Helsingin hiippakunnan epäselvyydet poliisille

HUOM1: Olen 17.4. poistanut alla olevasta tutkintapyyntötekstistä 18 Helsingin hiippakuntavaltuuston jäsenen nimet. Poisto tapahtui Kotimaa24:n toimituksen pyynnöstä. Poliisille jätetty ilmoitus on ennallaan. Tilinpäätöksen hyväksyneiden valtuutettujen nimet ovat luettavissa hiippakuntavaltuuston julkisessa kokouspöytäkirjassa. Olen tiedustelujen johdosta kirjannut päätöksentekoon osallistuneet myös blogiini 30.3.20.

HUOM2: Kotimaan toimitus ei ole vastuussa lukijablogien kirjoitusten sisällöistä, vaan niistä vastaavat kirjoittajat itse. Tätä blogiani koskevat sisällölliset huomatukset tulee kohdistaa minulle: Johanna Korhonen, puhelin 040 510 5906.

Koska kirkon organisaatio on osoittautunut kyvyttömäksi käsittelemään Helsingin  hiippakunnan taloudessa ilmenneitä epäkohtia, asiassa on nyt turvauduttava muun yhteiskunnan osaamiseen. Olen 14.4.2020 jättänyt Helsingin rikospoliisille alla olevan tutkintapyynnön. Julkaisen sen tässä, koska kaikki puheena olevat todennettavat tosiseikat liittyvät kirkon julkiseen hallintoon ja verovarojen käyttöön eikä tietojen julkistaminen näin ollen loukkaa kenenkään henkilön kunniaa eikä yksityisyyden suojaa.

Huomautan, että yksikään mainituista henkilöistä ei tässä vaiheessa ole ”rikoksesta epäilty”, saati ”syyllinen”. Pyydän poliisia tutkimaan, onko näitä henkilöitä syytä epäillä rikoslain vastaisesta toiminnasta. Jos on, poliisi suorittaa tutkinnan, ja jos tutkinta antaa aihetta, poliisi vie asian syyttäjälle, joka päättää syyttämisestä tai syyttämättä jättämisestä. Jos syyttäjä päättää syyttää, vasta tässä vaiheessa ”rikoksesta epäillystä” tulee ”syytetty”. Jos asia käsitellään oikeudessa, vasta oikeus ratkaisee, tuleeko jostakusta syytetystä myös tuomittu, vai vapautetaanko hänet syytteistä. Tämä on asian käsittelyn prosessi tässä, niin kuin muissakin tapauksissa.

Tutkintapyyntö Helsingin hiippakuntaan liittyvistä rikosepäilyistä: asiakirjan väärentäminen, virkavelvollisuuden vastainen toiminta, luottamusaseman väärinkäyttö

Suomen evankelisluterilaisen kirkon Helsingin hiippakunnan tilinpäätökseen vuodelta 2019 sisältyy vakavia ongelmia, joiden selvittämisessä kirkon organisaatio on osoittautunut kyvyttömäksi. Siksi joudun kääntymän asiassa poliisin puoleen.

Budjetin väärentäminen (RL 33. luku, 1 pykälä), Teemu Laajasalo. Valmistautuessani hiippakuntavaltuuston tilinpäätöskokoukseen (pidetty 27.2.2020) havaitsin, että hiippakuntavaltuuston 7.6.2018 hyväksymä budjetti oli päätöskokouksen jälkeen vaihtunut/vaihdettu toiseksi. Joku oli ilmoittanut talousarvion hyväksyneen hiippakuntavaltuuston kokouksen jälkeen kirkon keskusrahaston kirjanpitoyksikköön uudet luvut, jotka keskusrahasto vei kirkolliskokoukseen ja jotka kirkolliskokous menettelystä tietämättä ja siksi ilmeisen epähuomiossa hyväksyi (ks. liitteet 1, 2 ja 3).

