Kirkon arvosteleminen ja kirkolle naureskeleminen ovat helppoja juttuja. Niiden harjoittamiseen ei tarvita erityistä älykkyyttä tai lahjakkuutta. Kuitenkin minusta tuntuu, että monet tieteen ja taiteen edustajat haluavat esitellä omaa älykkyyttään ja sivistyneisyyttään irvimällä kirkkoa. Tiedän monta kulttuuripersoonaa, joka haluaa korostaa intelligenssiään tuomalla esille sen, että on eronnut kirkosta tai ei ole siihen koskaan kuulunutkaan.
Todellakin, kirkolle voi makeasti nauraa. Kirkossahan toimii monin tavoin puutteellisia ja ongelmaisia ihmisiä, jotka erehtyvät, loukkaavat, sotkevat oman ja muiden elämän eivätkä tule toistensa kanssa toimeen. Siis surkeita syntisiä. Näin on meidän Suomen ev.lut. kirkossamme, mutta sellainen tuntuma minulla on, että niin on kaikissa muissakin kristillisissä kirkoissa ja seurakunnissa. Ja on aina ollut.
Miksi tällaista kirkkoa pitäisi rakastaa ja miksi siihen kuulua? Ei ainakaan kirkon jäsenten takia. Meissä ei todellakaan ole kehumista. Liian harvoin meistä loistaa valo, joka vetää puoleensa hämärässä kulkevaa harhailijaa tai pimeyteen joutunutta.
Onneksi kirkon piispat, papit, työntekijöiden suuri joukko tai aktiiviseurakuntalaisten lauma eivät olekaan syy kuulua kirkkoon. Ainoa syy kehumiseen ja rakastamiseen on kirkon Herra, Jeesus Kristus!
Jeesuksessa Jumala tuli ihmisenä luomaansa maailmaan, meidän veljeksemme. Hänen rakkautensa paransi ja armahti puutteellisia ja ongelmaisia ihmisiä, jotka erehtyivät, loukkasivat, sotkivat oman ja muiden elämän eivätkä tulleet toistensa kanssa toimeen. Siis surkeita syntisiä. Ja niin kirkon Herra Jeesus Kristus tekee edelleen! Hänet Jumala herätti kuolleista ja Hän voitti kaikki pahuuden vallat. Hän elää, toimii, vaikuttaa, luo uutta ja kutsuu yhteyteensä kaikkia Jumalan luomia.
Tämä puutteellinen, kankea ja naurettava kirkko on siis minulle rakas. Se on suomentanut Raamatun, joka kantaa sanoman tästä ylösnousseesta Parantajasta ja Vapahtajasta. Se on jakanut halki vuosisatojen Hänen lahjansa, kasteen ja ehtoollisen. Sen synnyttämä usko on antanut voimaa elämäntaisteluun lukemattomille sieluille. Se on inspiroinut musiikin ja kuvien tekijöitä, jotka ovat tulkinneet tuntoja ja kokemuksia halki aikojen.
Kirkon suurin herra ei ole arkkipiispa tai paavi, vaan Jeesus. Jos Hän tulee sinulle rakkaaksi, alat rakastaa myös Hänen kirkkoaan ja Hänen seurakuntaansa. Niin se menee.
Helppoa naurua
Kiitos Minna Kettunen blogista. Niin se menee.
Kiitos kaikille kommentoijille. Nyt en pysty kaikille erikseen vastaamaan, mutta kiitän Ari Lahtista joka oikeastaan paljolti puolestani vastasi Antero Kangasluomalle. Henkilönimistä en ole halunnut kirjoittaa, sillä asenne on kokemukseni mukaan kulttuuriväen joukossa niin yleinen. Mahdolliset tuttavat jotka jutun lukevat, ehkä kuitenkin tunnistavat itsensä.
Ari Lahtinen ei varsinaisesti vastannut vaan haukkui toimittajan, joka ei usko kuin hän.
