteys ikivanhaan juutalaiseen kastekäytäntöön ja siitä nousseeseen kristilliseen kasteeseen voitaasiin työntää syrjään ja sen sijaan tarjota jotain aivan uusia teorioita noiden raamatunkohtien sanomasta.

Otetaanpa Jeesuksen julistuksen alku.

Markus kirjoittaa Jeesuksen julistuksen sisällöstä seuraavaa

Markuksen evankeliumi:

1:15 ja sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.”

Tasan tarkkaan saman sanoman Johannes kirjoittaa seuraavin sanoin

Johanneksen evankeliumi:

3:22 Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.

Joten tästä Johannes Teologi, joka vanhan perinteen ja Efeson kirkkohistorian mukaan elämänsä lopussa toimi Efeson piispana, kertoo, että tuo parannuksen teko ja evankeliumin uskominen otettiin vastaan kasteen välityksellä.

Matias,

”Nimittäin koko maailmanhistoriasta ei ennen 1520 -lukua löydy ainoatakaan historiallista asiakirjaa, joka puhuisi baptistisen kastekäsityksen puolesta.”

Jumalan Seurakunta, sen ensimmäinen paikallisseurakunta perustautui v. 30, Jerusalemissa. Silloin, sitä ennen ja sen jälkeen toimittiin Jeesuksen ohjeitten, käskyjä noudattaen. Jerusalemin 3000 uskoontullutta kastettiin koht’sillään. Hoviherra pyysi tulla kastetuksi Gazan tiellä, Korneliuksen taloon kokoontuneet, ottivat vastaan Pietarin saarnan sanoman, saivat Pyhän Hengen kasteen, johon Pietari totesi heti, että mikä estää heitä kastamasta, koska he saivat Pyhän Hengen kasteen niinkuin mekin.

Sinä yritit muka vääntää lapsikasteen Tertullianuksen, Origenen ja Justinuksesta kirjoitetusta. Pidän sitä ehkä epäilyttävimpänä yrityksenäsi, koska: lähteet, joita tulkitsit lapsikastekäytännön tueksi, kertoivatkin tapahtuneen juuri päinvastoin. Ne on luettavissa ja kopioin mm. Justinuksen vastauksen kuninkaalle, jossa hän tähdensi, että kastamalla ei kukaan pelastu eikä sellaista tietämättömässä ja ymmärtämättömässä tilassa kenellekään toimitettu. – Koen, että tietosi on valhetietoa, yhtälailla kuin 100-sivuinen valdolaisten kastekäytäntö yhteenveto, josta et ymmärtänyt yhtään mitään, eli ymmärsit asiat päinvastoin. Kyseenalaistan edelleen kielitaitosi ja olen tästä monesti sinulle maininnut tämän italiankielisen tekstin ja kreikankielisten tekstien kieroon vääntämisestä, vt. esimerkkinä sana ”teknon”. Näyttää ettet niitä ole lukenut.

Koen, ettet ikäänkuin pysty käsittämään tuota Joh. 3:22.

Toivoisin, että voisit olla esittelemättä kirkkohistoria ja muuta historian kirjoitusta, millä yritätä kumota sen mitä Raamatussa on luettavissa. Ja Kirjoitukset todella riittää perusteluksi.

Olet mieltynyt Hubmeier esitelmiin. Miksi niitä toistat koko ajan. Se mitä joku uskova on tehnyt tai kirjoittanut niinkuin Sanassakin on riittää. Hubmeier’llä ei ole syytä perustella väärää eikä oikeaa. Se niinkuin joku Puolassa kokoontuminen ja mitä siellä on saatu sanotuksi ei palvele tukena eikä pilkkana, kun Raamatun kannasta on puhe.

Tuo 1500 luvulla alkanut baptistinen käytäntö alkaa jo huvittaa. Huvittaa vain siksi, ettei siinä ole perusteita Uskon alkeiksi, koska ne on hyvin ymmärrettävästi Raamatussa, vt Hebr. 6:

1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,

2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.

Hebrealaiskirje kehottaa jättämään opitut alkeet ja niissä pysymään, eikä laskemaan perustusta uudelleen, uudella tavalla.

Reijo

Kiitos oman kantasi kertomisesta.

