Kenttäpiispa Pekka Särkiö listaa blogissaan (10.3.) ansioita, joita piispakandidaatilla tulisi olla, jotta hän olisi kelpoinen piispaksi. Kirjoituksessa oli monta erittäin loukkaavaa kohtaa oppineita, ansioituneita ja uskollisesti kirkon työtä tehneitä pappisvirassa toimivia naisia kohtaan. Puheenvuoro on jälleen puuskahdus sitä kylmänä puhaltavaa tuulta, jossa pappisvirkaan vihityt naiset joutuvat tänä päivänä työtään tekemään.
Kenttäpiispa lähestyy piispan tehtäviä varsin teknokraattisesti. Hän rinnastaa puolustusvoimien johtamisjärjestelmän kirkon johtamisjärjestelmään, joten jo lähtökohta on toimimaton. Puolustusvoimat on yhteiskunnan legitimoima väkivaltakoneisto. Kirkko on yhteisö, jonka viestinä on ajasta ikuisuuteen jatkuva yhteys rakkaudessa, joka on opittu tuntemaan Kristuksessa.
Siinä maailmassa, missä ansioluetteloon haetaan titteleitä ja rivejä, on päivänselvää, että naisten portaat ovat ohdakkeiset, ymmärsivätpä hississä huristelevat miehet sitä tai eivät. Siinä toisessa maailmassa jokainen ihminen on alaston, vailla yhdenkään arvonimen tuomaa suojaa. Kun ei ole pappi, ei pappisasessori, ei tohtori, ei piispa, ei Etelä-Pohjanmaan teologiyhdistyksen puheenjohtaja, mikä on ihminen?
Jumalan sanan uskollinen julistaminen ei tapahdu muiden päiden yläpuolelta, vaan sen todellisuuden ymmärtämisestä, että olipa yllämme sotilaspuku tai musta tai violetti pantapaita, olemme kaikki vaatteidemme alla alasti, haavoittuvia ja kuolemaan tuomittuja eikä meitä voi pelastaa mikään muu kuin armo ja rakkaus.
Pelkän pappisvihkimyksen riittävyys ehdokkuuteen on sen syvästi teologisen ajatuksen ilmentämistä, että piispaksi ei pitäisi tulla komeaa CV:tä heilutellen, vaan viisaudella, joka kumpuaa kiinnittymisestä Jumalan maailmaan. Ne portaat, joita pitkin piispaksi pitäisi tulla, eivät nouse ylöspäin, vaan laskeutuvat alas kohti nöyryyttä ja tyhjenemistä omista ansioista
Helena Paalanne
Minua vähän naurattaa – kun en jaksa aina itkeäkään.
Herran pieksut: Joka kerta kun tällä palstalla on uutinen, joka kertoo älykkäiden naisten vaikeudesta päästä kirkossa johtotehtäviin, niin jo on paikalla about tusinan herrakuoro, jotka kyseenalaistavat ainakin vähintään virkaan pyrkijän pätevyyden tai sitten muuten vaan jonkun ominaisuuden . Tsemppiä vain teille naiset.
Seija: ”Tsemppiä vain teille naiset.”
Jos oikein ymmärrän, toivot, että naiset jaksaisivat kestää niitä hankaluuksia, joita heillä on matkalla miesten rinnalle kirkon johtotehtäviin.
Kuten aiemmassa tähän blogiin kirjoittamassani kommentissa (https://www.kotimaa.fi/blogit/helena-paalanne-naisten-piispaportaat-ovat-ohdakkeiset/comment-page-1/#comment-235574) totean, rakenteellisia esteitä purkamalla rinnalle pääsy saattaa toteutua hyvinkin nopeassa aikataulussa,
Mutta kysyn Sinulta nyt, miten olisit valmis vastaavasti tsemppaamaan miehiä tulemaan naisten rinnalle ottamaan vastaan niitä tehtäviä, joissa miehistä on kirkossa huutavin pula? Räikein epäsuhta on lapsityöntekijöissä, joissa miehiä on vain 2,2 %. Diakoniatyöntekijöistä miehiä on 7,8 %. Tilasto on vuodelta 2016.
