Jeesuksen taivaaseen ottamisen jälkeen, hänen opetuslapsiaan kokoontui rukoilemaan yläsaliin. Helluntaipäivänä he kaikki olivat koolla ja kuului humaus taivaasta ja he näkivät ikäänkuin tuliset kielet, mitkä jakaantuivat ja asettuivat itsekunkin päälle ja he kaikki tulivat täytetyksi Pyhällä Hengellä, josta todistuksena oli kielilläpuhumisen Hengen lahja.
Oli kysymys sen lupauksen täyttymisestä, mikä oli monen profeetan kautta ennustettu ja josta Johannes Kastaja mainitsi, kastaessaan vedessä ne, jotka parannuksen (metanoia) tekivät. Tämän Jeesus vielä lähtöhetkenään ilmoitti opetuslapsilleen, “.. mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.. “.
Johannes esitti kaikki kristillisen sanoman totuudet tiivistetyssä muodossa. Hän julisti mielenmuutosta, kastetta, mielenmuutoksen (metanoia) hedelmää, sovitusta Jumalan Karitsan kautta, Jumalan Valtakuntaa ja Hengen kastetta, eli hyvä sanoma Jeesuksesta, kuten VT:n profeetoillakin, vrt. Room. 1:2.
Seurakunta oli kiinteä, olemassa, perustuen historialliselle tosiasialle, että joukko henkilöitä oli vakuuttuneita Jeesuksen ylösnousemuksesta haudastaan., vrt. 1.Kor.15:6, lyhyesti: “… Sen jälkeen hän näytäytyi n. viidellesadalle veljelle …”.
Eli, jo pääsiäispäivänä oli seurakunta, joka uskoi Jeesukseen Messiaana, ja joka oli juutalaisesta kansasta erottautunut, joka kokoontui ja yhdistyi yhdeksi.
Helluntaipäivänä kastajaliike koki ensimmäisen herätyksen, mikä oli Hengenvuodatuksen seuraus.
Uskoviksi ei ketään kastettu. Vain niitä, jotka olivat tulleet uskoon, kastettiin ja he pysyivät yhdessä apostolisessa opetuksessa ja leivän murtamisessa.
Kun Pietari puhui ensimmäiselle pakanyhteisölle Korneliuksen luona, hän tahtoi sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään ja sanoo: “… sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;”.
Näin hän johtaa herätyksen takaisin apostoleista Jeesuksen kautta Johannes Kastajaan. Näin tapahtumien asia- ja aikajärjestys asettuu oikein.
Reijo, haluat puhua taas kasteesta. Ajattelet, että alkuperäinen kaste koskee vain aikuisia jotka ovat tulleet uskoon. Nyt kannattaa kaivaa naftalista historiallisia tekstejä, keitä kastettiin alkukirkossa ja koskiko se vain aikuisia.
Alkukirkko ei ole ”mitään”. Toin esille ensimmäisen nk. kristillisen seurakunnan ja sen perustat, eli mille se perustetiin, se on: Profeettojen ja Apostolien perustukselle laskettu ekklesia. Se ei ole miksikään muuttunut, vaikka nk. ”alkukirkko” teki koko ajan kaikkensa, vainoten kastajaliikettä.
Olen kirjoituksissani puuttunut nk. helluntalaisuuden alkuun, eli koska sellainen alkoi.
Kaikkein korkeinta teologista tietämystä edustaneet ovat myös puuttuneet helluntailiikkeen alkuun ja tulleet siihen tulokseen, että helluntalaisuus-käsitteellä on ikää tuskin sata vuotta. Näin sanotaan, koska Azusa-kadun hengen vuodatusta edeltävää aikaa ei oteta huomioon. On myös yleistä, että ensimmäisen kristilliseksi kutsutun ekklesia-seurakunnan ensimmäinen herätys vuonna 30, kuitataan kertatapahtumana ja ikäänkuin alkuna sille kehitykselle, mitä muotojumalisuus, eli kirkkolaitokset edustavat. Ei uskota, mitä on kirjoitettu. Ei uskota, että kaikki on sellaisenaan sama kuin Apostolien tekojen 2. luku kertoo.