Omalta puoleltani voin kertoa, että mielestäni olet väärin informoitu. Kohta kohdalta viittaamiesi kohtien käsittely vie kuitenkin niin paljon aikaa, että palaan niihin myöhemmin.

Tässä otan esille vain sellaisen aatehistorian todellisuuden, että jokaisella opilla ja käsityksellä on oman aikakautensa leima, joka ei lähde edes virheellisten kehyskertomusten mukana, vaan tulee ilmi itse ajatuksen sisäisessä logiikassa.

Kerron erään esimerkin.

Kerran sain tehtäväkseni esitellä Teologista aikakauskirjaa varten yhden kirjan suomennoksen, jossa väitettiin sen olevan Pontius Pilatukselta peräisin. Aloin lukea teosta ja jo varsin nopeasti totesin sen olevan myöhemmältä ajalta. Lukemisen myötä tekstistä alkoi tulla esille pieniä osasia, joiden pohjalta syntypaikaksi hahmottua Englanti ja ajankohta maailmansotien väliseen aikaan lähemmäksi ensimmäistä maailmansotaa elikä siis 1920 -luvun englantilaisessa kulttuuriympäristössä kirjoitetuksi mielikuvitustarinaksi.

Kun toin esille tämän näkökulman, niin päätoimittaja katsoi, ettei tällainen teos kuulu teologista tutkimusta esittelevään julkaisuun arvosteltavaksi. Sillähän ei ollut mitään tekemistä historiallisen teologian kanssa.

Paljon myöhemmin satuin törmäämään erääseen toiseen vanhaan julkaisuun, missä tuon tutkimani teoksen nimi esiintyi. Ja arvaapa mitä: Siinä tuota teosta tarjottiin alkukielellä myytäväksi historiallisena romaanina vuodelta 1924 ja julkaisupaikkana juuri sellainen kaupunki, joka parhaimmillaan edusti esille kehittämääni mielikuvaa teoksen syntypaikasta. Luettavakseni saanut teos oli käännös, josta nämä alkuperäispainoksen tiedot puuttuivat.

Kerron tämän jotta ymmärtäisit terveen historiallisen kritiikin merkityksen eri ajatustapojen historiallisen syntytilanteen arvioinnissa. Aivan samaa historiallisten ajatusten kehityslinjojen asemaa määrittelemällä voidaan todeta edustamasi baptistisen kastekäsityksen eräät käsitteelliset määritelmät ajoittuvan saksalaiselle kulttuurialueelle 1520 -luvulle.

Tässä aatehistorian kehityksen kudoksessa pätee se lainalaisuus kuin siinä, ettei tiikeri pääse raidoistaan eikä pantteri täplistään.

Henkikasteoppisi historiallinen asema on sitten kokonaan toinen kohta, johon voin palata myöhemmin.

Tässä vaiheessa toivotan vain sinulle ja lukijoillemme

Hyvää Yötä ja Jeesus Myötä!

Reijo

1)

Monista viittaamistasi kohdista aloitan esille nostamastasi Heprealaiskirjeen kohdasta, Hebr. 6.

Tulkintasi tuosta kohdasta ei ota huomioon Heprealaiskirjeen jäsentelyn esittelyä, vaan lähtee kummallisesta oletuksesta, että ensiksi pitäisi olla iso määrä jotain tiedollista pääomaa ennen kuin Jeesuksen opetuslapseksi voidaan päästä.

Kohta kuitenkin puhuu siitä, miten kirjoittaja jäsentää tekstinsä ja mihin hän kiinnittää huomionsa. Niinpä hän kertoo tässä että juuri tässä julkaisussa hän sivuuttaa kasteen, joka on uskon alku. Hän siis lähtee liikkeelle siitä, että kuulijat jo ovat tulleet Jumalan lapsiksi pyhän kasteen välityksellä, joten hän ei enää lähde tässä opetuksessaan toistamaan näitä asioita, jotka ovat selviä sille seurakunnalle, jolle kirje luetaan ääneen. Sen sijaan hän sanoo keskittyvänsä niihin asioihin, miten kuulijat voivat paremmin ymmärtää sen uskon, joka heille jo kasteessa on ojennettu ja jonka osallisiksi he siis jo ovat tulleet. Niinpä hän sanoo kertovansa Vapahtajamme ristin työstä, kun hän suurena ylimmäisenä pappina uhrasi itsensä Golgatan kummulla ristinkuolemassaan tuottaen kertakaikkisen sovituksen koko ihmiskunnan toivoksi.

