HUOM1: Olen 17.4. poistanut alla olevasta tutkintapyyntötekstistä 18 Helsingin hiippakuntavaltuuston jäsenen nimet. Poisto tapahtui Kotimaa24:n toimituksen pyynnöstä. Poliisille jätetty ilmoitus on ennallaan. Tilinpäätöksen hyväksyneiden valtuutettujen nimet ovat luettavissa hiippakuntavaltuuston julkisessa kokouspöytäkirjassa. Olen tiedustelujen johdosta kirjannut päätöksentekoon osallistuneet myös blogiini 30.3.20.
HUOM2: Kotimaan toimitus ei ole vastuussa lukijablogien kirjoitusten sisällöistä, vaan niistä vastaavat kirjoittajat itse. Tätä blogiani koskevat sisällölliset huomatukset tulee kohdistaa minulle: Johanna Korhonen, puhelin 040 510 5906.
Koska kirkon organisaatio on osoittautunut kyvyttömäksi käsittelemään Helsingin hiippakunnan taloudessa ilmenneitä epäkohtia, asiassa on nyt turvauduttava muun yhteiskunnan osaamiseen. Olen 14.4.2020 jättänyt Helsingin rikospoliisille alla olevan tutkintapyynnön. Julkaisen sen tässä, koska kaikki puheena olevat todennettavat tosiseikat liittyvät kirkon julkiseen hallintoon ja verovarojen käyttöön eikä tietojen julkistaminen näin ollen loukkaa kenenkään henkilön kunniaa eikä yksityisyyden suojaa.
Huomautan, että yksikään mainituista henkilöistä ei tässä vaiheessa ole ”rikoksesta epäilty”, saati ”syyllinen”. Pyydän poliisia tutkimaan, onko näitä henkilöitä syytä epäillä rikoslain vastaisesta toiminnasta. Jos on, poliisi suorittaa tutkinnan, ja jos tutkinta antaa aihetta, poliisi vie asian syyttäjälle, joka päättää syyttämisestä tai syyttämättä jättämisestä. Jos syyttäjä päättää syyttää, vasta tässä vaiheessa ”rikoksesta epäillystä” tulee ”syytetty”. Jos asia käsitellään oikeudessa, vasta oikeus ratkaisee, tuleeko jostakusta syytetystä myös tuomittu, vai vapautetaanko hänet syytteistä. Tämä on asian käsittelyn prosessi tässä, niin kuin muissakin tapauksissa.
Tutkintapyyntö Helsingin hiippakuntaan liittyvistä rikosepäilyistä: asiakirjan väärentäminen, virkavelvollisuuden vastainen toiminta, luottamusaseman väärinkäyttö
Suomen evankelisluterilaisen kirkon Helsingin hiippakunnan tilinpäätökseen vuodelta 2019 sisältyy vakavia ongelmia, joiden selvittämisessä kirkon organisaatio on osoittautunut kyvyttömäksi. Siksi joudun kääntymän asiassa poliisin puoleen.
Budjetin väärentäminen (RL 33. luku, 1 pykälä), Teemu Laajasalo. Valmistautuessani hiippakuntavaltuuston tilinpäätöskokoukseen (pidetty 27.2.2020) havaitsin, että hiippakuntavaltuuston 7.6.2018 hyväksymä budjetti oli päätöskokouksen jälkeen vaihtunut/vaihdettu toiseksi. Joku oli ilmoittanut talousarvion hyväksyneen hiippakuntavaltuuston kokouksen jälkeen kirkon keskusrahaston kirjanpitoyksikköön uudet luvut, jotka keskusrahasto vei kirkolliskokoukseen ja jotka kirkolliskokous menettelystä tietämättä ja siksi ilmeisen epähuomiossa hyväksyi (ks. liitteet 1, 2 ja 3).