Ei sinun tarvitse nimiä laittakaan, jos vaan laitat esimerkin miten he sinun mielestäsi korostavat älykkyyttään. Kirjoitit, että:
”Kuitenkin minusta tuntuu, että monet tieteen ja taiteen edustajat haluavat esitellä omaa älykkyyttään ja sivistyneisyyttään irvimällä kirkkoa.”
Voitko antaa siis esimerkin miten tämä tapahtuu? Lahtinen ei sitä tarjonnut vaan esitteli vain listan omia ennakkoluuloja toimittajasta. Se tuntuu nimittäin aika epäreilulta esittää tuollainen syytös ilman perusteita. Entä jos minä kirjoittaisin, että kirkon edustajat haluavat esitellä omaa ylimielisyyttään irvimällä ateisteja ja vapareita? Toivoisitko minun antavan edes yhden esimerkin miten tämä ilmenee?
Jos sinusta vain tuntuu siltä mutta kukaan ei niin ole itseasiassa tehnyt niin silloinhan kyse on sinun voimakkaasta ennakkoluulosta taiteen ja tieteen tekijöiden motiiveja kohtaan.
Hyvä Antero Kangasluoma,
Terävät kysymyksesi opastavat minua, aloittelevaa blogistia, siinä, että sanansa pitäisi harkita hyvin tarkkaan. Varmaankin olisin voinut tekstissäni ilmaista jotakin toisin ja viisaammin.
Pyydän anteeksi, jos olen pahoittanut mielesi (tai kenenkään toisenkaan lukijan). Se ei ole ollut tarkoitukseni; kylläkin tämän naureskelun nostaminen esille.
Olen kirjailija, lauluntekijä ja teatterituottaja, ja mieheni on muusikko. Edustan siis myös itse taiteen kenttää, mutta usein tunnen kulttuuripiireissä yksinäisyyttä. Lukuisat kerrat vuosien varrella olen noissa piireissä kuulut naureskelua, väheksymistä, irvimistä ja suoranaista loukkaamista kirkkoa kohtaan.
Syvimmin minua loukkasi eräs muusikko, joka nimitti minua ”saatanan luterilaiseksi” ja antoi ymmärtää, että hän ajattelee omilla terävilä aivoillaan, riippumattomasti ja lahjomattomasti – kun taas minä jotenkin toisin.
Räikeästi asiat tulee ilmi facebooksisa. Siellä tämänsorttiset kulttuuripersoonat innolla kertovat ja jakavat kaikkia kirkon kannalta ikäviä uutisia.
Tiedettä arvostan eikä tieteellä ja uskolla ole mielestäni mitään ristiriittaa. Järki on Jumalan lahja, joka on tarkoitettu käytettäväksi.
Tästä jää semmoinen kuva, että sinulla on ollut eripuraa kollegojesi kanssa ja sen perusteella leimaat sekä tieteen että taiteen tekijät yleisesti. Onko se mielestäsi reilua? Olen sekä tieteen että taiteen tekijä, joten minua tämä loukkaa henkilökohtaisesti.
Voitko vielä tarkentaa nimenomaan sitä, että miten hän antoi ymmärtää, että hän ajattelee omilla terävilä aivoillaan, riippumattomasti ja lahjomattomasti? Se ei vielä tuosta solvauksesta käy ilmi. Tämä siksi, että kun kohdistetaan kritiikki uskonnolliseen rationaalisuuden puutteeseen niin se voi sinunkin mielestä olla joskus hyvin relevanttia. Esim. jos tuttusi sairastaa syöpää ja sanoo ettei mene lääkäriin vaan karismaattisen parantajan luo niin varmaan kritisoisit häntä.
Nyt irroitat loukkaukset kaikesta kontekstista ja jäljelle jää vain mielipide että sinua kiusataan. Kiusaaminen on aina väärin mutta onko tässä käynyt niin että he ilman mitään erillistä konfliktia vain haukkuvat sinua? Silloin kyseessä on kyllä jo joukko sosiopaatteja ja pahoittelen, että olet joutunut elämään heidän kanssaan.
