- Tämän maailman tuulet ovat tuoneet mukanaan yhteyden pimeyden tekoihin, jotka vaanivat jo alkuseurakunnan ajasta lähtien, ja joista erottautumista Paavali voimakkaasti korosti, “erotkaa heistä”.
- Saatana, vihollinen, niin uskovien kuin uskomattomienkin, haluaa houkutella uskovat pois Totuudesta ja varmistella uskomattomien osan ikuiseen tuhoon.
- Tämän maailman tuulet ovat aina yleisesti riittävän hyväksyttäviä, siksi uskova voi niissä tuulissa osallistua arvostettuihin ‘regattoihin’, kuten ekumeeniset jumalanpalvelukset 6. joulukuuta ja 1. tammikuuta. Näiden kisojen motiivi ja sponsorointi ei ole taivaasta vaan maasta.
- Koska tuo Paavalin kautta annettu kehotus Jumalan Seurakunnalle on ajankohtainen tänään niinkuin koko Raamattu, niin mistä Seurakunnan pitää pysyä erossa, jopa erota?
- On pysyttävä synnistä erossa, koska synti erottaa Jumalasta ja toisista Jumalan lapsista! Ekumenia erottaa Pyhästä Hengestä uudestisyntyneet ja yhdistää sakramentaalisen pelastusopin omaksujat ja siihen hyväksyvästi suhtautuvat.
- Saman sukupuolen välinen avioliitto on synti. Homoseksuaalisuus on synti. Tälle päivälle 2. Kor. 6:14-18 tiivistää kaikki Uuden ja Vanhan Testamentin kehoitukset ja kiellot Jumalan Seurakunnalle.
- On kuitenkin toteutumassa se, mistä Jumala on Sanassaan Ilm. 22:11,15 kehottaa ja varoituksena ilmoittaa: 11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. 15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Aikojen lopulla, joka mielestäni on käsillä, kehoitetaan keskittymään olennaiseen ja antaa Raamatun ulkopuolisten oppien ja elämisen keskittyä omaansa. Jumalan Seurakunnan voimakkain ase on sen oman opetuksen nuhteettomuus. Olennaista on pyrkiä pyhitykseen. Tämä oli alkuseurakunnan salaisuus, vaikka heidän puutteellisuutensa toteuttaa Raamatun oppi oli sama tai enemmän kuin tänään esim. paikallisissa helluntaiseurakunnissa. Olen useinkin maininnut näiden yli 10 vuoden blogistiaikanani K24:ssä, että helluntaiherätykset, maailmanlaajuisesti, opettavat uskoontulon, uskovien kasteen, Pyhän Hengen kasteen ja paikallisseurakuntaopin niinkuin Alkuseurakunnassa. Eli niinkuin Ef. 2:20 vahvistaa perustuksen: ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Kummatkin, niin apostolinen kuin profeetallinen perustus, on kirjattu Raamattuun alkuperäisessä muodossa niin, että jokainen uskova sen tänään ymmärtää.
Suomen Helluntaikirkko “voimaannutti” kasteen ja ehtoollisen merkitystä Evlut/Roomalaiskatolisuuteen kallistuvaksi. Kaikki uskoontulon jälkeinen liittyy Jeesus-tiellä kulkemiseen, muttei lisää vanhurskautusta, joka on ollut Pyhän Hengen työ, kun ihminen tulee uskoon. Seuraava lainauksen tarkoitus on tuoda akateemista ymmärtämistä, mitä kasteessa tapahtuu, koska ao. Helluntaikirkollinen kommentoija on TM tutkinnon suoritettuaan ’oivaltanut’, että raamatullinen kasteopetus on kärsinyt tappion, koska siltä on puuttunut akateemista tietoutta?? Huomioi kallistettu teksti lainauksessa. :
“Pietarin helluntaisaarnankin jälkeen ne, jotka ottivat Sanan vastaan ja menivät kasteelle, uudestisyntyivät siinä tapahtumassa. He tunnustivat Jeesuksen Herraksi ja Jeesus lupauksensa mukaan tunnusti heidät Isänsä edessä. Heistä tuli Jumalan lapsia. Ja Raamatussa kaste ja uudestisyntyminen ovat hyvin lähekkäin.”