Tällaista ei pitäisi voida tapahtua, koska kirkkolain (luku 17b, 1 pykälä) mukaan hiippakuntavaltuuston tehtävänä on ”hyväksyä vuosittain hiippakunnan toiminta- ja taloussuunnitelma sekä talousarvio”. Vaikka kirkon keskusrahaston ( = kaikki hiippakunnat sekä kirkkohallitus) talouden kokonaisuutena hyväksyy tämän jälkeen kirkolliskokous, kirkolliskokouksen talousvaliokunnan linjauksen mukaan ylin vastuu hiippakunnan taloudesta on hiippakunnalla eli lain mukaan hiippakuntavaltuustolla. Sen jälkeen, kun valtuusto on budjetin hyväksynyt, sitä ei saa kukaan kapitulin viranhaltija tai muu henkilö sormeilla. Tässä tapauksessa budjetti oli muuttunut merkittävästi sekä sisällöllisten kohdennusten että loppusumman suhteen.
Kirkkohallituksen kirjanpitopäällikön Markku Vasaran antaman tiedon mukaan uudet, hiippakuntavaltuuston päätöksestä poikkeavat budjettiluvut on 18.8.2018 lokitietojen mukaan syöttänyt järjestelmään Helsingin tuomiokapitulin sihteeri XXX XXX (nimi vain poliisin tietoon). En pidä perusteltuna epäillä rikoksesta XXX:ää, koska sihteeri saa tämäntapaiset toimeksiannot esimiehiltään. Siksi pyydän poliisia tutkimaan, onko budjetin vaihtamisesta eli virallisen asiakirjan väärennyksestä vastuussa sihteerin esimies, Helsingin piispa Teemu Laajasalo. RL 33. luvun 1. pykälän mukaan ”joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena, on tuomittava väärennyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.
Huomionarvoista on myös, että budjetin väärentämisestä ei mitä ilmeisimmin ollut tarkoitus koskaan edes informoida hiippakuntavaltuustoa. Havaitsin väärennyksen, kun vertasin hiippakuntavaltuuston hyväksymän budjetin lukuja tilinpäätöksessä budjetiksi väitetyn asiakirjan lukuihin.
Virkavelvollisuuden rikkominen (RL 40. luku, 9.pykälä), Teemu Laajasalo. Hiippakunnan tilinpäätös 2019 päätyy nollatulokseen eli siihen, että hiippakunnalle myönnetyt varat on käytetty sentilleen koituneiden menojen kattamiseen. Tulos ei selity tarkalla taloudenpidolla, vaan päinvastoin sillä, että budjetin ylitys 75 614,41 euroa on katettu täsmälleen saman suuruisella rahasto-otolla.
Tällaisesta rahasto-otosta ei löydy päätösasiakirjaa eikä mitään muutakaan asiakirjaa, joka todentaisi menettelyn asianmukaisuuden. Päätöstä rahasto-otosta ei ole tehty tuomiokapitulin istunnossa eikä myöskään hiippakuntavaltuustossa.
Hiippakuntavaltuuston kokouksessa 27.2.2020 kapitulin lakimiesasessori Ritva Saario pyrki oikeuttamaan rahasto-oton esittämällä kaksi toistensa kanssa ristiriidassa olevaa perustetta. Hänen mukaansa päätökset kapitulin vastuulla olevien rahastojen käytöstä kuuluvat vain kapitulille, eivät lainkaan hiippakuntavaltuustolle. Samassa puheenvuorossa hän kuitenkin perusteli rahastoihin kajoamista vetoamalla nimenomaan hiippakuntavaltuuston useina vuosina tekemään yleisluontoiseen linjaukseen, jonka mukaan rahastoja ”voidaan käyttää erityisesti sellaisten kulujen ja projektien rahoittamiseen, joita ei ole mahdollista kattaa talousarviokehyksestä tai sellaisiin kuluihin, joita ei ole mahdollisuus ennakoida”. Vuoden 2019 valtuutuksen ylittävää rahasto-ottoa ei kuitenkaan voida oikeuttaa kummallakaan näistä perusteista.
