Seppälän kirjoitus helluntailiikkeestä Suomessa on osa nykyistä tiedotusta, mitä helluntaiherätykset yleensä maailmanlaajuisesti eivät ole harjoittaneet. Onkin kysymys niistä uusista linjoista, joita kirkko-rakennelma tuo tullessaan. Haetaan huomiota ja tunnustusta ihmisiltä ja vaaditaan oikeuksia. Kuitenkin Jumalan Seurakunta elää Seurakunnan Pään arvostuksesta, ei siitä minkä aseman olemme yhteiskunnallisesti saavuttaneet.
Sitten nk. helluntalaisuuden viimeisen aallon, Azusa-kadun liikehdinnäksi kutsuttu, hellunntaiherätys on saanut mahdollisimman paljon julkisuutta, herätyksinä ja vainoina. Itse helluntaiseurakunnat eivät ole tarvinneet suunnitella näkyvyytensä lisäystä ja houkutella ihmisiä liittymään heihin. Kaikki on tapahtunut Armonistuimen kautta, vaikuttaen järjestystä, järjestäytymistä ja edistymistä. Määrä ei ole ydin vaan se, että ymmärrämme miksi olemma tulleet uskoon, sitten kastettu vedellä ja useimmiten kastettu Pyhällä Hengellä. Työ on Herran!
Se mitä Matikainen ja Knuutila ovat mieltä, voidaan mieltää paikkansapitäväksikin. Tämä vähättelvällä lauseellani tarkoitukseni on tuoda esille Itse Asia, eli Se Juttu mikä on yhtäkuin paikallinen helluntaiseurakunta.
Itse Asia on Hän, jota ilman uskova ei voi mitään tehdä. Pelastus, uskoontulo ja päivittäinen Jeesuksen seuraaminen.
Se Juttu, on paikallinen uskovien yhteys, Seurakunta, ek-klesia, päänä Jeesus.
Kumpikaan ei houkuttele olemaan tai tulemaan seurakuntaan, ellei Isä ensin vedä ihmistä Jeesuksen pelastettavaksi. Tämä ei ole sidoksissa perheeseen tai sen helluntalaistaustaan.
Olen ollut mukana neljässä maassa helluntaiseurakunnan toiminnassa, perheeni kanssa. Kaikkien mukaantulleitten ja mukana pysyvien magneetti on ollut vain Jeesus, joka Pyhän Hengen kautta on seurakunnasssa toiminut.
Vaikka helluntaiseurakunnat ovat edustaneet suurinta uskovien yhteyttä lähes kaikkialla maailmassa, niin missään ei ole pääkysymys ollut kuinka paljon meitä on. Tästä asenteesta on kielteinen esimerkki on annettu, kun Daavid suoritutti väenlaskun.
Lieneekö väkimäärän laskun taustalla epärealistinen vaatimus uskossa vaeltamisesta? Vasta perillä olemme voittajia ja siihen asti olemme ”armahdettuja syntisiä”. Jokainen tunkeutuu taivasten valtakuntaan väkisin.
Itselleni tuo Daavidin synti pysyi mysteerinä. En nimittäin siihen syventynyt nuorempana, vaan ajattelin, ”että mitäs sitten, vaikka laskikin”.
Daavidin sotapäällikkö Jooab tunsi, että oltiin väärällä asialla ja hän yritti neuvoa Daavidia, ettei väenlaskua pidettäisi.
Ihminen näkee ulkomuodon, arvostelee numeroiden valossa sitä, mikä ei ole silmiin nähtävää. Jumala haluaa näyttää todellisuuden, Voiman ja Joukot, jotka ovat Jumalan Seurakunnan puolella. Meidän, helluntalaistenkin tehtävä on vain olla uskollinen siinä minkä Herra on meille antanut. Tulokset ovat Herralta.
Kuivuuden syy on aina Veden puute, joka johtuu siitä, että Pyhän Hengen virrat korvataan muiden lähteiden virtauksilla. –
”Epärealistinen vaatimus uskossa vaeltamisesta?”
Tällaista en ole kokenut itse, en missään vaiheessa elämääni. En ole myöskään kohdannut tätä syytä nuorten eikä vanhempien uskossa olemisessa.
Ihminen ei säily uskossa, jos ”vaatimukset” vähenevät tai niitä lievennetään. Koen, että koko totuus on,
”12 Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.” 1. Kor. 6:12
sekä
1.Kor.10:
23 ”Kaikki on luvallista”, mutta ei kaikki ole hyödyksi; ”kaikki on luvallista”, mutta ei kaikki rakenna.
29 en tarkoita sinun omaatuntoasi, vaan tuon toisen; sillä miksi minun vapauteni joutuisi toisen omantunnon tuomittavaksi?
32 Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle,
Eli ”vaatimukset” ovat Rakkaudesta, ei tukahduttamaan. Se Rakkaus minkä Jumala on meihin uudestisyntymässä laittanut, vuodattanut on meidän suurin onni ja toimii aina niin oman kuin lähimmäistemme pelstuksen hyväksi.