Tämä kaikki siksi, että minun huoleni tämän blogin suhteen on se, että luot yleistyksen jossa vakaumus tai ammatti on suhteessa siihen, että ihminen käyttäytyy töykeästi. Sitten sinä kiittelit Ari Lahtista, joka viestissään solvasi toimittajaa. Onko minun Arin kirjoituksen perusteella aihetta kirjoittaa blogi, jossa totean kristillisten kommentoijien olevan moukkamaisia, oman ylimielisyyden korostajia?
Sitähän tämä nimenomaan oli ja se oli mielestäsi kiitoksen arvoinen vastaus:
”No, jos tämä ateistien agendaa maan suurimmassa päivälehdessä ajava toimittaja elää jossakin punavihreässä tai sateenkaarenvärisessä kuplassaan, missä hänelle ja hänen kaljakavereilleen eivät usko ja Jumala merkitse mitään, niin voihan hän rauhassa kuvitella, ettei Jumalaa tarvita. Mutta ei hänen todellakaan kannattaisi julistaa tuollaisia omia luulojaan yleisinä totuuksina.”
Onko tämä suurinpiirtein samanlaista solvausta, jota olet itse kokenut? Onko se mielestäsi kiittelyn arvoista?
Hyvä Antero Kangasluoma, MInua ei ole kiusattu. Minua on kiusannut monien sattumoisin samaa alaa edustavien ihmisten suhtautuminen kirkkoon.
Sanoin että Ari Lahtinen paljolti vastasi puolestani – ei täysin. Tuon sitaatin tyyli ei minustakaan ole hyvä.
En käy nyt tarkentamaan enkä kommentoimaan enää yhtään mitään. Mainitun tapauksen tulkinta perustuu ko. henkilön pitkäaikaiseen tuntemukseeni.
Pyydän vielä anteeksi, että loukkasin.
Vakaumusten välillä on ristiriitoja ja niistä on mielenkiintoista käydä keskustelua. Se ei kuitenkaan onnistu tällaisilla kirjoituksilla, joissa ilman perusteita tai esimerkkejä syytetään erittäin laajaa ammattikuntaa siitä, että he haluavat esitellä omaa älykkyyttään ja irvailla toisille vakaumuksille.
Lahtisen kommentti meni paljon pidemmälle tylyydessä mutta viesti oli täsmälleen sama: Sinä halusit maalata eri vakaumuksen omaavat törkeiksi irvailijoiksi ja oman älyn korostajiksi mutta jätät nyt perustelematta ja kommentoimatta asiaa. Sorrut siis oikeastaan siihen mistä syytät. Esität kantasi ja vakaumuksesi moraalisesti ylevämpänä(mustamaalaamalla toiset) mutta kartat vastuuta kun tulee aika perustella ja pohtia onko näin.
Hyvä Antero Kangasluoma,
Otan palautteestasi opikseni.
Olen pyytänyt kaksi kertaa anteeksi sitä, että pahoitin mielesi.
Voinko saada?
Tärkeintä on se, että hoksasit mikä meni pieleen. Tottakai saat minun kohdallani anteeksi.
Ei kai siinä ole mitään uutta, että kirkkoon kuuluminen ei ole mitenkään älykästä. Sehän on sanottu Raamatussakin: ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta,” Uskoa pilkkaamalla älykkyyttään todistelevat osoittavat myös yksipuolisuutensa. Älyn lisäksi ihminen tarvitsee muitakin ominaisuuksia. Mielekäs, mutta luonnoton ja hengetön ihminen on mieleltään vino.
Antero voisi ropisuttaa herneet pois nenästään, ja miettiä, mikä ero on sillä, jos maan suurimman päivälehden toimittaja pilkkaa ja vähättelee uskontoa ja uskovia, tai sillä jos minä tavis, ilman mediavaltaa, yritän puolustaa uskovia ja uskoa. Enkä edes mielestäni samalla mitalla. Pienellä puolustuksen vastaiskulla.