Jouni: Ymmärrykseni mukaan nämä matalapalkka-alat eivät miehiä kiinnosta. Pitäisikö mielestäsi naisten keksiä ratkaisu tähänkin ongelmaan?
Seija: ”Pitäisikö mielestäsi naisten keksiä ratkaisu tähänkin ongelmaan?”
Kiitos kysymyksestä, joka tarjoaa tilaisuuden täsmentää omia näkemyksiäni.
Tasa-arvo ei ymmärtääkseni edisty, jos kumpikin sukupuoli edistää sitä vain oman sukupuolensa osalta. Jos siis tunnistat, että minä tuon korteni kekoon naisten tasa-arvon puolesta, kutsun Sinut vastavuoroiseen työhön miesten tasa-arvon hyväksi. Ei siis yksin vaan rinnalle.
Samalla esitän toiveen piirin laajentamisesta: Ilahtuisin, jos Kotimaa24 sattuisi löytämään yhtä pätevän journalistisen perusteen edistää miesten kiinnostuksen lisäämistä naisvaltaista seurakuntatyötä kohtaan kuin se nyt edistää naisten kiinnostuksen herättämistä kirkon johtotehtäviin.
Olen pahoillani, jos blogini vaikuttaa Helena Paalanteen mielestä loukkaavalta. Hänen mukaansa listaan blogissaan ansioita, joita piispakandidaatilla tulisi olla, jotta hän olisi kelpoinen piispaksi.
Näin en ole suinkaan tehnyt. Totean, että ”Piispan virkaan kelpoinen on Suomen kirkon vihitty pappi.” Kelpoisuuden lisäksi valitsijayhdistykset näyttävät edellyttävän valittavilta muitakin ominaisuuksia. Viittaa näihin: ” … Mitä harkinnan kriteereitä valitsijayhdistykset sitten seuraavat? Kun valitaan Suomen kirkon piispaksi, olisi ehdokkaalla oltava pätevyyttä, osaamista ja kokemusta Suomen kirkon työstä sen eri tasoilta.” Onko tämän toteaminen loukkaavaa?
Monet naiset ovat tähän mennessä saaneet valitsijayhdistyksiltä kutsun piispaehdokkaiksi. Toivon, että naispuolisia ehdokkaita tulee myös jatkossa. Pohdin blogissani sitä, mitä valitsijat näyttävät painottaneen. Onko se teknokraattisuutta, kuten Paalanne sanoo, en tiedä. On selvää, että ehdokkaiden persoona ja ihmisyys – se mitä on virka-asun alla – ovat oleellisia asioita valintapäätöstä tehtäessä. Ihmisten kohtaaminen samalta tasolta on varmasti tärkeä valintaperuste.
Totean lopuksi: ”Pelkkä portailla kiipeäminen ei kuitenkaan ole vakuuttavaa. On hoidettava uskollisesti ja hyvin seurakunnan työtä, saarnattava puhtaasti Jumalan sanaa, niin kuin on pappislupauksessa luvannut, ja olemalla seurakuntalaisia varten.”
Virka ei ole kirkossa viranhaltijaa itseään vaan seurakuntalaisia varten. Siten tulisi myös ajatella kaikkia virantäyttöjä, ei viranhakijoiden omina projekteina, vaan kirkon työn mahdollistamisena.
Pekka Särkiö:””Totean lopuksi: ”Pelkkä portailla kiipeäminen ei kuitenkaan ole vakuuttavaa. On hoidettava uskollisesti ja hyvin seurakunnan työtä, saarnattava puhtaasti Jumalan sanaa…””
Siis puhtaasti Jumalan Sanaa.
