- Tämän maailman tuulet ovat tuoneet mukanaan yhteyden pimeyden tekoihin, jotka vaanivat jo alkuseurakunnan ajasta lähtien, ja joista erottautumista Paavali voimakkaasti korosti, “erotkaa heistä”.
- Saatana, vihollinen, niin uskovien kuin uskomattomienkin, haluaa houkutella uskovat pois Totuudesta ja varmistella uskomattomien osan ikuiseen tuhoon.
- Tämän maailman tuulet ovat aina yleisesti riittävän hyväksyttäviä, siksi uskova voi niissä tuulissa osallistua arvostettuihin ‘regattoihin’, kuten ekumeeniset jumalanpalvelukset 6. joulukuuta ja 1. tammikuuta. Näiden kisojen motiivi ja sponsorointi ei ole taivaasta vaan maasta.
- Koska tuo Paavalin kautta annettu kehotus Jumalan Seurakunnalle on ajankohtainen tänään niinkuin koko Raamattu, niin mistä Seurakunnan pitää pysyä erossa, jopa erota?
- On pysyttävä synnistä erossa, koska synti erottaa Jumalasta ja toisista Jumalan lapsista! Ekumenia erottaa Pyhästä Hengestä uudestisyntyneet ja yhdistää sakramentaalisen pelastusopin omaksujat ja siihen hyväksyvästi suhtautuvat.
- Saman sukupuolen välinen avioliitto on synti. Homoseksuaalisuus on synti. Tälle päivälle 2. Kor. 6:14-18 tiivistää kaikki Uuden ja Vanhan Testamentin kehoitukset ja kiellot Jumalan Seurakunnalle.
- On kuitenkin toteutumassa se, mistä Jumala on Sanassaan Ilm. 22:11,15 kehottaa ja varoituksena ilmoittaa: 11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. 15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Aikojen lopulla, joka mielestäni on käsillä, kehoitetaan keskittymään olennaiseen ja antaa Raamatun ulkopuolisten oppien ja elämisen keskittyä omaansa. Jumalan Seurakunnan voimakkain ase on sen oman opetuksen nuhteettomuus. Olennaista on pyrkiä pyhitykseen. Tämä oli alkuseurakunnan salaisuus, vaikka heidän puutteellisuutensa toteuttaa Raamatun oppi oli sama tai enemmän kuin tänään esim. paikallisissa helluntaiseurakunnissa. Olen useinkin maininnut näiden yli 10 vuoden blogistiaikanani K24:ssä, että helluntaiherätykset, maailmanlaajuisesti, opettavat uskoontulon, uskovien kasteen, Pyhän Hengen kasteen ja paikallisseurakuntaopin niinkuin Alkuseurakunnassa. Eli niinkuin Ef. 2:20 vahvistaa perustuksen: ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Kummatkin, niin apostolinen kuin profeetallinen perustus, on kirjattu Raamattuun alkuperäisessä muodossa niin, että jokainen uskova sen tänään ymmärtää.
Suomen Helluntaikirkko “voimaannutti” kasteen ja ehtoollisen merkitystä Evlut/Roomalaiskatolisuuteen kallistuvaksi. Kaikki uskoontulon jälkeinen liittyy Jeesus-tiellä kulkemiseen, muttei lisää vanhurskautusta, joka on ollut Pyhän Hengen työ, kun ihminen tulee uskoon. Seuraava lainauksen tarkoitus on tuoda akateemista ymmärtämistä, mitä kasteessa tapahtuu, koska ao. Helluntaikirkollinen kommentoija on TM tutkinnon suoritettuaan ’oivaltanut’, että raamatullinen kasteopetus on kärsinyt tappion, koska siltä on puuttunut akateemista tietoutta?? Huomioi kallistettu teksti lainauksessa. :
“Pietarin helluntaisaarnankin jälkeen ne, jotka ottivat Sanan vastaan ja menivät kasteelle, uudestisyntyivät siinä tapahtumassa. He tunnustivat Jeesuksen Herraksi ja Jeesus lupauksensa mukaan tunnusti heidät Isänsä edessä. Heistä tuli Jumalan lapsia. Ja Raamatussa kaste ja uudestisyntyminen ovat hyvin lähekkäin.”
Akateemisuutta en kiellä, mutta Raamatun opetusta se ei ole. Katson tärkeäksi tuoda tämän esille, koska se ei edusta suoraa ja selvää Sanan Tietä. Tämä miellyttää ekumenisuutta, koska uudestisyntymiseen on saatu ujutettua kaste, vaikka se on uudestisyntyneen ensimmäinen askel taivaaseen.
- • 2. Kor.6:14-18
- 14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
- 15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
- 16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”.
- 17 Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
- 18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”.
Reijo, ensinnäkään en ymmärrä, että millä ajattelutavalla saat ekumeenisuuden kytkettyä lainaamiisi ajatuksiini. Esittämääni kasteteologia ei sovi esimerkiksi Kaste, ehtoollinen ja virka -dokumentin kastekoosteeseen, koska selkeästi olen tuonut esiin, että kasteeseen Raamatussa liitetyt lupaukset eivät ole sovitettavissa imeväiskasteeseen. Se ei uudestisynnytä, pelasta, välitä anteeksiantamusta ym. Tuntuu, että et ymmärrä ajatuksiani, etkä tarkoitusperiäni. Koska olen esittänyt, että alkuperäisessä kasteessa vaikuttivat sellaiset elementit, joita ei ole imeväiskasteessa, niin siltä pohjalta imeväiskaste on tulkittava turhaksi. Mitä se onkin.
Korostin lainaamassasi tekstissä kastetta tunnustautumisena Jeesukseen. Kaste oli UT:ssa pääsääntöisesti ensimmäinen julkinen tunnustautuminen Jeesukseen. Se tapahtui Jeesuksen asettamalla tavalla. Ja näin ollen siinä tapahtumassa toteutui sekin, minkä Jeesus selkeästi lupasi: Hän tunnusti Isänsä edessä sen, joka tunnusti Hänet ihmisten edessä.
Tavallinen tapa helluntailiikkeessä on ollut sanoa kastetta myös kuuliaisuuden askeleeksi. Ja sitä se onkin – nimittäin silloin kun ymmärtää Jumalan tahdon kasteen suhteen. (Kaikkihan eivät ymmärrä.) Raamatun mukaan se, joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole elämää näkevä.
Paavalikin kirjoittaa: “ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi KUULIAISUUDEN, vanhurskaudeksi?”. Jos joku olisi uskonut Pietarin saarnan, mutta olisi jättänyt menemättä kasteelle, eikä siis olisi tunnustanut Jeesusta eikä ollut kuuliainen, niin miten voi väittää, että hän olisi pelastunut, uudestisyntynyt tai saanut syntinsä anteeksi?
Tarvittiin se kasteelle meno. Vasta siinä tultiin lupauksista osallisiksi.
Sinä opetat, että pelkkä usko riittää. Eli Pietarin tai kenen tahansa apostolin kuulijat siis uudestisyntyivät pelkästään sillä, että uskoivat Pietarin puhuvan totta. Mutta eikö esimerkiksi Jaakob ilmaise aivan selvästi, että uskoa ja tekoja ei voi erottaa. Vasta teoista usko tulee täydelliseksi. Ilman niitä usko ei vaikuta, vaan se on ”voimaton” ja ”kuollut”.
Pietarin kuulijoiden piti vastata kutsuun ottamalla kaste.
Tulin itse uskoon helluntaiseurakunnan tilaisuudessa. Tunsin, että minua kutsuttiin, mutta aioin mennä pois, kun masennus ja epäusko sanoivat minulle, että uskontieni ei onnistuisi, vaan loppuisi kuin kananlento ja joutuisin vain häpeään. Silloin kuorosta nousi nuori tyttö ja meni mikrofonin taakse. Hän profetoi muutamia lauseita, jotka iskivät minun aivan suoraan. Niissä oli yliluonnollista tietoa tilanteestani. Ja Jeesus kutsui minua ristin juurelle puhdistumaan. ”Minun vereni pesee sinut puhtaaksi.”
Siinä tilanteessa vasta ymmärsin, että todellinen ongelmani oli synti ja että tarvitsin siksi Jeesusta. Ja tajusin myös, että Jeesus oli johtanut ja auttanut minua jo aiemmin ja vetänyt siihen pisteeseen. Kutsu oli niin selvä, että minun piti vastata. En olisi pelastunut, enkä uudestisyntynyt siinä tilaisuudessa, jos en olisi eteen mennyt. Mutta kun menin, niin elämäni muuttui. Kaikki oli toisin ja on ollut sen jälkeen. Kiitos Jeesuksen.