Mikä on hesarin levikki, mikä on toistuvasti samaa jaskaa jauhavan, uskonvastaisella ristiretkellään kohkaavan toimittajan mediavalta, ja mikä minun, joka vain voin kommentoida erästä samaa aihepiiriä liippaavaa blogikirjoitusta? (En edes blogia tästä aiheesta pääse itse kirjoittamaan.)
Olen itse enemmän tieteen kuin kulttuurin puolelta työelämän osalta, ja blogistin havainto täsmää täysin, sekä kulttuurin että tieteen alalla on jotenkin hyväksyttävää pilkata KRISTITTYJÄ uskovia. Koska: ”mehän kaikki tiedämme, nykyään kun kluklaan ei usko, nykyään kun tiedämme paremmin…” Näin nämä sokeat taluttavat rampoja.
Minulla on aivan yhtä täysi oikeus todeta, että tuolla tavalla ajattelevat ihmiset ovat pinnallisia, ja mikä pahempaa, toisinajattelevia loukkaavia. Niin sen heidän pilkkansa kohderyhmään kuuluvana koen. Enkä ymmärrä, miksi tiedettä ja kulttuuria pitäisi asettaa vastakkain uskon kanssa? Ne ovat kaikki tapoja hahmottaa ihmisen elämää, ja kaikkia tarvitaan, ne tukevat toisiaan, ja ihminen hyötyy kaikista niistä.
Miksi uskontoviha? Miksi kristofobia?
Kyllä Minna ja Ari ovat oikeassa. Tiedostusvälineet ampuvat isoilla aseilla, ja usein kovin heppoisella asiantuntemuksella. Tutkiva journalismi loistaa poissaolollaan varsinkin valtamedioilla, erityisesti se koskee kristinuskon tuntemusta ja sitä kohtaa sovellettua suopeuden periaatetta. Ei se mikään salaisuus ole. Mistä tietään pääsisäisen lähestyvän? Siitä, että pintaan nostetaan jokin kristinuskon peruspilaria pilkkaava mukakristillinen kohututkija ”sensaatiomaisilla” väitteillään.
Mitä villoja sensaatiohakuisuudella on saavuttettu, entä mitä itse pilkkasanomalla?
”Antero voisi ropisuttaa herneet pois nenästään, ja miettiä, mikä ero on sillä, jos maan suurimman päivälehden toimittaja pilkkaa ja vähättelee uskontoa ja uskovia, tai sillä jos minä tavis, ilman mediavaltaa, yritän puolustaa uskovia ja uskoa. Enkä edes mielestäni samalla mitalla.”
Pointti oli se, että syytät toimittajaa täsmälleen samasta asiasta mihin itse parin rivin jälkeen sorrut. En ole puolustelemassa niinkään toimittajan tekosia vaan ihmettelemässä sinun kaksinaismoralismia. No laitappa linkki kirjoitukseen niin nähdään, että oliko toimittajan pilkka yhtä kitkerään kuin sinun.
”Mikä on hesarin levikki, mikä on toistuvasti samaa jaskaa jauhavan, uskonvastaisella ristiretkellään kohkaavan toimittajan mediavalta, ja mikä minun, joka vain voin kommentoida erästä samaa aihepiiriä liippaavaa blogikirjoitusta?”
Ei kai levikki tee kirjoituksesta hyvää tai huonoa. Kun korjailen esim. oppilaiden aineita niin enhän minä voi levikkiin vedota ja antaa sen varjolla kirjoittaa törkeyksiä. Eikö sinun mielestäsi kaikkien tulisi käydä keskustelua samoilla säännöillä? Vai saako pienilevikkisin kirjoittaja olla törkein pilkkaaja?
”Olen itse enemmän tieteen kuin kulttuurin puolelta työelämän osalta, ja blogistin havainto täsmää täysin, sekä kulttuurin että tieteen alalla on jotenkin hyväksyttävää pilkata KRISTITTYJÄ uskovia.”
Miten tämä ilmenee? Tähän mennessä olette lähinnä kirjanneet ylös ennakkoluuloja ja pilkkaa. Voitko antaa muitakin kuin keksittyjä esimerkkejä?