Hiippakuntavaltuuston useana vuonna toimintasuunnitelmiin tekemä yleisluontoinen kirjaus rahastovarojen käytöstä poikkeuksellisiin, ennakoimattomiin menoihin ei anna viranhaltijoille valtuutusta käyttää rahastovaroja vapaasti haluamallaan tavalla. Jos otetaan lähtökohdaksi Saarion ensiksi esittämä peruste, jonka mukaan rahastovarojen käytöstä vastaa tuomiokapituli eikä lainkaan hiippakuntavaltuusto, päätös olisi pitänyt valmistella ja tuoda tuomiokapitulin istuntoon käsiteltäväksi ja päätettäväksi. Näin hiippakunnan yhteisten varojen käyttöperusteet olisi kirjattu myös tuomiokapitulin pöytäkirjaan.
Saarion esittämä toinen peruste, jonka mukaan rahasto-otto perustuu hiippakuntavaltuuston linjaukseen vuodeksi 2019, ei sekään ole pitävä. Hiippakuntavaltuusto on 7.6.2018 pitämässään kokouksessa päättänyt, että tuomiokapituli voi käyttää enintään rahastojen vuoden 2019 tuoton verran rahaa hiippakunnan 60-vuotisjuhlakuluihin (ks. liite 2). Tilinpäätöksestä käy kuitenkin ilmi, että rahastoista on otettu varoja selvästi vuoden 2019 tuotto-osuutta enemmän. Raportoinnin puutteiden takia on lisäksi epäselvää, kuinka ja missä määrin varat on kohdennettu hiippakunnan 60-vuotisjuhlakuluihin.
Kirkon keskusrahaston taloudesta vastaavan kirkkoneuvos Leena Rantasen mukaan määräyksen kattaa budjettiylitys vastaavan suuruisella rahasto-otolla on antanut piispa Teemu Laajasalo.
Siksi pyydän poliisia tutkimaan, onko Laajasalo syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen (RL 40. luku, 9. pykälä) kattaessaan budjettiylityksen rahasto-otolla ilman asianmukaista valtuutusta ja päätöksentekomenettelyä. Lain mukaan ”jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan tai muulla kuin edellä tässä luvussa tai 11 luvun 9 a pykälässä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi”.
Huomion arvoista on, että rahastot eivät ole piispan henkilökohtaiseen harkintaan uskottuja varoja, vaan ne ovat kirkon jäseniltä veroina koottuja varoja, joiden käyttämisestä on olemassa tarkka säännöstö päätöksentekomenettelyineen. Summa 75 614,41 euroa on kapitulin toiminnan volyymiin nähden huomattava.
Virkavelvollisuuden rikkominen (RL 40. luku, 9. pykälä), Ritva Saario. Evankelisluterilaisen kirkon jokaisessa tuomiokapitulissa on lakisääteinen lakimiesasessorin virka. Lainoppineen asessorin tehtäviin kuuluu lainopillisena asiantuntijana toimiminen. Helsingin kapitulissa (liite 4) lakimiesasessorin tehtäviin kuuluu myös se, että hän ”vastaa yleisesti tuomiokapitulin talousasioista”.
Helsingissä tässä virassa on Ritva Saario. Budjettiväärennyksen tapahtuessa hän on ollut vapaalla [virkavapauden syy poistettu näkyvistä 16.4./JK], mutta työhön palattuaan hänen on pitänyt tulla tehtäviensä nojalla tietoiseksi noudatettavasta (väärennetystä) budjetista. Samoin hän tullut tietoiseksi piispan rahasto-ottopäätöksestä viimeistään siinä vaiheessa, kun hän virkatehtäviensä mukaisesti on valmistellut kapitulin talouskertomuksen tilinpäätökseen.
Pyydän poliisia tutkimaan, onko Ritva Saario lainopillisena asiantuntijana syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen, kun hän on näihin seikkoihin puuttumisen sijaan keskittynyt peittelemään ja selittelemään Laajasalon toimintaa.