Tajusin jo niihin aikoihin, että jos olisin elänyt UT:n aikoihin, niin minut olisi saman tien kastettu. Siinä tilanteessa kuitenkin sielunhoitaja kyseli minulta, että olinko uskossa. Ja halusinkinko tulla. Ja hän kehotti minua rukoilemaan omin sanoin Jeesusta. Valitin, että olin huono suustani ja pyysin häntä rukoilemaan. Hän kysyi kuitenkin, että mistä Jeesus tietää, että haluan tulla hänen luokseen, jos en sano sitä hänelle ja hän etsi jotain Raamatustaan. Minä vastasin, että ”Herra näkee sydämen”. Hän myöntyi, mutta jatkoi, että mistä sinä tiedät, että Jeesus ottaa sinut vastaan ja haki taas jotain Raamatustaan. Vastasin, että ”Ketään, joka minun tyköni tulee, minä en heitä pois”. Sitten hän myöntyi ja rukoili minun puolestani ja siitä lähti uskon tieni. Se oli eräänlainen synninpäästö Johanneksen evankeliumin lähetyskäskyn mukaan (Joh. 20:23). Sain syntini anteeksi. ”Keiden synnit te anteeksiannatte…”
Jos olisin elänyt UT:n aikaan, niin en olisi joutunut kohtaamaan mitään tuollaista keskustelua, vaan minut olisi muiden mukana kastettu. Silloin olisin voinut sanoa uudestisyntyneeni siinä kasteessa.
Oletko, Reijo, ajatellut tätä: jos joku sanoo tulleensa uskoon ja uudestisyntyneensä vaikka mennessään esiin Billy Grahamin tai Ylivainion tai Bonnken kokouksessa, niin eihän kukaan hellari sitä kyseenalaista. Miksi siis on vaikea tunnustaa, että Pietarin saarnan kuullut ja uskonut uudestisyntyi mennessään kasteelle? Edellä mainituissa tapauksissa rukoiltiin syntisen rukous, tms. Apostolit kastoivat Jeesuksena asettamalla tavalla. Mutta molemmissa tapauksissa Jeesukseen uskon saanut lähestyi syntisenä ja armoa etsivänä Jumalaa. Miksi on vaikea ajatella, että molemmissa tapauksissa heistä tuli Jumalan lapsia.
Ei kaste auta ilman uskoa tietenkään koskaan. Ja pelastuksen voi saada ilman kastettakin. Niin itsekin sain. Raamatussa on monia lupauksia pelastukseen liittyen. Voi lähestyä Jumalaa suoraankin: ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Moni on kokenut pelastuksen huutaessaan Häntä avuksi omassa huoneessaan. Tiedät varmaan tarinoita, joissa Jumala on koskettanut ihmisiä heidän yksinäisyydessään. Sydämen asenne ratkaisee, vaikka ei olekaan tilaisuutta mennä eteen kokouksessa, kasteelle tms. Ja Paavali sanoo selkeästi, että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Vastaan ei parane väittää.
Eräs hellarituttuni, joka toimi jonkin aikaa seurakunnassakin ja myös sanassa, selitti minulle kerran uskonvanhurskausoppiin nojaten, että koska pelastus on yksin uskosta, niin kyllä kieltäjäkin pelastuu, jos vain uskoo. En tiedä, mitä sinä ajattelet – ehkä samoin? – enkä tiedä, mitä hänkään nykyään ajattelee, mutta ei tuollaista voi Raamatun perusteella sanoa. Mutta ne lupaukset ovat selvät, että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu ja samoin usko vanhurskauttaa ja suun tunnustus pelastaa.
Muuten: kun kirjoitit, että olisin muka vasta TM-tutkinnon suoritettuani oivaltanut näitä asioita, niin se ei pidä paikkaansa. Sen olen muistaakseni sinulle jo aiemmin selvästi sanonut. Olen tutkinut kastetta jo 1980-luvulta. Aloittaessani HY:ssä teologian opintojani taisin jo ensimmäisellä viikolla keskustella näistä silloisen dogmatiikan professorin kanssa.
En tiedä, miten paljon ehdin vaihtamaan ajatuksia näistä. Tällaisissa pikkupätkissä on vaikea saadakaan suurta kokonaisuutta valotettua. Jää paljon aukkoja. Moni on kehottanut minua kirjoittamaan kirjaa aiheesta ja se onkin jo pitkällä. Pitkälti toista vuotta olen sitä työstänyt. Jossain vaiheessa – jos Herra suo – voit ehkä sen avulla päästä vääristä käsityksistäsi, joita sinulla on esittämäni raamatullisen teologian suhteen.
Usko joka tapauksessa: jos joku ei Pietarin saarnan jälkeen mennyt kasteelle, ei hän uudestisyntynyt. Ei vaikka olisi miten ”uskonut”. (Muistathan, että riivaajatkin uskovat). Eli älä opeta sellaista Raamatun vastaista oppia.
Mutta, joka uskoi Pietarin saarnan, ja otti kasteen, hänestä tuli Jumalan lapsi. Mutta ei uudestisyntyminen kuitenkaan ole sidottu veden elementtiin. Sana, usko ja Jeesuksen vastaanottaminen ovat ne ratkaisevat seikat.
Ensimmäinen ”pala” kommentistasi. Toivon, että sinulle sopii käydä kommenttisi läpi näin?
”Reijo, ensinnäkään en ymmärrä, että millä ajattelutavalla saat ekumeenisuuden kytkettyä lainaamiisi ajatuksiini. Esittämääni kasteteologia ei sovi esimerkiksi Kaste, ehtoollinen ja virka -dokumentin kastekoosteeseen, koska selkeästi olen tuonut esiin, että kasteeseen Raamatussa liitetyt lupaukset eivät ole sovitettavissa imeväiskasteeseen. Se ei uudestisynnytä, pelasta, välitä anteeksiantamusta ym. Tuntuu, että et ymmärrä ajatuksiani, etkä tarkoitusperiäni. Koska olen esittänyt, että alkuperäisessä kasteessa vaikuttivat sellaiset elementit, joita ei ole imeväiskasteessa, niin siltä pohjalta imeväiskaste on tulkittava turhaksi. Mitä se onkin.”
Mielestäni tiedät, että ekumeenisen liikkeen “syli” on Rooman kirkko. Yhtä merkittävä tekijä on Luterilainen kirkko. Kumpikin edellyttää kastetta uudestisyntymiseksi. Olet tämän opinmuodon kanssa yhtä mieltä ja se tiivistyy lainaamassani kommentissasi ynnä kaikessa, mitä olet kirjoittanut, kun kastetta käsittelet.
“Esittämääni kasteteologia ei sovi esimerkiksi Kaste, ehtoollinen ja virka -dokumentin kastekoosteeseen”-tietoisku kertoo ilmeisesti evlut opista, muttei selvennä mitään muuta kuin, että edustannee kaipaamaasi akateemista tietämystä. Tietysti olet ‘urheasti’ imeväiskastetta vastaan, joka pitäisi viestittää helluntalaisuudestasi(ko)? Sekavaa, koska kaste ei vaikuta mitään vaan osoittaa uudestisyntyneen halua seurata Jeesusta. Kasteessa ei vaelleta päivittäin, eikä siihen ‘palata’, varsinkaan sen suojiin. Se on ensimmäin etappi (yleensä, ja pitäisi olla) uskoontulleen matkalla Jeesus-tiellä, taivaaseen asti.
“Se ei uudestisynnytä, pelasta, välitä anteeksiantamusta ym. Tuntuu, että et ymmärrä ajatuksiani, etkä tarkoitusperiäni.”
Ymmärrän, ettet usko lapsikasteen vaikuttamaan autuutukseen. Näin uskoo yleensä evlut kirkkoon kuuluvat uskovaiset. Rajaankin tämän keskustelun (ainakin yritän) “pelastava kaste” – määritelmään.
Vastaan lyhyesti. Kohta menen töihin, enkä ole varma, milloin ehdin jatkamaan.
Kirjoitit: ”Mielestäni tiedät, että ekumeenisen liikkeen “syli” on Rooman kirkko. Yhtä merkittävä tekijä on Luterilainen kirkko. Kumpikin edellyttää kastetta uudestisyntymiseksi. Olet tämän opinmuodon kanssa yhtä mieltä.”
