Nykyinen kaavakin kävisi samansukupuolisessa konsensuksen vahvistamisessa pienin lisäyksin.
Katsotaan hiukka enemmän parisuhteen vahvistamista, jolloin miehestä ja naisesta todistamisen jälkeen pappi tulee seuraavaan:
”Käytäntönä Elämä on opettanut ja todistanut niin miehen ja miehen, kuin naisen ja naisen olevan hyvin kykeneviä rakastamaan toinen toistaan kuten heteroliitossa, ja edellinen myös yhteisiä lapsia katsoen. Näin kirkolta ja lainsäätäjältä saamine valtuuksin julistan Teidät Aviopuolisoiksi Kirkkomme Uskon mukaan. Ottakaa vastaan Herramme Jeesuksen Siunaus”.
Asianhoito ei tarvitse olla komplektisempaa kuin on vaan ryhtyä kehittävään työhön ilman vuosikausien komiteatyötä mikä sekään ilonkiljahduksia toisi.
Itse itseäni siteeraten:
Jos perustuslakivaliokunnan kannanottoa vertaa apulaisoikeuskansleri Puumalaisen tekemään päätökseen, mielestäni ne ovat samansisältöiset. Puumalainen ei varsinaisesti ottanut kantaa Suvivirteen vaikka julkisuudessa siitä tehtiin päätöksen ydinkysymys.
Puumalaisen päätös koski uskonnollisia aamunavauksia ja ruokarukouksia ja hänen johtopäätöksensä oli sama kuin perustuslakivaliokunnalla: ne ovat ongelmallisia.
Sekä oikeuskanslerin että perustuslakivaliokunnan kannanotossa lähdetään siitä, että uskonnollinen päivänavaus tai ruokarukous on tunnustuksellista uskonnonharjoittamista ja niihin osallistuminen tulee olla vapaaehtoista ja niiden ajaksi on tarjottava muuta ohjelmaa niille lapsille, jotka eivät niihin halua osallistua.
Oikeuskanslerinviraston ehdotus on, että lasten siirteleminen eri tiloihin uskonnonharjoittamisen ajaksi on epäkäytännöllistä ja rikkoo koulun yhteisöllisyyden. Täten neuvo kouluile oli järjestää kaikille yhteistä ohjelmaa ja jättää uskonnonharjoittaminen koulun ulkopuolelle.
Mielestäni Puumalaisen kannanottoa ei kannata nähdä uskontovihamielisenä kehoituksena siivota uskonto pois kouluista. Mielestäni Puumalainen vain sanoi ääneen sen, minkä jokainen koulu tulee käytännön työssään huomaamaan. Perustuslakivaliokunnan ohjeen noudattaminen aamunavausten ja ruokarukousten osalta on kouluille käytännössä niin työlästä, että niistä on helpompi luopua.
Jusu, oikeudenvalvojien ja nyt perustuslakivaliokunnan lausuman pohjalta voi todeta, että 1) johdetut ruokarukoukset ovat yksi asia (luovutaan, tilalla voi olla hiljentyminen), 2) lakisääteisten päivänavausten järjestäminen seurakunnan aamuhartautena (ongelmallinen) toinen asia sekä 3) koulupäivän ohjelmaan järjestetyt ev.lut. jumalanpalvelukset kolmas asia.
Jumalanpalveluksista on nyt perustuslakivaliokunnan perustelematon ja perusteeton pölhöpopulistinen valkopesuväite, jonka mukaan niiden järjestäminen on ongelmatonta, on vastakkainen apulaisoikeuskanslerin käsitykselle, jossa tuodaan esiin esiintyneitä ongelmia…
Ei EIT:n linjauksia voi ja saa ohittaa ja mitätöidä vain sillä perusteella, että ne on tehty puolalaisen tai ranskalaisen tai norjalaisen tai kreikkalaisen tai turkkilaisen tapauksen perustella. Kyse on univeraaleista ihmisoikeuksista ja koko tuomioistuimen idea on edistää sitä, että samaa linjausta ei tarvitsisi taistella joka maassa ja maakunnassa moneen kertaan.
Peruslakivaliokunta teki perjantaina pahan mokan eikä edes yrittänyt perustella sitä, kun sen sijaan suvivirren laulamista kevätjuhlassa perusteltiin.
En ole perehtynyt perustuslakivaliokunnan kannanottoon kovin yksityiskohtaisesti, mutta mielestäni siinä sanottiin, että koululaiset voi kerran vuodessa viedä koululaisjumalanpalvelukseen kunhan siihen osallistuminen on aidosti vapaaehtoista.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että koulun (eli viranomaisen) ei pitäisi toimia yksittäisen uskontokunnan promoottorina, mutta jos tämä on osa tapakulttuuria ja siihen osallistuminen on täysin vapaaehtoista, en minä siitä jaksa mieltäni pahoittaa. Se ei ole asia, jonka vuoksi lähtisin barrikaadeille, mutta mielipiteeni on, ettei koulun pitäisi järjestää.
