Nykyinen kaavakin kävisi samansukupuolisessa konsensuksen vahvistamisessa pienin lisäyksin.
Katsotaan hiukka enemmän parisuhteen vahvistamista, jolloin miehestä ja naisesta todistamisen jälkeen pappi tulee seuraavaan:
”Käytäntönä Elämä on opettanut ja todistanut niin miehen ja miehen, kuin naisen ja naisen olevan hyvin kykeneviä rakastamaan toinen toistaan kuten heteroliitossa, ja edellinen myös yhteisiä lapsia katsoen. Näin kirkolta ja lainsäätäjältä saamine valtuuksin julistan Teidät Aviopuolisoiksi Kirkkomme Uskon mukaan. Ottakaa vastaan Herramme Jeesuksen Siunaus”.
Asianhoito ei tarvitse olla komplektisempaa kuin on vaan ryhtyä kehittävään työhön ilman vuosikausien komiteatyötä mikä sekään ilonkiljahduksia toisi.
On mielenkiitoista seurata uutisoinnin sävyä ja korostuksia. Iltasanomat otsikoi: Suvivirsi saa raikua koulun juhlissa. Ja tekstissä sanotaan mm: ”Sen sijaan osana koulupäivää järjestettävät tilaisuudet kuten uskonnolliset päivänavaukset tai ohjatut ruokarukoukset voivat olla ongelmallisia”. Sen jälkeen osoitetaan, että asiat voidaan ja pitää järjestää niin, että ne eivät muodostu ongelmallisiksi.
Kotimaan uutisointi sen sijaan vetää linjat oikoiseksi: Perustuslakivaliokunta: uskonnolliset aamunavaukset ongelmallisia.
Jotenkin taas ihmettelen, miksi Kotimaa toimii näin?
En kyllä ymmärrä, mitä ongelmaa tai edes eroa näet lehtien uutisoinnissa. Perustuslakivaliokunta linjaa, ettei Suvivirren veisaaminen ole ongelma mutta uskonnolliset päivänavaukset ovat. Ilta-Sanomat nosti otsikkoon ensimmäisen, Kotimaa jälkimmäisen, teksteissä kerrotaan molemmat linjaukset. Mitä ihmettä Kotimaa vetää mielestäsi ”oikoiseksi”?
– Perustuslakivaliokunnan puh.joht. Joannes Koskinen vastasi TV toimittajan koulujen suvivirren laulamista koskevaan kysymykseen nnäin; …. Suvivirren laulaminen koulujen kevätjuhlissa on muodostunut kultturiperinteeksi Suomessa samoin koulujen Joulunäytelmät, joten ne eivät loukkaa uskonnonvapauslain perusteella ketään.
Sensijaan koulujen päivänavaukset tai ruokarukoukset …. voivat…. muodostua ongelmallisiksi , jos niistä poisjääntimahdollisuutta ei ole järjestetty .
Monessa suhteessa erinomainen päätös. Virrenveisuu ja jumlanpalvelukset loppuvat, kun enemmistö ei niitä halua laulaa tai niihin osallistua tai sitten ne jatkuvat jos niin halutaan.
Paljon tärkeämpää on huolehtia, että todellinen valinnanvapaus annetaan oppilaille ja heidän huoltajilleen. Tämä päätös tulee olemaan kaikkien etu, myös kristittyjen, jotka ovat muutaman kymmenen vuoden kuluttua suurin vähemmistömme ja jotka haluavat saada uskonnollisia päivänavauksia ja ohjattuja ruokarukouksia. Tämä ohjeistus antaa heille siihen mahdollisuuden, KUN enemmistö ei sellaisia enää halua.
Päätös avaa koulujen ovat kaikille uskonsuuntauksille. Siis esim. Jos islamistit haluavat järjestää oman päivän avauksensa niin ilmeisesti riittää ilmoitus siitä. Samoin jehovat, helluntalaiset, laestadilaiset, buddat jne. Vapaaehtoinen muille. Koulun rehtori ei voi estää. Voisi olla samaan aikaan useita eri suuntien päivän avauksia. Mahdollisuus täyteen kaaokseen.
Mielestäni olisi ollut viisasta poistaa kaikki eri uskonsuuntien toiminta kouluopetuksessa ja sen aikana. Uskon, että näin tulee aikanaan käymään.
Uutisessa on outo otsikointi. YLE uutisoi puolestaan näin: ”Suvivirren laulamiselle lopullinen hyväksyntä.” Kotimaan otsikointi ja esillä oleva uutinen merkitsee samaa kuin tiskirätin heittäminen kasvoille riidan haastamiseksi. Siinä ei ole sellaista avaruutta, jota YLEN:n uutisen mukaan perustuslakivaliokunta esitti:
”Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan suvivirren laulaminen koulujen kevätjuhlissa saa jatkua.”
”Valiokunnan mukaan ongelmallisia eivät ole myöskään vuotuiset, juhlapyhien viettoon liittyvät jumalanpalvelukset, joista tiedotetaan etukäteen ja joihin osallistuminen on vapaaehtoista.”
http://yle.fi/uutiset/perustuslakivaliokunnalta_lopullinen_hyvaksynta_suvivirren_laulamiselle/7206896
Kysyn samaa kuin yllä Kivirannalta: Mitä väärää on Kotimaan uutisen otsikossa tai sisällössä? Otikkoon ei tietenkään mahdu kaikki aiheeseen liittyvä, siksi sen perässä on varsinainen juttu. Jutussa kerrotaan, että Suvivirsi ja jumalanpalvelukset eivät ole ongelmallisia, toisin kuin uskonnolliset päivänavaukset. Mikä kerrottiin väärin? Ei edes piru pysty lukemaan Raamattua samaan malliin kuin jotkut Kotimaan uutisten lukijat.
Kerroin, että otsikko on outo. Siis asenteellinen, kun vain negatiivinen uutisarvo huomioidaan. En väittänyt sen olevan väärin laadittu. Sen sinä keksit aivan itse. Luulisi kirkolliseksi tiedotuskanavaksi pyrkivän lehden laativan otsikot sillä tavoin, että ne kuvaisivat kokonaisuutta oikein. Nyt otsikosta saa vain negatiivisen käsityksen perustuslakivaliokunnan työstä. Syyllistytkö nyt itse siihen mistä syytät toisia?
Totesiko perustuslakivaliokunta, että uskonnollisetpäivänavaukset ovat ongelmallisia? Minun käsittääkseni ei todennut. Totesi, että voivat olla. Siksi otsikoiminen sanalla ovat vääristää totuutta.
Mika Turunen, väitit Kotimaan heittäneen ”tiskirätin kasvoille”. Minun ymmärrykseni mukaan ilmaisu on varsin voimakas, on pelkkää semantiikkaa pyöritellä tarkoititko väärää, outoa vai asenteellista uutisointia. Ilmaisun voimakkuus tarkoittaa joka tapauksessa, että mielestäsi Kotimaan otsikko on pahasti pielessä.
Voisitko perustella jotenkin, miksi Kotimaan olisi pitänyt valita otsikkoon Suvivirsi? Perusteeksi ei riitä, että sinun mielestäsi se on jotenkin tärkeämpi tai myönteisempi asia. Kysehän on puhtaasti makuasiasta: otsikooon olisi voinut yhtä perustellusti laittaa minkä tahansa: Suvivirren, päivänavaukset tai jumalanpalvelukset.