Saario on myös toistuvasti vähätellyt hiippakuntavaltuuston roolia hiippakunnan budjetin ja tilinpäätöksen hyväksyjänä kuvaillen, että kysymyksiä ja kritiikkiä esittänyt hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja on vain ”yksittäinen luottamushenkilö”. Tämän tiedon on kapitulista saanut myös tilintarkastaja Jorma Nurkkala (KPMG), joka oli ymmärtänyt asian niin, että hänen on jopa ”lain mukaan” kiellettyä asioida ”yksittäisen luottamushenkilön” kanssa. Tähän vedoten Nurkkala kieltäytyi vastaanottamasta minulta tietoja kapitulin taloudenpidon epäkohdista. Pyydän poliisia selvittämään, onko Saario syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttöön tai virkavelvollisuuden rikkomiseen myös pyrkiessään vaikuttamaan tilintarkastajaan.
Luottamusaseman väärinkäyttö (RL 36. luku, 5. pykälä), Helsingin tuomiokapitulin istunnon jäsenet ja Helsingin hiippakuntavaltuuston 18 jäsentä. Rikoslaissa säädetään luottamusaseman väärinkäytöstä, että ”[j]os se, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita väärinkäyttää luottamusasemaansa 1) ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, tai 2) jättämällä tehtävänsä kokonaan tai osaksi suorittamatta ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa, hänet on tuomittava luottamusaseman väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.
Kapitulin istunnon jäsenistä osa toimii virkavastuulla, osa on valittu tehtäväänsä vaalilla. Hiippakuntavaltuuston kaikki jäsenet on valittu vaalilla. Ne, joiden ”taloudellisia tai oikeudellisia asioita” näiden elinten tehtävänä on hoitaa, ovat kirkon jäsenet ja työntekijät. Varat, joita toiminnassa käytetään ja joiden sääntöjen mukaisesta käytöstä kapitulin ja valtuuston jäsenet ovat vastuussa, ovat seurakuntalaisilta kirkollisveroina koottuja varoja. Niiden epäasiallisen käytön hyväksyminen ja piittaamattomuus niiden käyttämisen tavoista on omiaan aiheuttamaan vahinkoa kirkon jäsenille ja henkilöstölle.
Helsingin tuomiokapituli ei tilinpäätöskokouksessaan 12.2.20 käynyt mitään keskustelua tilinpäätöksestä, eikä valmistelija Saario – puheenjohtaja Laajasalon ehdotusta noudattaen – edes esitellyt sitä millään tavalla kokoukselle. Päätöksen hyväksyä tilinpäätös tekivät kapitulin istunnon jäsenet Teemu Laajasalo, Marja Heltelä, Hannu Pöntinen, Ritva Saario ja Reijo Liimatainen. Pöntinen toimi luottamusasemassa, muut virkavastuulla (pöytäkirja liitteenä 5).
Helsingin hiippakuntavaltuusto hyväksyi tuomiokapitulin sille toimittaman tilinpäätöksen 27.2.20 keskustelun jälkeen äänin 18—3. Jäsenet olivat tietoisia budjetin vaihtamisesta ja rahasto-oton epäasianmukaisesta menettelystä, sillä olin puheenjohtajana selvittänyt kokoukselle nämä asiat seikkaperäisesti. Jäsenet olivat tietoisia myös oikeudellisesta vastuustaan asiassa. Päätöksen hyväksyä tilinpäätös epäkohdista välittämättä tekivät hiippakuntavaltuuston jäsenet (HUOM: Tästä poistettu 17. huhtikuuta 18 henkilön nimet, ks. huomautus 1 blogin alussa) (pöytäkirja liitteenä 3).
Pyydän poliisia tutkimaan, ovatko yllä mainitut virkavastuulla ja luottamushenkilöinä toimineet henkilöt menetelleet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti / syyllistyneet luottamusaseman väärinkäyttöön hyväksyessään Helsingin hiippakunnan 2019 tilinpäätöksen tietoisina sen sisältämistä vakavista laillisuusongelmista.