Joten toisin kuin väität, niin Heprealaiskirjeen kohta vahvistaa sen alkukirkon todellisuuden, että me pääsemme uskon alkuun eli siis Jumalan lapsen elämän alkuun pyhän kasteen toimituksessa.

Reijo

2)

Aamupuuron ja aamukahvin jälkeen otan esille viittaamasi jakeen Joh. 3:22.

Aivan selvästi näkyy, että suljet silmäsi siltä todellisuudelta, että nimenomaan kaste on Jumalan työn väline Johanneksen evankeliumin pelastusopissa. Opetuslapsista pisimpään eläneen todistus on selvä. Jeesus saarnasi sellaista evankeliumia, että toisaalla mainittu parannuksen teko ja uskon synty voidaan sisällyttää hyvin lyhyeen toteamukseen, että

Jeesus

kastoi.

Reijo

3)

Olet ennenkin kinannut Pyhän Apostolin Pietarin helluntaisaarnaa vastaan. Helluntaihan on ollut yksi kaikkein vanhimpia juutalaisia juhlia. Se on myös ollut yksi kolmesta sellaisesta juhlasta, jolloin väkeä kerääntyi Jerusalemiin eri puolilta maailmaa. On kerrottu että joillakin kerroilla väkeä on kokoontunut jopa yli miljoona tuon juhlan aikana.

Juhlan aikana oli suuri määrä erilaisia liturgisia menoja, joihin vain harvat ja valitut pääsivät niitä toimittamaan. Pietari oli yksi näistä, joka pääsi juhlasaarnaajaksi aamun klo 9 liturgiaan tässä kansallisessa suurjuhlassa. Apostolien tekojen kuvauksessa tuodaan esille tuon aikainen juutalainen kollektiivinen yhteisöllisyys. Kaikki ikäryhmät kuuluvat yhteen vauvasta vaariin. Tämä ajatus tulee esille ilmauksessa ”teille ja teidän lapsillenne”, aivan kuten jo aikoinaan Joosua oli sanonut kansalle: ”Minä ja minun perheeni, me palvelemme Herraa.” Tämä yhteisöllinen puoli tuon ajan juutalaisuudessa on sinulta jäänyt huomaamatta ja siksi kinaat lapsi -sanan täyttä merkitystä vastaan.

Ilmeisesti Vanhan testamentin Septuaginta -käännöksen lukusi on jäänyt vähälle, vaikka oletkin jonkin verran paneutunut kreikan kieleen. Siellä jo nimittäin olisit huomannut, että kreikan lapsi -sana tarkoittaa nimenomaan lasta, pienokaista, vauvaa jne. Sanaa käytetään mm Mooses -vauvasta Niiliin pannussa kehdossa eli koriveneessä.

Olen ennenkin maininnut, että teknon eli lapsi -sana on johdettu synnyttää sanasta tikto.

Molemmat saman juuren sanat esiintyvät 1. Moos. 3:16 jakeessa, missä Jumala puhuu Eevalle käyttäen ilmaisua ” τέξῃ τέκνα ”, ”synnyttää lapsia”. Eli tämän kohdan perusteella Pietarin helluntaisaarnan lapsi -sana voi tarkoittaa nopeimmillaan sellaista vauvaa, joka juuri on tulossa ulos äitinsä kohdusta, synnytyksen hetkeä.

Joten kuvitelmasi, että Pietari olisi puhunut vain aikuisista jälkeläisistä, on paitsi tuon aikaisen juutalaisen kääntymyksen kasteen käytännön vastainen ja myös juutalaisen perhekeskeisen ajattelutavan vastainen, myös kielellistä poisselittelyä, kun tehdään sanasta ”synnytyksen tulos” sen alkuperäinen merkitys suljetaan pois ja seuraavan sukupolven ihmiset nähdään äitinsä lapsiksi vasta aikuiseksi tultuaan.

Reijo

4) Huomaa että valdolaisuus syntyi alkuaan maallikkoliikkeeksi. Näin ollen kysymys sakramenteista ei ollut sen ohjelmassa mitenkään mukana. Kaikkihan kastattivat lapsensa pyytäen jotain pappia toimittamaan kaste. Tämä on huomattava liikkeen lähtökohdista.