En ole yhtä mieltä enkä ole sellaista sanonut. Lue uudestaan mitä olen kirjoittanut ja ajettele, että puhun asioista välillä eri konteksteissa. En edellytä kastetta uudestisyntymiseksi. Olen sanonut, että herätyskokouksessa esille tulleet tai Herraa avukseen huutaneet ym ovat usein kokeneet uudestisyntymisen. Väitän toki, että kun kaste oli samassa asemassa kuin nykyään syntisen rukoukset ja muut, niin silloin kasteelle mennessä uudestisynnyttiin. Enkä ole yksin tämän näkemyksen kanssa.
Jos jatkuvasti väännät sanojani, niin en tiedä, kannattaako jatkaa keskustelua. Jos saan pyytää, niin kirjoittaisitko harkitummin ja lukisit minua tarkemmin, kiitos.
Risto,
Sanot joskus, että “kristillinen perinne liittää kasteen pelastukseen..”
Sitten kerrot kirjoituksiesi ytimen olevan lapsikasteessa pelastumisen osoittamisen teologianhistorialliseksi erehdykseksi. Mielestäni se on tarpeeton ’savotta’, niinkuin muidenkin katolis-luterilaisten opetusten käsittely. Riittää, että se, mikä ei ole Raamatusta hyljätään ja keskitytyää oikeaan.
Vaikka julkisesti kirjoitusksessa toisensa jälkeen arvostelet helluntalaista ‘kasteteologiaa’ niin silti se ei ole tarkoituksesi, vaikka siinä näet kehittämistä?
Ei ole helluntalaista teologiaa, vaan Raamatun Sana, joka sellaisenaan, yksi yhteen kertoo mitä kaste on, ketä kastetaan ja milloin. Kaste ei korvaa tai kompensoi jotain muuta Raamatun opetusta, eikä kilpaile minkään painotuksen kanssa.
“En edellytä kastetta uudestisyntymiseksi”. Et, mutta niinkuin Helluntaikirkkokin määrittelee, se on osa siitä, ja siitä sitten väännetään irti jotain myönteistä ekumeniseen liikkeeseen päin.
Hyvinkin sekavana pidän: “Olen sanonut, että herätyskokouksessa esille tulleet tai Herraa avukseen huutaneet ym ovat usein kokeneet uudestisyntymisen.”
Siis ‘ovat usein.. ‘.!?
Jeesus ottaa jokaisen vastaan, joka hänen luoksensa tulee ja se tapahtuu ulkoisesti monella tavalla, herätyskokouksessakin, mutta aina ‘huudetaan’ Jeesusta avuksi ja hän kuulee jokaisen pyynnön. Olen monen pelastusta etsivän kanssa lähestynyt Jeesusta ja johdattanut Pelastajan luo pelastettavaksi. Usein tai harvoin ei todellista mielenmuutosta (metanoia) tapahdu. Välitön tai myöhempi kasteen vastaanottaminen ei muuta asiaa, eikä edusta tai korvaa ihmisen vilpittömyyttä, todellista halua tulla pelastetuksi. Jumala ei pelasta väkisin ketään.
Suun tunnustaminen tuo vanhurskautetulle vapautuksen, pelastuksen. Julkinen tunnustautuminen, vaikka on oma juttu, niin tapahtuu sekin erilaisissa yhteyksissä, mutta tehdä siitä vallitsevaa kytköstä kasteen ottamiseen, se edustaa näitä sinun sekavuuksiasi. Eli joka jutussasi on vähän oikeaa ja vähän väärää, tai paremminkin asioiden sattumanvaraista yhdistelyä, jonka katsonet ilmeisesti olevan uutta parempaa helluntalaista kasteteologiaa.
Kehotat minua suurempaan harkintaan. Vakuutan, että teen parhaani.
En löytänyt sanoja, joita olin väännellyt. Mielestäni kieroutuneitten ‘korsien keko’ on sinun kasaamasi. Jos kuitenkin katsot, että olen väännellyt, niin tuo se esille.
Reijo, vastailen pariin oleelliseen ja eniten silmiinpistävään kommenttiisi.
Kirjoitit: ”kerrot kirjoituksiesi ytimen olevan lapsikasteessa pelastumisen osoittamisen teologianhistorialliseksi erehdykseksi. Mielestäni se on tarpeeton ‘savotta’.”
Se on sinun mielipiteesi. Paavali haastaa kirjeissään meitä kristittyjä yksimielisyyteen. Ja meitä kristittyjä on hellareissa, luterilaisissa, reformoiduissa, katolisissa ym. Me emme pääse yksimielisyyteen muuten kuin arvioimalla eri traditioita. Pitää tutkia, mitä Raamatusta löytyy ja mitä ei. Ja auttaa, jos voimme selittää, miten erehdykset ovat syntyneet.
Kirjoitit: ”Ei ole helluntailaista teologiaa, vaan Raamatun Sana, joka sellaisenaan, yksi yhteen kertoo mitä kaste on, ketä kastetaan ja milloin.”
”Yksi yhteen kertoo, mitä kaste on.” Eräs entinen luterilainen ja nykyinen helluntailainen teologi eritteli taannoin kahdeksan erilaista helluntailaista kasteteologiaa. Ja totesi, että minun esittämäni on yhdeksäs. On helppo sanoa, että on vain Raamatun sana, mutta sitä luetaan monella tavalla. Paljon on varmasti pieniä nyanssieroja, mutta nekin kertovat jostain. Luterilaisilla on myös paljon kirjavuutta, mutta sivuutetaan se.
Kun Jeesus sanoo, että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, niin monet lukevat sen ”joka uskoo, se pelastuu”. Sinäkin kirjoitit: ”kaste ei vaikuta mitään vaan osoittaa uudestisyntyneen halua seurata Jeesusta”. Mitä tarkoitat? Onko kaste siis asetettu, että sen ottaminen osoittaisi uudestisyntyneen halun seurata Jeesusta? Kenelle se pitää osoittaa ja miksi? Vaikuttaako se osoittaminen jotain? Missä Raamatussa sanotaan, että kaste ei vaikuta mitään?
Jospa tartut seuraavaksi sen selittämiseen, että miksi kirjoitit noin? Sopiiko?
Ehkä vastaat, että miksi Jeesus olisi sanonut mainitut sanat, jos kaste ei vaikuttaisi mitään? Ja miksi Pietari kehotti kuulijoitaan: ”ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi”?
Helluntailiikkeemme Uskonet-sivuilla eräs kirjoittaja lainaa artikkelissaan sekä mainittua Mark 16:16 että myös Room. 10:10: ”Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen”.
Sitten hän kirjoittaa noiden jakeiden kanssa hyvin jännitteisesti: ”Suun tunnustuskin liittyy läheisesti uskoontuloon ja pelastumiseen muttei sen enempää suun tunnustus kuin kastekaan ketään pelasta. –Sekä suun tunnustus että kaste vahvistavat päätöstä ja uskoa!”
Missä Raamatussa sanotaan, että tunnustus ja kaste vahvistavat uskoa? Onko se sitä ”Raamatun sanaa”, jota sanot meillä helluntailaisilla olevan? En itse ole löytänyt sellaista Raamatusta.
Minä todella uskon, että Pietarin kuulijat Jerusalemissa ja Filippuksen kuulijat Samariassa ym. todella pelastuivat mennessään kasteelle. Aivan yhtä lailla kuin minä mennessäni eteen herätyskokouksessa. Ja uskon, mitä Paavali kirjoitti Timoteuksesta: ”tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.”
Huomautit sanavalinnastani, että herätyskokouksissa esille tulleet ovat ”usein” kokeneet uudestisyntyminen. Ehkä se oli huono valinta. Ehkä kirjoitin sekavasti. Menin itse ennen varsinaista uskoontuloani eteen Niilo Ylivainion kokouksessa. Oli ruuhkaa ja kun sielunhoitajaa ei heti tullut, lähdin pois. Olinkin jotenkin epävarma kaikesta ja ikään kuin kokeilumielellä, enkä koko sydämestäni etsinyt. Toinen tapaus ovat sarjajättäytyjät. He etsivät ehkä jotain kokemusta ja heidän voi nähdä usein vähintään nostavan kätensä ja menevän eteenkin. Näistä syistä kirjoitin ”usein”.
Skippaan muut asiat tässä, koska edellä tuli jo monta suoraa kysymystä. Jospa vastaat niihin?
Hyvä, että myönsit, että minä ”En edellytä kastetta uudestisyntymiseksi”. En todellakaan, vaikka aiemmin kirjoitit minun olevan siinä asiassa katolisella ja luterilaisella linjalla. Se siitä ”vääntämisestä”. Sattuuhan sitä väärinymmärryksiä.
Lisäänpä vähän, Reijo, vaikka ehkä tulee toistoakin.