Tällaista ei pitäisi voida tapahtua, koska kirkkolain (luku 17b, 1 pykälä) mukaan hiippakuntavaltuuston tehtävänä on ”hyväksyä vuosittain hiippakunnan toiminta- ja taloussuunnitelma sekä talousarvio”. Vaikka kirkon keskusrahaston ( = kaikki hiippakunnat sekä kirkkohallitus) talouden kokonaisuutena hyväksyy tämän jälkeen kirkolliskokous, kirkolliskokouksen talousvaliokunnan linjauksen mukaan ylin vastuu hiippakunnan taloudesta on hiippakunnalla eli lain mukaan hiippakuntavaltuustolla. Sen jälkeen, kun valtuusto on budjetin hyväksynyt, sitä ei saa kukaan kapitulin viranhaltija tai muu henkilö sormeilla. Tässä tapauksessa budjetti oli muuttunut merkittävästi sekä sisällöllisten kohdennusten että loppusumman suhteen.

Kirkkohallituksen kirjanpitopäällikön Markku Vasaran antaman tiedon mukaan uudet, hiippakuntavaltuuston päätöksestä poikkeavat budjettiluvut on 18.8.2018 lokitietojen mukaan syöttänyt järjestelmään Helsingin tuomiokapitulin sihteeri XXX XXX (nimi vain poliisin tietoon). En pidä perusteltuna epäillä rikoksesta XXX:ää, koska sihteeri saa tämäntapaiset toimeksiannot esimiehiltään. Siksi pyydän poliisia tutkimaan, onko budjetin vaihtamisesta eli virallisen asiakirjan väärennyksestä vastuussa sihteerin esimies, Helsingin piispa Teemu Laajasalo. RL 33. luvun 1. pykälän mukaan ”joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena, on tuomittava väärennyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.

Huomionarvoista on myös, että budjetin väärentämisestä ei mitä ilmeisimmin ollut tarkoitus koskaan edes informoida hiippakuntavaltuustoa. Havaitsin väärennyksen, kun vertasin hiippakuntavaltuuston hyväksymän budjetin lukuja tilinpäätöksessä budjetiksi väitetyn asiakirjan lukuihin.

Virkavelvollisuuden rikkominen (RL 40. luku, 9.pykälä), Teemu Laajasalo. Hiippakunnan tilinpäätös 2019 päätyy nollatulokseen eli siihen, että hiippakunnalle myönnetyt varat on käytetty sentilleen koituneiden menojen kattamiseen. Tulos ei selity tarkalla taloudenpidolla, vaan päinvastoin sillä, että budjetin ylitys 75 614,41 euroa on katettu täsmälleen saman suuruisella rahasto-otolla.

Tällaisesta rahasto-otosta ei löydy päätösasiakirjaa eikä mitään muutakaan asiakirjaa, joka todentaisi menettelyn asianmukaisuuden. Päätöstä rahasto-otosta ei ole tehty tuomiokapitulin istunnossa eikä myöskään hiippakuntavaltuustossa.

Hiippakuntavaltuuston kokouksessa 27.2.2020 kapitulin lakimiesasessori Ritva Saario pyrki oikeuttamaan rahasto-oton esittämällä kaksi toistensa kanssa ristiriidassa olevaa perustetta. Hänen mukaansa päätökset kapitulin vastuulla olevien rahastojen käytöstä kuuluvat vain kapitulille, eivät lainkaan hiippakuntavaltuustolle. Samassa puheenvuorossa hän kuitenkin perusteli rahastoihin kajoamista vetoamalla nimenomaan hiippakuntavaltuuston useina vuosina tekemään yleisluontoiseen linjaukseen, jonka mukaan rahastoja ”voidaan käyttää erityisesti sellaisten kulujen ja projektien rahoittamiseen, joita ei ole mahdollista kattaa talousarviokehyksestä tai sellaisiin kuluihin, joita ei ole mahdollisuus ennakoida”. Vuoden 2019 valtuutuksen ylittävää rahasto-ottoa ei kuitenkaan voida oikeuttaa kummallakaan näistä perusteista.