Sitten kun liike joutui katolisen kirkon hallinnon hampaisiin, niin tilanne muuttui. Lasten kastaminen piti järjestää toisella tavalla. Mutta tämä ei suinkaan tehnyt tuota keskiaikaista liikkettä anakronistisesti vasta 1520 -luvulla syntyneen anabaptistisen liikkeen kannattajaksi.

Jo ajatuksena tällainen aikakausien sekottaminen olisi verrattavissa siihen, että Ruotsin kuningas Kaarle XII muka olisi seurannut Hitlerin oppeja ja toiminut saksalaisten liittolaisena ryhtyessään taisteluun Venäjää vastaan.

Aikaisemmissa keskusteluissa olen myös kertonut että heidän nykyinen kirkollinen yhteytensä on nimenomaan lapsikastetta harjoittavassa yhteydessä.

Koska en ole ollut tekemisissä heidän yksittäisten ihmistensä kanssa, niin olen vedonnut vain heidän omiin asiakirjoihinsa.
Näin ollen olen tuonut keskustelussa esiin heidän virallisen oppinsa. Kirkkojen välisissä keskusteluissa nimenomaan kirkkojen viralliset asiakirjat ovat keskustelun pohjana, eivät yksittäisten jäsenten henkilökohtaiset mieltymykset tai poikkeamat eri kirkkokuntien virallisista opeista.

Huomaan että tämä valdolaisten virallisten oppien kyseenalaistaminen ei vähennä heidän oppiensa arvoa, vaan ainoastaan kertoo, miten vähän sinä perustat kirkon uskolliselle pitäytymiselle omalla oppiperustallaan, ja kuinka sinä kerta toisensa jälkeen haluat korostaa ainoastaan yksittäisten ihmisten omien henkilökohtaisten käsitysten merkitystä muka ainoana oikeana uskon ilmauksena. Lähetystyössä olen huomannut, ettei tällaisille yksittäisten ihmisten omille oppien erikoisuuksille voida antaa mitään arvoa silloin kun pyritään voittamaan ihmisiä kirkon yhteyteen meidän yhteisestä Kristus -uskostamme elämään. Mehän uskomme yhden, pyhän ja yhteisen kirkon, jossa meillä on pyhien yhteys Vapahtajamme pelastamina ja Pyhän Hengen valaisemina.

Reijo

Kävin juomassa aamupäivän kahvit

5)

Ota huomioon että Justinos Marttyyri oli lähtökohdiltaan pakana, joka kääntyi kristinuskoon vasta myöhemmin. Kastehan on yksi ainoa, ” yksi kaste”, ja se on sama olipa kastettava pakana sitten muutaman tunnin ikäinen vauva tai satavuotias vanhus.

Välttäisimme turhia kinasteluja Justinos Marttyyrista, jos lukisit kokonaan suomennoksen

Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa. Suomentanut Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu, toimittanut Matti Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-035-0.

Reijo

6)

Puhut Origenesta tavalla, joka kertoo heikosta perehtyneisyydestä hänen teologiaansa. Minulla on useita teoksia, joissa kerrotaan hänestä tehdystä tutkimuksesta ja myös hänen tekstiään.

Hänellä oli oman aikansa suurimpia kirjastoja Välimeren itäisellä puolella. Hänellä oli myös varaa palkata kirjureita tekemään kopiointityötä. Hän luki hitaasti jotain teosta ja puolentoistakymmentä kirjuria kirjoitti kopioita tuon sanelun mukaan. Hän oli myös oman aikansa merkittävin Raamatun tekstien kriittinen tutkija. Hänen tekstilaitoksensa oli aikansa ylivoimaisesti paras Raamatun tekstien laitos.

Hän asui Kesareassa, jonka ensimmäinen piispa oli ollut aikaisemmin Jerikossa vaikuttanut tullivuokraaja Sakkeus, ja toisena piispana oli toiminut roomalainen upseeri Kornelius.

Paikkakunnan elämässä siis kirkollinen paikallistuntemus oli suorassa yhteydessä alkukirkon opettajiin. Ihmisillä oli vielä elävästi muistissa mitä Jeesuksen henkilökohtaisesti kohdannut Sakkeus ja Korneliuksen perheen kääntymykseen auttaneen Pietarin opetukseen sisältyi.