Akateemisuutta en kiellä, mutta Raamatun opetusta se ei ole. Katson tärkeäksi tuoda tämän esille, koska se ei edusta suoraa ja selvää Sanan Tietä. Tämä miellyttää ekumenisuutta, koska uudestisyntymiseen on saatu ujutettua kaste, vaikka se on uudestisyntyneen ensimmäinen askel taivaaseen.
- • 2. Kor.6:14-18
- 14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
- 15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
- 16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”.
- 17 Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
- 18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”.
Reijo M (& Risto K). On mielestäni propagandistista väittää lapsikasteen olevan evankelioinnin ja herätyksen este. Esimerkiksi Suomen suhteellisesti laajimmat kansanherätykset ja niihin liittynyt kristillisen kirjallisuuden levitys syntyivät aikana, jolloin lapsikaste oli itsestäänselvyys. Eiköhän merkittävin yksittäinen syy ole koko ihmisluonnon syvä poiskääntyneisyys Jumalasta ja toisena se, että me papit ja pastorit ja saarnaajat olemme kadottaneet taivaan ja kadotuksen näköalan ja siitä seuraavat vakavat näköalat. Mihin sitä Jumalaa, Jeesusta ja kirkkoa tai kastetta tarvitaan, kun helvetti pn ”teologinen työtapaturma” ja ”kaikki pääsevät taivaaseen”? Yksi Suomessakin 1800-luvulla paljon luettuja kristillisiä kirjailijoita oli saksalainen luterilainen ja keskiajan katolisuudesta ammentanut pappi Johann Arndt (”Totisesta kristillisyydestä”). Monia muita mainitsematta. Kun Arndtin saarnakirjaa (hänen kaikkein ”luterilaisin” teoksensa)luettiin radiohartauksissa niin myös helluntailaiset ja muihin vapaisiin suuntiin kuuluvat alkoivat kysellä mistä tuota Arndtin sanakirjaa saisi ostaa. Kyllä sitä herätystä esiintyy myös luterilaisessa, katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa vaikka asia esitetään muun kuin helluntailaisen terminologian ja opinkäsityksen mukaisesti – Jumalan armosta.
Risto Kauppinen: ”Sinä vähättelet kastekysymystä, mutta se on tärkeä. Yhdyn John Casteleinin ajatukseen: ”Uskon, että on reilua sanoa imeväiskasteen (erityisesti summittaisen imeväiskasteen) olevan suurin yksittäinen syy siihen, miksi Länsi-Eurooppa on tulemassa menetyksi kristillisyydelle. ”
Vauvakaste on apostolien sanoman mukainen, koska Raamattu opettaa perhekunnan pelastusoppia, esikuvina Nooa ja Loot. Koska kristikunnalla ei ole Ut:n mukaista pelastusoppia, niin lähes jokaisessa teologisessa kysymyksessä mennään harhaan, ts. syntiin. Nykyinen pelastusoppi on katolista perua. Katkokaa katolisen kirkon teologinen napanuora tai olette yhtä pihalla kuin katolinen kirkko. Helppoa se ei ole, koska katolisen opin perusteet ateistitkin imevät länsimaissa äidinmaidosta ja siten pitävät katolista pelastusoppia Raamatun mukaisena.
Helluntaiherätys on olemassa, koska on ollut sakramentaalinen pelastus, autuutusoppi. Se ei toiminut ja Jumalan Henki vaikutti tämän viimeisen aallon synnyn 1900 luvun alussa. Kaikkialla ollaan pysytty erossa siitä, minkä päälle laitoskirkot ovat perustuksensa laskeneet. Se on RKK:n tapauksessa Pietarista alkanut jatkumo, paavin kirkko. Kuitenkin jatkuva epäraamatullisuus on ollut pelastava kaste, joka voidaan suorittaa lapselle ja aikuiselle.