Impulssi tähän blogikirjoitukseeni tuli ystäväni kautta, joka on seurannut minun kirjoituksiani tälläkin foorumilla. Hän kuuluu ruotsinkieliseen helluntaiseurakuntaan, jossa seurakunnan kirjastoa “siivottiin”. Hänen eteensä tuli C.G.Hjelmin kirja “Döparerörelsens väg genom tiderna”. Kirja ei ole suomeksi käännettynä.
Hjelm ei ollut helluntailainen, vaan tuli uskoon metodistiliikkeen parissa ja toimi baptistiseurakunnissa pastorina. Hän oli 30-luvulla Helsingin baptistiseurakunnan saarnaajana seitsemisen vuotta ja täydessä yhteisymmärryksessä helluntaiseurakuntien kanssa. Hänestä voi löytyä jotain tietoa netistä.
Eli kun puhutaan helluntalaisuudesta, niin parempi olisi nimetä tuo Jerusalemin Hengen vuodatuksesta alkanut maailmanlaajuinen herätys nimellä, “Helluntaipäivänherätys”. Eli vain se mikä tänään on yhtenevä, eli jatkumo, sille mikä on kerrottu Apostolien tekojen 2. luvussa on alkuperäinen paikallisseurakunnan, ekklesia, pohja.
Reijon kommentti 24.9. 17:27 :Kaikkein korkeinta teologista tietämystä edustaneet ovat myös puuttuneet helluntailiikkeen alkuun ja tulleet siihen tulokseen, että helluntalaisuus-käsitteellä on ikää tuskin sata vuotta. Näin sanotaan, koska Azusa-kadun hengen vuodatusta edeltävää aikaa ei oteta huomioon. On myös yleistä, että ensimmäisen kristilliseksi kutsutun ekklesia-seurakunnan ensimmäinen herätys vuonna 30, kuitataan kertatapahtumana ja ikäänkuin alkuna sille kehitykselle, mitä muotojumalisuus, eli kirkkolaitokset edustavat. Ei uskota, mitä on kirjoitettu. Ei uskota, että kaikki on sellaisenaan sama kuin Apostolien tekojen 2. luku kertoo.
Ensimmäinen Helluntai – Azusa katu. Miksi tällä välillä on Reijo hiljaista?
Helluntai ja Azusa katu ovat totta. Onko kaikki muu näiden väliseltä ajanjaksolta erämaata?
Kari P.
Helluntai Jerusalemissa oli ensimmäisen nk. kristillisen seurakunnan ensimmäinen herätys. He saivat luvatun Voiman ja siinä voimassa, vainojen saattelemana evankelioitiin ensin Vähä Aasia ja sen jälkeen koko maailma. Azusa-kadun herätys oli yksi tapahtuma, jonka vaikutus kantautui kuulla ja nähdä samoin kuin esimerkiksi Pietro Valduksen kautta alkanut koko Euroopan evankeliointi ja heidän massiivinen vaino. Esimerkiksi Pietro V. oli ”jatkumo” vuoden 30 Helluntaipäivänherätykselle. Sitä ennen ”Kastajaliike” toimi ja nosti kirkolaitoksen vainon, mikä on todistus Kastajaliikkeen matkasta tähän päivään asti. Haluan painottaa, että kaste ei ole se ”ykkösjuttu” vaan usko, joka kastettavassa on ensin syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Kokemukseni muiden seurakuntien toiminnasta ei eroa mitenkään olennaisesti omasta kirkostani. Vaihtamalla ei parempaa ole tarjolla. Kaikissa on vastassa hyvin inhimilliset ihmiset, joiden keskinäinen vuorovaikutus ei aina suju kovin suotuisassa hengessä. Veljiä olen löytänyt monesta paikasta. Sitten on taas toisia, jotka eivät voi sietää edes puhuttavan yhteisestä taivasmatkasta. Kirkkoa voi moni pitää pelkkänä laitoksena, mutta minulle se on hengellinen kotipaikka. Sieltä löydän sen hengellisen ravinnon jota päivittäin tarvitsen. Toiselle Helluntailiike on koti johon on syntynyt, toiselle sitten joku muu. Kussakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Paremmuusjärjestykseen en niitä yritä enää laittaa.