Helsingin hiippakuntaan on päässyt pesiytymään korruptoituneita piirteitä sisältävä toimintakulttuuri, joka vaurioittaa kirkon toimintaedellytyksiä ja loukkaa jäsenten etua. Koska kirkko on itse voimaton puuttumaan tilanteeseen, luovutan asian poliisille. Annan mielelläni lisätietoja asiassa.
Vantaalla 14.4.2020
Johanna Korhonen
Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja 1.5.2012—30.4.2020
Hyvä, että teit tukintapyynnön. Asiat on selvitettävä.
Mikä mahtaa olla tilanne kymmenen vuoden päästä, jos tuosta tavasta toimia tulee vakiintunut käytäntö? Ja on odotettavissa, että siitä tulee Helsingin tuomiokapitulin ”maan tapa”, kun Johanna Korhonen ei ole enää valvomassa kirkollisveron maksajien etuja. Kun samat naamat jäävät tuomiokapituliin, niin miksi mikään muuttuisi?
On ilmeisesti hyvä välillä ”puhdistaa temppeliä”, kuten Jeesus teki aikanaan. Eihän siitäkään kiitosta hänelle tullut.
Kovasti kiitosta Johanna Korhoselle. Arvelempa yhteisöllisen kiinnipitämisen rakoilevan kun tutkintaan asti päästään.
Muistanko kansliapäällikkö Huokunan isossa kokouksessa maininneen epäselvistä toimivaltasuhteista ja niiden huomaamisesta säännöksissä varoissa ja niiden käytössä Helsingin Kapitulissa. Kumma kun toisissa Kapituleissa toimivaltasuhteet näyttävät toimivan hyvin taloudessa. Jos yhytän kansliapäällikön väärään asiaan pyydän anteeksi.
Jotenkin uskoisi seurakuntalaisten alkavan katsoa mihinkä sijoituksensa vuotuisesti hengellisessä asiassa tulevat antaneeksi.
Johanna Korhonen: ”Saario on myös toistuvasti vähätellyt hiippakuntavaltuuston roolia hiippakunnan budjetin ja tilinpäätöksen hyväksyjänä kuvaillen, että kysymyksiä ja kritiikkiä esittänyt hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja on vain ”yksittäinen luottamushenkilö”. Tämän tiedon on kapitulista saanut myös tilintarkastaja Jorma Nurkkala (KPMG), joka oli ymmärtänyt asian niin, että hänen on jopa ”lain mukaan” kiellettyä asioida ”yksittäisen luottamushenkilön” kanssa. Tähän vedoten Nurkkala kieltäytyi vastaanottamasta minulta tietoja kapitulin taloudenpidon epäkohdista”.
Ottaen huomioon, että JK on esittänyt kaikkien muiden 18:n hiippakuntavaltuuston jäsenten (nimeltä mainiten) olevan hänen kantaansa vastaan ja siten epäilyksen alaisia, kyse JK:n suhteen on todellakin yksittäisestä luottamushenkilöstä: ”Pyydän poliisia tutkimaan, ovatko yllä mainitut (18 henkilöä) virkavastuulla ja luottamushenkilöinä toimineet henkilöt menetelleet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti / syyllistyneet luottamusaseman väärinkäyttöön hyväksyessään Helsingin hiippakunnan 2019 tilinpäätöksen tietoisina sen sisältämistä vakavista laillisuusongelmista”.
En tiedä löytyykö tästä JK:n tutkintapyynnöstä mitään logiikkaa, mutta olisipa hyvä, jos poliisi ottaisi tästä logiikasta selvää ja Helsingin hiippakunnan asian tutkintaan – mikäli se on mahdollista – ja asia tutkittaisiin perinpohjin.
Jouni Turtiainen, taas kannattaisi lukea ennen kuin kommentoi: kuten yllä olevassa tekstissä todetaan, äänestystulos oli valtuustossa 18-3. Epäselvyyksien selvittämisen puolesta äänestivät kanssani Leena Huovinen ja Eve Rämö. – Mukavaa sinänsä, että kannatat asiain selvittämistä. Minäkin luotan poliisin kyvykkyyteen asiassa.