Katolisuuden mädännäisyys ja luterilaisuuden voimattomuus tai paremminkin kuoret, vailla sisustaa muodostaa ytimen ekumenisessa liikkeessä, eli on ’oikumene’ tämä maailma.
Tästä Raamattu kehottaa pysyä erossa, saatikka, että laskettaisiin siunaavat kädet heidän päälleen. Näin osallistutaan heidän synteihinsä, joka muodostuu kadottavaksi kätten päällepanijallekin.
Helluntaikirkon pastori ekumenisessa jumalanpalveluksessa, Oulussa, saarnaa, että me ekumenisessa liikkeessä kaikki rakennamme samalle kalliolle, rakennuksemme vain on erilaisia.
Ei Katolinen oppi, Idän eikä lännen, ole Kristus-kallion päällä. Ei ole evlut oppikaan.
Tätä menoa on minulle ihmetellyt uskovat ja uskomattomat, helluntalaisuuden ulkopuolella. Hekin odottavat, ettemme saastaiseen koskisi ja ettemme laskisi homoseksuaalisen ja pedofiilisen synnin edustajien, niiden hyväksyjien päälle siunaavia käsiämme.
Toivon, että lapsikaste ei enää tässä ketjussa nouse keskusteluun tarpeettomasti tai keskeiseksi, jos keskustelu jatkuu. Nyt on sanottu siitä tässäkin ketjussa jo sitä edustavat kannat ja sen nyanssit.
Herätään pois menneitten virheitten korjailusta, joka ei onnistu eikä hyödytä. Tänään meillä on Alkuperäinen opinmuoto ja sen tänään noudattamisesta vain on Jumala kiinnostunut. Jumala on luvannut Henkensä oppaaksi ja voimaksi, kun Totuuteen pyrimme. Totuus alkaa Raamatun pelastusopista, joka Apt. 2. luvussa on selvitetty, koskien uskoontuloa, vesikastetta, Pyhän Hengen kastetta, paikallista Seurakuntaa ja siinä vietettävää leivänmurtoa uskovien kesken.
Apostolien tekojen toisen luvun jälkeen on kaikki esimerkit ja tilanteet otettu esille. Myös harhojen hoito, oppeina ja henkilöinä on ohjeistettu, jonka Seurakunnan Pää, Jeesus on vielä käynyt läpi sanomassaan Aasian seitsemälle paikallisseurakunnalle.
Ehkä liian yksinkertaista, mutta juuri siksi meillä on paikallisia Seurakuntia, koska niissä pyritään pyhitykseen, niinkuin Alkuseurakunnassakin.
Kuinka paljon tällaisia totuuteen tyytyviä pakallisia Seurakuntia on. Siihen kysymyksen jo Jeesus vastasi, Lk. 13:
23 Ja joku kysyi häneltä: ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille:
24 ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
Ei ole merkitystä kuinka paljon on oikeassa tai väärässä, vaan jokaisen tehtävä on vain kilvoitella päästäkseen sisälle. On niitä, jotka vaikka kuinka kilvoittelevat, yrittävät päästä sisälle, mutta he eivät voi. Miksi? Koska ei haluta pysyä erossa saastasta ja saastutetaan itsemme, koska saastan siunaamme.
Risto Kauppinen:””Jos minulle olisi nuorena kerrottu oikein evankeliumi ja johdatettu vaikka ottamaan kaste askeleena seurakuntaan, niin olisin hyvässä seurassa voinut kasvaa paljon parempaan suuntaan ja olisin välttynyt paljolta pahalta … ””
Voiko ihmistä johdattaa uskoon opettamalla?
Tästä on hyvänä esimerkkinä Pietari ja opetuslapset, he varmasti ”kuulivat” koko puhtaan evankeliumin ja ”näkivät” sen hedelmän mitä Jeesus teki. Olivatko he itse oikein uudestisyntyneet?