Pekka-Veli,
Tässä blogissani tuon esille ensimmäisen ek-klesian synnyn. Se on yksinkertainen asia, johon liittyi mm. ryöväri ristillä-tapaus. Uskoontulo on Se Juttu, josta kaste kertoo. Ryöväri ei ehtinyt kasteelle, mikä kertoo ettei kaste ollut pelastus, ei hänelle eikä kenellekään sen jälkeen.
Eli vain yksi on sinulle tarpeen, niinkuin Jeesus Martalle täsmensi. Jos tätä Yhtä ei sisäistä, eikä ymmärrä, niinkuin Jeesus Raamatussa painotti, niin jäljelle vain muodot, mitkä ovat aina ihmisen itseymmärryksestä, johon varoitetaan, suorastaan kielletään turvaamasta.
Ei ole kysymys hyvistä ja huonoista puolista, joita kaikkialta ihmiskunnasta löytyy, vaan on kysymys Siitä Yhdestä, jonka julistus-sanoma on uskovien yhteisön, Seurakunnan, ekklesian tehtävä. Ei ole kysymys hakea yhteistä Raamatun ulkopuolisen kanssa, josko heissäkin olisi niitä jotka “H(h)erra, Herra” sanovat. Uskovat elivät kaiken kansan suosiossa, sovussa, vrt. Apt. 2:47.
En keskittyisi ymmärtäviin ilmaisuihin, kun perusta on lapsikasteessa. Jumala liitti ekklesian yhteyteen niitä niitä, jotka vastaanottivat tarjotun Armon. Ilman tätä alkua ei ole mitään.
Ei perusta tietenkään lapsikasteessa ole. Eikä kasteessa muutenkaan.
Pekka-Veli,
Kyllä se lapsikaste on perusta laitoskirkon olemassaololle, vaikkei se sinulle olisikaan. Jos haluat tähän kirkkoon kuulua, niin se sinulle sallitaan kirkon puolelta ja olosi on ”kotoisa”, etkä ole ainoa.
En kyseenalaista kenenkään autuutuksen perustaa, en etenkään silloin kun se eroaa Yhteisestä julisutuksesta vanhurskautuksesta, minkä tiivistys on: Ei ole vanhurskautusta ennen eikä jälkeen (lapsi)kasteen.
Anna olla yleinen hyväilysi, koskien yleensä uskovia, koska Henki todistaa ja yhtyy kuhunkin kysymykseen, jos yhtyy.
Mitä minun ”hyväilyysi” tulee niin uskon että haluat hyväksyä minut ja se riittää ja riittää varmaan kaikille, koska niinkuin Apt. 2:47 viittaa, niin uskovat olivat ”kaiken” kansan suosiossa. Eivät loukkaantuneet vastustuksesta eivätkä hurmaantuneet (ilmeisesti) mielistelystä. En luokittele sinua ”kaikkeen kansaan”, enkä luokittele sinua minkään muunkaan viitekehyksen mukaan. Ollaan samaa tai eri mieltä mutta ei kumpaakin, kun perimmäinen kysymys tulee vastaan. Perimmäinen kysymys ei ”salli” muuta tietä Isän luo, kuin minkä Jeesus viitoittaa ja se on Apostolien tekojen toisessa luvussa.