Mikä on argumenttisi, jolla perustelet, että noista kolmesta jonkin (Suvivirren) valitseminen on hyvää journalismia ja jonkin toisen (päivänavausten) valitseminen on asenteellista, suorastaan tiskirätin heittämistä kasvoille?
Mielestäni edelleen piru lukee housuissasi Raamattua.
Kivirannalle tiedoksi, että jos perustuslakivaliokunta toteaa mainitut kaksi asiaa ongelmattomiksi ja uskonnollisten päivänavausten saattavan olla ongelmallisia, niin silloin sen mielestä näiden välillä on ero. Ja jos päivänavaukset ”voivat olla” jossakin koulussa ongelmallisia, niin satojen koulujen joukossa on varmasti aika monta, joihin tämä pätee. Näin esimerkiksi siinä koulussa, jossa itse kuljen. Semanttinen kikkailu ei muuta itse asiaa miksikään. Juridisena elimenä perustuslakivaliokunta käyttää tietenkin varovaisia ilmaisuja, varsinkin kun asiasta ei liene tehty mitään tutkimusta tai selvitystä.
Ensimmäisen viestisi muotoilu (”Jotenkin taas ihmettelen, miksi Kotimaa toimii näin?”) kertoo, mistä on kysymys. Huomio kiinnittyy sanaan ”taas”. Teitä on joitakin tänne kirjoittavia, joiden mielestä Kotimaan uutisointi on aina virheellistä, asenteellista, manipuloivaa ja tendenssimäistä. Vain asennevammainen löytää tästä(kin) Kotimaan uutisesta em. ilmiöt.
Panu, perustelin jo kantani ensimmäisessä kirjoituksessani mistä et sitä löytänyt. Väitin ettei otsikoinnissa ja sitä myötä lukijan mielenkiinnon suuntaamisessa ole samanlaista avaruutta kuin YLE:n uutisessa. Esitin provosoivasti, että se on kuin tiskirätin heittämistä kasvoille. Tällä halusin suunnata huomion siihen millä tavoin uutinen luetaan. Kyse ei ole pelkästä semantiikasta vaan siitä miten uutisen halutaan vaikuttavan. Kyse on mielikuvien luomisesta ja siitä mikä lopulta on kyseisen uutisen tavoite suomalaisessa uskontojournalismissa.
Panu Saarelalle vielä totean, että jos jokin asia voi olla ongelmallinen, niin mutkat oikaisten siitä voidaan tehdä kaksi otsikkoa: Asia on ongelmallinen ja asia ei ole ongelmallinen. Tätä tarkoitin, kun sanoin ihmetteleväni, taas, sitä, miksi Kotimaa valitsee mutkat oikaisten juuri edellisen eikä jälkimmäistä. Toki parempana ja rehellisempänä olisin pitänyt sitä, että otsikko olisi vastannut uutisen sisältöä, niinkuin valtaosa uutisvälineistä toimi.
Lisään vielä sen, että johtavien virkamiesten kommentit päätöksen julkistamisen jälkeen tuovat vahvasti esiin sen, kuinka nykyinen käytäntö on pääosin ongelmaton, ja siellä, missä ongelmia on, ne pitää korjata. Mutta nykyisen käytännön muuttamiselle ei ole tarvetta.Siinä mielessäkin uutisen otsikointi on erikoinen.
Tämä menee näköjään juupas-eipäs -väittelyksi. Selittelynne eivät vakuuta pätkän vertaa. Voisitteko vielä kertoa, mihin Kotimaa pyrkii tällä ”oudolla, asenteellisella ja tiskirättimäisellä” otsikoinnilla? Kun noin voimakkaita syytöksiä esitätte, niin ei liene kohtuutonta vastata kysymykseeni – väitteillenne perusteita on näköjään turha kysyä.
Panu, mistä minä sen tiedän mihin otsikoinnilla pyritään. Sitä pitäisi kysyä jutun kirjoittaneelta toimittajalta. Pitäisikö tässä hämmästellä karvaisia kämmeniä ja kiitellä kuinka hienosti ja maailmoja syleilevästi juttu on laadittu? Huomaat kyllä itsekin millaisia juttu ja sen otsikko ovat. Kirjoitin kyllä provosoivasti mutta etkö silti huomaa ongelmaa? Kerroin jo, että otsikko vaikuttaa lukijaan eniten. Se kertoo mikä on jutun pääjuoni. Minusta otsikko ei vastaa sitä mitä persuslakivaliokunnassa ilmaistiin. Jos et huomaa tätä niin en osaa auttaa.
Et tiedä mihin otsikoinnilla pyritään, mutta väität otsikkoa (”taas”!) asenteelliseksi, oudoksi ja tiskirättimäiseksi? Kuulostaa aika oudolta tietämättömyydeltä. Kai sinulla jokin käsitys on siitä, mikä Kotimaan jatkuvan asenteellisuuden takana ja päämääränä on.
Ei kai vain kyse ole siitä, että nyt huomasit kuinka kuulostaisi aika oudolta väittää, että Kotimaa haluaisi lopettaa kouluissa Suvivirren, jumalanpalvelukset ja seurakunnan päivänavaukset?
Minä kerroin vilpittömän vaikutelmani jutusta: Siinä ei ollut mitää outoa tai asenteellista, täysin neutraalia tiedonvälitystä. Minun mielestäni on luonnollista, että otsikkoon nostettiin juuri se, mikä perustuslakivaliokunnassa nähtiin ongelmaksi. Ei uutinen ole se, jos koira puree pappia, se on, jos pappi puree koiraa.
Sinulle tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa myöntää, että asenteellisuutesi johti sinut (tällä kertaa) harhaan.
Panu, miten niin taas? Olen käsittääkseni joitakin kertoja kritisoinut otsikkoa tai juttua. Siitä on kuitenkin iso askel siihen, että kritiikkiä voisi kutsua jatkuvaksi. Vertailuni pohjautui siihen miten YLE uutisoi tilanteesta. Ero on käsittääkseni ihan selvä. Nyt kuitenkin ärhentelet turhaan minulle aivan itsestään selvästä tilanteesta. Luuletko etten minä kirjoittanut myös vilpittömästi?
Vilpitön anteeksipyyntöni, sekoitin sinut toiseen keskustelijaan (Kivirantaan), joka käytti ilmaisua ”taas” Kotimaan kirjoittelusta. Vilpittömyyttäsikään en epäile, mutta perustelusi ovat olemattomat.
Totta kai otsikosta ”Suvivirsi saa edelleen soida” tulee erilainen mielleyhtymä (vaikkapa ”avarampi”) kuin otsikosta ”Uskonnolliset päivänavaukset ongelmallisia”. Mutta kun siihen otsikkoon ei voi sisällyttää koko juttua ja kaikkia asioita, siksi siinä on juttu perässä. Minulle kelpaisi niistä mikä tahansa, en nostaisi meteliä. Mikä on sinun metelisi peruste? Ei kai vain asenne?
Olen moneen kertaan todennut, että minkä tahansa (Suvivirsi, päivänavaukset, jumalanpalvelukset, ruokarukoukset) voisi yhtä perustellusti nostaa otsikkoon. Miksi ihmeessä ainoa ”oikea” otsikko on sinun hellimäsi (Suvivirsi tai jumalanpalvelukset)?
Jos otsikko olisi ollut toiveidesi mukainen, niin yhtä perustellusti joku toinen olisi voinut tavallasi kiehahtaa ja kysyä, miksi Kotimaa antaa väärän kuvan vaietessaan ongelmista. Onko lasi puoliksi tyhjä vai täysi, ei tässä ole yhtään sen kummemmasta kyse.