Hiippakuntavaltuuston useana vuonna toimintasuunnitelmiin tekemä yleisluontoinen kirjaus rahastovarojen käytöstä poikkeuksellisiin, ennakoimattomiin menoihin ei anna viranhaltijoille valtuutusta käyttää rahastovaroja vapaasti haluamallaan tavalla. Jos otetaan lähtökohdaksi Saarion ensiksi esittämä peruste, jonka mukaan rahastovarojen käytöstä vastaa tuomiokapituli eikä lainkaan hiippakuntavaltuusto, päätös olisi pitänyt valmistella ja tuoda tuomiokapitulin istuntoon käsiteltäväksi ja päätettäväksi. Näin hiippakunnan yhteisten varojen käyttöperusteet olisi kirjattu myös tuomiokapitulin pöytäkirjaan.

Saarion esittämä toinen peruste, jonka mukaan rahasto-otto perustuu hiippakuntavaltuuston linjaukseen vuodeksi 2019, ei sekään ole pitävä. Hiippakuntavaltuusto on 7.6.2018 pitämässään kokouksessa päättänyt, että tuomiokapituli voi käyttää enintään rahastojen vuoden 2019 tuoton verran rahaa hiippakunnan 60-vuotisjuhlakuluihin (ks. liite 2). Tilinpäätöksestä käy kuitenkin ilmi, että rahastoista on otettu varoja selvästi vuoden 2019 tuotto-osuutta enemmän. Raportoinnin puutteiden takia on lisäksi epäselvää, kuinka ja missä määrin varat on kohdennettu hiippakunnan 60-vuotisjuhlakuluihin.

Kirkon keskusrahaston taloudesta vastaavan kirkkoneuvos Leena Rantasen mukaan määräyksen kattaa budjettiylitys vastaavan suuruisella rahasto-otolla on antanut piispa Teemu Laajasalo.

Siksi pyydän poliisia tutkimaan, onko Laajasalo syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen (RL 40. luku, 9. pykälä) kattaessaan budjettiylityksen rahasto-otolla ilman asianmukaista valtuutusta ja päätöksentekomenettelyä. Lain mukaan ”jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan tai muulla kuin edellä tässä luvussa tai 11 luvun 9 a pykälässä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi”.

Huomion arvoista on, että rahastot eivät ole piispan henkilökohtaiseen harkintaan uskottuja varoja, vaan ne ovat kirkon jäseniltä veroina koottuja varoja, joiden käyttämisestä on olemassa tarkka säännöstö päätöksentekomenettelyineen.  Summa 75 614,41 euroa on kapitulin toiminnan volyymiin nähden huomattava.

Virkavelvollisuuden rikkominen (RL 40. luku, 9. pykälä), Ritva Saario. Evankelisluterilaisen kirkon jokaisessa tuomiokapitulissa on lakisääteinen lakimiesasessorin virka. Lainoppineen asessorin tehtäviin kuuluu lainopillisena asiantuntijana toimiminen. Helsingin kapitulissa (liite 4) lakimiesasessorin tehtäviin kuuluu myös se, että hän ”vastaa yleisesti tuomiokapitulin talousasioista”.

Helsingissä tässä virassa on Ritva Saario. Budjettiväärennyksen tapahtuessa hän on ollut vapaalla [virkavapauden syy poistettu näkyvistä 16.4./JK], mutta työhön palattuaan hänen on pitänyt tulla tehtäviensä nojalla tietoiseksi noudatettavasta (väärennetystä) budjetista. Samoin hän tullut tietoiseksi piispan rahasto-ottopäätöksestä viimeistään siinä vaiheessa, kun hän virkatehtäviensä mukaisesti on valmistellut kapitulin talouskertomuksen tilinpäätökseen.

Pyydän poliisia tutkimaan, onko Ritva Saario lainopillisena asiantuntijana syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen, kun hän on näihin seikkoihin puuttumisen sijaan keskittynyt peittelemään ja selittelemään Laajasalon toimintaa.