Sekavuus kasteen suhteen syntyy siitä, että kaste on nykyään aivan erilaisessa kontekstissa kuin alkukirkossa. Se pitää ymmärtää. Silloin ei ollut henkilöitä, jotka ottivat kasteen vasta sen jälkeen, kun olivat olleet pitkään uskovien yhteydessä ja tunnustautuneet Jeesukseen uskoviksi. Ja UT:n sanat ja teologia kasteesta pitää ymmärtää ja selittää UT:n kontekstista lähtien. Meidän hellareitten heikkous on, että katsomme kastetta sellaisessa käytössä, missä se on nykyään, ja selitämme sen teologiaa siitä lähtien. Siksi on päädytty usein aivan erilaiseen oppiin kuin, mitä Raamatusta löytyy. Siksi on vaikeuksia monien UT:n tekstien kanssa ja lopulta selitetään vain, että kaste on mysteeri.
Olen tyytyväinen, että kaikki joukossamme eivät tietenkään ole sellaiseen langenneet. Lainailit RV:n artikkelejani. Kaikkea palautetta, mitä niistä tuli, ei julkaistu lehdessä. Eräs nimeltä mainitsematon pastori kirjoitti seuraavasti. (Oletan, että saan lainata, koska hänkin halusi sen lehteen laittaa.)
”Olen lukenut RV:a 35 vuotta ja nuo artikkelit lienevät parasta opetusta kasteesta mitä olen lukenut.
Itsekin olen jo pitkään opettanut, että meidän tapamme vapaissa suunnissa kastaa uskovia viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia uskoontulon jälkeen voidaan rinnastaa lähinnä Efeson uskovien tilanteeseen (Apt. 19:1-7), joita ei ollut kastettu oikein uskoontulon yhteydessä. Sinällään nykyinen tapakin on siis ’raamatullinen’.
Efeson tilanteessa viiveen kastamisessa aiheutti opetuksen puute. Meidän tilanteessa viiveen aiheuttaa useimmiten vauvana saatu kaste, joka tunnesiteiden ja muiden sidonnaisuuksien takia aiheuttaa asiassa viivästelyä ja miettimistä. Toisena syynä on vuosisatojen aikana kehittyneet Kauppisen mainitsemat pseudosakramentit” (alttarikutsut, syntisen rukoukset jne.), jotka herätyskristillisyydessä ovat tulleet kasteen tilalle uskonratkaisun ulkoisena merkkinä.
Alkuseurakunnan kaltainen välitön kastaminen uskoontulon yhteydessä toteutuu nykyään vain harvoin. Mutta viivästynyt kastekäytäntökin on Uuden testamentin mukainen ja toimii Kristusyhteyden vahvistajana, koska sitä edeltää henkilökohtainen evankeliumin kuuleminen ja uskon tunnustaminen.”
Kaveri on selvästi miettinyt asioita kirkkaiksi.
Kaikella tällä on merkitystä sikälikin, että voimme kertoa vauvakasteessa saatavaan pelastukseen uskoville, että se on ikävä erehdys. Se seurasi siitä, että Augustinus alkoi anakronistisesti tulkita kastetta myöhäsyntyisen imeväiskasteen näkökulmasta. Siksi hän päätyi onnettomaan oppiin, että kastamattomana kuollut vauva on muka kadotettu. Siihen Lutherkin välillä vaikutti uskovan. Ja se oppi on ajattelevan länsimaisen ihmisen mielestä naurettava ja syö koko kristinuskon uskottavuutta. Asiaan pitää tarttua. Savotta ei suinkaan ole tarpeeton.
Pidän hyvinkin puutteellisena tuota lainaamaasi ’kehua’.
Se kohdistuu siihen helluntaiherätyksissä kaikkialla olevaan käsitykseen, että uskoontullut kastetaan mahdollisimman pian, vaikka välittömästi. Tätä opetusta on koko ajan.
Tiedän tarkalleen mitä helluntaiherätys on mieltä ja reagoi kirjoituksiisi. Niistä on erittäin epäedullisia poimintoja RV:ssä. En tätä olisi sanonut, mutta ilmeinen väärä todistus itsestäsi kaipaa tasapainoitusta.
Jos kristitty kerskuu omasta kasteestaan, niin hän on velvollinen noudattamaan lakia jotta kaste pysyisi Jumalan edessä puhtaana, muuten Jumalan tahto tulee pilkatuksi. Jos olet synnitön kasteesi jälkeen, etkä enää riko lakia missään kohdin, niin vanhurskautesi pysyy, mutta jos kastamaton noudattaa lakia ilman kastetta, niin eikö hänen vanhurskautensa ole samanvertainen? Mutta jos kastettu ei noudata lakia, niin hänen kasteensa ei ole voimallinen, mutta kastamaton pysyy laissa, niin tuo kastamaton elää vanhurskasta elämää kastamattomana ja sinä kastettuna synnissä.
Jos kaste olisi vain ihmisen kuuliaisuuden teko, niin se ei voisi pelastaa ketään. Eikö niin, että Kaste on enemmän kuin lihan saastan pois peseminen? Eikö myös niin, että joka on Kristitty niin hän on sitä sydämestään, joka ei näy, eikö se Kaste, joka pelastaa ole Uskon vanhurskauden lupaus, niin että kastettu ihminen elää Jumalan Lupauksen Voimasta, siitä, että hänen syntinsä on sovitettu? Usko on se, joka tekee kasteesta sen, mitä se on, nimittäin synnistä Pelastavan.
Kun lapsi kastetaan, niin voiko ihminen ottaa Jumala Lupauksen pois?
Ei, vaan hänen tietoonsa tulee kertoa, että hänet on kastettu Kristukseen, jossa on iankaikkisen Elämän lupaus ja Jumalan oma vala, sillä sovitti itsensä maailman kanssa Kristuksessa, että meillä olisi anteeksianto ja elämä Hänessä.
Kasteen Lupaus on uskovalle samaa, kuin oli Abrahamille ympärileikkauksen lupaus Jumalan kanssa tehdystä liitosta. Jumala on Kasteessa se, joka vanhurskauttaa ihmisen Kristuksen kautta lupauksensa mukaan, uskon kautta, ettei yksikään liha voisi kerskua hänen edessään omista teoistaan.
Kasteen ajankohdalla ei ole merkitystä Jumalan Lupaukselle, sillä Jumalan antama Usko on se joka Vanhurskauttaa jumalattoman. Kaikki jotka ovat kastettu Kristukseen, ovat myös ylhäältä syntyneet Jumalan Hengestä, näin sen Raamattu esittää yksikantaan. Vesi ja Henki ovat yhtä, eikä niitä voi erottaa, muuten puoskaroidaan Raamatun omaa ilmoitusta.
Sinulla, Ismo, on muutama luterilaisille tyypillinen virhe.
Ensinnäkin pidät lapsikastetta alkuperäisenä ja ajattelet, että kasteen lupaukset kuuluvat siihen kasteeseen. Kuitenkin lapsi”kaste” on myöhäsyntyinen, eikä kasteeseen liitettyjä lupauksia voi liittää siihen. Kun Paavali kirjoitti ”Kristukseen kastetuista” niin heidän joukossaan ei ollut yhtään vauvaa vaan ainoastaan niitä, jotka olivat kuulleet evankeliumin, uskoneet sen ja ottaneet kasteen. Lupaukset ja velvoitteet olivat tarkoitetut heille ja heidän kaltaisilleen. Ei siis niin, että lupaukset muka koskisivat esim. kaikkia Suomessa vauvoina kastettua ikään kuin he kaikki olisivat syntyneet Hengestä, pelastuneet siinä kasteessa kadotuksesta ym.
Toiseksi luet uutta liittoa niin kuin se olisi samanlainen kuin vanha. Vanhaan liittoon tultiin fyysisen syntyperän vaikutuksesta saadun riitin kautta. Uuteen liittoon tullaan hengellisen syntymän kautta. Kaste kuuluu sen hengellisen syntymän yhteyteen. Ja se uudestisyntymä tapahtuu henkilökohtaisesti kuullun Jumalan sanan ja Jeesuksen vastaanottamisen kautta. Koko kansasta ei saa kristittyä kastamalla kaikki vauvoina.
Ei ole kristittyjä kansoja niin kuin kuviteltu. On kristittyjä kaikissa kansoissa. Kristittyjä ovat ne, jotka seuraavat Jeesusta. Heihin pätee, mitä uuden liiton kansasta sanotaan Jer. 31:ssä ”Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan.” Se ei päde esim. vauvakastettuihin luterilaisiin.
