Jeesuksen taivaaseen ottamisen jälkeen, hänen opetuslapsiaan kokoontui rukoilemaan yläsaliin. Helluntaipäivänä he kaikki olivat koolla ja kuului humaus taivaasta ja he näkivät ikäänkuin tuliset kielet, mitkä jakaantuivat ja asettuivat itsekunkin päälle ja he kaikki tulivat täytetyksi Pyhällä Hengellä, josta todistuksena oli kielilläpuhumisen Hengen lahja.
Oli kysymys sen lupauksen täyttymisestä, mikä oli monen profeetan kautta ennustettu ja josta Johannes Kastaja mainitsi, kastaessaan vedessä ne, jotka parannuksen (metanoia) tekivät. Tämän Jeesus vielä lähtöhetkenään ilmoitti opetuslapsilleen, “.. mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.. “.
Johannes esitti kaikki kristillisen sanoman totuudet tiivistetyssä muodossa. Hän julisti mielenmuutosta, kastetta, mielenmuutoksen (metanoia) hedelmää, sovitusta Jumalan Karitsan kautta, Jumalan Valtakuntaa ja Hengen kastetta, eli hyvä sanoma Jeesuksesta, kuten VT:n profeetoillakin, vrt. Room. 1:2.
Seurakunta oli kiinteä, olemassa, perustuen historialliselle tosiasialle, että joukko henkilöitä oli vakuuttuneita Jeesuksen ylösnousemuksesta haudastaan., vrt. 1.Kor.15:6, lyhyesti: “… Sen jälkeen hän näytäytyi n. viidellesadalle veljelle …”.
Eli, jo pääsiäispäivänä oli seurakunta, joka uskoi Jeesukseen Messiaana, ja joka oli juutalaisesta kansasta erottautunut, joka kokoontui ja yhdistyi yhdeksi.
Helluntaipäivänä kastajaliike koki ensimmäisen herätyksen, mikä oli Hengenvuodatuksen seuraus.
Uskoviksi ei ketään kastettu. Vain niitä, jotka olivat tulleet uskoon, kastettiin ja he pysyivät yhdessä apostolisessa opetuksessa ja leivän murtamisessa.
Kun Pietari puhui ensimmäiselle pakanyhteisölle Korneliuksen luona, hän tahtoi sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään ja sanoo: “… sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;”.
Näin hän johtaa herätyksen takaisin apostoleista Jeesuksen kautta Johannes Kastajaan. Näin tapahtumien asia- ja aikajärjestys asettuu oikein.
Tuo yläsali on tutkijoille mielenkiintoine paikka. Se oli lähellä essealaisporttia, ja monet vetävät siitä tiettyjä johtopäätöksiä.
Seppo,
”Yläsali” ei ole tämän jutun pihvi. Yläsaliin kokoontui uskovia rukoukseen yksitoista nimeltä mainittua opetuslasta vaimoineen ja Jeesuksen äidin ja Jeesuksen veljien kanssa.
Eli tämä ”pihvi”, on ensimmäinen kristillinen seurakunta ja sen ensimmäinen herätys helluntaipäivän Hengenvuodatus on kohdistus.
Ymmärrän toki, että Ensimmäiset Kristityt olivat Juutalaisia miehiä ja heidät kastettiin Kristukseen aikuisena. Voiko tästä tehdä sen johtopäätöksen, että vain aikuisena ja uskovina kastetut miehet voivat olla Kristittyjä?
Itse ymmärrän tuon Pyhän Hengen vuodatuksen Helluntaina olleen yksi ja ainutkertainen tapahtuma, jonka Jeesus lupasi tulevaksi. Kirkolle tämä on ollut myös selviö alusta asti. Olisko kuitenkin ollut jokin toinen porukka, joka olisi lähtenyt levittämään Evankeliumia jollain Hengen kasteen voimalla (vedestä erotettuna), niin, että he olisivat sitten levittäneet Sanan kaikkeen maailmaan?
Kun historiaa lukee, niin Kirkon jatkumo tähän päivään on kohtuullisen hyvin dokumentoitu, mutta mistään ei löydy sitä historiaa, jossa olisi kerrottu tuosta toisesta porukasta, jolla olisi ollut alkuperäinen Kristillinen opetus? Siis olettaen, että Kirkon opetukset ovat valhetta.
Kahden vastakkaisen kaste opetuksen olettaisi löytyvän historiasta, mutta Kirkon kasteen hylkäämisestä ei löydy mitään mainintaa, kuin vasta hyvin myöhään reformaation jälkimainingeista jolloin ns. Hurmahenget varsinaisesti nousivat Kirkon opetuksia vastaan ja perustivat omia liikkeistään runsaasti, joista lähes kaikki ovat hävinneet ajansaatossa.
Onkin syytä olettaa, että Kirkko kastoi lapsia ja perhekuntia jo heti alkumetreillä, kun Jeesuksen seurakunta oli levinnyt pakanoiden keskuuteen. Kysymys kuuluukin, olivatko nämä Kirkon alkupäivien Kristityt vääräoppisia, koska heillä ei ollut ns. Henki kastetta?
Kirkkohan opettaa, että vesi ja henki pitävät yhtä, eli niitä ei voida jakaa, niin, että olisi erikseen vesi kaste ja henki kaste. Näin myös Raamatun alkukieli antaa ymmärtää tuon veden ja hengen, eli ne ovat sama asia käytännössä, kuten vesi on hapen ja vedyn yhdistelmä. Ilman toista osaa ei ole myöskään vettä. Kristillinen kaste on siis aina veden ja hengen yhdistelmä, muuten se ei ole Kristillinen kaste. Näin siis Raamattu opettaa yksikantaan.
”»Kun ihminen kasvaessaan on saavuttanut sen iän, että hän kykenee erottamaan oikean väärästä hänen tulee Jumalan kutsusta tehdä parannus ja ottaa elämäänsä Jeesus. Vaikka puhutaankin niin sanotusta ratkaisukristillisyydestä, ei asia ole aina niin. Monet uskovien perheiden lapset eivät kykene ilmoittamaan mitään tiettyä päivämäärää, milloin he ovat tulleet uskoon. He vain ovat kasvaneet siihen ja jonain päivänä he toteavat olevan aika mennä kasteelle.” (Wikipedia, helluntaiherätys)
Siinä käy hyvin ilmi, mitä liike opettaa kasteesta ja uskosta. Ihmisen perimmäiseen synnillisyyteen ei uskota, joten ei tarvita myöskään uudensyntymän pesoa. Askaroidaan vain tehdyissä synneissä ilman todellista synnintuntoa ja päätetään itse kasteesta, joka on kuitenkin Jumalan armoteko veden ja hengen kautta synnyttää uudesti. Mutta, muistakamme olla kiitollisia uskonpuhdistuksen perinnölle.
Kari P.,
Lainaat Wikipedian selitystä helluntaiherätyksestä. Jo aivan alussa alleviivasin, että blogini aihe ei ole niinkutsuttu “helluntaiherätys tai -liike tai -kirkko(kaan)”. Eli asiaan!