Eikö tuo Turtiainen ole tosiaankaan lukenut juttua vai vääristeleekö hän tahallaan?
Kiitän Johanna Korhosta asiallisesta oikaisusta. Totta tosiaan: kyse ei ole aivan yksittäisen henkilön, vaan muutaman (JK + 2 muuta) yksitäisen henkilön asiasta.
Poliisi tutkii ja selvittelee kaikkien parhaaksi. Tuomiokapitulin lakimiesasessori on myös antanut asiaan oman vastineensa, joka ilmentää tulkintani mukaan siis kaikkien muiden näkökulmaa kiista-asiassa.: http://helsinginhiippakunta.fi/kommentti-johanna-korhosen-blogitekstiin-14-4-2020/
Näillä mennään (18-3). Hyvää pääsiäisviikkoa!
Lystikäs idea tuo ”muutama yksittäinen henkilö”, johon Jouni Turtiaisen tarkistuslaskenta sentään johti!
Mutta vakavasti puhuen, kysymystä lain ja muiden toimintanormien noudattamisesta ei onneksi ratkaista sillä, kuinka moni ihminen on mitäkin ”mieltä”. Etenkään rikosoikeudessa asioita ei ratkaista rikoksista epäiltyjen omien näkemysten, ”näkökulmien” tai ”tulkintojen” perusteella, vaan tapahtuneiden tosiseikkojen perusteella. Rikokset eivät ole oikeudessa riita-asioita, vaan nimensä mukaisesti rikoksia. Jos rikos on tapahtunut, ei auta, vaikka miljoona ihmistä äänestäisi, että sitä ei ole tapahtunut.
Asia on nyt poliisilla, joten kaikki hoituu. Hyvää pääsiäisviikkoa sinullekin!
Kuinka rohkenee kukaan teistä, jolla on riita-asia toisen kanssa, käydä oikeutta vääräin edessä? Miksei pyhien edessä? Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?
Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita? Jos teillä siis on maallisia asioita ratkaistavina, nekö te asetatte tuomareiksi, jotka ovat halveksittuja seurakunnassa?
Teidän häpeäksenne minä tämän sanon. Eikö teidän joukossanne sitten ole yhtäkään viisasta, joka voisi ratkaista veljien välin? Vaan veli käy oikeutta veljen kanssa, vieläpä uskottomain edessä!
Teille on jo yleensä Vaurioksi, että käräjöitte keskenänne. Miksi ette ennemmin salli tehdä vääryyttä itsellenne? Miksi ette ennemmin anna riistää omaanne?
Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat, eivät miesten kanssa makaavat miehet.
Wernerihän kirjoittaa niinkuin joku lahkosaarnaaja omasta raamatustaan. Muuten, Werner, jos tuo jumalinen tekstisi ei ole ihan omaa tuotostasi – mitä epäilen – niin sinun kuuluu mainita lähde mistä se on kopiootu. Muuten syyllostyt kirjalliseen varkauteen
Werner, yritetäänpä pysyä asiassa.
Kun jääkiekossa pilli on viheltänyt jälkipeli on kielletty. Johanna pelaa jälkipeliä, joka ei näytä loppuvan koskaan. Vieläkin vuosien takaisen vaalin jälkipeliä. Nytkin 18-3 hävityn erän jälkipeliä. Ihmettelen että hänen tekstejään vieläkin julkaistaan.
Etkö Werner käsitä, että äämestystulos ei ratkaise lain edessä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja ihmettele vapaasti, että Korhosen tekstejä julkaistaan, ja että kirkon siivous on johtanut jo käräjille kun maallisia lakeja on rikottu. Ja voivat johtaa edelleenkin.
On se hyvä, että Johannan isä tulee apuun jälkipeliin, kun tilanne jälkipelissä on 18-1. Eiköhän jokainen yhteisö saa päättää omista asioistaan 18-1.