Seurakunnasta voi puuttua opetus mitä ”vaatimukset” ovat, eli niitä ei ole.
Ihminen lankeaa aina vaatimaan niin uskonnollisella kuin jumalattomalla puolella. Vapaus Kristuksessa jopa noudattaa heikompien vaatimuksia, Rakkaudesta.
Käväsiin Isonkirjan Israel kurssi III:lla Keuruulla. Olipa upea paikka, 50 hehtaaria upean järven rannalla. Kyllä sinne väkeä mahtuu…
Erityisen pätevän luennoitsija Hannu Krögerin kanssa oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
Mahtava veto, Seppo. Sinusta ei ole vielä käynyt selville mitä sinusta tulee!
Musta enää mitään tule, olen jo sitä mitä olen…:-)
Olethan jo ilmiö, mutta johon Jumala haluaa antaa uutta!
Taivaallinen, hengellinen matematiikka ei ole numeroita.
Italian helluntailiike joutui systemaattisen vainon kohteeksi. Paavi pyysi Mussolinia asettamaan lain, joka sitten toteutui paavin sanelemana, nk. Buffarini-Guidi nimellä ja jonka otsikko oli: Laki helluntalaisuuden tuhoamiseksi. Mussolini ihmetteli paavin intoa, koska näitä tuhottavia oli vain 4000 henkilöä, eli määränä pieni uhka. Nyt on Italiassa 1200 ADI’n seurakuntaa, mikä sekään ei ole paljon suhteessa.
Ei ollut Gideonillakaan kuin kolmesataa miestä kymmentuhantista midianilaista joukkoa vastaan. Sota on Herran, tulokset on Herralta, jolle kelpaa vain puhdassydämiset, vaikka puutteelliset uskovat.
Viittaamani artikkeli oli Olli Seppälä K24 puolelle siirtämä. Kirjoittaja on Ossi Rytkönen.
Kotimaa-lehden puolella olevassa kuva insertissä on kirjoitettuna:
”Osa Suomen helluntaiseurakunnista toimii itsenäisenä yhdistyspohjalta, osa kuuluu Suomen helluntai kirkkoon, joka on rekisteröitynyt uskonnollinen yhdyskunta.”
Helluntaiherätyksessä alettiin tiedostamaan hengellisestä kuivuudesta viime vuosituhannen lopulla. Hengelliseen kuivuuteen liittyi muodollisen koulutuksen painotus. Raamattuopisto oli palvellut aina Keuruun aikoihin asti kuukauden tai kolmen pituisilla kursseilla. Opettajina toimi herätyksen kokeneet saarnaajat, pääasiassa. Kaikki oppilaat koostui pääasiassa nuorista, joilla oli halu palvella Jumalan Valtakunnan työssä. Kaikilla oli halu todistaa Jeesuksesta, voittaa sieluja taivaaseen, estää niitä, jotka surmapaikalle hoippuivat.
Luterilaisen kirkon pappeja jätti työnsä kirkossa ja heitä meni silloin Katinalan kursseille. Muutama vuosi sitten yksi heistä todisti seurakunnassamme ja kertoi, kuinka hän ihmetteli sitä hengellisen tiedon syvällisyyttä ja selkeyttä, millä Katinalassa opetettiin. Hän jopa sanoi, että kuinka on mahdollista, ettei tällaisesta ole yleensä tietoa Suomen Siionissa, siis uskovien yhteydessä.
Ei ollut kysymys kirkkohistorian opettelusta, josta ollaan usein selvillä ja lukuaineina siitä voi lisää tietää. Ei ollut myöskään kysymys ekumeenisista kirkolliskokouksista, opetettiin niissä väärin tai oikein. Oli kysymys vain Raamatusta. Syvennyttiin Apostolien tekojen toiseen lukuun ja sen pohjalla koko Seurakunnan, ek-klesian tehtävään. Mitä Seurakunnan keskellä elämään tulee, niin syventymistä, tutkimista riittää, pelksätään siinä mikä on kirjoitettu tuon Apostolien tekojen toisen luvun jälkeiseen tekstiin. Kaikki sitä edeltävä tukee ensin tätä toista lukua ja kaikkea kirjoitettua sen jälkeen.
Elämisen olosuhteeni ovat tehneet mahdolliseksi minun tutustua eri maiden nk. helluntalaiseen seurakuntaelämään ja mihin missäkin on keskitytty. Siellä missä teologiaksi nimitetty koulutus on lisääntynyt siellä on helluntai-tuli hiipunut. Isoissa maissa, kuten USA ja Brasilia ei ole voitu Pyhän Hengen tulta tukahduttaa TM ja TT titteleillä. Suomessa oli käymässä niin, kun Ison Kirjan ohjelman suunitteli, nyt luterilainen pappi, V-M. Kärkkäinen. Se on nyt hyljätty. Ollaan havahduttu Jeesuksen sanomaan: ”ilman minua, te ette voi mitään tehdä”. Myös ”valtakirjat” tehdä Jumalan Valtakunnan työtä, menettävät merkityksen ja Pyhän Hengen todistus on ainoa kriteeri. ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet”.