En ehdi menemään syvemmälle väitteisiisi ainakaan nyt. Pitää ehkä harkita omaa blogia. Samojen asioiden toistaminen sirpaleittain eri ketjuissa ei ehkä ole järkevää. Blogissa voisi käsitellä asioita kokonaisuuksittain ja syvemmin.
Risto, en pidä lapsikastetta alkuperäisenä, siis mielessä, että ensimmäiset kastetuthan olivat aikuisia. Sen sijaan ymmärrän kasteen myös uudenliiton merkityksessä. Jos isä kastaa lapsensa Kristukseen, niin ei tuota kastetta tarvitse uusia, kun lapsi kasvaa aikuiseksi, uskon kauttahan kastekin on pätevä, on se suoritettu lapselle tai aikuiselle. Puolustan siis yhtä kastetta ja vastustan uudelleen kastamista. Aikuisia ja lapsia voidaan kastaa Kristukseen seurakunnassa, joka on siis Kirkko.
Ismo, meillä on se ero, että minä en pidä imeväiskastetta raamatullisena kasteena, koska se ei lähtökohtaisesti tai olemuksellisesti voi välittää pelastusta kastettavalle eli vauvalle. Pelastava vaikutus UT:n kasteessa tuli siitä, että se oli henkilön ensimmäinen tunnustautuminen Jeesukseen, Jumalan Poikaan ja myös synnintunnustus, kuuliaisuuden askel ym. Kaste seurasi uskoa ja liittyi siihen.
Näitä ei ole mukana imeväiskasteessa. Olen itse asiassa Lutherin linjoilla. Hän kirjoitti eräässä saarnassaan ensin näin:
”Lyhyesti sanottuna asia on näin: Kaste ei auta ketään eikä sitä myöskään ole annettava kenellekään, joka ei itse usko. Ilman omaa uskoa ei ole kastettava ketään.”
Hän pohtii siis tekstiyhteydessä lapsen uskoa. Ja summaa näin:
”Ellei siis kaste vaikuta eikä anna lapsille sitä, minkä se vaikuttaa ja antaa aikuisille, silloin se ei ole sama kaste. Silloin se ei ole mikään kaste, vaan pelleilyä ja pilkkaa kasteen kanssa. Ei nimittäin ole mitään muuta kastetta kuin se, joka tekee autuaaksi.
Jos siis ollaan sitä mieltä, ettei kaste tee autuaaksi, silloin sitä ei pidä lainkaan toimittaa. Mutta jos se kuitenkin toimitetaan, silloin ei toimiteta mitään kristillistä kastetta, koska silloin ei uskota, että se vaikuttaa sen, mitä kasteen tulee vaikuttaa. Sen vuoksi se on joku muu ja väärä kaste.
Valdolaisveljien tulee siis kiireesti kastattaa itsensä uudestaan. He näet ottavat kasteen vastaan paitsi ilman uskoa myös vastoin uskoa ja kastavat siten jollain muulla, vieraalla ja epäkristillisellä kasteella. Näin he pilkkaavat ja häpäisevät Jumalaa.
Ellemme siis paremmin osaa vastata tähän kysymykseen ja todistaa, että pienet lapset uskovat ja että heillä on oma usko, niin neuvon päättäväisesti, että heti, niin pian kuin mahdollista, kokonaan luovutaan kastamasta lapsia, jotta emme tuollaisella tyhjänpäiväisellä pilanteolla ja ilveilyllä pilkkaisi ja ivaisi suuresti ylistettyä Jumalan majesteettia.”
Luther halusi pitää lapsikasteen ja siksi hänen oli pakko päätyä siihen, että lapsikin uskoo. Ja siitä tuli sitten luterilaisuudessa d gmi, jota Marko Sjöblomkin puolustaa tässä ketjussa.
Mutta jos tutkitaan, mitä Raamattu sanoo uskosta, niin sitä on mahdoton liittää imeväisiin. Usko tulee kuulemisesta ja on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan. Kreikan pistis, usko, tarkoittaa myös yhtä lailla uskollisuutta. Lapsiin ei voi soveltaa sanaa: ”julistakaa evankeliumia … joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”. Vauvat eivät pelastu kasteessaan.
Lapsikaste on siis, niin kuin Luther sanoi, muu ja väärä kaste.
Ja uskovien kaste ei ole uudestikastamista.
Risto,
Jos vain suinkin mahdollista, niin jätä lapset rauhaan ja heidän kastamisensa. Keskustellaan vain ja ainoastaan Helluntaiherätykseen puhaltavista ekumeenisista tuulista. Ekumeniassa sakramentaalinen autuutus on ’se juttu’. Paljon tai vähän sen tuulen annetaan puhaltaa Jumalan Seurakuntaan, joita nimitellään helluntalaisiksikin, se on väärää, vaikka vain vireenä. Lapsia se ei koske, ei pelastaen eikä kadottaen.
Ari Pasanen 16.01.2019 13:22 (Muokkaa)
Risto Kauppinen onko luterilainen lapsikaste oikea kaste?
Entä menitkö itse kasteelle kun tulit uskoon?
Risto Kauppinen 16.01.2019 13:45 (Muokkaa)
Ari, lapsikaste ei ole raamatullinen eikä millään tavalla oikea tai vaikuttava kaste. Olen entinen lapsena “kastettu” luterilainen, joka otti raamatullisen kasteen uskoontultuaan.
Ari,
Hieman itsekästä puoleltani, mutta haluaisin keskustella Riston kanssa hänen kommenttinsa välittömässä jälkeisyydessä. Siksi siirsin, vaikkei oikein onnistunut, tuon asiallisen kommenttisi ja Riston vastauksen siihen, omaksi jutukseen. Toivottavasti sopii sinulle.
Risto Kauppinen entä voiko olla uudestisyntynyt luterilainen eli luottaa lapsikasteeseen?
Tämä vaan tuli mieleen kun toteat että ilman kastettakin voi uudestisyntyä.
Vastaan lyhyesti, Ari, vaikka Reijo ei halunnut tähän suuntaan asiaa viedä. Lähtisin siitä, että totta kai voi olla uudestisyntynyt luterilainen, mutta lähtökohtaisesti uskon ja luottamuksen pitää tietysti kohdistua Jeesukseen ja Hänen armoonsa. Kymmeniä lapsikastetta puolustavia kirjoja lukeneena ja tarkoin tutkineena voin hyvin ymmärtää, että joku, joka perehtyy vain sellaisiin, voi päätyä siihen, että imeväiskaste on raamatullinen ja jopa Jeesuksen asettamakin. Ne kirjat tuntuvat ensi lukemalta vakuuttavilta teologiaan ja alkukieliin huolella perehtymättömästä. Jos joku uskoo Jeesukseen ja haluaa häntä seurata, niin ei pelastus kaadu siihen, että tulee hämätyksi tämän yhden seikan suhteen. Eri asia on sitten tietoinen tottelemattomuus, mutta siihen ei tarvitse mennä nyt. Monen tieto ja ymmärrys asiasta on nykyään hyvin vähäinen.
Risto Kauppinen kuinka sovittaa luterilaiseen lapsikasteeseen (kuten myös helluntalaiseen lapsikasteeseen) kaikesta luopuminen ja lähteä Jeesusta seuraamaan? Voiko lapsi luopua isästä ja äidistä, vauvasta puhumattakaan?
Itse olin siis täysin luterilainen liki 40v ennenkuin tulin uskoon ja olen kyllä senjälkeen ollut helluntaiseurakunnissa ja tiedän heidänkin elämästä jotain enkä pidä sitäkään tuntemiltani osin oikeana uskovien seurakuntana. Vaikka helluntai seurakunnissa on ns ”uskovien” kaste niin siellä kastetaan lapsia ja nyt herääkin kysymys missä iässä ihminen tulee Jumalan edessä teoistaan vastuulliseksi että ”kuolee” synteihinsä, onko se 20v vai se missä iässä Jeesus meni kasteelle?
Ari, esität hyviä kysymyksiä ja sellaisia, joihin minun on vähän vaikea antaa vastausta. En ole edes tullut kovin syvällisesti pohtineeksi asioita tuolla tavalla ikään kuin käytännön teologian kannalta.
Raamattu kertoo lähinnä ensimmäisen sukupolven kristillisyydestä eikä paljonkaan siitä eteenpäin. Kirkkoisistä Tertullianus ja Gregorius Naziansilainen suosittivat kastamista siihen asti, että lapsi ymmärtää mistä on kyse. Tertullianus sanoi, että kastettakoon sitten, kun hän oppii pyytämään kastetta. Gregorius antoi niinkin aikaisen minimiiän kuin kolme vuotta. Myöhemmin hän taisi kyllä kääntää kelkkansa ja hyväksyi vauvakasteen. Itse hän oli uskovan kodin lapsi, piispan poikakin, mutta otti tai sai kasteen vasta 33-vuotiaana. Kirjoa on ollut.