”Minulla on aivan yhtä täysi oikeus todeta, että tuolla tavalla ajattelevat ihmiset ovat pinnallisia, ja mikä pahempaa, toisinajattelevia loukkaavia. Niin sen heidän pilkkansa kohderyhmään kuuluvana koen.”
Tottakai, meillä kaikilla on se oikeus. Et vain ole tarjonnut sellaista esimerkkiä, josta kävisi selväksi miten sinua pilkataan. Sinä vain projisoit ennakkoluuloja ateisteihin ja muodostat heille fiktiivistä dialogia:
”mehän kaikki tiedämme, nykyään kun kluklaan ei usko, nykyään kun tiedämme paremmin…”
Ei tätä vielä oikein pilkkaamiseksi voi sanoa.
”Vakaumusten välillä on ristiriitoja ja niistä on mielenkiintoista käydä keskustelua. Se ei kuitenkaan onnistu tällaisilla kirjoituksilla, joissa ilman perusteita tai esimerkkejä syytetään erittäin laajaa ammattikuntaa siitä, että he haluavat esitellä omaa älykkyyttään ja irvailla toisille vakaumuksille.”
Tyypillistä Antero Kangasluomaa. Alkaa olla yhtä pitkästyttävää kuin ne pitkät kopiot Raamatusta, joita jotkut harrastavat.
Kirjoitukset ovat kumma sekoitus ylimielisyyttä, psykologisointia, omahyväistä moralisointia ja ties mitä.
Kuten tämä
”Tämä kaikki siksi, että minun huoleni tämän blogin suhteen on se, että luot yleistyksen jossa vakaumus tai ammatti on suhteessa siihen, että ihminen käyttäytyy töykeästi.”
Vai huoli. No voi että!
Vastaus on kyllä tyypillinen minulle. Se taas johtuu siitä, että aikaisempi kommentti oli tyypillinen näissä kommentiosioissa. Täällä kerrotaan yleistäviä tarinoita ateisteista mutta unohdetaan perustelut tai esimerkit.
Sinun kirjoituksesi ovat kumma sekoitus pilkkaa ilman varsinaista substanssia. Olet kahden kommentin sisään onnistunut pilkkaamaan minua besserwisseriksi, uskonnon ivaajaksi, hurkastelijaksi, ylimieliseksi ja omahyväiseksi. Onko tämä sinun mielestä hyvä tapa käydä keskustelua? Minä en ole pilkannut sinua mitenkään. Yritin kysyä sinulta selvennystä näille syytöksille jo aikaisemmin muttet vastannut.
”Kirkon arvosteleminen ja kirkolle naureskeleminen ovat helppoja juttuja. Niiden harjoittamiseen ei tarvita erityistä älykkyyttä tai lahjakkuutta. Kuitenkin minusta tuntuu, että monet tieteen ja taiteen edustajat haluavat esitellä omaa älykkyyttään ja sivistyneisyyttään irvimällä kirkkoa.” Kirkkokritiikki on todellakin helppoa. Tämän pitäisi olla tärkeä syy erota laitoksesta.
