Teimme vaimoni kanssa viiden päivän visiitin Berliiniin toukokuun puolessa välissä. Matkalla juhlistimme 45-vuotishääpäiväämme ja halusimme tutustua kaupungin runsaaseen museo- ja taidetarjontaan.
Kuinka ollakaan, matkamme sattui juuri helluntain pyhien aikaan. Saavuimme Berliiniin helluntaita edeltävänä lauantai-iltapäivänä. Matka Tempelhofin lentokentältä Friedrichstrassella sijaitsevaan hotelliimme sujui tukkoisesti, sillä taksikuljettajan mukaan kaupungissa vallitsi normaalia lauantai-iltapäivää pahempi ruuhka, koska edessä olivat helluntain pyhät, joita monet berliiniläiset viettävät maaseudulla sukulaisten ja ystävien luona. Myös jalkakäytävät olivat tungokseen asti täynnä eri suuntiin kiirehtiviä jalankulkijoista.
Sunnuntaiaamuna hotellimme edessä oleva Friedrichstrasse oli lähes autio. Vain muutama auto kulki kadulla ja jalkakäytävät olivat tyhjät. Saman autiuden sai kokea myös muilla kaduilla. Vain turisteja oli liikkeellä tutustumassa keskikaupungin nähtävyyksiin. Nekin saksalaiset, joita kaduilla näki puolen päivän jälkeen, liikkuivat suuremmissa ryhmissä – perheinä tai ystäväjoukkoina – käyden yhdessä tutustumassa museoihin tai syömässä perhelounasta tai –illallista.
Lähes kaikki kaupat, myös monet pienetkin elintarvikeliikkeet ja –kioskit olivat kiinni. Sama meno, tai pikemminkin menemättömyys jatkui myös maanantaina 2. helluntaipäivänä. Helluntain pyhät näyttävät olevan saksalaisille edelleen pyhä- ja vapaapäiviä, jolloin vietetään aikaa läheisten ja ystävien kanssa.
Suomessakin helluntaita vietettiin kaksipäiväisenä pyhä- ja vapaapäivänä vuoteen 1972 saakka. Kaksipäiväistä helluntaita vietetään edelleen Saksan lisäksi mm. Norjassa, Islannissa, Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa.
Kehitys Suomessa on hallituksen normitalkoiden nimissä vienyt täysin toiseen suuntaan kuin Saksassa. Kaupat voivat pitää täällä ovensa avoinna lähes ympärivuorokautiseksi niin arkena kuin pyhinä. Lisäksi työmarkkinajärjestöt yhdessä hallituksen kanssa haluaisivat luopua lopuistakin arkipyhistä ns. kilpailukyvyn parantamiseksi. Onneksi kirkko on toistaiseksi äänekkäästi vastustanut näitä pyrkimyksiä. Ihmisten tarpeet työn ja vapaa-ajan selkeään vuorotteluun merkitsevät nykypäättäjille hyvin vähän, puhumattakaan pyhän kokemisen tarpeesta. Tärkeintä on, että ihminen on mahdollisimman tehokas ja kaikenlaisiin muutoksiin sopeutuva tuotantokoneiston ratas.
Ainakaan Saksassa pyhä- ja vapaapäivät, jolloin myös suurin osa kauppaliikkeitä on kiinni, eivät näytä vaikuttaneen kielteisesti maan taloudelliseen kasvuun, ehkäpä päinvastoin. Kannattaisiko meidän ottaa tässä asiassa mallia Saksasta, kun niin monessa ihmisten elämää tiukentavassa asiassakin mallia halutaan ottaa milloin Saksasta milloin muualta Euroopasta.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Oikeastaan todella surkuhupaisaa, että tässä suhteessa ei varsinkaan erittäin tehokkaan ja menestyvän Saksan malli kelpaa tänne.
Kuinka monta jumalanpalvelusta pidettiin Suomen kirkoissa entisenä toisena helluntaipäivänä? Tuskin yhtään. Useimmilla seurakuntapapeilla taisi olla säännöllinen vapaapäivänsä. Hyvällä syyllä voi kysyä, miksi kirkko itse lopetti viettämästä toista helluntaipäivää ja myös sen tilalle tullutta helluntain valmistuspäivää sen jälkeen kun ne eivät olleet enää yhteiskunnallisia vapaapäiviä? Vastaus on, että juuri siksi. Jotenkin minusta on vähemmän outoa, että kirkollinen juhlapäivä on yhteiskunnallinen työpäivä, kuin se, että lopetetaan pyhäpäivän viettäminen siksi, ettei se ole yhteiskunnallinen vapaapäivä.
Reininmaalla oli viikko sitten torstaina vapaapäivä kun oli Kristuksen veren ja ruumiin juhlapyhä. Evankeliset kirkot olivat kiinni se on on vain katolisille pyhäpäivä.