Oleellista minun mielestäni on, että ymmärretään jälkeläistemme ja uusien sukupolvien olevan uusia lähetyskenttiä eikä uusia kristittyjen sukupolvia. Voimme ymmärtää lapsiamme koskevan sen käskyn, että tulee julistaa evankeliumia ja tehdä heistä sillä opetuslapsia. Kaste seuraa sitten.
Tämä kummemmin en osaa vastata. Vastuullisuuden ikää on vaikea arvioida. Mielelläni kuulen ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä.
Tarkoitukseni on ettei lapsikasteen raamatullisuutta käsiteltäisi tässä pääaiheena, koska asia on jo esillä ainakin parissa blogissa ja keskuselu siellä riittävän vilkasta.
Halusin tässä blogissani tuoda esille helluntaiherätyksen ja ekumeenisuuden, joka liike yhdistyy sakramentaalisen kasteen harjoittajista ja sen ymmärtävistä hyväksyjistä tai niistä joille kaste ei ole tärkeä.
Pelastavan kasteen kantoja on esitetty aina Helluntaikirkon osastolta. Ensimmäisiä merkkejä asiasta oli helluntaiherätyksen keskeisiin opinkohtiin liitetty maininta, että kaste on osa pelastusta – kuuluu pelastukseen. Niin kaste kuin kaikki Raamatun opetus kuuluu pelastukseen, joko kadottaen tai pelastaen. Kadottavana silloin, kun kastetta vastaan kapinoidaan, pelastavana silloin kun ollaan kuuliaisia Jeesuksen opetukselle, kastekysymyksessäkin.
Tottelemattomuus on kapina Jumalaa vastaan. Jo Israelin kansan tottelemattomuus ja kapinointi tuhosi kaikki alkuperäiset, yli kaksikymmenvuotiaana lähteneet, kahta lukuunottamatta. Perillepääsy edellyttää Sanan tiellä kulkua.
Viittasin avauskirjoituksessani, ekumenisiin jumalanpalveluksiin. Niissä oli Helluntaikirkon edustaja mm. evlut kirkon papintunnukset yllään. Helluntaiherätys on syntynyt erossa laitoskirkkojen viestistä, johon papinkaapu, mm. kuuluu. Ollaan pysytty niistä erossa, tuomitsematta tai edes arvostelematta niiden käyttäjiä.
Nämä kaksi tilaisuutta itsenäisyyspäivänä ja uudenvuodenpäivänä edustivat samankaltaisten ’alttarien’ esilläpitoa, (2.Kun.4-25) kuin Joosia kohtasi ja ymmärsi, ettei epäjumalien alttarit kuulu Jumalan Seurakuntaan, vt. mm. RKK:n lukemattomat pyhimysten alttarit kirkoissaan, jotka kaikki ovat 2. käskyn julkea rikkomus. 2.Kun.23:7, ”Ja hän kukisti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä ja joissa naiset kutoivat verhoja Aseralle”. Tämä mielestäni kertoo tällekin päivälle, kuinka homoseksuaalisuus liitetään uskonnollisuuteen, lähinnä laitoskirkkojen opinmuokkauksilla. Se on konkretisoitunut siunaamisella avioliittoon miehet miesten ja naiset naisten kanssa ja vuosisatojen pituisella pedofiilipappien suojelulla.
Kaikki edelläkuvattu kuuluu Jumalan Seurakunnalle vain sellaisesta erossa pysymisenä, josta Paavali antaa Timoteukselle ohjeen: 1. Tim. 5: 22 ”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.”
Tätä ohjetta Seurakunnalle ei mielestäni noudatettu, kun julkinen anteeksipyyntö esitettiin helluntaiherätyksen syyspäivillä, kun homoutta ja tasa-arvoista avioliittoa opettavat evlut kirkon jäsenet siunattiin, laskettiin heidän opetuksensa päälle kädet.
Pojat, pojat, ottakaapa nyt vähän rauhallisemmin… Olisi mielenkiintoista saada tähän jonkun vaikkapa helluntailaisuudesta luterilaiseksi siirtyneen teologin kommentti. Luterilainen herätyskristillisyys (evankelisuus) on kyllä pitänyt kiinni siitä, että lapsikasteelle ja siinä tapahtuvalle uudestisyntymiselle löytyy sekä raamattuteologiset että kirkkohistorialliset ja opilliset perustelut. Yhtäältä Joh. 3:5, Tiit. 3:5 ja toisaalta se, että aivan pieni lapsikin kykenee uskomaan. Ihan aikuisen oikeesti 🙂 Samalla on oltu hyvinkin tietoisia siitä, että monet kasteessa uudestisyntyneet ovat myöhemmin langenneet epäuskoon ja tuhlaajalapsiksi, jotka tarvitsevat kääntymistä (parannusta, uskoon tuloa). En sano tätä kiistanhalusta vaan siksi, että itsekin kuulun tähän joukkoon. Huomioikaa myös se, että eri kristilliset kirkkokunnat ja ryhmittymät ovat käyttäneet ja käyttävät termiä uudestisyntyminen eri tavoin. Syistä, joita en voi tässä ruveta avaamaan (käsitteiden käyttö 2000 vuoden aikana).
Marko Sjöblomille totean entisenä hellarina, että helluntailaisessa teologiassa on omat puutteensa. En halua käsitellä asiaa enemmälti, koska se ei rakenna sen enempää minua kuin muitakaan.
Olen sovittanut itseeni apostolin sanat.
”Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.”
En usko, että kenelläkään nykyisin elävällä uskovalla on apostolien oppi sellaisena kuin se esitettiin heidän aikanaan. Koska Jumalan sana ei muutu merkitykseltään, niin näen hänen sulkeneen kaikki tottelemattomuuteen. Minulle se on suurinta mahdollista armoa, koska se antaa toivon kaikessa heikkoudessa ja hädässä.
Tykkään toki väitellä teologiasta, koska silloin monasti huomaa siirtyvänsä alueelle, jota ei tunne ja joka on otettava uuden etsimisen haasteena. Ei pääse aivotoiminta niin nopeasti jäkälöitymään kuin tylsistymisessä.
Reijo Mänttärille hyvät jatkot.
Marko,
Että rauhallisemmin?
Helluntaikirkossa on joitakin, jotka puhuvat pelastavasta kasteesta. He kuitenkin yleensä ovat sitä mieltä, että heitä ymmärretään väärin tai ei täysin. Olen jo tässäkin ketjussa pariin otteeseen täsmentänyt, että jos ei tee/tottele sitä minkä ymmärtää uskovalle kuuluvan, siitä tulee ongelma. Nuo kaksi kohtaa Raamatusta eivät tue pelastavaa kastetta ja eivät edes puhu siitä.
Reijo Mänttäri. Lisätään listaan sitten vielä kolmantena raamatunkohtana 1 Piet. 3:21. Minun asiani ei ole puuttua teidän kahden toisen kristillisen kirkkokunnan/suuntauksen edustajien sisäiseen välienselvittelyyn. Kristus kutsuu meitä ykseyteen ja yhteyteen sekä ylittämään rajoja, tietenkin rehellisessä opillisessa yhteisymmärryksessä ja jumalanpalvelusyhteydessä. Tämä edellyttää osaltaan myös sitä, että eri osapuolet pyrkivät ymmärtämään toisiaan ja toistensa käsitteistöä. Tässä taas teologia on korvaamaton apuväline. Aivan kuten lääketiede hyötyy siitä että käytetään täsmällisiä termejä jonka jälkeen voidaan etsiä hoitokeinoja joissa puolestaan on eri soveltami smahdollisuuksia. Ei siitä tule mitään, jos toisen osapuolen argumentteja ei edes yritetä ymmärtää vaan ammutaan alas pohdinta jo siinä vaiheessa jos tämä onneton käyttää ”väärää” termiä. Ymmärtääkseni niin helluntailaisuudessa kuin baptismin ja evankelikaalisuuden piirissä on laajasti ja yli tunnustuskuntarajojen huomattu, että sekä Uusi testamentti että vanha kirkko siihen perustuen antavat kasteelle laajan ja rikkaan pelastavan sisällön (luterilainen termi: kaste on pelastuksen väline ts Jumalan instrumentti).Huomaa, että myös sana ”pelastus” on monivivahteinen. Kokonaan riippumatta siitä missä vaiheessa lapsikastekäytäntö yleistyi (apostolisen lapsikastetavan puolustajia on mm. saksalaisessa teologiassa). Lyhyesti: Miksi ihmeessä Herramme olisi antanut meille kastekäskyn aina siinä käytettäviä sanoja ja ainetta myöten (Matt.28:19) jos tuo toimitus ei myös antaisi meille jotakin, mitä meillä ei ennestään ole ja mitä me tarvitsemme. Ja rukoilee puolestamme, että olisimme yhtä jos meidän ei myös tulisi pyrkiä siihen ja tutkia, olemmeko ehkä itse ymmärtäneet jotakin väärin ja tuominneet toisiamme väärin perustein?