Siis he eivät ymmärtäneet mitä Jeesus puhui, esim Pietari ei ymmärtänyt kun Jeesus Sanoi hänen kieltävän Jeesuksen, Pietari yhä uhosi seuraavansa Jeesusta jopa kuolemaan asti, kuinkas kävi, kaikki opetuslapset jättivät Jeesukse ja Pietari kielsi Jeesuksen.
Todellinen uudestisyntyminen tapahtuu nöyrtymisen kautta nöyrtyä parannukseen ja siihen kuuluu ettei ole kuullut Jeesusta ja on elänyt siten Hänen Sanaansa vastoin. Tämä on mahdollista kun Jumala kutsuu ja sen seurauksena Jeesus parantaa paatuneen sydämen.
Siis uudestisyntymässä siirtyy pimeydestä valoon ja alkaa ”näkemään ja kuulemaan” siis Jumala ilmoittaa evankeliumin lapsenmielisille.
Ari, sinä ja minä olemme aikuisiällä uskoon tulleita. Ja meillä kummallakin taitaa olla selkeä ja vahva uudestisyntymiskokemus.
Tunnen itse monia uskovassa kodissa kasvaneita niin kuin sinäkin varmaan. Monilla ei ole mitään yhtä kääntymisen hetkeä. Ja jotkut ovat kuulemma jossain vaiheessa kokeneet sen melkein ongelmaksikin, kun ovat kuunnelleet meidän kaltaistemme kertomuksia.
Uskon, että Jumala toimii jokaisen kohdalla aivan yksilöllisellä tavalla. Ei ole mitään syytä epäillä sellaisten ihmisten uskon aitoutta, joilla ei ole radikaalia uskoontuloa, mutta jotka ovat olleet Jumalan sanan vaikutuspiirissä lapsesta asti. Ihanne oikeastaan olisikin, että lapsi juurtuisi Kristukseen jo nuoruudessa. Monilla on vaihe, jossa usko tulee voimakkaammin elämään ja syvenee. Kaikilla ei ehkä kovin suuresti sitäkään. Omilla lapsillani oli ainakin vaihe, että he halusivat mennä kasteelle. Heitä ei luonnollisestikaan oltu vauvoina kastettu ja kun he tiedostivat, että kaste kuuluu kristitylle, niin he halusivat sen ottaa. Ja seurakuntayhteydessä he ovat edelleen.
Omaa kokemustani, jota lainasit, pitäisi ehkä selittää syvemmin. Viittasin siihen, että minä kasvoin jonkinlaiseksi epäsosiaaliseksi sulkeutuneeksi erakoksi, jonka elämä ei ollut tyydyttävää. Pointtini oli, että vaikkapa kasteen seurauksena syntyneessä seurakuntayhteydessä olisin saattanut kasvaa parempaan suuntaan.
Baptistisissa suunnissa on usein todettu, että kasvavalle nuorelle on tärkeää, että hänelle tulee hetki, jossa hän henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti tekee tietoisen ja julkisen päätöksen lähteä seuraamaan Jeesusta. Kaste on sellaiseksi tarkoitettu askel. Lapsikasteen on sanottu olevan sen Jeesuksen asettaman mahdollisuuden viemistä nuorelta. Balthasar Hubmaier toisti, että imeväiskaste ”ryöväsi” oikean kasteen. Baptistiteologi Stanley Grenz on kuvannut baptistien ajattelua todeten, että imeväiskaste on haitallinen, koska se kieltää lapselta taivaasta säädetyn keinon ilmaista tietoinen ja vastuullinen usko Jeesukseen Kristukseen myöhemmässä elämässä.
Tämän verran nousi ajatuksia sanoistasi.
Risto,
laitoit tekstiviestillä mitä pyysin, mutta se häipyi sieltä saman tien. Voisitko laittaa sen uudelleen tai laittaa se s-postiini; begra1@hotmail.com.
Pasanen! Emme tiedä voiko opettamalla saada uskoon, mutta se on Jeesuksen käsky. Tarvitaanko vielä jotain tukevampaa? Ja onko sellaista?