”Auran rantamilta lähti” eli Varsinaisen Suomen maakuntalaulu on monelle tuttu. Sukuselvitysten tekijöille myös Prunkkala. Ja uusinta kirkkohistoriaa seuraaville myös Aura. Kehittyvä, asukasmäärältään kasvava Turun naapurikunta, jonka tuomiokapituli esittää nyt liitettäväksi Lietoon ja kiiruusti, jo ensi vuoden alusta.
Tuomiokapitulille Aura onkin erityisen tuttu. Nykyisen kirkkoherran Auraan tulosta, vuodesta 2004 alkaen on kapituliin tullut valituksia. Seurakunta on esittänyt esipaimenensa irtisanomista jos oikein muistan useamman kerran, mutta mitään ei ole tapahtunut. On tehty selvityksiä ja laadittu kirjelmiä, kaikki turhaan. Nuoremmilta vuosiltani muistan saman tapaisen tilanteen Yläneeltä. Seurakunta halusi vuodesta toiseen päästä eroon kirkkoherrastaan, mutta tuomiokapituli nosti joka kerta kädet pystyyn. Tai ehkä se pesi käsiään?
Auran nykyisestä kirkkoherrasta lienee syntynyt dokumenttia mappikaupalla. En lähde sitä referoimaan. Lainaan vain lyhyesti tuomiokapitulin päätöstä 13.05.2020 – ”Tuomiokapituli puoltaa Auran seurakunnan liittämistä Liedon seurakuntaan”. Koetan nyt ”avata” vähän tätä Suomen vanhimman viraston hallintopäätöstä ja sen perustelua.
Tuomiokapituli siis puoltaa Auran vajaan 3200 jäsenen seurakunnan lopettamista ja liittämistä Lietoon. Tämä ei tunnu yllättävältä, onhan se kapitulin oma esitys. Ehkä hiukan yllättävää on, että kapituli puoltaa omaa esitystään, vaikka seurakunta ei sitä puolla. Mutta asettumistaan seurakunnan kantaa vastaan – siihen on kapitulilla perustelu:
”Auran seurakunnan kirkkovaltuusto päätyi äänestyksen jälkeen äänin 8 – 7 vastustamaan liitosta. Äänestyksen hävisi virkamiesvalmisteluun pohjautuva esitys, joka olisi puoltanut liitosta 1.1.2021 lukien ja hyväksynyt tehdyn aiesopimusehdotuksen.”
Vaikka olen tuomiokapituleista yhtä ja toista lukenut ja kuullut, tämä hipoo jo huippua. Ylempi viranomainen heittää epäilyksen varjoa seurakunnan enemmistöpäätöksen ylle perusteella, että vähemmistöön jäänyt esitys oli tehty ”virkamiesvalmistelussa”. Haloo, siis mitä tapahtui? Kirkkoherra, jota kapituli ei ole suostunut yli kymmenvuotisessa riitelyssä irtisanomaan, on nyt valmistellut kapitulin esitystä seuraavan päätöksen, joka muun muassa varmistaa sen, että hän saa entisin palkkaeduin jatkaa eläkkeelle asti kappalaisena omalla paikallaan. Seurakunnan kannalta: seurakunta ei loppujen lopuksi pääse eroon papista, josta haluaisi päästä, mutta menettää itsenäisyytensä ja päätösvaltansa sekä hallinnoimansa talot ja tavarat.
Kun kirkkomme vanhauskoiset aina välillä paheksuvat demokratiaa kirkossa, tässä nyt oli taas yksi tapaus, jossa tuomiokapituli polki maahan seurakunnan päätösvallan ja antoi tukensa kirkkoherran vallankäytölle.
Mitä opimme tästä? Koetetaan nyt valitan Turun piispaksi piispa, joka asettuisi tukemaan seurakuntaa eikä virkamiestä, jos näiden kahden väliltä on valittava.
Demokratia on paikallaan kkaikessa muussa, paitsi opissa ja Raamatun käsittelyssä. Jos Jeesus on meille esikuva, niin Hän ei käynyt kylillä kyselemässä mitäö mieltä ihmiset keskimäärin on. Hän tunsi Isän tahdon ja toteutti sitä.
LAURI tervehdys!
Pitäisi ehkä hiukan määritellä sitä demokratiaa. Eivätkö herrat Trump ja Orban kumpin sano edustavansa demokratiaa? Kristillisen opin historia kuten koko kirkon historia on jatkuvan muutoksen historiaa. M.Lutherin mukaan kirkkoa on aina reformoitava, eli mitä on reformaatio? Jeesuksen esikuvallisuudesta olen kanssasi samaa mieltä. Myös Jeesuksen evankelumeissa olevia sanoja meidän tulisi seurata, ja enemmän kuin hänen erään evankelistansa Paavalin sanoja. Varsinkin silloin, jos ja kun ne sattuvat olemaan ristiriid<assa keskenään.