Origenes lausuu selkeästi lapsikasteen kuuluneen alkuperäiseen kirkon oppiin:

”Kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa lapsetkin.”

Reijo

7)

Myös Tertullianuksesta keskusteluamme auttaisi, jos vaivautuisit lukemaan hänen tekstiään esimerkiksi teoksista

Tertullianus: Apologeticum. (Apologeticum/Apologeticus pro Christianis.) Suomentanut Juha Pihkala. Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-952-247-073-7.

Tertullianus: Periaatteet harhaoppisten arvioimiseksi; Vastakirjoitus Prakseaalle. (De praescriptione haereticorum, noin 200–206; Adversus Praxean, noin 213.) Johdanto, suomennos ja selitykset: Juha Pihkala. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 274. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2012. ISBN 978-952-9791-88-0.

Tai sitten myöhemmin Mikkelin piispaksi valitun Osmo Alajan teoksen

Piirteitä Tertullianuksen pyhityskäsityksestä. 1944 (väitöskirja)

Vasta tämän jälkeen voisit vapautua Tertullianusta koskevista vääristä letkauksistasi ja voisimme keskustella asiallisesti hänen näkemyksistään.

Olen nimittäin lukenut hänen tuotantoaan, mm. kasteoppinsa alusta loppuun, joten sitten kun voimme välttää turhaan sadan sivun kirjoittamisen asioista, joista jo on hyviä julkaisuja, niin voimme keskustella itse asiassa pysyen.

Reijo

8) Käytät ilmausta ”Pyhän Hengen kaste” tavalla, joka syntyi vasta runsas sata vuotta sitten. Sellaisenaan ilmaus varsinaisen vedellä kastamisesta irrallaan esiintyi ensi kerran vasta Keswickin kokouksessa 1875, mutta sielläkin sillä tarkoitettiin vain pyhityksen syvenpää astetta. Sitten noin vuosisadan vaihteessa 1900 pohdiskeli tätä käsitettä. Tavattuaan erään kielillä puhujan hän leimautui tähän ja alkoi opettaa kielillä puhumisesta ”Pyhän Hengen kasteena”. Tämä puolestaan herätti kahdessa saarnamiehessä kaipausta kokea jotain tällaista omallakin kohdalla. Kun he sitten toinen 9. ja toinen 12. huhtikuuta 1906 kokivat sellaista mitä he nimittivät kielillä puhumiseksi, niin tuosta sitten lähti liikkeelle kokonaan uudenlainen opetus, missä ilmaus ”Pyhän Hengen kaste” kokonaan irroitettiin pyhästä kasteen sakramentista ja sen sijaan Pyhän Hengen lahjan saamisen merkiksi eli siis eräänlaisen sakramentin tehtävään tulikin tämä uudenlainen ”kielillä puhuminen”. Näin alkuperäinen kasteoppi oli syrjäytetty ja tilalle tuli oppi jota ei koskaan aikaisemmin ollut pidetty Pyhän Hengen lahjan sinettinä.

Pietarillahan tämä oli selvästi sidottu pyhään kasteeseen ja sehän kuului myös vauvoille, äsken syntyneillekin:

” — kaste —- N I I N te saatte Pyhän Hengen lahjan — lapsillenne —-”

9)

Huomaan myös että sinun olisi aihetta ymmärtää Apostolien tekojen teologiaa. Siinähän kerrotaan että avankeliumi on julistettava kaikkialle maailmaan. Niin ohjelmanjulistus kuin toiminnan jäsennys puhuvat samasta asiasta.

Niinpä Etiopian ”valtionvarainministerin” kääntymys kertoo evankeliumin menneen etelään päin Afrikan puolelle Etiopiaan.

Sittemmin Matteus jatkoi Etiopian ensimmäisenä piispana tämän vaikutusvaltaisen miehen avattua oven raolleen.

