Helsingin piispanvaalin likainen jälkipeli

Perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa on käsitelty yksipuolisesti piispa Teemu Laajasalon väitettyjä talousepäselvyyksiä. Kirkollisverojen vastuullinen käyttö on erittäin tärkeää ja kaikki talousepäselvyydet on selvitettävä pohjiaan myöten. Laajasalon tapauksessa kyse on muustakin.

Kohun taustalla on pääasiassa yksi henkilö, toimittaja Johanna Korhonen, joka kannatti syksyllä aktiivisesti Helsingin piispanvaalissa Laajasalolle jo ensimmäisellä kierroksella hävinnyttä ehdokasta.

Vaalien jälkeen Korhonen on pyrkinyt perinteisen ja sosiaalisen median avulla pahantahtoisilla väitteillä ja kysymyksillä luomaan kuvaa Laajasalon epäonnistuneen yritystoiminnan moitittavuudesta. Viime viikolla Korhonen julkaisi mediaseksikkäitä väitteitä ja kysymyksiä siitä, miten Laajasalo oli käyttänyt Helsingin seurakuntayhtymän luottokorttia edellisessä tehtävässään. Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkiseksi tulemista mahdollisuutta kommentoida väärinkäsityksiä. Pidän menettelyä vääränä ja toimittajaetiikan vastaisena.

Korhonen on kertonut toimivansa asiassa kirkollisena luottamushenkilönä. Vantaalaisena hän ei kuitenkaan kuulu Helsingin seurakuntayhtymän seurakuntaan. Korhonen on Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. On outoa, ettei hän ole halunnut tuoda Laajasaloa koskevia asioita valtuuston käsiteltäväksi, eikä ole edes informoinut valtuuston jäseniä Laajasalon vastaisista toimistaan.

Herää kysymys, onko Johanna Korhosen tavoitteena synnyttää mahdollisimman paljon negatiivista julkisuutta Teemu Laajasalon ympärillä ja näin tehdä tämän virkatoimien hoitaminen mahdottomaksi. Tämä olisi kummallista, sillä hiippakuntavaltuuston nimenomaisena tehtävänä on kehittää ja tukea hiippakunnan toimintaa, jossa piispalla on keskeinen rooli. Joka tapauksessa Helsingin piispanvaalin jälkipeli hakee likaisuudessa vertaistaan.

Myös Helsingin edellinen piispa sai paljon vihapostia – tosin aivan eri syistä. Miten oppisimme kunnioittavampaa keskustelua? Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa. Tähän kuuluu, että vaikeista, kielteisistä ja kiistanalaisistakin asioista on voitava käydä keskustelua. Mutta on hyvin erikoista, jos keskustelua käydään ensisijaisesti median välityksellä ja vähäisin tiedoin sekä pahantahtoisessa sävyssä.

Olen ollut Johanna Korhosen kanssa samassa kirkolliskokousryhmässä ja ajanut yhdessä hänen kanssaan samoja tavoitteita. Pidän Korhosen menettelytapoja Laajasalon vastaisessa kampanjassa niin vahingollisina, että olen ilmoittanut hänelle, etten tule enää jatkossa hänen kanssaan samalle ehdokaslistalle.

Tekstiä tarkennettu: Alkuperäisessä tekstissä muotoilu ”Vaalikampailun aikana Korhonen pyrki levittämään epämääräisiä väitteitä” on poistettu uhrin suojelemiseksi sen jälkeen, kun väitteiden alkuperäinen esittäjä ja tapauksessa uhriksi mainittu henkilö tuli nimellään esille. ” Vaalikampailun aikana Korhonen rohkaisi Laajasaloa seksuaalisen häirinnän suosimisesta syyttänyttä naista ottamaan yhteyttä mediaan”.  Vastaavasti kohta ”Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkistamista mahdollisuutta kommentoida ” on muutettu muotoon ”Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkiseksi  tulemista mahdollisuutta kommentoida ”.