”Kirkon suurin herra ei ole arkkipiispa tai paavi, vaan Jeesus. Jos Hän tulee sinulle rakkaaksi, alat rakastaa myös Hänen kirkkoaan ja Hänen seurakuntaansa. Niin se menee.” Miten niin menee? Itse olen päinvastoin kuullut teologiaan tutustuneilta että usko on se mitä tarvitaan armoon. Kenties uudelleensyntyminen ihmisenä. Ei jäsenkortti tiettyyn järjestöön. Itse olen päinvastoin luullut että se että rakastaa Jumalaa antaa myös kyvyn nousta yhteisöään vastaan, hieman kuin Luther katolista kirkkoa, joka oli tuolloin hänen oma yhteisönsä. Lisäksi olen kuullut miljoona ja yksi selitystä siitä että miksi se, että en usko Jumalaan ei ole mikään syy erota kirkosta. Että pitäisi maksaa rahaa ja olla kulttuurikristitty koska kulttuurihistoria, perinteet, kulttuuri, historia ja se että kirkko tekee hyvää työtä. Tuntuu että kirkollisveron maksua oikeutetaan yhä vähemmän vakaumuksen ja yhä enemmän hyväntekeväisyysjärjestön kaltaisuuden kautta. Joten ”miten niin menee”. Statement tuolla tavalla lausuttuna on vain ylenkatsetta. Mutta tosin katsonkin että artikkelisi on siitä ironinen että se valittaa ”helposta naureskelusta”, mutta se itse sitten naureskelee helposti. Valitettavasti kirkkokriitikoiden asia on, kuten itse toteat, tosiasioiden ja tehtyjen ”syntien” kautta äärimmäisen helppoa. Itse rakennat olkiukot ja selität kriitikoiden motiivit. Eli valitsit ilmeisesti kirkon virallisen kannan. Sen että kirkosta eronneet ja kirkkoa kritisoivat halveerataan ihmisinä. Arvaa palaavatko tällä strategialla? Että tulevatko kirkkomielisiksi siitä että heitä pilkataan, mollataan ja väheksytään ja että kirkosta eroamisen syiksi ei keksitä mitään muuta kuin ”kirkko ei ole Räsänen”. (Vaikka niitä on tarjolla tähän tuoreeseen eropiikkiin monia, eikä ne ole salaisuuksia. Sen kun käy kirkkokriitikoiden sivuilta lukemassa.)
Ja ennen kaikkea olen luullut että raha on aina poliittista. Kun kirkossa on, kuten itse asian ilmaiset ”Kirkossahan toimii monin tavoin puutteellisia ja ongelmaisia ihmisiä, jotka erehtyvät, loukkaavat, sotkevat oman ja muiden elämän eivätkä tule toistensa kanssa toimeen. Siis surkeita syntisiä. Näin on meidän Suomen ev.lut. kirkossamme, mutta sellainen tuntuma minulla on, että niin on kaikissa muissakin kristillisissä kirkoissa ja seurakunnissa.” Itse olen kohdannut hengellisen väkivallan käyttöä kansankirkossa, ilman seurauksia. En voi myöskään hyväksyä kirkon etiikkalinjauksia hyvin moneen asiaan. En halua maksaa penniäkään, en eksplisiittisesti enkä implisiittisesti. Suurimmassa osassa syynä ei ole se mikä on tai ei ole kirkon virallinen kanta. (Homoavioliittokin on helppo. Joko saavat häärituaalin tai eivät saa. Varsinainen avioliitto on yhteiskunnan eikä kirkon asia. Hääasia ei tosin itseäni kiinnosta.)
Koska blogistin persoona näyttää olevan mitä on, korostan sitä että kohdalla ”En voi myöskään hyväksyä kirkon etiikkalinjauksia hyvin moneen asiaan.” ei tarkoita pahaa ateistin rahanahneutta ja hedonismia. Vaan sitä että kirkkoinstituutille rahaa maksaessa palkkaa saa esimerkiksi moni ”monin tavoin puutteellisia ja ongelmaisia ihmisiä”, joista yksi ilmeisesti peräti kirjoittaa tätä blogia. Valitan. Heidän rahoittamisensa esim. palkanmaksun muodossa, auttaa ylläpitämään heidän toimintaansa. Heillä on toki oikeus mielipiteeseensä mutta se että minun jotenkin pitäisi rahoittaa tämä mielipide ja sen levittäminen on sitten aivan toinen asia. Koska kirkko on ilmeisesti päättänyt että kaiken tälläisen sietäminen on rikkautta, että se on sitä kirkon moniäänisyyttä että noille aivan oikeasti pahaa tekeville ihmisille annetaan tilaa ja rahoitusta. niin se tarkoittaa sitä että on aivan validia erota kirkollisveron maksamisesta tämän vuoksi. Jos asian näkee vakaumukselleen omaksi. (Itsehän kuuluin ateistikautenani kirkkoon, mutta agnostikkona minulla oli jokin ”moraalinen herätys”.)