Jeesuksen taivaaseen ottamisen jälkeen, hänen opetuslapsiaan kokoontui rukoilemaan yläsaliin. Helluntaipäivänä he kaikki olivat koolla ja kuului humaus taivaasta ja he näkivät ikäänkuin tuliset kielet, mitkä jakaantuivat ja asettuivat itsekunkin päälle ja he kaikki tulivat täytetyksi Pyhällä Hengellä, josta todistuksena oli kielilläpuhumisen Hengen lahja.
Oli kysymys sen lupauksen täyttymisestä, mikä oli monen profeetan kautta ennustettu ja josta Johannes Kastaja mainitsi, kastaessaan vedessä ne, jotka parannuksen (metanoia) tekivät. Tämän Jeesus vielä lähtöhetkenään ilmoitti opetuslapsilleen, “.. mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.. “.
Johannes esitti kaikki kristillisen sanoman totuudet tiivistetyssä muodossa. Hän julisti mielenmuutosta, kastetta, mielenmuutoksen (metanoia) hedelmää, sovitusta Jumalan Karitsan kautta, Jumalan Valtakuntaa ja Hengen kastetta, eli hyvä sanoma Jeesuksesta, kuten VT:n profeetoillakin, vrt. Room. 1:2.
Seurakunta oli kiinteä, olemassa, perustuen historialliselle tosiasialle, että joukko henkilöitä oli vakuuttuneita Jeesuksen ylösnousemuksesta haudastaan., vrt. 1.Kor.15:6, lyhyesti: “… Sen jälkeen hän näytäytyi n. viidellesadalle veljelle …”.
Eli, jo pääsiäispäivänä oli seurakunta, joka uskoi Jeesukseen Messiaana, ja joka oli juutalaisesta kansasta erottautunut, joka kokoontui ja yhdistyi yhdeksi.
Helluntaipäivänä kastajaliike koki ensimmäisen herätyksen, mikä oli Hengenvuodatuksen seuraus.
Uskoviksi ei ketään kastettu. Vain niitä, jotka olivat tulleet uskoon, kastettiin ja he pysyivät yhdessä apostolisessa opetuksessa ja leivän murtamisessa.
Kun Pietari puhui ensimmäiselle pakanyhteisölle Korneliuksen luona, hän tahtoi sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään ja sanoo: “… sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;”.
Näin hän johtaa herätyksen takaisin apostoleista Jeesuksen kautta Johannes Kastajaan. Näin tapahtumien asia- ja aikajärjestys asettuu oikein.
Marko,
Jaksaminen on lähes aina motivaatiota. Eli on syy tehdä jotain.
Tämän blogini aihe on ensimmäisen kristillisen seurakunnan alku, ei “varhaisten vuositatojen kirkko” ja sen harhaoppimäärittelyt, jotka kaikki syntyi ekumenisten/katolisen kirkolliskokousten päätöksinä. Jumalan Seurakunta, Uuden Liiton puolella oli ja on maailmassa, muttei maailmasta, jota kreikan sana “ek-klesia” kuvaa.
– Toivon, että näkisit riittävästi syytä ja selventäisit minulle:“Ja tämä koskee tulkintojasi Jeesuksesta Kristuksesta.” -lausettasi.-
Haluan uskoa, ettei tämä ole vain huitaisu, koska väität liian suuresti, suurimmasta asiasta. Lukemiseni, eli olettamasi lukemattomuuteni ei ole tämän keskustelun tai minun ongelma. Kirjoitan vain asioista, joihin olen perehtynyt. Perusteeni on sama kuin ensimmäisen kristillisen seurakunnan. Tämän voit todeta, lukemalla mitä olen kirjoittanut. Ellet löydä niin vien sinut vastausten äärelle.
Siis ilmeisesti viestität, että “äärellinen” Jeesus pelastaa äärellisen kautta äärettömyyteen. Eli äärellistä suorastaan tarvittaisiin äärettömän saavuttamiseen.
Tällaista ei Raamattu opeta. Tällaiseen kuitenkin yltää “teologia”, mikä on oppi jumalisuuksista, siitä lähtien, kun Platon ja hänen hengenheimolaisensa yritti päästä käsittämään kaikkeuden Luojan. Jumala teki polkunsa yksinkertaiseksi, suoraksi ja tasoitti sen niin, ettei sitä kulkevan jalka kompastu. Platonkin olisi voinut tutustua Jumalan tiehen jo muutama sata vuotta ennen Jeesuksen ihmiseksi syntymää. Mutta ei Platon, eikä hänen henkisiin pohdintoihinsa mieltyneet lukenut sitä, mikä Sanassa luettavissa on. Ei vielä tänäänkään.
Kaste symmbolisoi pukeutumista, ei pukemista. Se on todistus ulkopuolisille ja kaikille, mitä on tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuksesta. Lasta yritetään pukea tarpeettomasti, koska hän on jo Taivaan kansalainen, vrt. Jeesuksen sanat, “.. senkaltaisten on taivaan valtakunta”. Jeesukseen pukeutuminen “onnistuu” vain jo uudestisyntyneelle.