Panu, hyväksyn anteeksipyyntösi. En myöskään helli otsikossa Suvivirttä tms. Olennaista on kuitenkin se, että uutinen alkaa negatiivisella sävyllä. Mikä estää ettei se voisi olla positiivinen? Minä otsikoisin jutun vaikka näin: ”Perustuslakivaliokunnalta tasapainoinen linjaus.”
En voi kaivaa mistään tämän syvällisempiä analyysejä siitä mikä mielestäni on pielessä uutisen otsikoinnissa. Toki joku ässä voisi olla syvällisempi kuin minä mutta eikö kritiikistä kuitenkin ole jotakin opittavissa? Toisaalta et kyllä kumonnutkaan väitteitäni muuten kuin toteamalla etteivät ne miellytä sinua.
Pääsimmekö siis yksimielisyyteen, että yhtä perusteltua olisi ollut nostaa mikä tahansa neljästä mahdollisesta aiheesta otsikkoon? Jos maahan pudonneesta lentokoneesta selviää yksi hengissä ja kaksi kuoleen niin lienee yhtä oikein otsikoida ”negatiivisesti” (Kaksi kuoli lento-onnettomuudessa) tai ”positiivisesti” (Kaksi selvisi lento-onnettomuudessa).
Sinun tarjoamasi otsikko (”Perustuslakivaliokunnalta tasapainoinen linjaus”) olisi minun mielestäni outo. Se ei olisi neutraalia uutisointia, uutisen välittämistä. Otsikko ottaisi kantaa valiokunnan päätökseen pitäen sitä tasapainoisena ja oikeana. Uutisen tehtävähän ei ole ilmaista mielipidettä käsieltävästä asiasta.
Jos tuollaista otsikkoa kaipaat, nin ymmärrän hyvin närkästyksesi. Olisit halunnut omaa mielipidettäsi tukevan otsikon, neutraali otsikko (ja juttu) nosti karvasi pystyyn.
Piti kirjoittamani: Jos maahan pudonneesta lentokoneesta selviää kaksi hengissä ja kaksi kuolee niin …
En nyt enää tiedä mitä sanoisin. Koko idea vaikuttaa hukkuneen jankkaukseen. Ehdottamani otsikko nousee kuitenkin uutisesta. Uutiset ja mielipide? Minä en ainakaan näe uutisia täysin neutraaleina vaikka siihen toki tulisi pyrkiä. Niissä on aina jokin koira haudattuna.
Jankkaamiseksi tämä menee vain siksi, että pidät tiukasti kiinni virheellisestä väittämästäsi, jota et pysty mitenkään järkeenkäyvästi perustelemaan.
Minä tartuin viestiisi – en suinkaan siksi että ajattelisimme eri tavalla vaikkapa Suvivirrestä vaan – koska syytöksesi Kotimaan toimitusta kohtaan oli yksinkertaisesti epäoikeudenmukainen. Uutisten yarkoitus ei ole miellyttää ketään jotain tiettyä mieltä olevaa. Uutiset ovat uutisia. Viimeinen lauseesi (”Niissä on aina jokin koira haudattuna”) osoittaa, kuinka vähäinen on journalismin tuntemuksesi.
Ehkä joskus kannattaisi myöntää, että tuli reagoitua vähän hätäisesti.
Valiokunta vesittää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia vedoten ”perinteeseen” ja siihen, että meillä muka ei oppilaalle seuraisi mitään ongelmia, kun hän jää pois seurakunnan aamuhartudesta tai koululaisjumalanpalveluksesta.
On aiheellista kysyä, miten kunta tämän ”pyrkii” turvaamaan: ”Lisäksi julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan se, että tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä ei aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seurauksia.”
Ja mitä velttoilua ja vesittämistä tällainen ”mahdollisuuksien mukaan” on? Siis tässä: ”Koulujen on tilaisuuksien aikana mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa.” Kun kunnanjohtjalta kysytää, ei ole mitään mahdollisuuksia kahteen rinnakkaiseen ohjelmaan…
Tämä ei jää tähän. On selvää, että koululaiten ja perheiden asettaminen julkisen vallan toimest valintatilaneeseen, osallistuako vai ei uskonnonharjoitukseen. on ihmisoikeuksia loukkaavaa, koska se asettaa pakkotilaneeseen. Se. osallistuuko esim. sunnuntaina jumalanpalvelukseen ja viekö lapsensa sinne, on vapaaehtoista.
Jostain syystä perheet (yli 70 %) suomalaisessa kulttuurissa eivät vie edes vuosittain vapaaehtoisesti lapsiaan jumalanpalveluksiin. Sen takia ei koulunkaan pidä jumalanpalveluksia enää tuputtaa alaikäisille.
Niin, jos seurakunta järjestää koulussa aamunavauksen, niin se on siis ulkopuolinen taho, joka sen tilaisuuden järjestää. Koulu tarjoaa siihen mahdollisuuden ja antaa oppilaille siihen mahdollisuuden osallistua. Koulu järjestää niille, jotka siihen eivät halua tai voi osallistua normaalia kouluista perustoimintaa. Jos halutaan, että näille muillekin järjestetään ”jotain kivaa”, kuten asia eräässä kantelussa todetaan seurakunnan tilaisuuksista, niin eikö sen jonkun muun kivan järjestämisvelvollisuus ole samalla periaatteella jonkun muun ulkopuolisen tahon vastuulla, kuten esimerkiksi vapaa-ajattelijoilla. Mutta koska hellä ei ole siihen resursseja eikä ilmeisesti tahtoakaan, niin sitten he haluavat vain räksyttää ja estää muidenkin toiminnan.
Valintatilanne. Mehän joudumme aina valintatilanteisiin. Eikä lapsille ryhmiin jakautuminen, vaikkapa uskonnollisessakaan mielessä, ole mikään ongelma. Se on heille ihan normaalia toimintaa. Ketkä vetävät tästä aina herneen nenäänsä ovat aikuiset vapaa-ajattelijat, jotka kuvittelevat että tämä olisi lapsille ongelma. Ei ole. Näille aikuisille uskontomielessä kaikkien pitäisi julkisesti olla harmaata ja näkymätöntä, mutta muuten tässä yhteiskunnassa täytyy saada olla individualisti, olla just sellainen kuin haluaa ja mulla siihen täysi oikeus. Ei oikein ole linjassa nämä asiat keskenään.
Ja nämä vapaa-ajattelijoiden mielellään julkisuudessa esittelemät kaikenlaiset prosenttitulokset erilaisista tutkimuksista ovat mielestäni pohjimmiltaan varsin epäolennaisia uskonnollisuuden kannalta. Varsinkin kun täysin ulkopuolinen haluaa niiden pohjalta ajaa omaa agendaansa. Ne eivät vaan osu maaliinsa. Uskonto ja uskonnollisuus ei ole just tietynlaista toimintaa tai tietynlaista uskomista, vaikka vapaa-ajattelijat haluavat omassa propagandassaan ihmisille näin uskotella. Uskonto ja usko on heille ainoastaan konkreettinen asia jotka täytyy täyttää pilkulleen ja prikulleen. Muuten et ole heidän mielestään oikea kirkon jäsen ja sinun pyhä velvollisuutensa on erota moisen järjestön jäsenyydestä välittömästi. Kyllä minun valitettavasti täytyy todeta, että uskonto on kyllä ihan jotain muuta kuin tarkasti tietynlaista toimintaa ja uskomista. Mutta tämä ei taida mennä vapaa-ajattelijoille jakeluun. Tai ei he sitä ainakaan halua tunnustaa.