Korneliuksen kertomus puolestaan kertoo miten evankeliumi lähti länteen päin liikkeelle. Kesarea oli merkittävä roomalaisen esivallan keskuspaikka ja evankeliumin meno sinne avasi ovat koko imperiumin valtaukseen. Apostolien tekojen päätös kuvaa miten sanaa julistettiin koko maailmanvallan pääkaupunkia myöten ja jopa keisaria lähellä olleet saivat kuulla pyhää evankeliumia. Näin siis näköalat avattiin koko maailman evankeliointiin.

Paavali ei tehnyt tätä evankeliointia tyhjiössä. Jo aikaisemmin Pietarista oli tullut Rooman ensimmäinen piispa sen jälkeen, kun keisari Nero oli vuonna 54 sallinut juutalaisten asettua sinne. Apostoli ennen sitä toiminut Syyrian Antiokian ensimmäisenä piispa. Näin hän on sekä Syyrian Antiokian ensimmäinen patriarkka että Rooman ensimmäinen paavi näiden virkojen luettelossa.

Ja jotta huomaisit Luukkaan teologiaan kuuluvan tarkan käsitteistön niin Kesareassa Pietari ei sanonut väen tulleen ”kastetuksi Pyhällä Hengellä” vaan saaneen Pyhän Hengen lahjan.

Tämä lahja nimittäin oli Pietarille tärkeä tekijä kasteen toimittamisen mahdollisuuden ratkaisemiseksi. Nimittäin ennen kuin juutalainen rabbi sai antaa luvan kääntymyksen kasteelle kääntyvän perheen ”kelvollisuus” oli ratkaistava, vain ne jotka olivat ”kelvollisia”, haksios” olivat mahdollisia saamaan kasteen. Ja kasteikää ajatellen, huomaapa että tätä lupaa ei juutalainen rabbi saanut antaa kenellekään koko porukasta, jos yksikin aiottiin jättää ulkopuolelle, olipa tämä sitten vauva tai vaari tai minkä ikäinen hyvänsä.

Tuossa tilanteessa Pyhä Henki itse antoi merkkinsä siitä että perhe oli kelvollinen ”haksios” saamaan kasteen. Tämän Pietari sitten lausui ääneen toteamalla ettei kukaan voi kieltää kastetta näiltä, jotka Pyhä Henki itse oli kelvollisiksi ilmoittanut.

Reijo

Hyvää huomenta Jumala antakoon!

Kerroin vain lukijoilleni, miltä vuosikymmeneltä sinun baptistinen kastekäsityksesi on peräisin ja vertailemalla erääseen toiseen tapaukseen osoitin, miten täsmällisesti erilaisten aatteiden, ajatusten ja oppien syntyajankohta voidaan määritellä, kun vain ollaan avoimia näkemään noihin ajatuksiin sisältyvien tuntomerkkien antama tieto.

Sen sijaan kerroin sinulle, että vastaan yksittäisiin väitteisiisi myöhemmin. Olin jo aikeissa mennä nukkumaan enkä halunnut luopua kunnon yöunestani ruvetakseni vastaamaan saman tien.

Matias,

Ehdotan, että siirryt autuuttavimpiin asioihin. Vaikka tämä on lähes puhdasta sarkasmia, niin en käytä sitä sinua nolatakseni vaan, että palaisit Kirjoitusten Sanomaan, joka on ollut muuttumaton niiden synnystä lähtien.

Voimme todella silputa tämän niinkuin haluat, mutta mielellään yksityisesti, koska kymmenen vuoden kokemuksella kanssasi ”ennustan” että pintapuolinen tietosi asiaan kuulumattomista asioista riistäytyy käsistäsi.

Eli vuota pari päivää niin mailailen sinulle.

Reijo

Sanot: ”Ehdotan, että siirryt autuuttavimpiin asioihin.”

Mielestäni tähän pitää vastata, että puhun mitä suurimmassa määrin meidän autuutemme perustasta, kun puhun kasteesta.

Nimenomaan kaste on autuuden antaja. Siksi se on niin suloinen ja ihana Jumalan lahja meidän ihmisten iankaikkisen elämän takeena, kun meillä on turvallinen Jumalan lapsen asema ja iankaikkinen toivo rakkaan Vapahtajamme pelastuksen turvissa.

Turhaan kuvittelet käsitystäni kasteesta pintapuoliseksi. Olenhan nimenomaan kasteen kautta päässyt Jumalan lapseksi jo 23.4.1944 ja yhä edelleen saan riemuiten elää turvallisissa Jumalan käsissä, kun hän minua hoitaa ja kantaa ja runsaasti armonsa lahjoja antaa.