Mitä painovirheisiin tulee, niin niiden epäoleellisuus on todettu jo Pietro Valduksen 1100-luvun, silloisen ranskan (ilm. provence) kielisen Raamatun osan käännöksen vaikutuksesta. Silloinen kirkko, RKK, tuomitsi nk. valdolaiset ja heidän alkeellisen osan Raamattua ja vainosi heitä tappamisiin asti. Sen tulos oli Euroopan kattava herätys, joka järjestäytyi tarpeen mukaan, vainojen lomassa. Massiivisten, koko Eurooppaa käsittävien vainojen rasittama valdolaisuus muodosti kontakteja luterilaisuuden alkuun. Tulos oli palavan liekin heikkeneminen ja syy oli sakramentit. Kuitenkin tämä luterilaisen kirkon yhteys suojasi valdolaiset ulkoisilta vainoilta. Heidän “tunnustuskirjansa” 1600-luvulla mainitsee lapsikasteen, mikä riitti rauhoittamaan uudelleenkastajien vainoa. Vielä tänäänkin valdolaiset pääasiassa siunaavat lapset ja kun he kastavat, niin siinä yhteydessä mainitaan: “Tämä kaste ei uudestisynnytä. Rukoilemme, että tämä lapsi ottaa pelastuksen vastaan, kun tulee ymmärtävään ikään ja kuulee ja tuntee Isän vedon.”
Mielestäni teet tarpeettoman kaarron sanakirjan selityksiin, jotka Martin ja laitoskirkkojen teologisiin tulkintoihin tukeutuvat, antaen perustan, syyn jättää ekklesia-sana kääntämättä ja sellaisenaan siirtää se ensin nk. Vulgata-laitokseen, vaikka latinan vastaava sanakin on. Sitten se on muuttunut kullekin kielelle sanaksi, kuten, chiesa, church, kyrka, kirkko, église, kerk, Igreja, Iglesia jne.
Oli kysymyksesä ihmiset yhteiskunnassa, joukko ihmisten joukossa, jotka Jumala liitti yhteen, vrt. Apt. 2:47. Oli kysymys Jumalan Seurakunnasta. Uloskutsuttujen seurakunta, jotka elivät ihmisinä ihmisten joukossa.
Kyllä tämä on selvä ja ollut sitä, kun sananmerkityssisältöä avataan ja miksi tällä sanalla uskovien yhteyttä ilmaistaan.
Sanan seuraaminen, totteleminen on Raamatun kehoitus. Enempää tai vähempää, ei tarvi seurata tai totella, kuin uskova käsittää ja tietää. Tieto-kokemus lisääntyy, kasvaa tarpeen mukaan. Kuitenkin pohja ja alkeet on selvitetty jo Pietarin helluntaipäivän saarnassa. Näissä alkeissa, maitoruuassa emme tarvi kauan viipyä, mutta aina rakentaa ja palauttaa pohdinnat niiden päälle. Kenellekään ei ole annettu nk. universaalisen kirkon johtajuutta, koska ei ole sellaista.
Kaikki alkaa minusta, paikallisesta uskovien yhteydestä, jotka seurakunnat ovat keskenään yhteydessä, kun on tarvetta. Meidän todistuksemme on yhteys, ykseys niiden uskovien kanssa, joiden yhteydessä elämme. Näitä yhteyksiä maailma seuraa. Katolisuuden ja helluntalaisuuden yhteys on jumalattomillekin hoopoa. Tämän tiedän paljosta kokemuksesta ja nyt Suomeen palattuani ei-uskovaiset lapsuuden ystävät ihmettelevät helluntaipäivänä alkaneen kastajaliikkeen kurottelua laitoskirkkoihin päin.
Kristitty-sana, yleisessä käsityskannassa tarkoittaa nimeä evlut kirkon luettelossa, jossa luettelossa 90-95% on ulkopuolisia, mitä uskovien eli Hengen yhteyteen tulee. He kyllä “parhaimmillaan” omaavat jumalisen ulkokuoren, mutta kieltävät sen Voiman, vrt. 2.Tim. 3:5 “heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” Siis käsketään karttamaan muotojumalisuutta, mitä hengellisiin asioihin tulee.
Mainitsen nimen, kun on kysymys asianomaisen nimellä esiintyminen, minkä tarkoituksena on mahdollisimman paljon saada julkisuutta. Itsekin esiinnyn nimelläni ja taustallani.
Kiinnostus on mielestäni heikko peruste, kun on kysymyksessä Jumalan Seurakunnan rakentaminen. Teologinen tiedekunta opetusohjelmineen ei rakenna uskovien yhteyttä. Kuitenkin jokainen voi opiskella lukea mitä haluaa.
Siitä saatu hyöty tai haitta tulee kyllä esille. Tunnen Italiassa, Sveitsissä ja Suomessa kyseisten maiden ei-hengellisissä teologisissa tiedekunnissa tutkintoja suorittaneita. Vielä muutama kuukausi sitten uskoontullut evlut pappi sanoi puheessaan, että kun hän ymmärsi ekklesian ja kirkon eron ja jättäessään kirkon, hän meni raamattuopistomme silloiselle 3 kuukauden kurssille, niin hän ei voinut uskoa, että kuinka tämä todellinen raamatullinen tietomäärä ja siitä syntyvä opetus ollaan voitu pitää salassa mm. evlut papistolta. Tässä ei ole minun tulkintaa hänen sanomisestaan, eli se on autenttinen. Näitä entisiä katolisia ja evlut pappeja olen kohdannut useita ja heidän kaikkien sanoma, koskien teol, maisteri tai tohtori-tutkintoa on ollut sama kuin Paavalilla, eli roskaa sen rinnalla mitä itse Vapahtaja on hänelle Sanan ja Henkensä kautta antanut ja avannut. – Sinulla, Marko, on asiasta toinen käsitys, mikä ei muutu eikä kuole nykyisessä kasvualustassasi.
En todellakaan ole tavannut minkääntasoista virheettömyyttä teologeissa. Yleinen ilmiö on, että kun TT-tutkintoon kurottaudutaan, niin virheet Raamatun valossa lisääntyy. Ykköspaikalle laittaisin paavin, nykyisen ja edeltäjät sekä evlut piispa-rankin.