Lapsista ja nuorista vain pieni osa (selvästi alle 30 %) käy perheensä mukana (tai nuoret itse) ev.lut. kirkon jumalanpalveluksissa ja muissa hartaustilaisuuksissa vapaaehtoisesti. Silti koulussa yli 90 % oppilaista osallistuu ev.lut. kirkon jumalanpalveluksiin 2-3 kertaa vuodessa sekä vielä useammat srk-aamuhartauksiin (sijoitettuna lakisääteisen päivänavauksen paikalle).
Tämä huima ero osallistumisen määrässä johtuu kunnan koululaitoksen tunnustuksellista uskonnonharjoitusta tyrkyttävästä ja indoktrinoivasta järjestelystä sekä rehtorin ja opettajien tosiasiallisesta painostuksesta uskonnonharjoitukseen osallistumiseen – sekä lasten vanhempien ja lasten itsensä pelosta syrjintää ja kusaamista kohtaan.
On siten törkeä perusoikeuksien vastainen veto perustuslakivaliokunnalta väittää valheellisesti, että muodollisen enemmistön jumalanpalvelusten tarjoamiseen koululaitoksen taholta lapsille ei sisältyisi ongelmia. Todella häpeällistä perus- ja ihmisoikeuksien kannalta.
Eikä päätöstä jumalanpalvelusten osalta perustella mitenkään. Suvivirttä perustellaan sillä, että se ei ole uskonnonharjoituta vaan traditiota. Viittaus Puolaan ei toimi. Puolassa kirkkoon kuuluvuus on hieman suurempaa kuin Suomessa, mutta kyllä myös Suomessa monissa kunnissa juuri enemmistön uskonnonharjoitukseen osallistuminen on perheen ja lapsen yksityisyyden suojan kannalta ongelmallista.
Mitä muuten olisi Olli salomäenpään tarkoittama ”normaali kouluinen perustoiminta”? Opetushallitushan poisti jo 2002 ohjeitaan perusopetuslain hallituksen esityksessä olevan vaihtoehtoisen toiminnan laatua kuvaavan ilmaisun. Ohjeissa on mainuttu vain ”muuta ohjelmaa”, jota ei ole mitenkään kuvattu, eikä uskonnollisten tilaisuuksien vaihtoehtoa ole kouluissa yleensä mitenkään kuvattu myöskään koteihin menevissä teidotteissa.
Nyt on lisäksi vaarana, että Opetushallitus vesittää Perustuslakivaliokunnan ongelmallisen päätöksen sisältämät nykytilanteen vähäiset parannusesitykset Salomäenpään ilmeisesti kannattamalla video- ja korvalappulinjalla.
Esa Ylikoski toteaa siis näin: ”Tämä huima ero osallistumisen määrässä johtuu kunnan koululaitoksen tunnustuksellista uskonnonharjoitusta tyrkyttävästä ja indoktrinoivasta järjestelystä sekä rehtorin ja opettajien tosiasiallisesta painostuksesta uskonnonharjoitukseen osallistumiseen – sekä lasten vanhempien ja lasten itsensä pelosta syrjintää ja kusaamista kohtaan.”
Vautsit. Että opettajat ja rehtorit ihan tyrkyttäisivät ja panostaisivat uskonnonharjoituksen osallistumiseen ja koulukirkkoihin menemiseen. Voisin kyllä ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Somerolla, jonka koululaitoksen opettajineen alakouluista lukioon tunnen omasta mielestäni varsin hyvin, en kyllä moista tunnista ainakaan täällä ollenkaan. Minusta Ylikosken moinen lausunto on kyllä aikamoinen loukkaus opettajia, rehtoreita sekä koululaitosta kohtaan ja loukkaa myös heidän ammattiylpeyttään ja -taitoaan sekä haluaan toimia lapsen parhaaksi kaikissa tilanteissa. Nyt kannattaisi vähän harrastaa itsetutkistelua ja syvästi.
Myöskään sellainen vaihtoehto, että oppilaat tulisivat jotenkin ihan vapaaehtoisesti koulukirkkoihin, koska niissä on hyvä meininki ja fiilis on ilmeisesti Esa Ylikoskelle sekä hänen sielunveljille käsittämätön asia. Siis koska kirkon ja uskon on pakko olla jotain ikävää, joten kaikki mitä seurakunta järjestää on ikävää, ja silloin kaikkien oppilaidenkin on sinne mentävä ihan pakosta, koska ope niin vaan käskee. Ja sehän ei siis käy ja on huutava vääryys. Valitettavasti en itse usko tuollaiseen vääryyden olemassaoloon ollenkaan. Kyllä minä ihan vilpittömästi uskon, että oppilaat pääsääntöisesti tulevat ainakin meillä koulukirkkoihin mielellään. Olkoonkin, että se on oppilaiden mielestä varmasti myös kivaa vaihtelua tavalliseen koulupäivään. Päästään koulusta pois. Teiniangstista kärsivät ovat sitten toinen asia. He eivät mene mielellään juuri minnekään.
Päiväkotikantelussakin valittaja toteaa, että on väärin, että lapsi kärsii kun muut saavat lapsen sanoin osallistua ”johonkin kivaan” mutta hän ei saa, koska vanhempien vakaumus estää sen. Vapaa-ajattelijoiden tavoitteena on siis se, että tällaisessa tilanteessa ei saa järjestää mitään, kenelläkään ei saa olla kivaa. Siis tasa-arvoisesti kaikilla on oltava ikävää. Tällaista asennetta minun on erittäin vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Kateus ja panettelu ei pahemmin voi tällaisesta loistaa läpi.
En oikein ymmärrä mitä Esa Ylikoski tarkoittaa video- ja korvalappulinjalla, mutta aavistan sen tarkoittavan, että oppilaille järjestettäisiin vain jotain ”muka-toimintaa” siksi aikaa kun toiset ovat uskonnollisessa tilaisuudessa. En kiellä etteikö näinkin voi jossain olla tai tapahtua. Mutta ei sekään ole minusta hyvä argumentti kirkollisten tilaisuuksien kieltämiseen. Että sanominen, että sellainen olisi yleinen käytäntö on minusta myös aikamoinen loukkaus opettajien ammattitaitoa ja -identiteettiä kohtaan. Kyllä minun vakaa uskoni on se, että opettajilla on vilpitön halu toimia oppilaan parhaaksi, ihan jokaisessa tilanteessa.
Minusta Vapaa-ajattelijoiden tai heidän ilmeisten jäsenten tai muuten lähellä olevien argumentointi on monesti älyllisesti varsin… Noh, heppoista. Melskaavat ja meuhkaavat mutta eivät kuitenkaan argumentoinnillansa osu edes maaliin, koska edes yhteistä perimmäistä käsitystä uskosta ja uskonnosta ei osapuolten välillä löydy. Toinen puhuu aidasta ja toinen tuijottaa pelkästään yhtä aidan seivästä. Minusta Vapaa-ajattelijat saattavat itsensä välillä melskaamisellaan jopa vähän naurunalaiseksi. Mutta ei siinä mitään, kukin taaplaa tyylillään. Minä tällä ja joku muu jollain muulla.
Siis vielä kertaalleen, päiväkotivalituksessa valittaja tykkää kyttyrää, koska lapsen mielestä kirkossa järjestetään ”kivaa ohjelmaa” ja se on siis väärin.