Olen itse käynyt peruskouluni Suomessa 1980 luvun puolivälistä alkaen ja minun muistikuvani mukaan, emme koskaan käyneet koulun kanssa kirkossa jumalanpalveluksessa. Kuuluin tuolloin kirkkoon ja kävin myös rippikoulun. En osaa sanoa, missä päin Suomea tämä jatkuva kirkossa ramppaaminen on ongelma.
Aamunavaukset ovat lakisääteisiä. Jos koulu luopuisi niistä, niin voisiko luopua muistakin lakisääteisistä jutuista ja tehdä mitä itse tykkää. Sitä en osaa sanoa poiketaanko missään tästä, mutta siinähän, olisi taas jonkun kantelun aihe jollekin, jos jossain ei ole.
Kaikenlaiset ns. ”aamunavaukset” ovat täysin joutavia. Koulun tehtävänä on antaa opetusta tietyissä oppiaineissa. Aamunavauksilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Pois joutavat.
Kovin on kapea Osmo sinun näkemyksesi koulun tehtävästä. Tuohon voisi lisätä yleissivistävyyden niin päivänavaukset saavat sisällön yhtenä yleissivistystä opettavana menetelmänä. Päivänavauksen laatiminen vaatii töitä ja harjoittelua, niin että se 5 min. on hyvin käytössä eikä aika ylity. Siinä kehittyvät aloittelevan reetorin taidotkin, kun pitää sanoa tiiviisti jotakin merkittävää. Tätä eivät välttämättä näe kaikki ammattipuhujat.
Aamunavausten lakisääteisyydestä en tiedä, mutta minulla on kaikki syyt uskoa, että Eija puhuu totta. Sen sijaan siitä olen varma, että laki ei määrää kouluja järjestämään uskonnollisia aamunavauksia. Ei sillä, että Eija olisi näin edes väittänyt.
Mielestäni sekä perustuslakivaliokunta että oikeuskanslerinvirasto ovat linjanneet, että aamunavauksia voidaan järjestää kunhan ne eivät sisällä minkään yksittäisen uskontokunnan tunnustuksellista sisältöä.
Edellisellä kommentillani viittasin siihen, että käytännössä koulujen on järkevin järjestää kaikille yhteiset uskonnollisesti tunnustuksettomat aamunavaukset kuin että oppilaita lähdettäisiin järjestämään eri ryhmiin ja järjestämään jokaiselle omaa ohjelmaa. Puumalainen piti tällaista epäkäytännöllisenä ja koulun yhteisöllisyyden rikkovana.
Tiedättekö kuinka usein seurakunnan edustaja käy koulussa pitämässä avauksen? Selvittäkää ensiksi tämä tai kysykää aiheesta jotakin tietäviltä. Normaalisti opettajat ja oppilaat järjestävät ne koulutyön puitteissa. Sisällöt ovat hyvinkin monipuoliset riippuen siitä mikä on ajankohtaista tai mitä kukin haluaa painottaa. Uskonnon pakkosyöttöä niissä ei ole, joten ihmettelen tässäkin ruikutuksen ja ininän määrää.
Opettajien työ on ihan tarpeeksi vaikeaa ilman noita ”aamun avauksiakin”. Haistatellaan ja pilkataan. Käsiksikin joskus käydään. Kaikki turha on syytä karsia.
No voi-voi. Totta kai Jusun mielestä pitää pienen vähemmistön takia järjestää enemmistöllekin uskonnollisesti tunnustuksettomat aamunavaukset. Epäkäytännöllisyyttä aiheuttavaa ja koulun yhteisöllisyyttä rikkovaa on kyllä muutens tämän pienen vähemmistön takia noussut metakka.
Mikseivät ateistit/uskonnottomat/vapaa-ajattelijat perusta omia kouluja lapsilleen kuten kunnollisen kristillisen kasvatuksen lapsilleen haluavat vanhemmat ovat tehneet? Miksei? Valtaosalle vanhemmista elämänkatsomuksesta riippumatta kelpaa älinöittä nykymeininki.
Alkaa tuntua, että tietty pieni ryhmä ateistien/uskonnottomien/vapaa-ajattelijoiden joukossa taitaakin olla epävarma asiastaan kun sitä pitää jatkuvasti raivoisasti toitottaa.
