Perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa on käsitelty yksipuolisesti piispa Teemu Laajasalon väitettyjä talousepäselvyyksiä. Kirkollisverojen vastuullinen käyttö on erittäin tärkeää ja kaikki talousepäselvyydet on selvitettävä pohjiaan myöten. Laajasalon tapauksessa kyse on muustakin.
Kohun taustalla on pääasiassa yksi henkilö, toimittaja Johanna Korhonen, joka kannatti syksyllä aktiivisesti Helsingin piispanvaalissa Laajasalolle jo ensimmäisellä kierroksella hävinnyttä ehdokasta.
Vaalien jälkeen Korhonen on pyrkinyt perinteisen ja sosiaalisen median avulla pahantahtoisilla väitteillä ja kysymyksillä luomaan kuvaa Laajasalon epäonnistuneen yritystoiminnan moitittavuudesta. Viime viikolla Korhonen julkaisi mediaseksikkäitä väitteitä ja kysymyksiä siitä, miten Laajasalo oli käyttänyt Helsingin seurakuntayhtymän luottokorttia edellisessä tehtävässään. Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkiseksi tulemista mahdollisuutta kommentoida väärinkäsityksiä. Pidän menettelyä vääränä ja toimittajaetiikan vastaisena.
Korhonen on kertonut toimivansa asiassa kirkollisena luottamushenkilönä. Vantaalaisena hän ei kuitenkaan kuulu Helsingin seurakuntayhtymän seurakuntaan. Korhonen on Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. On outoa, ettei hän ole halunnut tuoda Laajasaloa koskevia asioita valtuuston käsiteltäväksi, eikä ole edes informoinut valtuuston jäseniä Laajasalon vastaisista toimistaan.
Herää kysymys, onko Johanna Korhosen tavoitteena synnyttää mahdollisimman paljon negatiivista julkisuutta Teemu Laajasalon ympärillä ja näin tehdä tämän virkatoimien hoitaminen mahdottomaksi. Tämä olisi kummallista, sillä hiippakuntavaltuuston nimenomaisena tehtävänä on kehittää ja tukea hiippakunnan toimintaa, jossa piispalla on keskeinen rooli. Joka tapauksessa Helsingin piispanvaalin jälkipeli hakee likaisuudessa vertaistaan.
Myös Helsingin edellinen piispa sai paljon vihapostia – tosin aivan eri syistä. Miten oppisimme kunnioittavampaa keskustelua? Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa. Tähän kuuluu, että vaikeista, kielteisistä ja kiistanalaisistakin asioista on voitava käydä keskustelua. Mutta on hyvin erikoista, jos keskustelua käydään ensisijaisesti median välityksellä ja vähäisin tiedoin sekä pahantahtoisessa sävyssä.
Olen ollut Johanna Korhosen kanssa samassa kirkolliskokousryhmässä ja ajanut yhdessä hänen kanssaan samoja tavoitteita. Pidän Korhosen menettelytapoja Laajasalon vastaisessa kampanjassa niin vahingollisina, että olen ilmoittanut hänelle, etten tule enää jatkossa hänen kanssaan samalle ehdokaslistalle.
Tekstiä tarkennettu: Alkuperäisessä tekstissä muotoilu ”Vaalikampailun aikana Korhonen pyrki levittämään epämääräisiä väitteitä” on poistettu uhrin suojelemiseksi sen jälkeen, kun väitteiden alkuperäinen esittäjä ja tapauksessa uhriksi mainittu henkilö tuli nimellään esille. ” Vaalikampailun aikana Korhonen rohkaisi Laajasaloa seksuaalisen häirinnän suosimisesta syyttänyttä naista ottamaan yhteyttä mediaan”. Vastaavasti kohta ”Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkistamista mahdollisuutta kommentoida ” on muutettu muotoon ”Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkiseksi tulemista mahdollisuutta kommentoida ”.
Blogisti: ”Joka tapauksessa Helsingin piispanvaalin jälkipeli hakee likaisuudessa vertaistaan.”