Wernerin laskupää taas valskaa tai on kova muuten vain. Eikö Werneri usko, että äänestystulos oli 18-3. Ja kuten sanottu, koko joukko voi olla väärässä ja syyllistyä rikokseen, josta jokainen joutuu omalta kohdaltaan vastaamaan. Esimerkkejäkin on.
Werner, käyttäydypäs nyt nätisti, ettei minun tarvitse passittaa sinua jäähylle tästä blogikaukalostani! Ylläpidon valtuuksin voin näin tehdä.
Johanna Korhonen, eikö olisi syytä jo alkaa puhumaan muistakin asioista? Johanna Korhonen tuntuu kuitenkin keskittyneen vain tähän puheena olevaan aiheeseen. Ei voi välttyä muulta vaikutelmalta.
Ja minusta tämänkaltainen kirjoittaminen ei oikein sovellu blogit- osastolle… Erottuu muista kirjoitelmista täällä, ja alkaa näyttää aika oudolta. Nämä olisivat ennemmin tiedotteita ja raportteja.
Sari W, eihän näitä blogeja monikaan viitsisi lukea saati kommentoida, jos täällä vain puhuttaisiin hurskaita. On hyvä koko ajan muistaa, että emme elä teokratiassa vaan maallisessa demokratiassa. Maallinen laki on kirkon yläpuolella, vaikka se joiltakin korkeilta hengenmiehiltä näyttää unohtuvan. Saati sitten hurskailta maallikoilta.
”eihän näitä blogeja monikaan viitsisi lukea saati kommentoida, jos täällä vain puhuttaisiin hurskaita. On hyvä koko ajan muistaa, että emme elä teokratiassa vaan maallisessa demokratiassa.”
-Pentti K. Avaisikohan asiaa, jos sanon että esim. Kimmo W on kirjoittanut ihan kiinnostavia blogeja.
Mika Rantanen, sinulla ei varmaan ole aavistustakaan, miten pieni osa tämän kirkollisen luottamustehtävän hoito on kaikista tekemisistäni – ja miten mikroskooppinen osa nämä tekstit ovat kaikesta kirjoittamastani. Sari Weckroth: jokainen lukijablogisti saa valita aiheensa itse, ja kirjo onkin melkoinen.
Muistutan, että kenenkään ole ole pakko lukea blogiani. Tämän tekstin on tähän mennessä kolmessa vuorokaudessa lukenut yli 3600 lukijaa, mutta heistä yhtäkään ei siihen liene pakotettu.
”jokainen lukijablogisti saa valita aiheensa itse, ja kirjo onkin melkoinen.”
-Johanna, ihan kaikella ystävyydellä. Nämä ovat raportteja ja tiedonantoja, eivät blogeja, siten kuin olen blogin käsitteen ja bloggaamisen idean ymmärtänyt. Kyse ei ole aiheesta. Monikin on täällä kirjoittanut blogeja käsittelemästäsi aiheesta.
Siis esittänyt omia ajatuksiaan, mielipiteitään, näkemyksiään ja pohdintojaan. Josta on sitten syntynyt keskustelua, mikä on tarkoituksenakin, koska on kommenttiosio.
Omissa pohdinnoissa ja niiden julkituomisessa on se -ei hyvä eikä huono vaan mielenkiintoinen- puoli, että ne täytyy asettaa toisten arvioitavaksi, tarkasteluun ja vastaanottavaiseksi toisenlaisille näkemyksille. Sitä on ajatustenvaihto, joka voi parhaimmillaan olla rikastuttavaa ja mieltä avartavaa, jos heittäydytään runolliseksi.
Ihan oikeasti, miksi jaat näitä raportteja ja selvityksiä täällä? Keskustelu menee sitten väistämättä sinuun kirjoittajana ja pohdintoihin mahdollisista motiiveistasi, josta sitten loukkaannut… Eikö tavanomaiset ja korrektit tiedonjakamisväylät välttäisi näiden suhteen?