Ari,
Et ole huonompi kuin paras täällä. Kuitenkin olemme päässeet sopimukseen, että blogeissani et kirjoittele. Eli poistan kommenttisi. Edellisenkin, hetken päästä.
Mitäpä luulet Reijo, olivatko opetuslapset kastettu, ennenkuin Pyhä Henki laskeutui heidän päällensä tulisina kielinä?
…tai olisivatko samarialaiset pelastuneet ilman kastetta Jeesuksen nimeen evankelista Filippuksen julistaessa heille evankeliumia. He tosin uskoivat, mutta ilman kastetta he eivät olisi saaneet Pyhää Henkeä, joka tapahtui apostolien Pietarin ja Johanneksen kätten päälle panemisen kautta. Kaste on perusta, joka tuo sen jälkeen Pyhän Hengen.
Kosti,
kaikkiin kysymyksiisi on jo annettu vastaukset . Tuon kuitenkin yhden vastauksen lisää, koskien Pyhän Hengen kastetta ja sen saannin edellytystä ennen vesikastetta. Viittaan Pietarin käyntiin Korneliuksen luona.
Apt. 10:44-48, Pietarin puhuessa tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puhetta olivat kuulemassa, ja siitä todistuksena he puhuivat kielillä. Jumala synnyttää uudesti silmänräpäyksessä. Se on minun kokemukseni ja havaintoni, että yleensä näin tapahtuu. Uudestisyntymä ja Henkikaste ovat Jumalan työ siellä, missä sydän on avoin, eli ihminen siihen suostuu.
Jakeessa 47, ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?”
Kaste ei pelasta. Jumala kastaa Pyhällä Hengellä uskoon tulleet. Jeesus ja Johannes kastoivat, mutta edelliseen perustuen heidän vedessä kastamisen hetki ei ole edellytys.
Kaste kertoo uskosta ja on ihmisen kuuliaisuutta, joka on todistus uskoontulosta muillekin.
Kosti,
”Kaste on perusta, joka tuo sen jälkeen Pyhän Hengen.”
Kaste ei ole perusta, vaikka yleensä kaste pyydetään usein välittömästi uskoontulon jälkeen.
Lue nämä kohdat Raamatusta ja huomioi, että missä kaste olisi edellytys tulla uskoon tai saada Pyhän Hengen kaste. Se, että uskoontulo, kaste, Pyhän Hengen kaste- järjestys on helluntaipäivän uskoontuloissa kertoo asioiden kulun tuolloin. Sitten Korneliuksen tapauksessa Jumala osoitti, että meidän tekomme ovat vain kuuliaisuutta Jeesukselle ja uskoontultuamme teemme mielellämme hänen käskyjensä mukaisesti. Eli ”… mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”.
”Alkukirkko ei ole ”mitään” toteaa blogisti tänään klo17:02 kommentissaan.
Alkukirkko rakensi profeettojen opetukselle. Alkukirkko ymmärsi täytetyn työn Herrassa Jeesuksessa. Alkukirkko ymmärsi, että VT:n liiton merkki oli ympärileikkaus, joka suoritettiin 8 vrk:n ikäisille pojille. Uuden liiton merkki on kaste. Alkukirkko ymmärsi kasteen merkityksen. Alkukirkko kastoi perhekuntia, johon kuului lasten lisäksi myös perheen orjia.
”Alkukirkko ei ole mitään”
Alkukirkolla oli alkuperäinen kallioperustus. Alkukirkko on paljoa enemmän kuin lopun ajan hajaantunut kirkko.
Enkelit erottelevat nisun lusteesta lopun aikana. Erottelu on lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Miten voisimme yhteisessä ymmärryksessä toimia rakentavasti ajassa, josta Kristus sanoo: Kun Ihmisen Poika tulee, niin löytäneekö hän uskoa maan päältä?
Toki ymmärrän, että Reijon ”alkukirkko” on eri asia kuin Sami Paajasen alkukirkko.