Niin, mielestäni tämä oli perustuslakivaliokunnan sekä apulaisoikeuskanslerin näkemys, ei minun mielipiteeni.
Minun mielestäni perustuslakivaliokunta linjasi selkeästi, että nykyinen käytäntö, jossa järjestetään luterilaisen kirkon toimesta koulun kanssa yhteistyössä päivänavauksia on ongelmaton, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Nämä poikkeukset pitää korjata, ja hyvä käytäntö voi jatkua.
Tietysti voidaan esittää kysymys, että jos päivänavaus ei saa perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaan olla uskonnollinen, mikä motiivi seurakunnalla on rampata koululla pitämässä yleiseettisiä aamunavauksia, joissa ei saa puhua kristinuskosta.
Toinen yhtälailla valiokunnan kannanoton mukaan luvallinen ratkaisu on se, että koulussa on samanaikaisesti seurakunta puhumassa Jeesuksesta ja joku toinen aamunavauksen pitäjä puhumassa uskontoneutraalisti ja oppilaat jaettuna kahteen ryhmään. En ehkä ole ainoa, jonka mielestä tällainen käytäntö on pidemmän päälle epäkäytännöllinen.
Saa se olla uskonnollinen, mutta siitä on tiedotettava ajoissa ja niille, jotka eivät osallistu on oltava mielekästä tekemistä.
Se voi olla näin, että seurakunnan edustaja vierailee koulussa kerran kuussa määrättynä päivänä. Kysehän on viiden minuutin jutusta. Jos koulussa on lapsia, jotka eivät osallistu. Täytyy heille tarjota mielekästä tekemistä viideksi minuutiksi. Sitähän se on joka päivä, mutta pidempinä aikoina. Esimerkiksi yhtä aikaa saman aineen kanssa voi mennä samaa ainetta erityisopettajan kanssa tekevä tai tekevät. Samoin välitunti valvonnat ovat sellaisia, jotka jokainen opettaja hoitaa vuorollaan. Yksi on yhdessä kohtaa käytävässä, toinen toisessa ja kolmas pihalla jne. Ei tämä nyt niin mahdoton asia ole. 🙂
Esimerkiksi minun koulussani seurakunta pitää joka viikko päivänavauksen, joka on poikkeuksetta sisällöltään uskonnollinen, rukouksineen kaikkineen. Saman käytännön tiedän olevan monissa muissakin kouluissa. Päivänavauksista ei ole koskaan tiedotettu kodeille tai kenellekään muullekaan. Mitään mahdollisuutta olla osallistumatta näihin ei ole koskaan tarjottu kenellekään.
Kiviranta jatkaa oman asenteensa värittämää tulkintaa perustuslakivaliokunnan lausunnosta. Se, että uskonnolliset päivänavaukset ”voivat olla ongelma”, ei ota kantaa ongelmien määrään (Kivirannan mukaan kyse on ”joistakin poikkeuksista”).
Sellaisissa kouluissa, joissa seurakunta ei pidä päivänavauksia, ei varmaankaan ole ongelmaa. En tunne etelän koulujen tilannetta, ehkä siellä on kouluja, joissa tarjotaan mahdollisuus olla osallistumatta uskonnollisiin päivänavauksiin, itse en ole koskaan sellaisesta koulusta kuitenkaan kuullut. Joten kyllä niitä ”ongelmakouluja” on melkoinen määrä – liekö ongelmattomat poikkeus?
Tiedän olevani asenteellinen. Toivottavasti Panu sinäkin tiedät. Siksi keskustelun aloitinkin, kun selvästi uutisesta ja erityisesti sen otsikosta näkyi, kuinka Kotimaa oli uutisessaan asenteellinen ja minusta oudolla tavalla. Jokainen metulkitsemme asioita omasta näkökulmastamme. Mutta en usko olevani sen enempää asenteellinen kuin esim Panu olet, vaikka olemmekin vähän eri suuntiin asenteellisia.
Totta kai minäkin olen monissa asioissa asenteellinen, joskus enemmän, joskus vähemmän (tässä nimenomaisessa asiassa kyllä vähemmän, koska oma kantani on lähellä valiokunnan kantaa). Silti pyrin yleensä minimoimaan asenteeni vaikutuksen, erityisesti ns. tosiasioihin ja tosiasiaväittämiin. Keskustelu on äärimmäisen vaikeaa, elleivät molemmat osapuolet pyri tähän.
Edellisestä – siis asenteellisuuden vaikutuksesta tosiasiaväittämiin – ovat hyvinä esimerkkeinä niin yllä oleva tulkintasi ”harvoista poikkeuksista” kuin ketjun alussa käymämme keskustelukin, jossa näit tämän Kotimaan uutisen otsikon ”vääristävän totuutta”.