Kauniisti Luther ylistää kasteen vaikutusta

Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä, missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi ja armoa tulvivaksi vedeksi.

https://tunnustuskirjat.fi/ik/4osa.html

Matias, olisi hyvä, ettet kehittäisi uutta juttua, vaan kohdistaisit kommenttisi mitä olen tässä kirjoittanuti, jos tähän kommentoit.

Reijo

1) Efesolaiskirjeen 2. luvun lähtökohtana on se että kirjeen lukemisen kuulevat ovat jo kasteen välityksellä saaneet Jumalan lapseuden ja siksi heillä on se turvallinen yhteys Jumalan kanssa josta siinä puhutaan.
Se siis ei suinkaan puhu kristikunnan kastetta vastaan niin kuin sinulla on ollut tapana tehdä.

2) Pietari saarnasi suuressa kansallisessa juhlassa. Juutalaiseen helluntaijuhlaan saattoi parhaimmillaan kerääntyä jopa yli miljoona juutalaista eri puolilta maailmaa nykyisen Intian alueelta idästä nykyisen Espanjaan alueelta lännestä, nykyisen Etiopian tai Etelä-Sudanin alueelta etelästä tai nykyisen Englannin alueelta pohjoisesta. Tuon juhlan saarnaajiksi pääsivät vain etevimmät julistajat. Pietari oli yksi heistä.

Suunnilleen samoilta ajoilta olevissa muissa juutalaisissa teksteissä puhuttiin kieli-ihmeestä liturgian kolmannen tekstin eli siis Ketuvimin eli Kirjoitusten resitoinnin yhteydessä esiintyneinä. Näin ollen olisi tuon ajan teologisen mallin mukaista ajatella että Apostolien tekojen koko maailman evankelioinnin eli siis evankeliumin julistamisen kunkin

omalla kielellä

olisi tapahtunut juuri Ketuvimin eli Kirjoitusten liturgisen laulamisen yhteydessä. Tämä kieli-ihme puolestaan liittyy vanhoissa juutalaisissa teksteissä Siinain vuorella tapahtuneeseen Jumalan liiton ilmestykseen.

Kirjoitin tästä aiheesta 1980 -luvun puolivälissä ruotsinkielisen tekstin, jossa menin teksti tekstiltä tämän loogisen ketjun helluntai-ihmeestä Siinaille ja sitten vain muutamaa vuotta myöhemmin Suomen Eksegeettisen Seuran 50 -vuotisjuhlissa eräs juutalainen eksegetiikan professori meni saman loogisen polun juutalaisissa teksteissä läpi Siinailta aloittaen ja helluntain kieli-ihmeeseen päätyen. – Ja huomaapa tämä: Hän ei ollut lukenut minun tekstiäni, vaan kulki saman loogisen polun juutalaisen perinteen kehittymisestä askel askeleelta. Huomaa että tuo perinteen ketjun kehitys oli niin selväpiirteinen ja niin suoraviivainen että sen saattoi kulkea molempiin suuntiin tieltä eksymättä.

Reijo

3) Pietarin helluntaisaarnassa tulee esille Luukkaan selkeä teologia, missä todetaan että kaste on parannuksen saamisen väline. Kaste siis välittää parannusta tekevälle tämän tarvitseman syntien anteeksisaamisen eli siis ojentaa parannuksen, jossa ihmiselle annetaan täysin Jumalan omana tekona Pyhän Hengen lahja.

Jo Johannes Kastajan kasteesta todettiin tämä että kaste lahjoittaa parannuksen. Parannus sanan genetiivi kertoo sen tuloksen, minkä kasteessa vaikuttava Jumalan teko tuottaa, nimittäin parannuKSEN, kun puhutaan parannuKSEN kasteesta.

Luukkaan evankeliumi:

3:3 Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.

Tämän parannuksen antavan kasteen lahjana Jumala sitten lahjoittaa Pyhän Hengen lahjan. Näin jokaisessa kristillisessä kasteessa siis toistuu se mitä tapahtui Jeesuksen kasteessa: Pyhä Henki laskeutuu kastettavan ylle. Kaste siis lahjoittaa Jumalan läsnäolon eli siis Pyhän Hengen lahjan ihmiselle.