Olen useamman kerran käynyt yksityiskohtaisesti läpi oman uskoontulo kokemukseni ja oman perheeni uskoontulemiskokemukset. Myös pariinkin otteeseen mainitsin oikein nimeltä meidän Sveitsin seurakunnan saarnaajan vaimon, Deboran, joka hänkin siirtyi lapsenuskosta omakohtaiseen Jeesuksen seuraamiseen. Kaikki tapaukset olen käynyt läpi, joita on paljon jo mainittujen lisäksi. Meillä kaikilla tuli aika, jona oli hetki, kun ikäänkuin itse annoimme kätemme Jeesuksen käteen, Hänen talutettavakseen. Painotan vielä, että tämä kysymys koskien “reititystä” lapsenuskosta omakohtaiseen haluun, on tullut puoleltani erittäin selkeästi esilletuoduksi. Lisäksi olen korjannut Matias Roton hutiloinnin, mikä johtui kielen ymmärtämisen puutteesta, kun hän selosti Valdolaisten kastekaavaa ja heidän lapsikastettaan. Valdolaiset ovat sitten 1600-luvun kirjallisen julkilausumansa jälkeen aina kastaneet tai siunanneet vastasyntyneitä. Kastesanoissa on kohta, “.. Tämä kaste ei ole pelastukseksi, mutta rukoilemme seurakuntana, että tämä lapsi tultuaan kokemaan Isän vedon suostuu ottamaan vastaan pelastuksen Jeesuksen työn ansiosta”.
Tämä pitkähkön selityksen, jonka toivon sinua tyydyttävän, laitan pelkästään osoittamaan epätoivon, mikä vallitsee sakramentaalisessa uskossa.
Samuel,
Ero Jumalasta on ainoa synti. Viittasin edellä, kuinka olen kymmenien lapsenuskosta henkilökohtaisen päätöksen “kautta” siirtynyt seuraamaan omin “jaloin” Jeesuksen jalanjäljissä. Mm. tyttäreni tuli uskoon autoni takapenkillä ja itki ilosta. Minun sanoillani ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa. Hänen synnintuntoaan myös perättiin hänen opiskeluaikanaan, ja esim. Southern Baptist-liike opetti, ettei ilman synnintuntoa voi tulla uskoon.
Vaikka mainitussa liikkeessä on paljon ystäviä perheellämme, niin heidän käsityksensä osoittautui sellaiseksi, että sitä ei Raamatusta löydy. Miinan synnintunto tuli myöhemmin, ja hän on sen todistuksissaan selkeästi kertonut. On eri asia arvostella sellaista kokemusta, mitä itsellä ei ole, kuin tietää tulleensa uskoon. Sen hetken “jäljityskin” on onnistunut, kuten edellä kerroin.
“Perimmäinen synnillisyys”- ilmaus poikkeaa perisyntiopetuksesta, mikä liittyy RKK-evlut kirkkojen oppiin. Uskon kuitenkin, että tarkoitat samaa. Tämän opin kehittely “takaa” kirkon olemassaolon, koska vain kirkon pappi (evlut kirkko sallii poikkeukset hätäkastetilanteissa) voi peruuttamattoman pelastavan kasteen toimittaa. Toisaalta on joitain Lutherin Raamattuun päin kallistuksia, koskien lapsikasteen armosta pois lankeamiseen. Mutta Vähä-katekismuksen määritelmä kastesakramentin voimasta pätee, jos muuta ei tule mieleen.
Matias Roto edustaa kirkasta evankeliumin kärkeä näillä blogeilla. Maltillinen opettaja, joka perustelee huolellisesti, ei riitele eikä soimaa.
Luterilainen oppi kasteesta ja ehtoollisesta ovat kaukana epätoivosta. Ne ovat Kristuksen asettamia. Pysyviä, eivät horju, ovat vakaat ja riippumattomia ihmisen kokemuksista, rohkaisevat ja tukevat uskoa Jumalan lupauksiin.
Reijo totesit tuolla aiemmin,
”Mikään Raamatun kohta ei kerro, ei vihjaa, että olisi ollut edes mahdollista kuvitella, että kaste pelastaisi.”
Eikö edes tuo Pietarin kirje (1Piet3:21) ”– teidät pelastaa nyt kaste -” vakuuta sinua siitä? En malttanut olla kysymättä sinulta vielä tätä, mihin itse apostoli viittaa.
Esimerkissäsi vesi hukutti, mutta Arkki pelasti, vaikka vain 8 henkilöä. (Heitä on todella vähän, jotka Ahtaasta Portista ovat sisälle menneet.)
Ennen ja jälkeen tämän pätkä ”teidät pelastaa nyt kaste”, on KK92 viilannut pelastuksen kallistuman tapahtuvaksi koska ”vesi kannattelee”, vaikka se on mm. KJV veden läpi, tai kautta (through/kr. dia)
Eli kärjistäen tässä päädytään tilanteeseen, että vesi sellaisenaan hukuttaa. Sen kautta voi selviytyä, kun on ennen vettä mennyt pelastuksen arkkiin.
Eli paljon o n tällaista viilausta, mikä mielestäni kertoo, kuten jo sanoin, sakramentalismin epätoivosta.
Siis, kaikki mikä on Kirjoituksissa toimii ja sen alkuperäisten sanojen takana on Itse Asia. Sitten sakramentalismi muuttaa alkuperäisiä sanoja, jotka ovat samansuuntaisia, mutta painottuvat kadotusta kohti, jos sillä kaltevalla pinnalla yrittää edetä.
Reijo,
Tulkitset tuon arkin ahtaaksi portiksi, mutta nyt ei ole niinkään kysymys siitä, vaan vedestä, jonka päällä arkki kellui. Tuo vesi toisin hukutti Nooan aikana kaikki muut. Tuohon samaan veteen Pietari viittaa, joka pelasti Nooan perheen ollen esikuva kasteesta. Kreikkalainen teksti toteaa siitä: … διεσώθησαν δι’ ὕδατος. ὃ καὶ ὑμᾶς ἀντίτυπον νῦν σῴζει βάπτισμα .”
Tuossa ja sitä edeltävässä tekstissä tulee ilmi, heidän pelastuneen veden kautta, jossa ”vesi nyt meidätkin pelastaa kasteena.” Apostoli Pietarin sanat ” νῦν σῴζει βάπτισμα ” ovat mielestäni vaikeasti ohitettavissa, mikäli tuo teksti otetaan kirjaimellisesti.
Kosti,
Ahdas portti, josta Jeesus puhui, tarkoitti tilaa, missä Jumala hyväksyi, vanhurskautti ihmisen, uskon kautta. Aabraham on tästä esimerkki. Huom. vesi hukutti, tuolloin sitä oli paljon mutta tänään riittää kourallisen verrankin, eli ”joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”.