Esa Ylikosken mielestä koululaiset pakotetaan osallistumaan koulukirkkoihin, tekemään valinta ja se on väärin.
Kertokaa nyt minulle, että onko teidän mielestänne esimerkiksi koulukirkoissa oppilaan kannalta ikävää vai mukavaa, koska nyt kumpaakin vaihtoehtoa tarjotaan argumentoinnin osana.
Vai onko ongelma ryhmiin jakautuminen? Jota siis kouluissa tehdään joka tapauksessa ja joka ei ole oppilaille ongelma. Mutta uskonnollisuuden pohjalta ryhmiin jakautumista ei siis saisi tehdä missään olosuhteessa, koska se loukkaa yksityisyyden suojaa ja pakottaa ihmisen tekemään valintoja. Mutta muiden asioiden pohjalta kyllä voidaan jakautua ryhmiin koska se ei taas loukkaa yksityisyyden suojaa ja silloin henkilökohtaisten valintojen tekeminen on ihan OK.
OlliS, seurakunnathan varmaan järjestävät kivaa pyhäkoulua ja kivaa kerhoa ja kivaa jumalanpalvelusta, johon lapset ja nuoret voivat osallistua. Niiden osallistujamäärät vain ovat huvenneet, joten seurakunnat korvavat sitä tykkäytymällä päiväkotien ja koulujen päiväohjelmaan. Kunnat ja rehtorit valjastetaan kirkon asiakashankintaan pikku apulaisiksi
Kovin hitaasti ja heikosti tieto siitä, että kirkon jäsentenkään ei tarvitse niihin tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen tilaisuuksiin osallistua, on vuoden 2002 jälkeen kouluissa levinnyt, kun vielä 8 vuota myöhemmin lukionkin rehtori sai sapiskaa oikeusasiamieheltä, kun oli yrttänyt elittää, että on pakollinen kirkon jäsenille.
Ja vielä 2011 Espoon kaupunki, jonka sivistystoimenjohtajana oli nykyinen Opetushallituksen pääjohtaja, lähetti kaikkien espoolaisten koululaisten, myös kirkkoon kuulumattomien koteihin, kirjeen, jossa suositeltiin kaikkien oppilaiden osalistumista ev.lut. jumalanpalveluksiin ja aamuhartauksiin ja vieläpä suvaitsevaisuuden nimissä. Vasta kirjeeni jälkeen oikeudellinen osasto myönsi, että että kaupungin asia ei ole suositella…
Pian kaupunki kuitenkin solmi yhteistyösopimuksen seurakunayhtymän kanssa läheisestä yhteistyöstä, jossa koulutyön lisäksi myös leikikoulut ja ryhmöytykset..
Jos jotain ymmärtää esim. kulttuurisen kehityksen viiveestä ja rakenteellisesta väkivallaa sekä vaikuttamisesta ja piilovaikuttamisesta (indoktrinaatiosta), voi ymmärtää, että kun Espoon kaupungin kaltaisessa paikassa on ollut ja on tuollaista, koteja ja oppilaita Suomessa muuallakin painostetaan laittamaan lapsensa mukaan kirkolliseen toimintaan, siis kuntien henkilöstön toimesta.
Sitä paitsi jos huoltaja sitten laittaa ruksin että osallistu (eikä hae ”vapautusta”), lapsihan siten osallistuu, oli hyvä mieli eli ei..
Niin, ja kun Opetushallituksen ohjeen syrjivä henki on, että oppilas joko osallistuu järjestettyyn ja tarjottuun ohjelmaan tai hakee siitä ”vapautusta” jostain ”omantunnon syistä”, tämä asetelma on jo sinänsä hyvin syrjivä ja indoktrinoiva. (Kuka nyt haluaisi retorille kertoa, että perheellä on omantunnon ongelmia, jonka vuoksi ei osallistuta. Eikös ole pikemminkin niin, että niillä, jotka osallistuvat jumalapnpalveluksiin ja ehtoolisiin on omantunnon ongelmia, jos nyt niitäkin kerran tähän Opetushallituksen toimesa vedellään?) Ihan vakavastikin puhuen ”omantunnon syitä”, jotka on tarkoitettu uskonnonvapauden perusteeksi, on käytetty koulujen ja armeijan viestinnässa jopa syrjinnän vipusimena, kun tosiaan muotoillaan viestit niin, että jos on osallistumatta oletusarvoisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin, on siten oltava jotain ”omantunnon syitä”.
Riittääkö empäria ja ymmärrys se tajuamiseen? Entä syjivän painostuksen myöntämiseen?
Armeijassahan vata nyt vuonna 2014 heinäkuussa olaan siirtymässä siihen, että kirkon jäsenetkin saavat valita, osallistuvatko hartauksiin vai ei. Nähtäväksi jää, kuin aidosti valintatilanne alokkaille esitetään..
Edellisen viestini ”leikikoulut ja ryhmöytykset..” tarkoitti leirikouluja ja ryhmäytyksiä..
OlliS:n toiseen viestiin: Kyllä, koulussa lasten ja nuorten ryhmän jakaminen niihin, jotka osallistuvat koulun ohjelmaansa sisällyttämään ev.lut. tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen ja niihin jotka eivät osallistu siihen, on ongelmallista ihmisoikeuksien ja yksityisyyden suojan kannalta.
Päiväkotivalituksessa valittaja tykkää kyttyrää, koska vaikka jonkun lapsen mielestä kirkossa järjestetään “kivaa ohjelmaa” ja sellalisen laittaminen päiväohlemaan on väärin, koska se jakaa ryhmää ja on uskonnollista indoktrinaatiota ja siihen houkutellaan ja painostetaan kysellen ”saako” ja valitellen vaihtoehdon vaikutta sekä myös sillä, että todelista kunnollista vaihtoehtoista ohjlemaa ei ole.
Perheet ja koululaiset pakotetaan osallistumaan koulukirkkoihin, tekemään valinta ja se on väärin, koska osallistumattomuudella julkinen vala aiheutaa perheelleen tilaneen, jossa se joutuu paljasamaan, että ei ole uskossa eikä halua osallistua muodollisen enemmistön eli ev.lut. uskonnonharjoitukseen.
Koulukirkoissa oppilaan kannalta voi olla ikävää vai mukavaa, mutta ilmeisesti ei kovin mukavaa paitsi ehkä vaihteluana rutiiniin, koska lapsiperheet eivät suomessa kuitenkaan käy samaisen kirkon jumalanpalveluksissa eikä niitä yläasteikäisia nuoria tai lukiolaisiakaan siellä juuri näe
Vai onko ongelma ryhmiin jakautuminen? Jota siis kouluissa tehdään joka tapauksessa ja joka ei ole oppilaille ongelma. Mutta uskonnollisuuden pohjalta ryhmiin jakautumista ei siis saisi tehdä missään olosuhteessa, koska se loukkaa yksityisyyden suojaa ja pakottaa ihmisen tekemään valintoja. Mutta muiden asioiden pohjalta kyllä voidaan jakautua ryhmiin koska se ei taas loukkaa yksityisyyden suojaa ja silloin henkilökohtaisten valintojen tekeminen on ihan OK.