Jo edellä olen selostanut sen, miten tämä kasteen täysi lahja kuuluu myös lapsille, joten tässä ei tarvitse muuta kuin muistuttaa vain uudelleen mieleen se todellisuus, että kaste vaikuttaa kaikille vastaanottajille täsmälleen saman Jumalan lapseuden äskensyntyneestä satavuotiaaseen saakka, eikä tämä Jumalan työ horju eikä vanhene, vaan pysyy voimassa ja vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen aina perille pääsemiseen asti, kun me saamme ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän tämän saman kasteen antaman Jumalan armolahjan vuoksi täydellisenä Jumalan työnä, ja yksinomaan Hänen armostaan ja voimastaan.

Apostolien teot:

2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,

tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

Reijo

4) Puheesi pupun puhumisesta on mielestäni täysin ala-arvoista, koska aivan historiallisen todellisuuden valossa vain sinä seuraat joidenkin puppugeneraattorien opetuksia.

Vastaapa minulle rehellisesti!

Oletko sinä lukenut Tertullianuksen kastetta käsittelevän teoksen?

Oletko sinä lukenut Origeneen tekstiä?

Oletko lukenut Justinoksen tekstiä?

Oletko sinä lukenut heidän teologista opetusta käsittelevää kirjallisuuttaan?

Kovasti ihmettelen, mistä sinä voit mielestäsi löytää omia opetuksiasi tukevia tekstejä heidän teoksistaan. Joten suosittelen, että luet heitä avoimin silmin ja rehellisin mielin.

Aikaisemmin jo kerroin Juha Pihkalan tekemistä Tertullianuksen tekstien käännöksistä, joten voit paneutua itse lukemaan mitä Tertullianus opettaa.

Panenpa tähän rinnalle Justinos Marttyyrin tuotantoon johdattalevaa kirjallisuutta.
Kun otat asioista selvää, niin meidän ei tarvitse enempää kinata, kun huomaat miten sinun kuvitelmasi kasteopista ovat peräisin vasta paljon myöhäisemmältä ajalta. (Sen tässä vielä esiin tuodakseni vasta 1520 -luvulta.)

Sven-Olav Back on paljonkin tutkinut Justinos Marttyyrin teologiaa.

Esimerkiksi tässä on viite hänen tuotantoonsa

https://akateeminenwebshop.com/kirjailija/Sven-Olav+Back#!product_id=9789175807140

Reijo

5) Turhaan halveksit paavin virkaa. Hänen tehtävänsähän on toimia maailmassa olevien erilaisten hiippakuntien piispojen kokoavana henkilönä.

Aleksandrian ensimmäinen paavi oli evankelista Markus, joka kuoli vuonna 68 jKr. ja jonka kuolinpäivää vietämme Markuksen nimipäivänä.

Rooman ensimmäinen paavi oli apostoli Pietari.

Juutalaisen synagogan ensimmäinen paavi oli Hillel I.

Rooman paavi on meidän aikanamme maailman vaikutusvaltaisin evankeliumin julistaja. Missä joku paljon mainostettu ”superevankelista” kokoaa muutaman sata tuhatta kuulijaa, siellä paavi kokoaa vastaavan määrän miljoonia kuulijoita.

Vuonna 1999 kun Rooman paavi käsi Suomessa, niin hän saattoi todeta, että me luterilaiset ja he katoliset ovat yhtä Kristuksessa, koska meitä yhdistää yksi kaste.

Tämä yhden kasteen korostaminen osui aivan asian ytimeen. Juuri kasteessahan meidät on yhdistetty Vapahtajamme yhteyteen Jumalan lapsiksi.

Reijo

6) Olen koko ajan jatkanut juttuani juuri niistä kysymyksenasetteluista lähtien, mistä olet kirjoittanut.

Olen vain joutunut useamman kerran osoittamaan, että ongelmasi on moneen raamatunkohtaan aivan tekstin alkuperäisen sanoman kannalta vieraista kysymyksenasetteluista nouseet väitteet, jotka eivät alkuunkaan ole peräisin itse tekstistä, vaan niiden varaan kyhätystä jostain aivan toiselta aikakaudelta peräisin olevista ajatusrakenteista.