Likaisuuden levittäjänä Hiilamo jatkaa samaa tietä kuin muutkin Laajasalon kannattajat, jotka eivät pysty hyväksymään totuutta Laajasalosta. Hyvä, että Korhonen on rehellinen eikä suostu menettely tapoihin, joita Hiilamo näyttää edustavan. Peittelyyn, jossa instituutio ja sen edustajat ovat tärkeämpiä kuin totuus. Luterilaisen kirkon ei ole syytä jakaa katolisesta kirkosta tuttua salailun kulttuuria.
Hiilamon arvostus romahti omissa silmissäni.
Miten Korhosen niin sanottu reheellisyys tullee esille? Näen jotain aivan muuta hänen toiminnassa.
Kun tuollaisen epäilyn heität, voinet edes antaa kunnon perustelut epäilyllesi. Vai?
Minäkin olen seurannut Heikki Hiilamon kirjoituksia ja pitänyt niitä arvossa, ja pidän edelleenkin. Tällä kohtaa hän on kuitenkin suistunut raiteiltaan eikä edes vuomaa sitä itse. Laajasalogaten julkinen perkaaminen on ehdottomasti ainoa tapa saada muutettua kirkon johdon toimintatapoja. Tähän asti asiat on silpiteltu talon sisällä, ja monethan vaativat sitä tässäkin tapauksessa ja tekevät Johanna Korhosesta syntipukkia.
Ymmärrän Laajasalon persoonaan kohdistuvien paljastusten olevan suuri järkytys hänen tukijoilleen. Tästä on syntynyt laaja hyökkäys Korhosta vastaan. Inhimillisesti se on ymmärrettävää, järjen ja omantunnon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Oma sivullisen näkemykseni on, että Laajasalo ei ole sopiva korkeaan arvojohtajan virkaan. Tällä erää kaikki on sanottu, mutta tulevaisuus voi tuoda uutta keskusteltavaa ja sillä voi olla vaikutusta hänen edellytyksiinsä toimia piispan virassa.
Kiitos Heikki Hiilamo. Täyttä asiaa ja selkeästi sanottu. On minusta erityisen merkillepantavaa, että Hilamon ja Korhosen tavoitteet ovat monissa asioissa olleet yhteneväiset, mutta että tässä meni sukset ristiin. On minusta hienoa, että Hiilamossa on miestä tämän toteamiseen. Ei henkilökohtainen vihanpito ja kaunaisuus saa vaikuttaa siihen, miten asioitamme ajetaan erityisesti kirkon piirissä. Kirkon olemukseen kuuluu se, että sen puitteissa asioita ajetaan oikeamielisesti. Juuri tässä kirkko voi olla mallina muullekin yhteiskunnalle. Sitten eri mieltä oleminen asioistahan on sallittua kunhan niitä ratkotaan yhdessä sovitussa järjestyksessä.
Antti Hämäläinen, ainakin yhdessä asiassa voisimme olla samaa mieltä. Voisimme arvostaa totuutta, olipa se miten ikävä tahansa.
Kirkko ei todellakaan voi olla mallina muulle yhteiskunnalle.
Heikki Hiilamo,
oli erittäin surullista ja valitettavaa lukea kirjoituksesi.
Yksi huomio:
epäilet Johanna Korhosen motiiveja ja tarkoitusperiä muun muassa sen takia, että hän kannatti Helsingin piispanvaalissa toista ehdokasta ( Jaana Hallamaata), eikä Teemu Laajasaloa.
Jos määrätyn ehdokkaan kannattaminen määrittelee näin vahvasti piispanvaalin jälkeistä toimintaa niin mitä omista motiiveistasi silloin kertoo se, että sinä itse kannatit Helsingin piispanvaalissa julkisesti ja näkyvästi Teemu Laajasaloa?
Heikki kuten moni muukin erehtyi luulemaan Laajasaloa rehelliseksi mieheksi.
