Tässä päivänä muutamana pääkaupunkiseutua on terrorisoinut todellinen myrsky, varsinainen päänirrotustuuli, josta vain me näkövammaiset olemme osanneet iloita. Tämä antaa meille hieman toivoa paremmasta, sillä meillä on ollut mahdollisuus omaa irtopäätämme etsiessämme löytää vanhan nupin tilalle uusi pää, jossa on näkevät silmät.
Viime sunnuntaina 27.12.15 aurinko paahtoi täydeltä terältä ikään kuin juhlistaen kaikkien valtakunnan Hannujen nimipäivää. Lämpöä oli saman verran kuin viime juhannuksena eli kymmenkunta astetta. Tämän allekirjoittaneen Hannun mieleen hiipi epäilys: Eikö auringon pitäisi olla jo niin kaukana toisella pallonpuoliskolla, ettei se enää lämmitä? Onko maapallo siis lakannut pyörimästä? Eikös se olisi jo ihan maailmanlopun meininkiä?
Tänään, maanantaina 28.12.15 luin paristakin nettiaviisista, miten Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan entinen työntekijä, tutkija Randall Munroe on uudessa kirjassaan esittänyt teoreettisen hypoteesin, että maailmanlopun koittaessa Helsinki olisi maailman turvallisin paikka.
Häneltä kysyttiin, mitä tapahtuisi, jos maapallo lakkaisi pyörimästä, mutta maapalloa ympäröivä ilmakehä ei pysähtyisi yhtä aikaa. Tuloksena olisi yhtäkkinen myrskytuuli, jonka nopeus olisi n. 1600 km /h. Maapallon lakattua pyörimästä kovimmat tuulet kestäisivät vain muutamia minuutteja, mutta tässä ajassa kaikki ihmisen rakentama ehtisi kuitenkin tuhoutua.
Tuulet olisivat hitaampia maapallon napa-alueilla, mutta yksikään asutettu alue ei säästyisi tuholta. Munroe laskeskelee, että Suomen pääkaupunki olisi yksi turvallisimmista paikoista katastrofin sattuessa. Miksi ihmeessä?
Vaikka Helsinki sijaitseekin korkealla, yli 60. leveysasteella, tuulet puhaltaisivat myös sen sileäksi. Helsingin alapuolella on kuitenkin kattava tunneliverkosto, johon kuuluu muun muassa maanalainen kauppakeskus, lätkäareena, uimala ja vaikka mitä muuta, Munroe tietää. Kaikkiaan tuota tunneliverkostoa on 200 km, josta me tavalliset tallaajat tunnemme vain Asematunnelin myymälät ja metroasemat.
Jos ajateltaisiin, että Helsingin tunneleihin olisi pelastautunut parisataa tuhatta ihmistä, maapallon ainoat eloonjääneet, niin ihmiskunnan loppulaukka alkaisi siitä, kun sähköt yhtäkkiä katkeaisivat. Noissa tunneleissa ei kukaan näkisi mitään. Todennäköisesti alkaisi kaikkien sota kaikkia vastaan. Ja sota jatkuisi aina katkeraan loppuun saakka, taisteltaisiin viimeiseen henkilöön asti. Onhan ihminen ihmiselle susi.
Jos tämä skenaario toteutuisi, niin olisin pikkuisen pettynyt paristakin syystä. Ensiksikin olen ymmärtänyt, että Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu niin, että hän laskeutuu toistamiseen Israelin Öljymäen rinnettä alas eikä suinkaan astu sisään Helsingin Asematunneliin.
Siksi toisekseen: Ihmisestä tekisivätkin lopun aurinko ja tuuli, voimat, jotka ihminen yritti kesyttää omaan käyttöönsä. Uudessa testamentissa mainitaan aikain merkkeinä luopumuksen kasvu, laittomuuden henki, kristittyjen vainot, antikristus, suuret onnettomuudet, mutta myös Kristuksen seurakunnan kasvu.
Kristus on kehottanut omiaan tarkkaamaan aikain merkkejä. Meidän on valvottava ja oltava valmiit vastaanottamaan hänet minä hetkenä tahansa. Vaikka jo tänään. Ja silloin tulee hoppu ja loppu.
Helsingin maanalainen kaupunki:
http://www.city.fi/ilmiot/maanalainen+kaupunki/318
Tätä lukija ei välttämättä tiennyt:
http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201501050074445_v0.shtml
Turkissa on maanalainen muinainen tunnelisto ja luolasto,johonmahtuu satoja tuhnasia ihmisä. Mitä tarkoitusta vartenbaikana luotu., kukaan ei tiedä. Myös Euroopan alta on löydetty ikivanhoja tunneliverkostoja. Arkeologiamme on menossa uusiksi.
Joo, underground-ajatuksestakin voisi ihan hyvin vääntää oman bloggauksen.
Länsi-metron rakentaminen on tuottanut meikäläiselle tällaisen oivalluksen:
Kukaan ei kai voine väittää omistavansa maanalaista tilaa? Jos metro kulkisi maan päällä, saattaisi maanomistajien kanssa tulla vaikka miten paljon riitaa, mutta kun mennään kokonaan maan alla, niin selvitään muodollisella kirjeellä, jossa maanpäällisen tilan omistajia pyydetään nätisti tilaa metrotunnelin rakentamiseen tontin alle.
Ja omistajat antavat luvan yhtä kauniisti. Jos pistäisivät kampoihin, niin sitten muuttuisi ääni kellossa: No, mee otetaan se joka tapauksessa!
Oisiko nyt niin, että rakentamiseen liittyvä lupaviidakko on niin vaikea, että säätäjät itse vetäytyvät maan alle, kun siellä ehkä eivät naapurit valita?
Nykyrakentaminen Suomessa on kovin tylsää (kukaan ei ole koskaan tyytyväinen talojen ulkonäköön), mutta maan alle rakentamisessa tuo huoli poistuu kokonaan: Seinät, lattiat ja katto ovat kovertamista vaille valmiita ja kivenkovia!
Helsingin keskustaan on tulossa maanalainen taidehalli, Espoon Tapiolaan taas underground-teatteri: kulttuuritalo laajennee maan alle…
Eikö siellä pääkaupunkiseudulla tule kohta sellainen olo, ettei sovi paljon tömistellä, putoaa pian alakertaan suoraan kadulta?
Lauri: Tähän asti maan alle on menty tyylikkäästi (liuku)portaita pitkin, mutta totta on, että jalkamme eivät enää saa keskustassa kokea sitä ihanaa tunnetta, että seisoisimme peruskalliolla. Useasti on tunne, että seisomme pelkän kannen päällä.
Ratikat ovat aivan mahdottomia tömistelijöitä. Jos joskus pitää pudota kellariin, niin sitten sinne mennään sporan kyydissä, sanokaa mun sanoneen.
Näihin asti sieltä maan alta on enempikin ollut liikettä ylöspäin. Vanhat putket kun halkeilevat, niin silloin stadilaisille avautuu aivan uusia vesiteitä…
Tuo ”kompassiaukio” tuo mieleen kivoja muistoja. Olin siellä aikoinaan perjantaisin kertomassa ilosanomaa sen aikaisille punkkareille ja muille nuorille. He ottivat minut hyvin vastaan ja meille syntyi hyvä yhteys.