Miksi kirjoitat kreikkaa, vaikka jokainen teksti on ainakin translitteroitu kirjaimillemme. Käännös suomeksi on myös olemassa ja ainakin englanninkielinen teksti on yhtä kätevästi käsillä kuin kreikankielinen. Selität mitä kreikankielinen kertoo, muttet printtaa sitä. Voin sen tietenkin kopioida eri lähteistä, mutta pyydän, että sinä teet sen. Samalla haluan painottaa, että kielet eivät ole minun heikko kohta.
Kun kirjoitat suomeksi sen minkä kautta itsekin kreikan ymmärrät, niin olen enemmän kuin halukas etenemään asiassa.
Reijo,
Ehkä on kuitenkin syytä pysyä tekstissä. Tarkasti ottaen nyt ei ole kysymys ahtaasta portista ei Aabrahamista, eikä myöskään siitä ketkä tuomitaan kadotukseen. Poikeat sivuraiteelle ja unohdat sen mistä on kysymys. Kun otit esille tuon ”KJV veden läpi, tai kautta (through/kr. dia)”, ajattelin ottaa esille kreikkalaisen tekstin (1Piet3:21) ” νῦν σῴζει βάπτισμα ” / nyt pelastaa kaste / nyt pelastus on kasteessa / vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena.
Otin esille tekstin siksi, koska jokainen voi tarkistaa alkuperäisestä tekstistä, mitä apostoli Pietari tuossa kirjeessä toteaa. Sinänsä veden läpi / kautta tarkoittaa ihan samaa, että kaste pelastaa, mikäli tuo teksti otetaan kirjaimellisesti, poikkeamatta aiheesta.
Kosti,
Toivon ja arvostan jos sinulle kelpaa pysyä tässä kyseessäolevassa asiassa. Tällä hieman piikikkäällä lauseellani haluan tuoda asian, kokonaisuutena.
Pelastavaa kastetta tukeva sekavuus on selvitettävissä, vaikka ensin ajattelin jättää sen epäpyhään rauhaan. Siis:
Ensinnäkin tuo Pietarinkirjeen kohta on tuotavissa tähän sellaisenaan, kuin se on KK38, eli:
20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.
Nooa saarnasi noin sata vuotta pelastusta arkissa, uskon kautta ja tuhoutumista vedessä,eli kastettuna muttei uskossa.
21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Eli tämä on vertauskuva siitä missä pelastutaan. (Ei kastamalla)
Sakramentalinen pelastusoppi näkee vettä siellä, missä sitä ei ole. Tässäkin se on “vertauskuva”.
Reijo,
Kiitos selventävästä vastauksesta.
Kuten tiedämme Jeesuksen kaste / lähetyskäsky kuuluu (Mat28:18-19) ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Tuo (1Piet3:21) liittyy selkeästi tuohon Jeesuksen käskyyn ”kastamalla”/ (1Piet3:21) – vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena -. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus on kaiken a ja o. Ilman Kristuksen kärsimystä ja ylösnousemusta pelastusta ei olisi.
Käsityksemme eroavat siinä, että sinulle kaste on vertauskuva. Minulle kaste on kirjaimellinen käsky. Kasteen tekee todelliseksi se, että siinä on konkreettinen aine – vesi ja Jeesuksen sana. Se on täten Jumalan teko, ei ihmisen, mikäli asia käsitetään kirjaimellisena Jeesuksen sanana. Ymmärrän kyllä tuon mihin viittaat ”kastettuna muttei uskossa.” Kasteen armoliitosta voidaan luopua, mutta siihen voidaan uskossa uudestaan palata. Tulla uskoon, kuten toteat.
Toteat, että ”sakramentalinen pelastusoppi näkee vettä siellä, missä sitä ei ole.” Toisaalta eikö myös siellä nähdä vettä, joka uskoo ja kastetaan. Meidän käsityksemme ero voidaan mielestäni ilmaista siten, että minä näen todellisesti veden kasteessa Jumalan tekona, sinä näet veden vasta, kun uskot.
Kosti,
Kastamalla ei jumalattomista tule opetuslapsia. Siksi Kirjoituksissa on kehoitus, käsky “tehdä” kastetut ensin uskoviksi ja sen jälkeen ja sen toteuduttua, sen merkiksi heidät on kastettava.. Koko Raamattu tulee varmistaa tämä oikeaksi. Otan kuitenkin esimerkiksi vain Mark. 16:
15 Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
Selvennän kaiken varalta vielä. Kaikkialle on mentävä ja saarnattava Evankeliumi ja Isä mm. sen vaikutuksen kautta vetää Jeesuksen pelastettavaksi, vrt. Apt. 2:37, missä vapaaehtoisuus painottuu, he kysyivät miten tulla uskoon. 38, “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Näin ja vain näin asiat alkoi toteutua. Taivaan valtakuntaan tullaan vain vapaaehtoisesti. Tämä tieto on kaikilla uskovilla kaikkialla maailmassa.
Jokainen, joka suostuu, haluaa haluaa “astua” pelastuksen arkkiin, kokee Jumalan lahjan, uskoontulon, syntymän Ylhäältä. Kaste edustaa jo askeleita Jeesus-tiellä ja sen ottaminen on mm. todistus muille, etenkin ulkopuolisille. Myös Pyhän Hengen kaste on lahja, jossa lahjan voimassa, vasta, evankeliointi toteutui ja menestyi.
Kaste on vertauskuva, eikä muuta Raamattu opeta. Se on ihmisen teko, mutta osoitus kenelle kuulutaan ja mihin ollaan matkalla. Jeesus asetti sen, jotta maailmakin näkisi viestin todellisesta, Pyhän Hengen työstä, uskoontulosta, uudestisyntymisestä.
Kaikki Apostolien tekojen toisen luvun tapahtumat, kohdat, ovat se tärkein omassa yheydessä, mutta vain uskoontulleille. Eli ensin usko, sitten kaste ja Hengen lahjat.
Kaste vedessä on Jeesuksen asettama, niinkuin on leivänmurto. Vesi ei värjäänny eikä ehtoollisvälineet muutu. Vaikka ihminen tulee vain kerran uskoon, hän voi siitä langeta, mutta mutta nousta jälleen. Päivittäinen uskoon tulo, ei ole lapsi- tai minkään kasteen armoa, mihin palataan jopa päivittäin. Tullaan uskoon, ollaan uskossa. Siitä luopuminen ei ole silmänräpäyksessä tapahtuva, vaan prosessi. Uskoon ei tulla vastentahtoisesti tai tietämättä eikä uskosta luovuta kuin sitä tahtomalla.
Veden näkymisellä yrität keinotella. Turha tunkea sen merkitystä väärään yhteyteen.
“Kasteen armoliittoa” ei ole. Eli olemattomasta ei voi luopua, saatikka “armoliittouskoon” palata. Näin evlut oppi väittää ja kehottaa tähän “jojoon” jopa päivittäin tai viikottain. Kaikki tämä on perätöntä opetusta. Miten voidaan sanoa, että ollaan uskossa, mutta olla sitä ulkopuolella Raamatun?