Minä ymmärrän demokratian siten, että asia esitellään siitä keskustellaan ja jos yksimielisuyytta ei suoraan synny, niin sitten äänestetään. Paras tapa on suljettu lippuäänestys, että jokainen rohkenee olemaan rehellinen. Enimmät äänet kerännyt esitys tulee yhteiseksi. Vain siinä on ongelma, kun monissa maissa vähemmistö on sitä mieltä, että on äänestetty väärin.
LAURI,
mikä sinusta olisi oikein ja demokraattista tässä Auran tapauksessa? Kumpi päättää, seurakunta, seurakunnan hallinto, vai Turun tuomiokapituli tai kirkkohallitus Helsingissä? Riittääkö se, että seurakunta on itsenäinen ja haluaa pysyä itsenäisenä, hoita taloutensa ja hengellisen elämänsä? Vai onko seurakunta, kirkon perusyksikkö tässä Auran tapauksessa alistettava paremmin tietäville ei-auralaisille? Vastaa nyt rehellisesti tähän.
Siis, neuvoston esitys jäi taakse, ja valtuuston esitys tuli hallintoa ohjaavaksi.
Periaatteena kirkkossamme oni olla seurakunnan jäsenten katsovan paimenensa.
Näin neuvoston päätöksen sivuuttaminen on häiriköintiä mikä koskettaa seurakuntalaisten oikeuksia. Tämähän on uskomaton asian tila.
Valtuusto on asia mikä käytännössä katsoo ja käytännössä siunaa neuvoston päätöksiä hallintotasolla ja varsinkin talouteen liittyvissä kysymyksissä.
Nyt esillä oleva tapaus kuvaa asiaa, jotenkin syvältä.
En sano näin käyneen mutta asiassa näyttää olevan kyse yhdenlaisesta korruptiosta liittyen henkilösuhteisiin katsovaan viranomaiseen. Mallista en tiedä, mutta täytyyhän jotakin tässä olla ko. henkilön virkaan liittyen. Onko tämä kirkossamme ideaali, sitä voisi miettiä.
Yksi asia on katsoa kaitsevan viranomaisen harkintakykyä johtamassaan ahjossa toimia seurakuntalaisten edun mukaisesti. Missä se on tässä asiassa.
Kumma kun korruptiosanasta kukaan ei ole kysynyt.
Asiahan syntyy siitä kun tässä asiassa ei haluta synnyttää virassaolevan henkilön toimista ja toiminnasta eteenpäin hallinto.oikeuteen, ja siitä ylöspäin lähteviä valituksia. Perustelut olisivat sitten mielenkiintoisia kun henkilö aina voi sanoa toimineensa kirkon järjestysksen ja lain mukaan.
Kauanko tämmöistä hallintomallia pitää katsoa kun kaitseva ja valvova omainen virassaan esimiehenä konklaavissaan nostaa kädet pystyyn hienovaraisuudesta ettei kenellekään tule paha mieli.
Tässähän poljetaan seurakuntalaisten, ja maksavien lystin jäsententen oikeuksia, ihan kunnolla.
Palmu! Kaikella kunnioituksella: Eikö ole hyvä asia, että emme pidä epäjumalia, emme hylkää lepopäivää, emme lakkaa kunnioittamasta vanhempiamme, enmme tapa, emme varasta, emme tee aviorikoksia, emmkä himoitse naapurin taloa, autoa tai puolisoa. Eihän kai näissä ole mitään muuttuvia osia?
HEIKKI
Miten sinne tuli valituksi henkilö, jota halutaan sieltä pois? Mitä hän teki, että sopu ei säilynyt.. Julistiko hän sanaa, joka ei miellyttänyt? Miten pidetään vaalisaarna, jolla saa ääniä ja omatunto jää rauhalliseksi? Jos ajatellaan, että paimenella on vastuuta sieluista. En tunne henkilöä enkä tapausta, en voi ottaa kantaa. Piispantarkastuksethan on kai sitä varten, että seurakunnan toimintaa ratkastellaan. Jos on evankeliumista kyse, niin Luther muistojeni mukaan sanoo: Julistajan pitää varautua siihen, että koko seurakunta kävelee hänen ylitseen. Hänen ei silti sovi muuttaa Kristuksen evankeliumia, jos aikoo pärjätä Jumalansa edessä. Nykyisin ovat poliisit teologian, lääketieteen ja ekonomian asiantuntijoita. annetaan sinne asia tutkittavaksi, koska muutenkin kirkon isokirja on nykyään Suomen Laki.
Vanhan testamentin 10 käskyä (hiukan eri muodoissa Mooseksen kirjoissa) ja niiden noudattaminen on Kristinopin mukaan ”elämän oma laki”. Tottakai kannatan niitä ja niiden noudattamista, niiden mukaan elämistä.
Vanhassa testamentissa on myös paljon sellaista, mikä kristittyinä ei meitä sido. UT, evankeliumit eivät ohjaa meitä lakiluetteloiden seuraamiseen, vaan Jumalan tahdon ja Herramme Jeesuksen seuraamiseen. Siihen vapauteen. Mutta Lauri, vastaisitko edellä esittämääni kysymykseen tästä Auran seurakunnan tapauksesta?