Joku lainasi jo aiemmin valiokunnan puheenjohtajan lausuntoa. ”Sensijaan koulujen päivänavaukset tai ruokarukoukset …. voivat…. muodostua ongelmallisiksi, jos niistä poisjääntimahdollisuutta ei ole järjestetty”. Kuten jo edellä kirjoitin, tällaista mahdollisuutta ei ole järjestetty yhdessäkään tietämässäni koulussa, joten valiokunnan ounastelemia ongelmia kyllä riittää.
Keskustelussamme minua on ärsyttänyt nimenomaan se, ettet mielestäni ole edes yrittänyt ottaa asioita asioina, vaan olet antanut asenteesi määritellä tarkoitushakuisen tulkintasi (esimerkiksi valiokunnan käyttämien) sanojen (”voi olla ongelmallinen”) merkityksestä. Sen takia on tärväytynyt aikaa ja energiaa hukkaan, kun pitää semantiikan alkeita olla opettamassa.
On aivan eri asia (ja oikein) puolustaa omaa mielipidettään (vaikkapa uskonnollisia päivänavauksia) kuin vääntää jonkun toisen antamaa lausuntoa oman mielipiteen mukaiseksi ja siten lähes irvikuvakseen.
Se on vissiin niin yksinkertainen asia, että peruskoulussa uskonnolliseen aamunavaukseen osallistumattomuuden ilmoittaa huoltaja ja lukiossa oppilas itse. En ole ihan kärryillä, koska meillä ei ole lapset koskaan kokeneet vaikeaksi. Itse asiassa varsinkin vierailut Kepan (nykyisin eläkkeellä oleva nuorisotyöntekijä) luo olivat mieluisia. En ole kyllä kuullut rukouksia aamunavauksessa. Itse asiassa hengellissävytteinen kappale voi olla missä vaan. Selkeästi sanotaan, että pyrkimys ei ole.
” Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei johdu vaatimusta poistaa koulun toiminnasta kaikkea uskontoon viittaavia elementtejä sisältävää ainesta. Pitkälle viety uskonnollista alkuperää olevien perinteiden välttäminen ei valiokunnan mielestä myöskään edistä uskonnollista suvaitsevaisuutta. Sen sijaan koulujen toiminnassa ja niitä koskevassa ohjauksessa on tärkeää ottaa huomioon keskeiset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevät periaatteet, joita ovat muun muassa julkisen vallan puolueettomuuden vaatimus sekä uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus.”
Itse olen aina ollut sellainen, että olen ottanut selvää. Katson olevani vastuussa siitä, että huolehdin lasteni oikeudet. Nykyisin on todella helppo Wilman kautta saada yhteys keneen tahansa koulun henkilökuntaan kuuluvaan. Kaikki asiat on selvitettävissä. Minä itse näen päivittäin, miten tarkkaan toiset pohtivat miten mitenkin on. Onneksi ei tarvitse päättää näistä asioista muiden kuin oman kohdalla.
Mutta suvivirttä saa edelleen laulaa kouluissa. Hyvä, se todistaa sen, että jo vihdoinkin joutui armas aika myös lupamenettelyyn. Soi kunniaksi Luojan!
Samaa sukupuolta olevia pareja vihkiviä pappeja on niin paljon, että tosiasiallisesti kirkko vihkii kaikki halukkaan samaa sukupuolta olevat parit.
Kirkkokäsikirjassa on avioliittoon vihkimisen kaava. Evankelis-luterilaisen kirkon papeilla on ylempi korkeakoulututkinto. Kaikki kirkon papit ovat kykeneviä soveltamaan nykyistä vihkikaavaa myös samaa sukupuolta oleviin pareihin. Se ei ole rakettitiedettä. Pitää vaihtaa muutama sana kohdassa, jossa puhutaan morsiammesta ja sulhasesta.
Aivan tarpeetonta lähteä näpertelyä lähteä keksimään uutta kaavaa.
PS. Väisänen voisi hankkia teksteilleen oikolukijan. En ole ihan varma haluaisinko olla häissä, joissa pappi tulee vihkikaavaan.
Oikolukija voisi olla hyvä, mutta vihkikaavaan muutoksissa tarvitaan kirkkomme status mikä ainoastaan tulee virallisen käsittelyn jälkeen, jos tulee.
Pappi ei voi omavaltaisesti toimitusten kirjaan tehdä muutoksia aina kulloisessakin tilanteessa, vaan tarvitaan Kirkkomme Preesensin hyväksyntä synnyttää uutta vokalisaatiota.