Reijo,
Totean ihan ystävällisesti. Jeesushan toteaa kastekäskyssä: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen…”. Eikö – menkää ja tehkää – ole täten käsky kastaa? Ei voida millään ajatella, että Jeesus ei tarkoita sitä mitä hän sanoo, ainakaan omasta mielestäni.
Kirjoitat tuossa alussa, että ”kastamalla ei jumalattomista tule opetuslapsia. Siksi Kirjoituksissa on kehoitus, käsky “tehdä” kastetut ensin uskoviksi ja sen jälkeen ja sen toteuduttua, sen merkiksi heidät on kastettava..”
Tarkoitatko nyt sitä, että kastamalla ihmiset pysyvät jumalattomina ja siksi, ne jotka ovat kastettuja tulee tehdä ensin uskoviksi toisin sanoen saarnaamalla heille parannusta ja kun he uskovat heidät tulee kastaa uudestaan. Mikäli kaste ei mitään hyödytä alunperinkään, niin miksi kastaa sitten ollenkaan?
Kirjoitat, että ”kasteen armoliittoa” ei ole.” Oletko Reijo aivan varma siitä, ettei Raamatussa kirjoiteta kasteen armoliittosta, kun Jeesus, Jumalan iankaikkinen Poika ja Sana itse siihen ohjaa?
Ymmärrän toki intentiosi pysyä oman seurakuntasi opetuksessa mutta en oikein sitä, että kiellät kasteen armoliiton.
Reijo, kiinnitin vielä seuraavaan huomiota.
“Kasteen armoliittoa” ei ole. Eli olemattomasta ei voi luopua, saatikka “armoliittouskoon” palata. Näin evlut oppi väittää ja kehottaa tähän “jojoon” jopa päivittäin tai viikottain. Kaikki tämä on perätöntä opetusta. Miten voidaan sanoa, että ollaan uskossa, mutta olla sitä ulkopuolella Raamatun?
Rakkaudella vielä kirjoitan, että ota huomioon kuitenkin se, että minä ja ne, jotka ovat kasteen kautta yhdessä Paavalin kanssa yksin uskosta vanhurskaiksi tulleet olemme sisäpuolella. Emmekä ainoastaan ole, vaan olemme sisäpuolella yhtä varmasti, kuin Jumala, Kristus ja Pyhä Henki.
Ihmettelen sitä mistä Ismokin kirjoitti, että löytyykö historiassa jotain dokumentoitua tietoa tällaisesta erillisestä ryhmästä?
Olen kuunnellut STI:n luentoja koskien alkuseurakuntaa, jossa nimenomaan Jeesukseen uskovat juutalaiset kävivät ensin synagoogeissa, eivätkä siis eristäytyneet ensin omaksi yhteisöksi. Paavalikin meni aina lähetysmatkoillaan synagoogaan. Myöhemmin sitten he eivät enää käyneet synagoogassa, koska heitä siellä karsastettiin ja ”haukuttiin”.
ismo malinen 26.09.2021 10:44
Kirkon historia on ”dokumentoitu”. Se kuitenkin on oitis osoitettavissa harhautuksiksi. On kysymys katolisuuksien jälkipolttoisista puhdistuksista. Sen yksi osa oli kiellot kaikille kirjoille ja kirjoituksille, joita kieltoja vaivihkaa poistettiin ennen ja jälkeen Vatikaani 2.
Kuitenkin Jumala piti Sanansa kirjoitetusta muodosta huolen. Kirkolliskokoukset, siis RKK, poltteli, vainosi kirjan ja sen tekijöiden olemassaoloa. Trenton kokous rustasi oman laitoksensa, mikä oli farssi, mistä ei ole merkintöjä Trenton kirjauksien yhteydessä. Nyt sitten ikäänkuin ”muina miehinä” katolisille kehittyi oma laitos, minkä kehittynein versio on vuodelta 1968, sisältäen marginaalissa kaikki turhennukset koskien 1.Moos.3:15 ja toista käskyä, muunmuassa.
Kastajaliikkeen olemassaolo läpi vuosistaojen ja selviytyimen tulee todistetuksi, niiden miljoonien ei-sakramentaalisen pelastuksen julistajien vainoilla ja surmaamisilla (RKK). Koska RKK on hallinnut kirjallista muistiinmerkitsemistä lähes neljännestä vuosisadasta lähtien, niin tuntuu kuin Helluntaipäivänkastajat olisivat häipyneet tai ”kehittyneet” sakramenttien päälle. Ei tarvi kuin lukea Raamattua, niin ymmärtää, että kaikki 21 kirkolliskokousta eivät ole olleet Jumalan asialla. Myös vain Raamattua lukemalla ymmärtää, että Alkuperäinen Tie Taivaaseen ei löydy kirkkojen tunnustuksista.
Reijo, sivuutit aika heppoisesti historian ja varsinkin varhaisen Kirkon marttyyrit ja uskovat, jotka menettivät henkensä Kristuksen nimen tähden.Heidän nimensä muistetaan Kirkon historiassa. He eivät olleet ns. Kastajaliikkeen edustajia vaan Kristillisen Kirkon, joka on ollut yksi ja yhteinen, eli Katollinen.
On hiukan ontuvaa oikoa historiaa ja unohtaa Kirkon työ kaikkinensa.
Historian ”sivuuttaminen”, on yhtäkuin katolisen kirkon historiankirjojen sivuuttaminen. Muuta kirjoitettua historiaa ei ole. Kuitenkin miljoonat marttyyrit sivuutetaan ja poimitaan ne, jotka miellyttävät. Ymmärtänet, että miljoonat ja tapetut, niinkuin valdolaiset, vain muunmuassa, ei todellakaan ole ollut ketään näitä pyhimyksen asemaan nostettuja., toisen ja kolmannen vuosisadan ”kirkkoisiä”. Heidän tekemisensä ja sanomisensa on kirjattu ja muotoiltu (todennäköisesti) palvelemaan ”alkukirkkoa”. Kantani on ”todennäköisesti”, koska niin Hus, kuin Pietro Valduksen seurakuntalaiset edustivat ja vieläkin edustavat poikkeamaa kirkolliskokousten päätöksistä. Näissä kirkolliskokouksissa, jokaisessa, päätettiin asioita, joiden noudattamatta jättäminen johti kirkon kiroukseen, kuolemaan tai vankeuteen ja eroon yhteiskunnasta. Tietenkään näitä ei ole kirjattu, eikä Seurakunnat, uloskutsutut ole pitäneet kirjaa saamastaan kohtelusta.
Nyt on oleellista, että mikä on Alkuseurakunnan oppi. Mistä se pitää lukea?
Vastaus on liian yksinkertainen ja siksi teologiaa harrastavat hylkivät sitä jo siitäkin syystä, että siitä ei juuri kirjasta saa. Kaikkialla Helluntaipäivän Kastajaliikkeen jatkumossa luetaan Apostolien tekojen toinen luku, ja noudatetaan sitä. Ei täydellisemmin kuin Alkuseurakunnassakaan, mutta tiedetään missä on Totuus, kokonansa luettavissa. Totuus sellaisenaan ei miellytä tulkintoja, koska silloin teologinen tiedekunta poistuu.