No niin, nyt pitää lopettaa. Edellisen viestini viimeinen kappale oli OlliS:n tekstiä, joka jäi siihen vahingossa. Ja typot korjattuna lopuksi myös oma kappaleeni:
Perheet ja koululaiset pakotetaan osallistumaan koulukirkkoihin, tekemään valinta ja se on väärin, koska osallistumattomuudella julkinen valta aiheuttaa perheelle tilanteen, jossa se joutuu paljastamaan, että ei ole uskossa eikä halua osallistua muodollisen enemmistön eli ev.lut. uskonnonharjoitukseen.
Nyt ihan oikeasti aloin miettimään, että onkohan Esa Ylikoski joltain erittäin uskonnolliselta alueelta, jossa toimitaan toisin. Esimerkiksi omassa arjessani ei ole mitään järkeä pelolla, että muut huomaa ettei ole uskossa tai kuulu ei kirkkoon.
Nyt minäkin alan hieman ymmärtämään Esa Ylikosken logiikkaa. Lähtökohtaisesti meidän pitäisi kaikkien olla siis uskonnottomia. Kirkollisiin tilanteisiin osallistuminen pitäisi olla erityinen poikkeus, johon halukkuus pitäisi erikseen ja erityisesti ilmaista. Normaali tilanne ja lähtökohta pitäisi olla se, että kukaan ei osallistu yhtään mihinkään. Silloin me emme loukkaisi uskonnottomia emmekä niitä muodollisesti kirkon jäseniä, jotka eivät kuitenkaan haluaisi näihin kirkon tilanteisiin osallistua, koska ne ovat mitä heidän mielestään sitten ovatkin. Ja näitä olisi ilmeisesti valtaosa. Ja ainoastaan ne oikeat tosiuskovaiset sitten ilmaisisivat halukkuutensa osallistua kirkollisiin tilanteisiin.
Joo, voihan sen noinkin ajatella. Mutta kyse taitaakin pohjimmiltaan olla taistelu näiden harmaalla alueella, maan hiljaisten ja ns. välimaastossa olevien sielujen määrästä, joiden avulla muodostetaan se suuri enemmistö. Koska enemmistön mukaan mennään ja perustellaan asioita. Eli nykytavalla he osallistuvat mutta jos mentäisiin sillä toisella tavalla, vapaa-ajattelijoiden oletusarvo on se, että he eivät osallistuisi, koska osallistumishalukkuus pitäisi erikseen ilmaista ja sitä he tuskin tekisivät, koska hekään eivät haluaisi vakaumustaan erikseen ilmaista ja on helpompi olla hiljaa. Ja se taas antaisi vapaa-ajattelijoiden mukaan todellisen kuvan ihmisten oikeasta uskonnollisuudesta. Jota ei siis heidän mielestään riittävästi ole, koska sitä ei halua julkisesti ilmasta. Ja kun he eivät ole vapaa-ajattelijoiden mielestä riittävän uskonnollisia, heidät pitää kategorioida uskonnottomiksi. Pelkkä kirkon jäsenyys ei riitä, se pitää parhaimpaan uskonratkaisutapaan vahvasti tälle maalliselle maailmalle ilmaista ja vasta sitten olet vapaa-ajattelijoidenkin mielestä riittävän oikeasti uskonnollinen. Eli kaiken tämän pohjalta pitäisi lainsäädäntö vastaamaan vapaa-ajattelijoiden mielestä todellisia olosuhteita, eli purkamaan kahden kirkon erityisasema suhteessa muuhun yhteiskuntaan jne. Joopa joo…
Mutta käsi sydämelle, loppuisiko silloin syrjintä. Kummat joutuisivat helpommin silmätikuiksi tässä ihmisten julmassa maailmassa. Vapaa-ajattelijat nyt vai aktiiviset kristityt siinä toisessa tavassa. Kumpi yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi ja ”seesteisempi”? Minun vakaa uskoni on se, että jälkimmäinen käytäntö olisi sille vähemmistölle paljon ikävämpi ja rankempi. Mutta sehän ei varmaankaan vapaa-ajattelijoita enää silloin kiinnostaisi. Heidän halunsa ja velvollisuutensa ei olisi pohtia moisessa tilanteessa kirkon jäsenten ja uskonsa aktiivisesti ilmaisevien ja tunnustavien syrjintää. Ei ainakaan samalla tavalla, kuin heitä yritetään nyt ottaa huomioon. Kirkonkin taholta. Tulee mieleen yksi SDP:n historiaan liittyvä taulu, jossa oli maalattuna slogan: Ei armoa vaan oikeutta. Valitettavasti SDP on väärässä. Ennen kaikkea me tarvitsemme armoa. Tiedänpähän nyt entistä vahvemmin, mitä vastaan tässä yhteiskunnassa kannattaa taistella.
Ja on sinänsä erittäin vaarallista ja ikävää jos rupeamme täällä ruotimaan toisen henkilön käsitystä uskonnollisuudesta mutta silti komppaan Eija Moilasta. Minustakin alkaa tuntua siltä, että Esa Ylikosken käsitys uskosta ja uskonnollisuudesta on jotain muuta kuin standardiarkiluterilaisuus. Tulee jopa tunne, että onko Esa sinun taustalla ja historiassa jotain uskonnollista painostamista tai manipulaatiota. On erittäin valitettavaa, jos näin on tapahtunut. Se on ollut selkeästi väärin. Mielelläni minä tai joku muu keskustelee kanssasi asiasta yksityisesti, jos niin haluat. Allekirjoittaneen yhteystietoja löydät ihan varmasti googlettamalla.
Oh, tämä Esa Ylikosken väite jäi kommentoimatta: ”Koulukirkoissa oppilaan kannalta voi olla ikävää vai mukavaa, mutta ilmeisesti ei kovin mukavaa paitsi ehkä vaihteluana rutiiniin, koska lapsiperheet eivät suomessa kuitenkaan käy samaisen kirkon jumalanpalveluksissa eikä niitä yläasteikäisia nuoria tai lukiolaisiakaan siellä juuri näe”
Esa Ylikosken mielestä siis koulukirkkojen ja sunnuntaiaamun jumalanpalvelusten täytyy olla samanlaisia, samasta puusta veistettyjä. Ja koska sunnuntaiaamuna ei lapsia ja nuoria näy (messun tylsyyden takiako?), niin miksi he muka lähtisivät vapaaehtoisesti koulukirkkoon, koska sielläkin täytyy olla yhtä tylsää.
Kyllä minun on valitettavasti todeta, että koulukirkot ja sunnuntaiaamun jumalanpalvelukset eivät ole ainakaan Somerolla todellakaan samanlaisia. Asian ydin on sama, mutta kaikki muu toteutusta myöten on aivan eri. Jos Esa kuvittelet, että koulukirkoissa on perinteinen ja kliseinen sunnuntaiaamuinen ”harras” meininki uruilla säestävine hitaine virsineen, niin olet valitettavasti pahasti väärässä. Ainakin jos minä mietin Somerolla pidettäviä koulukirkkoja. Että siksi ihan oikeasti oppilaat tulevat niihin mielellään ja viihtyvät niissä, koska ihan joka asiassa koulukirkoissa mennään koululaisten ehdoilla. Ja lauletaan Jumis- tai vastaavia lauluja ihan kelpo bändin säestyksen kera.
Siksipä se päiväkotikantelun tekijäkin on varmaan niin käärmeissään, kun lapsen mielestä siellä kirkossa on niin kivaa, vaikka siellä pitäisi olla ikävää ja tylsää. Eikä se lapsiraukka ymmärrä, että kaikilla pitää olla tylsää. Jos ei vapaaehtoisesti niin sitten pakolla.