Marko,
Mainitsin, että olen kymmenen vuoden ajan kirjoittanut K24 sivustolle. Vaikka ylläpito ei ehkä ole aina tykännyt mm. kasteen sakramentin raamatullisuuden kyseenalaistamisesta, vt. blogini ”Miksi minussta tuli kastekeskustelija”, se on kuitenkin antanut minulle oikeuden kirjoittaa helluntalaisena.
Tämä toteamuksena siihen, että lapsikaste on käsitelty aihe, eikä sille uudestisyntyneitten parissa suurta kannatusta, evlut kirkonkaan piirissä paljon ole, vaikka jokainen evlut kirkon jäseneksi tunnustautuva aavistuksen verran sen ’hyväksyy’.
Se, että Riston otin käsiteltäväksi johtuu siitä, että hän häärää täälläkin helluntalaisuuden nimissä. Hän urheasti vastustaa lapsikastetta, eli se ei pitäisi olla keskustelun kohdistus, koska olemme siitä samaa mieltä. On kysymys Raamatun kasteesta, jolla on paikka, aika ja kuka sitä pyytää.
Teologia suomeksi tarkoittaa oppia jumaluuksista, johon Luojakin kuuluu. Tämä opetuksen muodon nimitys on otettu käyttöön jo ennen Uuden Liiton alkua ja voidaan liittää Platoniin. Se on sekoitus kaikkea kuten filosofiaa ja psykologiaa ja pystyy keskustelemaan etenkin sellaisesta mitä Raamatussa ei ole. Tätä keskustelua Risto harjoittaa ja tuulahduksena helluntalaisuudestaan hän mätkii imeväisten kastamista. En halua näihin toimiin osallistua, lapsikasteeseen, koska lapsi ei hyödy eikä häntä se haittaa.
Kirkko tarvii teologeja, mutta Seurakunta ei niitä tarvi, tai ne eivät tuo mitään myönteistä lisää Raamatun ilmoitukseen.
Kommentoin tähän, että minua haittasi se, että minut oli vauvana kastettu. Se oli väärään rauhaan tuudittamista. Sain aivan väärää kuvaa kristillisyydestä. Ikään kuin kristityksi tulisi sillä, että sattuu syntymään oikeaan perheeseen ja saa sitä kautta kasteen. Ja että kukin tulee uskollaan autuaaksi. Jos minulle olisi nuorena kerrottu oikein evankeliumi ja johdatettu vaikka ottamaan kaste askeleena seurakuntaan, niin olisin hyvässä seurassa voinut kasvaa paljon parempaan suuntaan ja olisin välttynyt paljolta pahalta … kokemasta ja tekemästä pahaa. Itse tietysti olen vastuussa teoistani, mutta seurakunnalla on vastuunsa siitä mitä opettaa.
Sinä vähättelet kastekysymystä, mutta se on tärkeä. Yhdyn John Casteleinin ajatukseen:
”Uskon, että on reilua sanoa imeväiskasteen (erityisesti summittaisen imeväiskasteen) olevan suurin yksittäinen syy siihen, miksi Länsi-Eurooppa on tulemassa menetyksi kristillisyydelle. Monet mahdolliset aktiiviseen kristilliseen uskoon kääntyvät on tehty immuuneiksi evankelioinnille heidän jossain kirkossa imeväisinä saamansa kasteen vaikutuksesta. Minulla on tästä ensikäden tietoa, koska olen syntynyt Ranskassa ja elänyt ja tehnyt työtä lähetyssaarnaajana Belgiassa”.
Miksi muuten puhut aina ”urheasta” lapsikasteen vastustamisestani. Ei minun mielestäni mitään urheutta tarvita. Meillä on sanan- ja mielipiteenvapaus. Ja koko lapsikaste on muutenkin hiipumassa, joten vastustus ei ole kovin kummoista. Ei teologisesti eikä mitenkään.
Risto,
Mielestäni puhut vähän mitä sattuu, koska en todellakaan vähättele kastekysymystä. Olen kommunikoinnut siitä paljon Suomessa ja edellisessä kotimaassani, kirjoittamalla ja puhumalla.
Urheutesi esiintyy mm. maininnoissasi, että jopa teologisilla luennoilla olet julkisesti korottanut äänesi, ilmeisesti lapsikastetta vastaan. Muutenkin, kun pitäisi puhua kasteen paisutetusta vaikutuksesta, viittaat kuinka vastustat imeväisten kastetta. Siitä ei koskaan ole ainakaan minun yhteyksissäni sinuun ollut kysymys.
Muutenkin tässä lyhyessä lainauksessa ilmaiset kyllä ja ei samasta asiasta. Viittaat seuraavassa ilmeisesti omaan akateemisuutesi kautta ymmärtämiseen: ”Loppujen lopuksi vajavainen teologiamme lyö epäilyksen leiman koko kastekäytäntömme ja myös seurakuntaoppimme päälle. Akateemisesti arvovaltainen mutta kuitenkin harhainen lapsikasteargumentointi sen sijaan on vakuuttanut monet”.
Vaikka minkälaiselle tulkinnalle löytyy akateemista kannatusta, mutta jos se on kuoleva ilmiö, niin miksi sitä ylistää.
Tämä ja muut samansuuntaiset sekavuudet kertovat helluntaiherätyksen puuttuvasta akateemisuudesta?
Risto,
Ensimmäisessä kommentissani sinulle sanoin, että toivon, että voisimme käsitellä ensimmäisen kommenttisisi minulle paloina. Myös toivoin, että voitaisiin aidata alue otiskon mukaiseksi. Eli mistä ja miksi Pyhä Henki ’vuotaa’ pois seurakunnista. Katsoin, että ekumeninen liike on tartuntapinta, mitä Jumalan Seurakunta ei pitäisi kosketella. Perustelin nämä ja siksi nyt toivoisin, että edetään ehdottamallani pätkä-kerrallaan metodilla. Näin säästyisimme turhilta vyörytyksiltä, niin sinä kuin minäkin. Eli ei oteta kaikkea tarpeellista esille, vaikka niillä olisi suurikin merkitys omassa yhteydessään..
Hetken päästä!
Reijo, kirjoitit näinkin: ”Rajaankin tämän keskustelun (ainakin yritän) “pelastava kaste” – määritelmään.”
Siitä olen esittänyt argumentteja, mutta jos haluat lopettaa sen aiheen käsittelyn ja sittenkin keskustella ekumeniasta, niin sekin käy. Sekin on mielenkiintoinen aihe. Odottelen jatkoasi. Ja vastaan, kun ehdin ja jos osaan. Teen välillä toitäkin, niin että vastaus saattaa huonossa tapauksessa kyllä viipyä.
(”Korostin lainaamassasi tekstissä kastetta tunnustautumisena Jeesukseen. Kaste oli UT:ssa pääsääntöisesti ensimmäinen julkinen tunnustautuminen Jeesukseen. Se tapahtui Jeesuksen asettamalla tavalla. Ja näin ollen siinä tapahtumassa toteutui sekin, minkä Jeesus selkeästi lupasi: Hän tunnusti Isänsä edessä sen, joka tunnusti Hänet ihmisten edessä.”)
Ihminen uudestisyntyy Pyhästä Hengestä eli Ylhäältä. Se on vain Jumalan teko, mutta ihmisen suostumuksella, koska Jumala ei tee hyvääkään kenellekään väkisin. Armosta ihmisen sisimmässä syntynyt usko ei jätä uskoontullutta toimettomaksi. Pietarin puheen johdosta n. 3000 ihmistä otti ilolla, vapaaehtoisesti, vastaan ja noudatti Pietarin kehotusta antaa pelastaa itsensä ja ottaa kaste vedessä. Kaikki tapahtui suuren ihmisjoukon edessä, kastekin.