Ei ole Kirkkoa. Se on määrre, jo sanana jostain putkahtanut, muttei tiedetä mitä se on. Jumalan Seurakunta on ja sille kreikankielinen sana on ek-klesia.
Ei ole ”yhteistä Katolista kirkkoa”. Ei Raamatun ja Apostolien ja Profeettojen perustalle muodostettuna.
Käsittääkseni et ole TM, teologi, mutta ilmeisesti haluaisit olla sitä. Jokainen helluntailiikkeeseen kuuluva teologian tutkinnon suorittanut hamuaa samaa sädekehää ja puhuu perättömiä, vastoin sen, mitä he ensirakkauden aikoina julistivat. ”Paras” esimerkki on V-M. Kärkkäinen, joka nyt homopiispojen alaisuudessa toiminnan alottaessaan on ilmoittanut, että hän on aina hyväksynyt lapsikasteen. Tähän hän antoi melkein huvittavaksi luokiteltavan jatkeen, että raamatullinenkin kaste on ok, tai jopa parempi. Ei Jeesus suotta sanonut viimeisistä ajoista, että ”Valvokaa”.
”Ekklesia (m.kreik. ἐκκλησία, ekklēsia, ’koollekutsuttujen kokoontuminen’ oli antiikin Kreikassa poliksen eli kaupunkivaltion kansankokous, jolla oli ylin päätösvalta julkisissa asioissa. Näin ekklesiat vastasivat monin tavoin nykyisiä parlamentteja, sillä erotuksella, että ne toimivat yleensä suoran demokratian kautta edustuksellisen demokratian sijaan. Siksi ekklesioista käytettiin usein vain ilmaisua demos (δῆμος, dēmos), ’kansa’. Parhaiten tunnetaan Ateenan kaupunkivaltion ekklesia.”
”Jokainen helluntailiikkeeseen kuuluva teologian tutkinnon suorittanut hamuaa samaa sädekehää ja puhuu perättömiä, vastoin sen, mitä he ensirakkauden aikoina julistivat.” Kokemukseni mukaan vastarakastuneilla on taipumus puhua perättömiä rakastetustaan. Se on ihan luonnollista. Ruusunpunaisten lasien läpi ei näe tarkasti. Kristittynä kasvaminen on siirtymistä ensirakkauden juhlasta kestävän kilvoittelun arkeen.
Martti, ek-klesia sanan merkitys on Raamatun tekstissä käännettynä, mikä siellä vastaa uskovien yhteyttä, Seurakuntaa paikallisesti.
Tämä ei-hengellinen selitys on samaa, eli olemassa olevista ihmisistä, heidän keskellään erottautunut, muotoutunut ek-klesia. Esim. parlamentti on tavallisista ihmisista valittujen joukko.
Ensirakkaus ei ole avautunut, sulautunut sinuun. Hengellisesti siinä viitataan siihen rakkauteen minkä Jumala on uudestisyntymässä, uskoontulossa laittanut. Vaikka kokemus on juuri tapahduttuaan voimakkain, sen laatu säilyy samana. Voin todistaa tämän 65 vuoden kokemuksestani rakastuneena. Minun rakkauteni on haiseva vaate, siksi Hän on laittanut meihin oman agape-rakkautensa. Sen pysyminen riippuu meistä, koska Jumalan puolelta sitä riittää alusta, uskoontulosta, kuolemaamme asti. Sen vaikutuksen voimme myös turhentaa ja niin usein käy kun meitä kiertävän leijonan, saatanan, karjuntaa alkaa kuulostaa seireenien laululta.
Antiikin kreikkalaisen kaupunkivaltion ’ekklesia’ ei ollut minkään valinnan tulos vaan kaikkien torille kokoontuneiden kansalaisten summa. Olet takertunut virheelliseen tulkintaasi tuon sanan merkityksestä, Reijo Mänttäri. Seurakuntaakaan tarkoittavana ei ’ekklesia’ merkitse mitään tavallisesta kansasta erilleen valikoitua ryhmää. ”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä.”
Martti,
On tärkeää, ettei käytetä sanaa valikoitua, kun ekklesiasta, Seurakuntana, paikallisesti ryhmänä puhutaan.
Sana on sana, kuten monsti olen yrittänyt selittää ja se takana on asia, mikä tässä hengellisessä tutkiskelussa on Jumalan Seurakunnan paikallinen ”osasto”, maailmassa muttei maailmasta.
Olet mieltynyt oppiin laitoskirkosta, minkä jäsenyys perustuu tietämättömässä tilassa siihen liittämiseen, ei liittymiseen.
Eli, ”asiaan”, niinkuin eduskunnan puhemieskin kehottaa.
”Tässä hengellisessä tutkiskelussa on Jumalan Seurakunnan paikallinen ’osasto’ maailmassa muttei maailmasta.” Seurakunta ei ainoastaa ole maailmassa vaan se on kutsuttu olemaan maailman valona ja suolana. Hapatteeseenkin sitä verrataan: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.”
Martti,
Tämä on nyt tässä ja taputeltu!
”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.”
”Tämä on taputeltu”, Blogisti
Martti Pentti, ”Kolme vakallista…”
5:7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
5:8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
5:9 Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
5:10 Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
Reijo Mänttäri. Olen itse tullut uskoon kastekriisin tuloksena 1986, kun lapsen usko oli hävinnyt parin Heikki Räisäsen kirjan seurauksena. Häälyin kastekysymyksessä kahden vaiheilla pitkän aikaa ja pitkälti juuri selvittelyjen välityksellä Jumala kutsui teologian opiskeluun. Jumalan tiet ovat mielenkiintoisia. Tämä vain henkilökohtaisena todistuksena, joiden varassa mitään asioita ei tietysti ratkaisevasti perustella mihinkään suuntaan.
Ongelma Sinun argumentaatiossasi on ensiksikin se, että huitaiset kevyesti sivuun toistatuhatta vuotta kristillisen kirkon/seurakunnan historiaa ja hyvin monipuolista Raamatun alkukielten sekä teologian tutkimusta. Ikään kuin tämä kaikki olisi jokin roomalaiskatolisten tieteilijöiden tai muuten vaan hengellisesti pimeiden teologien salaliitto totuuden vääristämiseksi. Ja katsot vain edustavasi ”raamatullista” käsitystä. Ikään kuin Raamattu olisi jokin taivaasta tippunut Koraani historiasta irrallaan. Kannattaisi kyllä vähän tutustua teologian ja kirkkohistorian yleisesityksiin. Minusta meidän kannattaa aina yrittää ymmärtää, vaikka kaikkea ei pidä tai tarvitse hyväksyä.