Eräästä vanhasta ”körtti-papasta” käytettiin nimitystä, että hän oli ”kaikkien suuntien körtti”. Tältä mieheltä riitti rakkaudellisia sanoja eri evlut liikkeiden uskoville sekä ns. vapaita suuntia edustaville kristityille.
Uskovissa löytyy osaajia, jotka osaavat. Riitoja riitojen jälkeen? Juutalaiset sanovat, että he vasta osaavat olla eri mieltä, ja riidellä. Riitelyllä taitaa olla monia eri tasoja?
Kari P.,
Puhut sitä ja tätä.
En käsittele alkukirkkoa, oli se mikä tahansa. Se ei ole Helluntaipäivän herätyksen jatkumo, eli kokonaisuudessaan sama kuin Apostolien tekojen 2. luku sen synnyn ja perusteet kertoo.
Uskon, että kerroit puoleltasi ”kaikki”.
”En käsittele alkukirkkoa, oli se mikä tahansa.” Kristillisillä liikkeillä on toisinaan tarve todistella ’aitouttaan’ tai ’alkuperäisyyttään’. En näe siinä mieltä, eihän taivaaseen mennä minkään ’aitoustodistuksen’ perusteella vaan Jumalan armon varassa.
Reijo,
Ethän vastannut ensimmäisenkään kysymykseeni siitä, olivatko opetuslapset kastettu ennen Pyhän Hengen laskeutumista heidän päälleen? Kaste Jumalan asettamana on varma, usko meidän osaltamme ei sitä ole, vaan se horjuu. Siksi pelastusta ei ole rakennettu uskon, vaan kasteen varaan.
Myös Paavalin kirjeet olisivat jääneet kirjoittamatta, mikäli häntä ei olisi kastettu. Tämän ilmaisee Paavali itse (Gal3) ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Myös lapset, jotka ovat Jumalan erityisessä suojeluksessa.
Kosti,
Kirjoitin jo, että kaikkiin esitämiisi kysymyksiin on jo vastaus, olen vastannut. Luotin siihen, että voit pelkän ymmärryksesi kautta tajuta, että kun sanoin, että Jeesus ja Johannes kastoivat. Samalla alleviivasin sitä, että kaste ei pelasta, mutta vain uskovat pyytävät tulla kastetuksi. Sen lisäksi selostin toistamalla Pietarin sanat Korneliuksen kodissa uskoontulleille, jotka saivat Pyhän Hengen kasteen, ehkä vain sekuntien kuluttua uudestisyntymisestään, uskoontulostaan. Lue sitten eteenpäin, että sen jälkeen heidät kastettiin. Lisäksi selostin, että tätä olen saanut seurata omassa seurakunnassani, niin Suomessa ja maissa, missä olen asunut.
Ennen Helluntaipäivän herätys-liikehdintää muotoutui kiinteä uskovien yhteisö, yhteys, ykseys eli ekklesia, juutalaisuudesta erossa oleva. Uskoontulo on edellytys kaikkeen hengelliseen. Eli hengellisyys on vain uskovien juttu. Tästä seuraa muut “jutut”, niinkuin kasteet ja muut alkeet, mutta niissä ei pitäisi viipyä, tai paremminkin väitellä, ellei ….. esim. kasteen sanota pelastavan tai ehtoollisen sunnuntaimessussa pyyhkivän esimerkiksi edellisen viikon synnit pois. Mutta näissä ikäänkuin viivytään etenkin silloin kun ei olla varmoja ollaanko tultu Ahtaasta Portista sisälle Jumalan Valtakuntaan. Ei edes haluta olla varmoja, että ollaanko uskossa, vaikka Raamattu kehottaa epävarmuuden iskiessä tai vallitessa, ottamaan asiasta selvän.
Eli lopuksi: Pyhällä Hengellä kastetut ovat aina uskovaisia, Ylhäältä uudestisyntyneitä ja useinmiten he ovat ehtineet pyytää tulla kastetuksi ennen Pyhän Hengen kastetta. Kaste sinänsä ei tee “kesää eikä talvea”, ellei ole tottelematon Jeesuksen käskylle tai usko väitettä, että viikon parin ikäisenä annettu kaste kummien avustuksella, on autuuttava.