Kysynkin nyt yhdeltä piispalta julistaako hän ”puhtaasti” Jumalan Sanaa?
Otetaanpa esimerkki, evankeliumissa Jeesus Sanoo:
Matt. 16:27
Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
Ja Ilmestyskirjassa Jeesus selkeästi Sanoo ketkä jäävät ulkopuolelle:
Ilm. 22:15
Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Jeesus puhui Jumalan Sanaa ja vain sitä, onko siis piispojen saarnat sen mukaisia?
Vai onko nyt sitten kaikilla piispoilla lukihäiriö?
Vai onko kuitenkin niin että Jumala salaa Sanansa viisailta kuten Jeesus Sanoo:
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Ari Pasanen :”Kysynkin nyt yhdeltä piispalta julistaako hän “puhtaasti” Jumalan Sanaa?”
Vastaan piispan perheen lähipiirin ja hänen entiseen seurakuntaansa kuuluvien ystäviemme puolesta, että kyllä, hän julistaa ”puhtaasti” ja omantuntonsa mukaan Jumalan Sanaa teoin ja totuudessa.
Tuula Hölttä vastaappa sitten esimerkkiini kuinka se mainitsemasi piispan saarnassa kuuluu?
Ari Pasanen :”Tuula Hölttä vastaappa sitten esimerkkiini kuinka se mainitsemasi piispan saarnassa kuuluu?”
Se kuuluu ehdottomana rehellisyytenä vailla ”kolmannen asteen kuulusteluja” esimerkiksi siitä, miksi tällä sivustolla puolustin ”raamatullinen” sanan käyttöä lehti-ilmoituksessa.
Tuula Hölttä siis saarnaako ”piispasi” esim aviorikoksen tehneet ulkopuolelle? Vai miten hän määrittelee huoruuden tekijät?
Ari Pasanen :”Tuula Hölttä siis saarnaako “piispasi” esim aviorikoksen tehneet ulkopuolelle? Vai miten hän määrittelee huoruuden tekijät?”
Hän ei elä saarnaamalla ketään ”ulkopuolelle”, vaan elämällä arkipäivissä todeksi sen, mitä hänen henkensä, järkensä ja omatuntonsa sanoo.
Tuula Hölttä siis voiko saarnata kaikki sisäpuolelle kuuluvilsi kun kerran Jeesus selkeästi Sanoo ketkä ovat ulkopuolella?
Onko todellista rakkautta olla hiljaa kun kysytään ketkä ovat sisäpuolella ja ketkä ulkopuolella, siis vaieta Jeesuksen sanoista?
Ari Pasanen :”Onko todellista rakkautta olla hiljaa kun kysytään ketkä ovat sisäpuolella ja ketkä ulkopuolella, ”
Ihmettelen tuota intoa heitellä sisä- tai ulkopuolelle kuin paraskin ”jeesus” . Ei meille ”ulosheitetyile” jää ”henkemme pitimiksi” oikein mitään muuta kuin tämä https://www.youtube.com/watch?v=JcORqsEkyHE
Tuula Hölttä Jeesuksen Sanat on iankaikkinen elämä, muualta sitä ei voi löytää, siis ei noista liturgioistakaan.
Ari Pasanen :”Tuula Hölttä Jeesuksen Sanat on iankaikkinen elämä, muualta sitä ei voi löytää, siis ei noista liturgioistakaan.”
Liittämässäni linkissä on ortodoksisen kamarikuoron laulama Pater Noster eli Isä meidän -rukous. Miksi se ei ole Jeesuksen Sanoihin kuuluva?
Tuula Hölttä on tottakai ”Isä meidän rukous” Jeesuksen Sanoja, mutta ei niiden hokeminen ole merkki uudestisyntymästä.
Kuinka elät niiden mukaan esim ”anna meille meidän syntimme anteeksi NIINKUIN mekin annamme meitä vastaan rikkoneille”?