Syytä kiittää professori Hiilamoa tästä puheenvuorosta.
Monia miksi-kysymyksiä herää toimittaja Korhosen motiiveista: miksi juuri Laajasalo, miksi esimerkiksi paljon isompia/epäilyttävämpiä luottokorttilaskuja aikaansaaneet piispa Askola ja arkkipiispa Mäkinen on sivuutettu?, miksi tämä kaikki vasta hävityn piispanvaalin jälkeen, miksi juuri ennen arkkipiispanvaalia?
En sen kummenmin erityisesti vastusta enkä kannata Teemu Laajasaloa. Se tuntuu pahalta, että miehen maine on pilattu parin tuhannen euron vuoksi: Coca Colan ja yksi tähti liian korkealuokkaisen hotelliyöpymisen. Se toki pitää paikkansa, että Laajasalo teki aikanaan ehkä oikean uravalinnan, kun ei ainakaan ryhtynyt kirjanpitäjäksi.
”…miksi tämä kaikki vasta hävityn piispanvaalin jälkeen,…”
Mikähän reaktiosi, tai Hiilamon, olisi ollut, jos tuo keissi olisi nostettu esiin ENNEN piispainvaalia?
”…miksi juuri ennen arkkipiispanvaalia?”
Miten arkkipiispanvaalit vaikuttavat tähän? Kenelle arkkipiispaehdokaista tämä keissi on erityisen vaikea ja kampanjointia haittaava?
Kari-Matti Laaksonen, nuo pikku näpistykset, vuosia jatkuneet, ovat tässä sivuseikka. Sen sijaan merkillepantavaa on, että ne antavat tietyn kuvan miehen rehellisyydestä, huonon kuvan. Myös hänen vaalikampanjansa perustui ansioiden liioitteluun ( = valehteluun, johon hän tosin ei ollut ainoa syyllinen, osasyyllinen oli hänen tukiryhmänsä) ja epäonnistumisten piilotteluun. Hän on hyvä show-mies ja mukava ja sosiaalinen kaveri, mutta sopimaton kirkon arvojohtajaksi.
Heikki Hiilamo,
ihmettelen kovasti että kirjoitat seuraavasti: ” kohun taustalla on pääasiassa yksi henkilö”. Tarkoitat ”yhdellä henkilöllä” Johanna Korhosta.
Johanna Korhonen ei kuitenkaan kirjoittanut Suomen Kuvalehden uutisia, joka ensimmäisenä julkaisi uytisia näistä asioista viime syksynä. Korhonen ei myöskään ole kirjoittanut muiden medioiden juttuja. Suomen Kuvalehden toimittaja Salla Vuorikoski on julkisesti sanonut että he kiinnostuivat Teemu Laajasalon taloudellisista epäselvyyksustä viime syksynä täysin itsenäisesti ilman mitään vinkkiä Korhosen taholta.Kiinnostuksen taustalla oli muun muassa se, että Laajasalon yrityksen epäselvyyksistä oli uutisoitu jo vuosia sitten ja Suomen Kuvalehdessä muistettiin tämä.
Onko tämä blogikirjoitus nyt sitten Hiilamon malliesimerkki rakentavasta keskustelusta?
Olisiko niin että käsitteet ”oikeamielisyys” ja ”liberalismi” eivät oikein sovi yhteen? Huomioideni mukanaa ”liberaalit” useimmiten ajavat asiaansa kaikin keinoin, vain oma voitto ja etu päämääränään.
Ehkä kyse eikuitenkaan ole aatteesta, vaan ”liberalismin” omaksuneiden luonteinpiirteistä, joihin usein kuuluu hämmästyttävä ahdasmielisyys.