Toiseksi. Jos kaste ei pelasta, niin miksi ihmeessä sitten Apostolien teot 22:16 ja Tiituksen kirjeen 3: 4-5 (-8) rinnastaa Kristuksen pelastusteon ja kasteen pelastavan vaikutuksen (2x pelastaa)? Ihan riippumatta siitä, pidetäänkö lasten kastamista oikeana vai ei? Huomaa nyt ihan oikeasti se, että jokseenkin koko varhaisen kristikunnan opetus on ymmärtänyt kasteen pelastavan, vaikka painotuksissa on eroja. Tämä on ihan vastaavaa kuin joku väittäisi, että Azusa-kadun tapahtumat olivat oikeita Jumalan ihmeitä, mutta meidän päiviemme Saalem-seurakunta tai Iso Kirja-opisto ovatkin tärvelleet juuri tämän Jumalan työn jokseenkin täydelliseksi hengelliseksi pimeydeksi. Kirkkohistorian tutkijat ovat muuten sitä mieltä, että ei ole perusteltua ajatella, että ensin olisi ollut vaikkapa satoja vuosia pelkkää hengellistä pimeyttä ja sitten joku yksittäinen heppu olisi Jumalan ihmeenä tuonut valon. Oli sitten kyseessä Petrus Valdes, Martin Luther, Augustinus tai vaikkapa Peter Vermigli tai L. L. Laestadius.
Uskallan arvella, että luterilaisen kristityn ”henkilökohtainen todistus” omasta uskoontulosta, joita vapaissa suunnissa arvostetaan, ei ole mitään (nolla) blogistin asteikolla? Blogistilla on kuitenkin oman kokemuksensa perusteella oikeus ohittaa pitkä Kristuksen seurakunnan historia. Vaikka olisi kuinka paljon näyttöä Jumalan töistä historiassa, niin ne eivät paina mitään erilaiset silmälasit saaneelle.
Marko,
Miten sinulla on voinut olla “kastekriisi”, jos et ollut edes uskossa. En tunne Heikki Räisästä, enkä ehtinyt ottaa hänestä selvää, mutta se ei liene ydintä tässä viestissä.
Olen perillä niistäkin tutkimuksista, jotka kieltävät ensimmäisen Ekklesia-Seurakunnan synnyn. Tämän seurakunnan kautta Jumala aikaansai suuren herätyksen v. 30 Jerusalemissa, Hengenvuodatuksen tuloksena. Uskoontulon jälkeiset askeleet ovat itse Jeesuksen jalanjälkiä, joista ensin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa. Jeesukselta tulivat Johanneksen opetuslapset kysymynään, että oliko hän Messias. Sen vastauksen me tiedämme. Kysyjien lähdettyä Jeesus ilmoitti kaikelle kansalle Johanneksen suuruuden, “suurin vaimostasyntyneitten joukossa”. Sitten Pietari julisti tämän järjestyksen, vt. alotukseni, ja sitoi kasteet vedessä yhdeksi ja sen jälkeen todisti, kuinka profeettojen ja Johanneksen ilmoitus toteutui, ja on toteutunut tähän päivään asti. Työ on Herran ja edustan tätä raamatullista “käsitystä”, eli sitä mikä on luettavissa Kirjoituksissa.
Raamattu ja kaikki Pyhät Kirjoitukset ovat todellakin “tippunut” Taivaasta, niinkuin Paavalikin sen vahvistaa Gal. 1:
11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Taivaasta pudotettu)
13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin
14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
15 Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi
Olen jo jokaiseen näihin UT:n kohtiin vastannut. Kuitenkin vielä:
Apt. 22:16, Ei syntejä voi vedellä pestä pois. Se on harhaoppi. Mutta kun ensin huudetaan avuksi hänen nimeänsä, niin tullaan uskoon, puhdistutaan, puhdistetaan synneistä ja tämä kaikki todistetaan, vahvistetaan, ilmoitetaan kasteessa, mikä on kuuliaisuuden(kin) askel ja vaikuttaa hyvän omantunnon(kin).
Tiit 3:4,5, Uuudestisyntymisen peso, on Jumalan työ, Henkensä kautta, eli Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Ei vettä!
On suuria harhoja, pakanallisia oppeja, jotka ovat “toimineet” kauemmin kuin nk. kristinusko. Islamin oppi, Katolisuuden maustamisilla elää kukoistuskauttaan. Joskus vain 8 henkilöä astui pelastuksen arkkiin, koko muun ihmiskunnan tuhoutuessa.
Alkuseurakunta sai nuhteet itse Jeesukselta ja Paavali kovisteli ankarasti Korinton seurakuntaa synnin harjoittajista heidän keskuudessaan. En ole varma, onko Saalem tai Iso Kirja turmeltuneempi. Mutta kummallekin ja kaikille niinkutsutuille Helluntaiseurakunnille kuuluu Jeesuksen sana, Ilm. 2:
5 Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
Hengellistä pimeyttä edustivat kaikki 21 kirkolliskokousta. Niiden “tuote” oli miljoonat Helluntaipäivänherätyksestä alkaneitten uskovien vainot ja jopa tappamiset. Italiassa laki helluntailaisten tuhoamiseksi kumottiin vasta 1957. Ei ole ollut hetkeäkään, ettei Seurakuntaa olisi ollut. Heidän olemassaolostaan todistaa massiiviset vainot. Historiankirjoissa on mainittu vain RKK:n pirtaan sopivat marttyyrit. Muut kirjoitukset, Raamattu mukaanlukien ja niiden kääntäjät tuhottiin pääasiassa polttamalla.
Döparerörelsens väg genom tiderna – kertomus on todistettavissa tänä päivänä. Ja lisää kielellä, jota sinäkin ymmärrät: “Urkristendomen börjar med döparen”.
Reijo. Jos lähdetään siitä, että pesu edellyttää veden käyttöä, on erittäin perusteltua pitää Tit.3:5-8:a kastetekstinä. Samoin Joh. 3:a. Vesi todellakin pelastaa ja pesee puhtaaksi myös synneistä. Koska kysymys on Kristuksen käskyyn ja lupaukseen suljetusta vedestä. Näistä asioista Matias Roto on kirjoittanut erittäin hyvin näissä ketjuissa. Ja myös Martti Pentti kasteesta ja kirkosta/seurakunnasta kirjoittaessaan.
Minun ei onneksi tarvitse tehdä Sinulle tiliä omasta hengellisestä elämästäni ja sen vaiheista.
Helluntailaisuudella on pitkään ollut ihan oma tulkintansa kirkkohistoriasta ja erilaisista kastajaliikkeistä oikeina ja vainottuina kristillisinä yhteisöinä. Useat kirkkokunnat ovat syyllistyneet historian aikana toisella tavalla uskovien vainoamiseen. Ei siinä ole mitään uutta eikä myöskään mitään puolustettavaa.
Jos haluat itsepintaisesti pitää kiinni käsityksistäsi, en voi sille mitään. Yritä nyt kuitenkin ymmärtää, että teologia ja kirkkohistoria eivät ole enää pitkiin aikoihin pitäneet tavoitteena historian vääristämistä ja vaikkapa jonkin kirkkokunnan etujen ajamista.