Vastasin kolme minuuttia ennen sinua.
PEKKA,
tämä Auran seurakunnan prosessi on siis kestänyt jo toistakymmeentä vuotta. Sekä neuvosto että valtuusto on tehnyt suuren määrän päätöksiä, mutta ei ole saanut tuomiokapitulista puolustajaa, vaan kapituli on aina uudestaan heittänyt asian takaisin seurakuntaan, bumerangina, ja pyytänyt lisäselvityksiä. Välillä hallintoelimet koottiin ainoastaan kirkkoherran kannattajista, muut eivät enää lähteneet vaaleissa ehdolle. Ja nyt, kun kapituli on lopulta halunnut ratkaista kiistan, se tekee sen jumalattomalla kiireellä. Ensin vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen lisää selvityksiä ja nyt, kovalla kiireellä halutaan lopettaa Prunkkalan kappeli 1600-luvulta ja seurakunta viime vuosisadan alusta.
1900 luvun alussa Suomessa toimi pienkirkkoliike, suuri määrä kappeleita itsenäistyi seurakunniksi. Nyt on tuuli toisesta suunnasta ja seurakuntien koko kasvaa.
Minä en ole Auran asioissa asiantuntija, vaan sivustakatsoja. Toivon, että auralaiset itse kertoisivat, mitä siellä oikein tapahtuu. Tai, että tuomiokapitulia edustavat veljet ja sisaret kertoisivat, miksi he asettuvat seurakunnan omaa tahtoa vastaan.
Selityksesi kertoo minulle, että todelliset syyt eivät ole tulleet julki, ehkä ne ovat sellaiset, ettei niitä voi sanoa ääneen. Kun sitten joku epäilyttävä asia puetaan hurskaan totuuden kaapuun, niin siitä tulee sotku, jota ei voi ratkaista. Anaa siis poliisin hoitaa jos hengellinen regimentti ei siihen pysty.
”Poliisin haltuun”. ”Hengellinen regimentti”:
Herran apostoli Paavali moittii UT:ssa seurakuntaa siitä, että se vie riitojaan ”pakanoiden” ratkaistaviksi, vaikka ne pitäisi selvittää itse (mm 1 Kor:6).
Miten nyt sitten sovelletaan Paavalin ohjetta Suomessa, jossa kirkko on vanhempi kuin valtio ja seurakunta satoja vuosia vanhempi kuin kunta? Minä en veisi seurakunnan riitoja poliisille. Tuomiokapituli on oikeusistuin, jossa teologit yhdessä juristin kanssa ratkovat seurakunnan asioita.
Kysymys kuuluu: Mitä sitten, kun tuomiokapituli ei yli kymmenessä vuodessa saa ratkaisua aikaan seurakunnassa, jossa lauma ja sen kaitsija ajautuvat pysyvään vastakkainasetteluun. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tuomiokapituli nostaa ensin kädet pystyyn ja pesee sitten kätensä. Ja kärsimään jää seurakunta, se maksaa hinnan.
Kirkon hallinto on järjestetty sillä tavalla, että yksityinen seurakunta ei itse päätä olemassolostaan. Näin se on maallisellakin puolella kunnallishallinnossa. Osa seurakunnan hallinnosta aina vastustaa, osa kannattaa.
Kirkkoherra vastustaa aina, koska menettää asemansa. Jos hänelle luvataan kappalaisen virka, josta hän saa saman palkan kuin kirkkoherrana, hän pakon edessä alistuu muutokseen tai saattaa ryhtyä jopa kannattamaan sitä.
JUHANI,
seurakunnan hallinto on järjestetty pääsääntöisesti kuten kunnallishallinto. Näinhän se on, vaikka seurakunta on hengellinen yhteisö. Kunnassa päättävät puolueet, eri puolueitten ryhmät, mutta kuka seurakunnassa päättää?
Asiaa ei paljon edistä se, että lopullinen päätöksen tekijä eli kirkkohallitus on välillä korjannut linjaansa 180 astetta. Ensin se yhdisteli seurakuntia vastoin pienten tahtoa, sitten se esimerkiksi Naantalissa ei enää yhdistänytkään. Ja Uudessakaupungissa kaikki tehtiin yhdeksi seurakunnaksi, jossa hallinnon paikat valtaavat yhdistyneet maalaiset, ei enää kaupunki.
Näitä kannattaisi pohtia pitkäjänteisesti. Kirkolliskokous teki laajan ja hedelmällisen muutos-suunnittelun, mutta nykytilanne näyttää siltä, että se vähin äänin haudataan. Kirkkohallituksessa näyttää vanhauskoisuus muodostuvan määrääväksi tekijäksi. Pitää olla parisuhteista samaa mieltä, kaikki muu on vähemmän tärkeää. Ja nuoret aikuiset, pienten lasten vanhemmat lähtevät yhteisöstä, joka ohjaa autoaan peruutuspeiliin katsoen.