Olli, kaikkien ei tietenkään tarvitse olla uskonnottomia, ja perheet ja nuoret voivat osallistua seurakuntien tilaisuuksiin koulutyön ukopuolisella ajalla vapaasti, ja myös kouluakana kukin voi itsekseen rukoilla mm. ruokarukouksen.
Apulaisoikeuskanslerin EIT:n päätöksistä tekemän tulkinnan mukaan julkisen vallan viranomaisen ei kuitenkaan pitäisi ottaa tehtäväkseen sisällyttää toimintaansa, kuten esimerkiksi oppivelvollisuuskoulun tai kunnallisen päiväkodin toimintaan, yhden(kään) uskonnollisen yhdyskunnan tunnustuksellisen uskonnonharjoituksen tilaisuuksien järjestämistä oppilaille eikä sellaisten tarjoamista oppilaiden huoltajille.
Perutuslakivaliokunta on nyt täysin perustelematta katsonut, että EIT:n päätöstä ei tarvitse meillä soveltaa, koska Puola muka olii niin toista maata. Suvivirrestähän korostettiin, että kevätjuhlassa sen laulaminen ei tee tilaisuudesta uskonnonharjoitusta ja on luonteeltaa traditiota. Jumalanpalvelus on ensisijaisesti uskonnonharjoitusta.
Ollli todistaa väkevästi, että koululaisjumalanpalveusten ”suosio” suuri perustuisi niiden muodon vetovoimaisuuteen verrattuna tavallisiin jumalanpalveluksiin, joiden suosio ei ole kovin suuri nuorten eikä aikuistenkan keskuudessa. Epäilen vahvasti, että Somerollaan huoltajille ja oppilaille ei ole tiedotettu, millaista uskonnollisesti tunnustuksetonta ohjelmaa on tarjolla sen vaihtoehtona.
On vaikea uskoa, että kouluissa oppilaalle tai hänen huoltajalleen jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin koulun tilaisuuksiin, että koulut todella järjestävät samaan aikaan vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa sekä turvaavat, että tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä ei aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seurauksia. Näiden linjausten toteuttaminen vatii todella suuria toimintatapojen muutoksia,
Opetushallituksen ohjeiden mitkään ”pienet sanamuutokset” eivät sellaista takaa, koska koko päätöksessä esitetyn todellisen ja aidon valinnanvapauden edellytys on vaihtoehtojen asetelman ja siitä tiedottamisen muuttaminen olennaisella tavalla tasapuoliseen suuntaan.
Selkein ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta ja helpoin ratkaisu samalla kunnille ja kouluille, rehtoreille, opettajille, kodeilla ja oppilaille on, että uskonnonharjoituksen tilaisuudet pidetään koulutyöpäivän ulkopuolella.
Esa Ylikosken tekstissä pistää silmään jatkuva epäilys ja sen ruokkiminen. Että huoltajille ei ole todellisuudessa ilmoitettu millaista vaihtoehtoista ohjelmaa on tarjottu. On epäilys, että todellista mahdollisuutta ei kuitenkaan ole. On epäilys että leimaantumista tai muita haitallisia seurauksia tapahtuisi. Epäillään siis vahvasti, että tilanne uskottomia kohtaan on paljon huonompi kuin todellisuudesa, mutta suuri enemmistö massallaan painostaa tämän pienen vähemmistön olemaan hiljaa eivätkä he täten uskalla julkisesti puolustaa etujaan leimaantumisen pelossa. Ja tätä epäilystä ruokitaan ja pidetään koko ajan esillä ja ainoa mikä tämän heidän ilmeisesti perustellun epäilyksen poistaa on se, että kaikki uskonnollinen toiminta koulun yhteydessä poistetaan. Kun se poistetaan, mitään ja mistään ei voida enää sen jälkeen epäillä. Ai niin, mutta eihän me voida olla varmoja mitä se opettaja sivulauseissa oppilaiden päähän voi salaa ujuttaa luokkahuoneessa, kun hän oppilaiden kesken eikä siellä ole ketään muuta valvomassa opettajan puheita. Kun ne lapset ovat niin manipuloitavissa…
En tiedä mitä muut ajattelevat, mutta minusta tällainen luulottelun ja uskottelun jatkuva ruokkiminen alkaa lähestyä jo propagandaa. Uskotellaan että jokin asia on näin mutta konkreettista faktaa asiasta ei ole mutta mielikuvaa syrjinnästä tai edes sen uhasta halutaan kaikin voimin pitää yllä. Epäillään, mutta ei ole aikomustakaan ottaa selvää ja hyväksyä lopputulosta, että tapahtuuko sitä. Ainoastaan epäilystä pidetään aktiivisesti yllä, koska aina ja iankaiken voidaan epäillä, kaikkea ei voida lopullisesti selvittää koskaan, joten aina jää epäilys, pahimmillaan jopa salaliittoteorioita, joita täälläkin on hieman sivuttu. Ja tätä epäilyksen olemassa oloa vapaa-ajattelijat ruokkivat koko ajan, se on heidän käynnissä pitävä voima. Onko se sitten mediapeliä, oman asian esillä pitämistä, vaikuttamisyritystä, painostusta, propangandaa vai mitä.
Syrjitäänkö ja leimataanko Somerolla uskonnottomia tai muussa yhteiskunnassa. Tosin meidän pitäisi selvittää se, mikä on todellista syrjintää. Milloin asia joka ei mene oman mielen mukaisesti muuttuu syrjinnäksi. Joka on tietysti täysin subjektiivinen kokemus ja siten myös hyvin kiistanalainen asia oikean tulkinnan löytämiseksi. Aina kun yksilö tai yhteisö voi väittää, että kokemani asia on syrjintää vaikka 95 % sanoo toista. Aina voi kiistää toisen tulkinnan. Mutta puhutaan nyt uskonnottomuuden aiheuttamasta syrjinnästä. Minä sanon, että ei syrjitä. Someron osalta voin mennä siitä jopa takuuseen. Ja minun argumentointini on yhtä painavaa ja perusteltua kuin vapaa-ajattelijoiden epäilys.
Mutta miksi on ruvennut tuntumaan siltä, että käyttäjätunnus Esa Ylikoski on monta henkilöä? Kieli ja tyyli tuntuu vähän vaihtelevan liikaa. Mutta mielelläni tunnustan tässä epäilyksessäni olevani väärässä…
Tämä siinä mielessä hankalaa, ettei koulussa voi tehdä ”gallupia” ja kertoa täällä.
Mutta muutama kotigallupin havainto.
Itse asiassa yllätyin suvivirren tärkeydestä, kun kaksi eri ikäluokkaa minun kulmasta nuorta, kertoi, että suvivirsi heille on aina ollut merkki kesälomasta. Ilman sitä ei kuulemma voi kesäloma alkaa.
Rippikoululaisen äitinä olen kysellyt tuntoja seurakunnan tilaisuuksista pyrkimättä vaikuttamaan mielipiteeseen. Joskus tosin olen väsynyt hoitamattomien juttujen vuoksi ja ehdottanut, että jätetään koko homma. Tätä ei haluta nuoren puolelta. Leirille mennään.
Itse en ole mikään Jumalanpalvelus ihminen. Jumalan palvelukseen vaikutti papin toiminta. Toisen papin Jumalanpalveluksessa viihtyi ja toisen ei. Yksi pappi oli puheissaan ylimielinen. Jätän mainitsematta missä, mutta jos kyseiset papit lukevat kyseisestä seurakunnasta, niin voivat itse pohtia.