Marko,
Taivaaseen ei vanhurskaututa, tulla Jumalalle otolliseksi, puhdistuta veden voimasta, vaikutuksesta, koska mikään ajallinen ei yhdy ajattomaan, mitä lahjavanhurskautus on.
Puhdistus on Jumalalta, Pyhän Hengen voimasta. Jeesuksen lunastustyö hankki koko maailmalle pelastuksen ja on lahjana jokaiselle. Lahjan vastaanottamisesta on kysymys. Eli ihmisen työ, toisen ihmisen suorittama kaste, mikä kummien kautta, punasävyisen veden (evlut, määritelmä) vaikutuksesta vanhurskauttaa muutaman päivän ikäisen, useimmassa tapauksessa.
Lapset, vastasyntyneestä n. 10-12 ikävuoteen asti ovat jo Taivaan Valtakunnassa. Siksi Valdolaiset, kun kastavat tai siunaavat lapsia, mainitsevat siinä yhteydessä, että tämä kaste, siunaus ei pelasta, vaan hän, tämä lapsi, tuntiessaan Isän vedon, antaa pelastaa itsensä. Matias Roto ei tätä ymmärtänyt, vaikka esitteli valdolaisten italiankielistä tekstiä, tarkoituksella haastaa minun tietämiseni ja kielitaitoni. Et ilmeisesti myöskään ole lukenut, mitä ek-klesia, kreikankielinen sana uskovien yhteisöstä, seurakunnasta, tarkoittaa, kieliopillisesti sekä hengellisesti. Selitin sitä, mutta mielestäsi se edusti vain itsepintaisuuttani, vaikka vain Raamattuun perustin ja siihen tosiasiaan, että maailmanlaajuisesti vain kirkkolaitokset uskovat mm. sinun ja Martin lailla. Eli ne, joita yhdistää kaste, ei usko, vrt. paavin lausuntoon Suomen evlut piispan johtamalle delegaatiolle pari vuotta sitten, “il battesimo ci unisce”. Tämä hämmästytti Italian evankelista lehdistöä, josta luterilaisuus on erillään.
Ei ole kysymys helluntalaisuuden tulkinnasta. Voit sen ajatuksen itsestäsi poistaa. Historia on historiaa, jossa on todisteet ensimmäisen kristillisen Seurakunnan synnystä, jonka muodosti ne n. 500 veljeä, joille Jeesus näyttäytyi haudasta ylösnousun ja taivaaseen ottamisen välillä. Tätä ei tarvi tulkita, vaan lukea mitä luettavissa on.
Tämä Seurakunta-ek-klesia (maailmassa, muttei maailmasta) kokoontui helluntaipäivänä Jerusalemiin ja vastaanotti profeettojen, Johannes Kastajan ja Jeesuksen lupaaman Voiman. Tämä levisi ensin Vähä-Aasiaan ja koko maailmaan, paljolti kulloisenkin muotojumalisuuden, laitoskirkon, vainoamana. Vainoojat kirjoittivat historian, jossa se vakuuttaa, että kastajaliikkettä vainottiin ja tuhottiin kymmeniä miljoonia. Vainotut, eivät tarvinneet järjestäytyä, vaan levittäytyä, paeta ja evankelioida.
Ei kukaan, mikään laitoskirkollinen taho ole koskaan pyrkinyt vääristämään historiaa. Se vain on kertonut asiat ”pseudo-faktoina”, joiden oikeellisuuden takaa kertoja. Tänään puhutaan toisin, mutta aina vastoin tosiasioita.
Luterilaisuus on “sallinut” raamatullisestikin uskoon tulleet, eivätkä enää erota edes omia pappejaan jäsenyydestään, jotka ovat pyytäneet tulla kastetuksi uskovien kasteella (upottamalla). RKK ei tällaista “salli”, vaan nimeää vain ja ainoastaa Helluntapäivän kastajaliikkeen jatkumon ryhmäksi, joille ei heidän taivaaseen ole osaa.
Olisikin täsmällisempää puhua “Helluntaipäivänherätyksestä”, mikä oli ja edustaa tänäänkin Ensimmäistä kristillistä Seurakuntaa. Sen “kriteerit” ovat Apostolien tekojen toinen luku.
Niin kutsutuilla helluntalaisilla on sama oppi kuin ensimmäisellä Ek-klesialla, paikallisseurakunnalla. Emme kuitenkaan ole ainoita “alkuperäisiä”, vaikka ehkä merkittävin.
”Mikään ajallinen ei yhdy ajattomaan.” Koko kristinusko perustuu siihen, että ’ajaton yhtyi ajalliseen’, Jumalan Sana tuli lihaksi ja eli meidän keskellämme.
Martti,
Nk. “kristinusko” on pelastusoppi, Jeesuksen selventämä ja sitten Pietarin helluntaipäivän saarnasta lähtien sitä on julistettu sellaisenaan. Jeesus itse on Sana ja Hän ei poikkea missään Raamatusta, jonka VT-puolen Hän täytti ja on UT-puolen Seurakunnan perusta. Kaikki on aina ollut olemassa Jeesuksen kautta ja Jeesus on “pappi”, jolla ei ole alkua eikä loppua. Hän on ikuinen.
Ihmisestä tuli ikuisuusolento, kun Jumala puhalsi häneen oman henkensä. Ihminen kuoli syntiinlankeemuksessa, eli hän rikkoi liiton Jumalan kanssa, jonka seuraamus oli karkoitus pois Paratiisista. Elääkseen tässä ajassa ja ajan jälkeen Jumala monen “ehdotuksen” jälkeen Lähetti Poikansa, joka syntyi ihmiseksi. Teki ja täytti kaiken sen, minkä kukaan ei koskaan ollut kyennyt. Täydellisenä ihmisenä hän kuoli, jopa Jumalan hylkäämänä.
Ihminen luotiin Jumalan kaltaiseksi. Häneen Jumala puhalsi iankaikkisuushenkensä . Jumalan kaltaisuus oli myös vapautta, kykyä tahtoa, päättää oma kohtalonsa. Jo Luciferilla-kin tuo vapaa tahto aikaansai kapinan Jumalaa vastaan.
Jeesus alentui ihmiseksi. Hänen jumalisuutensa oli samaa, kuin jokaisen ihmisen. Jeesuksen Jumalan kaltaisuus ihmisenä ei kuollut. Hän ihmisenä oli syntyessään Taivaan Valtakunnan kansalainen ja kun hän saavutti tilan, missä hän pystyi erottamaan oikean ja väärän, hän valitsi oikean. Olen kokenut tämän minäkin ja tämä, uskoontulo, on koettavissa siirtymällä lapsen otollisuudesta henkilökohtaiseen Jumalan yhteyteen ja se tapahtuu siihen suostuville kymmenienkin vuosien, synnin aiheuttaman eron jälkeenkin.