Olet, tai olette, ennenkin, ohittanut vastaukseni. Onko kysymys, tai ilmeisesti on, että koska vastaukseni ei miellytä, niin se ei ole mikään vastaus. Nyt tässä yhteydessä jätämme kantasi luettavaksi, niinkuin on minun vastaukseni, ja se nyt riittää!
Tuohon Paavalin oletettuun kykenemättömyyteen oletettuna kastamattomana en “vastaa”. Uskon nimittäin, että asia kyllä sinulle selviää kun Sanaa tutkit, vaikkei se olekaan selvinnyt laitosksirkoille.
Reijo,
Ehkäpä olisi kuitenkin aihetta vielä hieman miettiä sitä, mitä itse apostoli Pietari kirjoittaa (1Piet3:20-21).
”Ne, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.”
”Tuon esikuvan mukaisesti – teidät pelastaa nyt kaste -, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.”
Tuossa Pietari viittaa varsin selkeästi kasteeseen pelastuksen perustana, joka on Jumalan asettama. Aika ristiriitainen Pietari olisi, mikäli hän olisi eri mieltä käydessään Korneliuksen luona (Apt. 10:44-48) kuin omassa kirjeessään.
Totean tämän ilman mitään kiistelyn halua. Jokainen voi tästä vetää omat johtopäätöksensä.
Kosti,
Pietarin kirjoitus ja kaikki, mikä liittyy kasteeseen vedessä liittyy Jeesuksen kastekäskyyn evankelioitaessa. Mikään Raamatun ohje ei neuvo uskomatonta, koska hengellinen koskee vain uskovaista. “Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. (2.Tim.3:5)
Uskoviksi ei ketään ole Raamatussa kastettu, ei ennen, eikä jälkeen Jeesuksen kastekäskyn. Tuo Pietarinkirjeen kohta kertoo ainoastaan, että vesi hukuttaa, mutta pelastuksen Arkki pelastaa. Pelkkä vesi aina hukuttaa vaikka määrä olisi kourallisen verran. “.. mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”, kertoo, että aina on oltava Jumalan Pojan uskossa, jonka hän lahjoittaa Pyhän Hengen kautta.
Mikään Raamatun kohta ei kerro, ei vihjaa, että olisi ollut edes mahdollista kuvitella, että kaste pelastaisi. Lapsikaste ei haittaa eikä hyödytä, kun ihminen suostuu Isän vetäessä Jeesuksen pelastettavaksi. Suurin osa koko evankeliumia julistavien seurakunnan jäsenistä on lapsikastettu, oli tausta katolinen tai luterilainen. Kaste tulee ajankohtaiseksi uskoontulon jälkeen ja vain siitä on esimerkkejä ja opetusta Raamatussa.
Martti Pentti 25.09.2021 10:54
”En käsittele alkukirkkoa, oli se mikä tahansa.” Kristillisillä liikkeillä on toisinaan tarve todistella ’aitouttaan’ tai ’alkuperäisyyttään’. En näe siinä mieltä, eihän taivaaseen mennä minkään ’aitoustodistuksen’ perusteella vaan Jumalan armon varassa.
——————————
Uskova on Jeesuksen todistaja, vt. ”… vaan, kun Pyhä Henki tulee päällenne, niin te tulette olemaan minun todistajiani”.
”Aitoustodistus” tulee vain Jumalalta ja se ei koskaan poikkea Kirjoituksista. Tämän painottaminen kiusaa muotojumalisuutta.
Eikö kaikki kiusaaminen ole Kiusaajan töitä?
Eikös Helluntai liike ole syntynyt vasta reformaation jälkeen?