Viime kesän rippijuhlissa kirkossa ainoastaan isä jaksoi olla loppuun asti. Kaikki lapseni yhtä lukuun ottamatta on aikuisia. Meillähän on tilanne, että osa kuluu kirkkoon ja pieni osa ei.
Syy viestien erilaisuuteen voi olla väsyminen pitkissä viesteissä. Sellaiseksi tulkitsin aikaisemman. Kirjoittaminen voi olla henkisesti raskasta, jos toisilla on aivan erillainen maailman kuva. Olen havainnut tämän itsessänikin.
Olli S:lle tässä iltapäiväversiona (varmaan löytyy eroja ilta- ja aamu-Esaan):
Niin kuin apulaisoikeuskansleri sekä apulaisoikeusasiamies ovat ratkaisujensa yhteydessä kertoneet, tässä asiassa on ollut ja yhä vireillä useita kanteluita.
Tapauksia on kertynyt myös et-opetus.fi -työryhmälle,
ks. http://www.et-opetus.fi/ongelmatilanteita sekä
http://www.et-opetus.fi/ongelmatilanteita/verkosta-loeytynyttae
osa johtanut kaneluihin ym. toimenpiteisiin:
http://www.et-opetus.fi/raportit-ja-julkaisut
Joskus, vaikka liian harvoin, myös valtamedia puuttuu asiaan:
Opettajien näkökulmaa asiaan Vaasasta:
http://yle.fi/uutiset/koulutyontekijat_pelkoa_ja_painostusta_-_uskonnon_harjoittaminen_kouluissa_loukkaa_perusoikeuksia/6821763
Lukiolaisen näkökulma:
Ylen Suora Linja -ohjelmassa käsiteltiin 16.9.2013 uskonnon harjoittamista kouluissa. Lähetyksessä esiintyi Sofia Nykänen, lukiolainen, joka kokee uskonnonharjoituksen koulussa loukkaavan hänen katsomusvapauttaan ja vakaumustaan. Juttu Ylen areenassa on jo förbi, mutta Sofia kertoo itse jutussaan: http://vapaa-ajattelijat.fi/node/346
Perustulakivaliokunnan kannanotto ei merkitse radikaalia muutosta nykytilanteeseen. Useimmissa kouluissa on niillä uskontokunnilla, joiden jäseniä on merkittävä määrä oppilaiden joukossa mahdollisuus vierailla koulun päivänavauksissa koulun johdon kanssa sovitula tavalla. Näistä tilaisuuksista ilmoitetaan etukäteen. Vierailuista sovittaessa sovitaan säännöt, koulun taholta voidaan esim. edellyttää, että yhteistä rukousta ei pidettäisi. Kätevä tapa uskonnonvapauden toteutumisen varmistamiseksi olisi pyytää lukuvuoden alussa jätettävän oppilasilmoituksen yhteydessä vanhemmilta kanta lapsen osallistumiseen näihin tilaisuuksiin. Oletan, että aika moni vanhempi sallisi lapsensa osallistumisen muidenkin kuin oman uskontokunnan päivänavauksiin, kun tiedetään, että koulu valvoo niiden asiallisuutta. Suvaitsevuuskasvatuksen kannalta olisi toivottavaakin, että lapsi saisi havaintoja myös siitä, mitä toisuskoisten koulutoverien tapoihin kuuluu. Pääosa päivänavauksista on joka tapauksessa opettajien pitämiä, ja näissähän on ohjeistettu pitäytymään kasomuksellisesti neutraalissa yleisetiikassa. Vierailujen määrä vaihtelee kouluittain ja kunnittain tietääkseni n. 1-4 kertaan kuukaudessa. Vaihtoehtoinen ohjelma on helposti järjestettävissä tällöin esim. musiikkiesityksen kuunteluna.
hmm, toisuskoisten tapoihin tutustuminen ilman mahdollisuutta rukoukseen osana hartautta.
hmm, katsomuksellisesti neutraali yleisetiikka. Mielenkiintoinen käsite.
Näitä täytyy vähän pureskella, en vielä osannut tämmöisiä ajatuksia sisäistää.
Kristinusko ei ole rituaaleja vaan uskoa historiallisiin tapahtumiin juutalaisen kansan kirjaamina täyttyen Jeesuksessa. Suvivirsi muistuttaa tästä ja on piikkinä lihassa.
Laitan linkin lausuntoon. Onhan taas yksi kehä saatu pyörittyä päästen samaan lopputulokseen jonka kaikki jo tiesivät. Jokainen on saanut sanoa mielipiteensä ja kaikki kokevat itsensä tärkeäksi. Vähät siitä, että kaikki eivät tiedä, miten saisivat pidettyä sen uskon asioilta varjellun lapsensa ruuiassa tai toiset kunnossa, mutta onneksi jokainen saa yhden ilmaisen ruuan koulussa. Pahin asiahan on se, että jos ruoka siunataan. Yes. :))
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/5.htx?id=6511
Siunataanko Sinun työpaikallasi ruoka esimiehen johdolla äänen lausuttuna?
Olisi suotavaa jos työpaikoillakin siunattaisiin, mutta mistä lähtien koulu on ollut työpaikka? Koulu ei toimi niin, että oppilaat menevät tekemään sinne palvelusta ja saavat kuluttamastaan ajasta palkkaa, vaan se ennen kaikkea kasvattaa oppilaita.
Jos kouluista riisutaan kaikki kristillisyys, on sieltä riisuttava kaikki pakanallisuuskiin aina pääsiäismunista ja noidista lähtien.
Esalle
Olen lukiossa. Mitäs luulisit? Pitäisi nyt itsesikin tietää, ettei siunata. Ihan varmasti tavalliset kanavat kunta tasolla riittäisi, mutta teillä on muut intressit ja haaskaatte ihmisten aikaa. Itselleni ei ole yhtään epäselvää kun vapaa-ajattelija valittaa, niin taustalla on Vapaa-ajattelija liitto.
Mutta kokemuksen rintaäänellä
Jos oisi koti köyhäkin,
se asunto on herttaisin,
kun Herra siunaa.
Ja leiväks’ kasvaa murunen,
ei lopu jauhot vakkasen,
kun Herra siunaa.
Ihana aamuhetki on
ja joka askel vaaraton,
kun Herra siunaa.
Ei synkkä yökään peloita,
sä olet aina turvassa,
kun Herra siunaa.
Ja lapsi kasvaa, vaurastuu,
kuin kesämailla nuori puu,
kun Herra siunaa.
Ja hyvä siemen oraallen
käy sydämissä pienoisten,
kun Herra siunaa.
1898.
Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.
Kaikenlaiset ”aamunavaukset” kouluissa ovat ihan turhia, myös ei-uskonnolliset. Miksi niitä pidetään? Keskittyisivät kouluissa opetukseen.
Otsikko on mielekäs. Ruokarukouksia ei ole nytkään käytössä, eikä mietintö muuta tilannetta. Joulu- tai kevätkirkossa on käyty tähän saakka ja mietintö tukee käytännön jatkumista.
Sen sijaan muutos on juurikin päivänavauksissa. ”Jos” niitä on, alkaa ao. lause. Nyt siis kerta viikossa .. kerta kuussa oleva seurakunnan aamunavaus tms. katsotaan mahdollisesti liian selvästi yhtä uskontoa suosivaksi. Raja siirtyi, ei hirveän paljon mutta siirtyi.