(”Tavallinen tapa helluntailiikkeessä on ollut sanoa kastetta myös kuuliaisuuden askeleeksi. Ja sitä se onkin – nimittäin silloin kun ymmärtää Jumalan tahdon kasteen suhteen. (Kaikkihan eivät ymmärrä.) Raamatun mukaan se, joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole elämää näkevä.”)
Helluntailiikkeessä tai helluntalaisuudessa kaikki Raamatulle kuuliaisuus on sitä, askeleita kuuliaisuudessa. Kyllä kaikki sen ymmärtää, mutta kaikki eivät tottele, jopa luterilaisuudessa. Tottelemattomuus johtaa paatumukseen, mutta on jo pitempi prosessi.
(”Paavalikin kirjoittaa: “ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi KUULIAISUUDEN, vanhurskaudeksi?”. Jos joku olisi uskonut Pietarin saarnan, mutta olisi jättänyt menemättä kasteelle, eikä siis olisi tunnustanut Jeesusta eikä ollut kuuliainen, niin miten voi väittää, että hän olisi pelastunut, uudestisyntynyt tai saanut syntinsä anteeksi?”)
Teet Raamatun noudatettavasta esimerkistä kuvitteellisen kertomuksen. Näin tapahtui sitten ensimmäisistä vuosisadoista lähtien monenlaisina variaatioina.
(”Tarvittiin se kasteelle meno. Vasta siinä tultiin lupauksista osallisiksi.”)
Kyllä kaste vie uskovan eteenpäin. Kaikenlainen tottelemattomuus on erämaassa pyörimistä ja usein sinne tuhoutumista.
(”Sinä opetat, että pelkkä usko riittää. Eli Pietarin tai kenen tahansa apostolin kuulijat siis uudestisyntyivät pelkästään sillä, että uskoivat Pietarin puhuvan totta. Mutta eikö esimerkiksi Jaakob ilmaise aivan selvästi, että uskoa ja tekoja ei voi erottaa. Vasta teoista usko tulee täydelliseksi. Ilman niitä usko ei vaikuta, vaan se on “voimaton” ja “kuollut”.”)
Mielestäni muutat opetustani. “usko riittää”, on pienessä määrin julkeaa. Usko, joka ei ilmoita itsestään on kuollutta uskoa. Elävä, aito uskoontulo Armosta ei jätä uudestisyntynyttä toimettomaksi. Pyhän Hengen vastustaminen, sen vaikuttamista teoista kieltäytyminen on tottelemattomuutta. Pyhä Henki toimii vain siellä, missä Elävä Usko, Uudestisyntyminen on läsnä.
(”Pietarin kuulijoiden piti vastata kutsuun ottamalla kaste.”)
Opillisesti, raamatullisesti, väärin, mielestäni. Kaste ei ollut ainoa tapa tunnustaa Jeesus ihmisten edessä, ei ainakaan tuolloin v. 33, suuren ihmismäärän ympäröimänä. Eli “piti” ei ollut ainoa vaihtoehto pelastautua, itsekin sanot edellä, että kaste oli ‘pääsääntöisesti’ julkinen tunnustautuminen. Lainaamasi, mm. Lk.12:8, ei ole kytketty kasteeseen, vaan ”jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.” Eli kysymys on tunnustaa Jeesus ihmisten edessä, mutta ei sisällä poikkeuksellista viittausta Helluntaipäivänä kasteen vastaanottaneisiin. Se viitta ’tuhanteen’ yleensä tapaan tunnustaa Jeesus ihmisten edessä.
Voi olla, että sinua loukkaa, mutta minun taustallani uskallan sanoa, että ‘teologiasi’ on heikkoa raamatullisuutta. Tietysti tämä on minun mielipiteeni, mutta viittaan julkisiin reagointeihin ja ihmettelyihin helluntaivanhinten puolelta kohdistuen kirjoitustesi sekavuuteen ja epäraamatullisuuteen. Voi olla, että todella edustat ”yhdeksättä” opinmuotoa.
Tästä eteenpäin kerrot omia tuntoja kokemuksistasi. Laitan kohta niihin kommenttini.
Reijo, en rupea käymään kohta kohdalta läpi kommenttejasi. Saat minut kiinni joistain turhan raaoista pelkistyksistä. Usein helluntaisuudessa kuulee sanottavan, että pelastus on yksin uskosta ja piste. Tuo lauseesi, että kaste ei vaikuta mitään, sai minut ehkä lokeroimaan sinua väärin siihen joukkoon.
Välillä kyllä on vaikuttanut kuin sinussa olisi reformaatioajan spiritualistien henkeä (Caspar Schwenkfeld , Sebastian Frank ym ). He korostivat pelastuksen sisäistä luonnetta ja että ulkoiset asiat kuten kaste ovat turhia. Luterilais-helluntailaisen neuvottelukunnan helluntaiedustajisto ilmoitti liikkeemme olevan anabaptistien seuraajia, mutta tuntuu, että meissä on paljon spiritualisteja, joiden mielestä kastekysymyksen voisi vaikka kokonaan unohtaa. Anabaptistit totesivat spiritualiteista, että he halusivat saada kruunun, mutta eivät kantaa ristiä.
Ylipäänsä tuntuu kuitenkin siltä, että olisit tullut minua vastaan tai tehnyt joitakin myönnytyksiä. Voin olla väärässä, mutta toivotaan, että löydämme yhteisen sävelen. Vaikuttaa, että tiedostat Jeesuksen tunnustamisen merkityksen uskon rinnalla. Siitä ei ole pitkä matka niihin ajatuksiin, joita esittänyt.
Loputtomasti ei kannata jankata. Luulen, että olen oleellisen sanonut. Pitää katsoa miten paljon ehdin tai jaksan tai koen hyväksi jatkaa keskustelua.
Noista julkisista reagoinneista. Totta, niitä tuli sinun lisäksesi kahdelta eläkeiässä olevalta pastorilta, ehkä jotain epäsuoraa muutenkin. Minua se ei haittaa, koska sitä saattoi olettaakin. Ja luonnollisesti ymmärrät, että meidän ei pidä miettiä muuta kuin Jeesuksen hyväksyntää. Ja se tulee kun puhumme hänen Sanaansa oikein. On toisarvoista puhuvatko ihmiset hyvää vai pahaa.
Ymmärrän, että kun jotkut ovat vuosikymmeniä opettaneet toisin, niin eriävää opetusta on vaikea hyväksyä. Toisaalta tiedän itsekin edustavani pitkää traditiota, joka vain on ikävä kyllä ollut marginaalissa. Oletko lukenut PaimenPlussassa olleita artikkelejani? Olen käsitellyt Balthasar Hubmaierin teologiaa ja baptistien keskustelua aiheesta? Baptisteilla oli jo 1950-1960-lukujen taitteessa samanlaista dialogia kuin mitä me käymme. Ja sen jälkeenkin on ollut. Heillä on tiettyä jakaantumista teologiassaan, mutta tuntuu, että ”baptist sacramentalism” on nousussa.
Jakautumista on meilläkin. On kritiikkiä, mutta toisaalta seurakunnassa ja vanhimmistossa, jossa palvelen olen kuullut tällaista: ”Kiitos hienoista artikkeleista.” Ja ”Hienoa, että meillä on sinun kaltaisiasi teologeja.” Ja ”Olen miettinyt noita asioita samaan tapaan, en olisi vaan osannut sitä noin selittää.”
Eräs kaikkien tuntema helluntailaisvaikuttaja soitti ja kehotti minua tekemään kirjaa perustellen, miksi sille olisi tarvetta. Toinen kaikkien tuntema henkilö kysyi spontaanisti tavatessamme, että joko olen neuvotellut Aikamedian kanssa kirjasta. Eräs tunnettu veli sanoi, että teologiani uutta, mutta jatkoi, että hän voi kyllä ostaa sen.
Tässä sellaista myönteistä, mitä toisaalla halusit lukea kirjoituksistani. Voi olla, että julkisesti tukea on vaikea antaa, koska te tamperelaiset hyökkäsitte voimakkaasti kirjoituksiani vastaan. Ja luonnollisesti tietysti on muitakin, jotka eivät halua uskoa kasteen missään kontekstissa koskaan välittäneen tai voivan välittää pelastusta. Mutta näkemyksissä on kirjoa. Minä toivon ja rukoilen, että totuus kirkastuu meille. Ja niin käy.
Olisi paljon, mitä voisi kirjoittaa, mutta tässä ei kannata.
Risto,
Laita tuo lainaamasi pastorin kirjoitus minulle osoitteeseen begra1@hotmail.com, koska se oli julkaistvaksi tarkoitettu. Haluan lukea jotain myönteistäkin kirjoittamistasi, koskien pelastavaa kastetta.