Saario on myös toistuvasti vähätellyt hiippakuntavaltuuston roolia hiippakunnan budjetin ja tilinpäätöksen hyväksyjänä kuvaillen, että kysymyksiä ja kritiikkiä esittänyt hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja on vain ”yksittäinen luottamushenkilö”. Tämän tiedon on kapitulista saanut myös tilintarkastaja Jorma Nurkkala (KPMG), joka oli ymmärtänyt asian niin, että hänen on jopa ”lain mukaan” kiellettyä asioida ”yksittäisen luottamushenkilön” kanssa. Tähän vedoten Nurkkala kieltäytyi vastaanottamasta minulta tietoja kapitulin taloudenpidon epäkohdista. Pyydän poliisia selvittämään, onko Saario syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttöön tai virkavelvollisuuden rikkomiseen myös pyrkiessään vaikuttamaan tilintarkastajaan.

Luottamusaseman väärinkäyttö (RL 36. luku, 5. pykälä), Helsingin tuomiokapitulin istunnon jäsenet ja Helsingin hiippakuntavaltuuston 18 jäsentä. Rikoslaissa säädetään luottamusaseman väärinkäytöstä, että ”[j]os se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita väärinkäyttää luottamusasemaansa 1) ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, tai 2) jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa, hänet on tuomittava luottamusaseman väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.

 Kapitulin istunnon jäsenistä osa toimii virkavastuulla, osa on valittu tehtäväänsä vaalilla. Hiippakuntavaltuuston kaikki jäsenet on valittu vaalilla. Ne, joiden ”taloudellisia tai oikeudellisia asioita” näiden elinten tehtävänä on hoitaa, ovat kirkon jäsenet ja työntekijät. Varat, joita toiminnassa käytetään ja joiden sääntöjen mukaisesta käytöstä kapitulin ja valtuuston jäsenet ovat vastuussa, ovat seurakuntalaisilta kirkollisveroina koottuja varoja. Niiden epäasiallisen käytön hyväksyminen ja piittaamattomuus niiden käyttämisen tavoista on omiaan aiheuttamaan vahinkoa kirkon jäsenille ja henkilöstölle.

Helsingin tuomiokapituli ei tilinpäätöskokouksessaan 12.2.20 käynyt mitään keskustelua tilinpäätöksestä, eikä valmistelija Saario  – puheenjohtaja Laajasalon ehdotusta noudattaen – edes esitellyt sitä millään tavalla kokoukselle. Päätöksen hyväksyä tilinpäätös tekivät kapitulin istunnon jäsenet Teemu Laajasalo, Marja Heltelä, Hannu Pöntinen, Ritva Saario ja Reijo Liimatainen. Pöntinen toimi luottamusasemassa, muut virkavastuulla (pöytäkirja liitteenä 5).

Helsingin hiippakuntavaltuusto hyväksyi tuomiokapitulin sille toimittaman tilinpäätöksen 27.2.20 keskustelun jälkeen äänin 18—3. Jäsenet olivat tietoisia budjetin vaihtamisesta ja rahasto-oton epäasianmukaisesta menettelystä, sillä olin puheenjohtajana selvittänyt kokoukselle nämä asiat seikkaperäisesti. Jäsenet olivat tietoisia myös oikeudellisesta vastuustaan asiassa. Päätöksen hyväksyä tilinpäätös epäkohdista välittämättä tekivät hiippakuntavaltuuston jäsenet  (HUOM: Tästä poistettu 17. huhtikuuta 18 henkilön nimet, ks. huomautus 1 blogin alussa) (pöytäkirja liitteenä 3).

Pyydän poliisia tutkimaan, ovatko yllä mainitut virkavastuulla ja luottamushenkilöinä toimineet henkilöt menetelleet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti / syyllistyneet luottamusaseman väärinkäyttöön hyväksyessään Helsingin hiippakunnan 2019 tilinpäätöksen tietoisina sen sisältämistä vakavista laillisuusongelmista.

Helsingin hiippakuntaan on päässyt pesiytymään korruptoituneita piirteitä sisältävä toimintakulttuuri, joka vaurioittaa kirkon toimintaedellytyksiä ja loukkaa jäsenten etua. Koska kirkko on itse voimaton puuttumaan tilanteeseen, luovutan asian poliisille. Annan mielelläni lisätietoja asiassa.

Vantaalla 14.4.2020

Johanna Korhonen

Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja 1.5.2012—30.4.2020