Jeesus syntyi, eli ja kuoli ihmisenä ihmisten puolesta. Hänen ihmisensä, liha ja psyyke (tunteet) kohtasi kiusaukset, niinkuin jokainen ihminen, mutta hän Hengellä kuoletti ne ja tämän voiton seuraamuksesta meillä on pääsy Kaikkein Pyhimpään, Taivaaseen. Uskossa nyt jo täällä ajassa ja kerran, kun kaikki tuhoutuu, alkuaineita myöten, olemme aina Jeesuksen kanssa.
Kaikki ajallinen, koko maailmankaikkeus tuhoutuu mm. alkuaineittenkin sulaessa. Eli ei enää vedenpaisumusta, mutta samasta syytä täydellinen tuho tulen kautta.
Tämän tapahduttua jokaisen ihmisen ikuisuus alkaa Jeesuksen kanssa tai erossa hänestä. Tämä ero on suurin tuska kokea, eikä siitä pääse eroon itsemurhankaan kautta.
Sakramentalismi, eli kirkkolaitokset evlut ja RKK, ovat järjestelleet tätä “jokamiehen” nautintaoikeutta tekemällä limboja, paratiiseja perustuen mm. juutalaisiin ja omiin itseymmärrys- taruihin. Ollaan jopa siirretty “poikansa” seuraksi Maria, ruumiin ja hengen tilassa Jeesuksen rinnalle taivaaseen, v. 1950. Sitten vielä on vaikka minkälaista pyhimyskertomusta ja rajatila opetusta, jotka ikäänkuin motivoivat pysymään kasteen armossa tai ainakin esim.näiden kahden kirkon jäsenyydessä.
Raamatun opetus ja tämän vuodatukseni pihvi on: mitään saastaista, ajallista, luotua ei taivaaseen pääse, ei ihmistä eikä materiaa, vaan, Ilm 21:
27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.
Aika loppuu, aine loppuu. Toivo sen jälkeiseen on ilmoitettu Raamatussa.
”Ihminen luotiin Jumalan kaltaiseksi.” Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Kuvien tekijänä tiedän, mitä se merkitsee. Paraskaan kuva ihmisestä ei ole inhimillinen. Virheettöminkään ihminen ei ole jumalallinen.
Lainaan vielä ensimmäistä kirjettä korinttolaisille: ”Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.”Tulemme kerran olemaan taivaallisen kaltaisia, mutta emme vielä ole.
Martti,
Minullakin on käsitys, että olet kuvanteossa ja ehkä tekemisen opetuksessakin taitava.
Kun minulle kommentoit osoittaudut täydelliseksi flopiksi. Olen mieltänyt sen johtuvan vihastuksestasi Helluntaipäivänherätysliikkeen jatkumoon, jota niinkutsuttu helluntailiikekin edustaa.
Nyt kuitenkin, kun Marko S. nosti sinut ja Matias R:n parhaimmisto-jalustalle, haluan tähän, jälleen, ties monennenko kerran näiden kymmenen vuoden aikana, kiinnittää huomion esimerkiksi näihin Korintolaiskirjeellä ryyditettyihin kommentteihisi. Eli:
Jumala todellakin loi ihmisen kaltaisekseen ja se ilmaistaan alkukielellä ja sitten se on käännetty samamerkityksellisesti muillekin kielille.
Martti, kehoitan sinua harkitsemaan, että häpeäisit.
”Jumala todellakin loi ihmisen kaltaisekseen ja se ilmaistaan alkukielellä ja sitten se on käännetty samamerkityksellisesti muillekin kielille.” Ajatus Jumalan kaltaisuudesta on uskoakseni sielunvihollisen asettama ansa, houkutus jumalattomaan ylpeyteen: ”Silloin käärme sanoi naiselle: ’Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.'”
Martti,
Katsotaan asia hoidetuks!
Reijo Mänttäri. En jaksa ruotia kaikkia väitteitäsi. Totean vain, että ne edustavat osaksi sellaisia tulkintoja, mitkä kristillinen kirkko on jo varhaisina vuosisatoina todennut harhaopeiksi. Ja tämä koskee tulkintojasi Jeesuksesta Kristuksesta. Sen sijaan, että läksytät meitä, jotka ymmärrämme ja sanoitamme asiat eri tavalla, voisit ihan oikeasti lukea pari kristinuskon historian modernia yleisesitystä.
Kolme pointtia. 1. Minä ymmärrän omasta puolestani näin: Niin kuin Jumala (ääretön) tuli ihmiseksi (äärellinen) Jeesuksessa Kristuksessa, Jumala voi pelastaa meidät julistetun sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta. Monien mielestä jopa painovirheitä sisältävän Raamatun sanan lukemisen tai puhuttelevan hartauskirjan välityksellä. Minä en väitä, että kukaan pelastuu ilman omakohtaista uskoa Kristukseen. Mutta: tämä usko syntyy ja pysyy yllä (evankeliumin) kuulemisesta. Kasteessa pukeudutaan Kristukseen ja ollaan Kristuksessa. Ehtoollisen leivässä ja viinissä on läsnä Kristuksen ruumis ja veri.
2. Katsoin illan ratoksi yhdestä Uuden testamentin kreikan sanakirjasta (Walter Bauer), miten siellä selitetään sana ekklesia. Merkityksiä oli toistakymmentä erilaista ja alkupäässä nuo Martti Pentin mainitsemat. Jos muistan oikein omista opinnoistani, sana ekklesia palautuu kieliopillisesti sanoihin ek-, ex- eli ’ulos’ ja kaleoo, ’kutsua’. Tällöin pitää tietysti määritellä, mitä tuo ”ulos kutsuminen” tarkoittaa. Mikään sana kun ei ole vain osiensa summa. Esimerkiksi käy ”inspiraatio”. Kieliopillisesti se tarkoittaa ’sisään puhaltamista’. Kumpikin meistä tajuaa, että ”inspiraatio” tarkoittaa ihan vain innoitusta ja kristillisessä kielenkäytössä Pyhän Hengen vaikuttamaa puhetta tai kirjoittamista.
Meidän pitää siis miettiä, mitä ”ulos kutsuttuna oleminen” ja seurakunta/kirkko tarkoittavat seurakunnan ja yksittäisen kristityn sekä koko maailmanlaajan kristillisen kirkon kannalta. Ja siinä on ihan oikeasti monia eri ulottuvuuksia: parannuksen tekoa synnistä ja katumusta, pyrkimystä Hengen voimin uuteen, Kristuksen mielen mukaiseen elämään… Ja myös sitä valona ja suolana toimimista.
3. En kerta kaikkiaan ymmärrä tarvettasi arvostella negatiivisesti niitä kristittyjä, jotka ovat opiskelleet teologiaa. Ja vielä nimeltä mainiten. Meitä teologeja on erilaisia emmekä me ole virheettömiä tai kaikkitietäviä. Mutta kyllä opintojen aloittamisen syynä on ollut yleensä ihan kiinnostus kristinuskon sisältöä ja historiaa sekä Raamattua kohtaan.