Eikös liikkeen kannattajat uuden mantereen (Amerikka) kautta tulleet takaisin vanhalle mantereelle 1800 luvulla? Tuohan tarkottaisi ettei Kristittyjä ole ollut ennen Helluntai liikettä. Vai olenko lukenut vääristeltyjä historian kirjoja? Ohessa linkki, jossa Kirkko historiaa lyhyesti. Onko Kirkko ollut väärässä jo kohta tuhannet vuodet?
http://lukio.palkane.fi/raamattunet/kkohjana.html
Kirjoittajan ajatus lienee, että väärässä olevan Kirkon liepeillä on aina elänyt oikea ’helluntaiherätys’, joka on saanut eri aikoina eri muodon ja viimein ilmenee aikamme helluntailaisuutena.
Ismo,
Ei ole kysymys helluntailiikkeestä. Kysymys on ensimmäisestä ek-klesia-seurakunnasta. Seurakunta perustettiin pääsiäispäivänä sille historialliselle tosiasialle, että joukko henkilöitä oli vakuuttuneita Jeesuksen ylösnousemuksesta haudastaan.
On totta, että nk. helluntailiike perustuu vain sille mille ensimmäinen kristillinenkin uloskutsuttujen (ekklesia) perustui. Ne perusteet ovat Apostolien tekojen toisessa luvussa. Kaikki sen jälkeinen on yksityiskohtia poikkeamatta siitä minkä Pietari julisti, ja mikä oli Jeesuksen opetukset ja käskyt ja mitkä ovat täydellisessä linjassa siihen asti Raamattuun kirjoitetussa.
Tämä edellinen on jo alotuksessani, eli et ole halunnut siihe syventyä.
Mitä tulee kirkkohistorian-taulukkoosi, niin se on myös tapahtunut tosiasia, mitä ”kirkko”-sana edustaa ja alun selostus ei kiistä sitä mitä Raamattu kertoo. Alku on sama kuin tämä päivä, eli nyt. Kuitenkaan tämän päivän kirkkolaitos ei ole jatkumo Apostolien ja Profeettain laskemalle perustukselle.
Tuosta ekklesiasta vielä: sana ei tarkoita kutsumista jostakin erilleen vaan päinvastoin se viittaa julkisiin kokouksiin kaupungin keskusaukiolla. Ekklesia kokoaa väen ulos kodeistaan. Tämähän kuvaa hyvin ensimmäistä helluntaitakin, puhetta kansanjoukolle ja tuhansien kastamista seurakunnan jäseniksi.
Martti,
Ei nolaustarkoituksessa, mutta haluan perata ulos nerokkailta tuntuvia, usein kielitieteeseen perustuvia ikäänkuin-oivalluksiasi. Sinun puolellasi on sellainen etu taustajoukkojen muodossa, mikä pitää laitoskirkkoa toiminnassa. Nämä tuenilmaisusi kastepelastaa-sloganille, ovat pääsääntöisesti asiallisesti vääriä. Näin on tämä ek-klesia sanan ”käännöskin”. Samaan sorruttiin jo katolisuuden alussa. Ymmärtäisin vähän, jos väärä olisi hengellisyyden, eli ”vain” uskon puutetta, mutta kysymyksessä on niin ajallisen kuin hengellisenkin tiedon puute. Tämä puute tulee koko ajan esille, kun teologisesti kouluttautunut puhuu ”viisauksia”. Tämä sinun ek-klesia sanan käännös ei juuri tule TM ja TT-tasoilla vastaan, koska se on kielellisesti väärä. Tämän voi todeta, kun lukee sanakirjaa. — Samanlaiset nolot tilanteet toistuivat Matias Roton sakramentaalisessa opetuksessa ja sakramenttien voiman puolustelussa. Esimerkkinä mainitsen ”teknon”-sanan. Apt. 2:39, minkä selvittely ei ole kielitieteelle eikä hengellisyydelle eduksi, eli oli silloin täynnä vääriä väittämiä.