Aivan, kyllä kyse on siitä, että kirkossa on alettu pelaamaan samaan tapaan kuin politiikassa kun se on likaisimmillaan. Oikeamielisyyden tarve on suuri, ja siinä on paljolti kyse juuri menettely- ja toimintatavoista. Eihän tässä kiistassa ole ensikädessä kyse siitä, tekikö Laajasalo oikein vai väärin, vaan siitä, miten asiaa käsitellään. Kukaan ei liene sitä mieltä, että hän olisi toiminut erityisen järkevästi tai ”oikein”. Sitten tällaisen lokaamiskampanjan järjestäminen ei varmasti ole oikein eikä ainakaan mikään rRamatun hengen tai suositusten mukainen tapa toimia.
Antti Hämäläinen, ”Kukaan ei liene sitä mieltä, että hän olisi toiminut järkevästi tai ’oikein’ ”. Miksi siis hänen puolustelijansa eivät myönnä tätä, vaan julkisuudessa annetaan hänelle ”puhtaat paperit”? Totuuden Henki, johda Sinä meitä!
Laajasalo on ehkä kirkolle parasta, mitä sille on tapahtunut vuosikymmeniin. Kirkko sai julkisuutta, mutta ei sellaista kuin hänen kannattajansa odottivat. Nyt on tullut itsetutkiskelun paikka eikä yksin rahan käytössä. Kirkon fokus on kadonnut.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005525183.html
mistä
”Piispan tai kirkkoherran toimia pitäisi pystyä arvioimaan samalla tavalla kuin meidän muidenkin työntekijöiden, tai sitten seurakuntalaisten, jotka joutuvat tekemään hyvin tarkkaa tiliä pankkitositteistaan sosiaalitoimeen ja Kelaan. Samat asiat koskevat meitä kaikkia.” sekä ”Maito vaihtui vedeksi noin vuosi sitten. Se oli pitkän tähtäimen pakon sanelemana strategia, jonka ymmärrän kyllä, koska verorahat vähenevät. Toki nämä ovat myös yksikön sisäisiä asioita, että miten toimitaan, mutta jostain on aina nipistettävä. Jos ei ruoasta, niin sitten juomasta, hän sanoo.”
Miksi kirkko on olemassa? Näyttää siltä, että tarkoitus on antaa rikas ja yltäkylläinen elämä hierarkian huipulle. Ellei näin olisi, eivät piispojen palkat ja muut edut olisi venyneet niin suhteettoman suuriksi verrattuna kirkon palvelutyön palkkoihin ja etuihin. On itsepetosta puhua evankeliumista, kun instituutio toimii evankeliumin vastaisesti.
Kun rikkaat syövät eniten yhteisestä pöydästä, niin jaettavaa diakoniaan on entistä vähemmän. Juokaa köyhät vettä, me piispat edustamme teitä kemuissamme, viinilistoja selatessamme. Köyhät ovat aina keskellämme, koska on piispoja ja heidän arvomaailmansa jakajia.
Kiitos naiset, että olette uskaltaneet nostaa tärkeän asian esiin (kuten myös SK:n Salla Vuorikoski). Imperiumin vastaisku oli odotettavissa. Mutta naisen ei ole syytä vaieta seurakunnassa. Paikat pitää puhdistaa ja kaataa rahanvaihtajien pöydät = anna euroja, niin pelastut. Kirkon aneet eivät ole poistuneet, mutta ne on nimetty uudelleen.
Kiitos Tapio!
Epäkohtien esiinnostaminen kirkossa on äärimmäisen epätoivottua mutta kyllä sitä pitäisi rohjeta vaan tehdä.
Sari, se on myös äärimmäisen epäkiitollista, kuten nytkin on nähty.
Heikki Hiilamo, sanot seuraavasti:
”Vaalikampailun aikana Korhonen oli laatimassa kantelua, jossa väitettiin, että Laajasalo olisi muka syyllistynyt seksuaalisen häirinnän suosimiseen.”
Tämä on raskas väite. Voisitko perustella tämän väitteen?
Tervetullut blogi kaiken likasankouutisoinnin jälkeen. Kuten Antti Hämäläinen kirjoittaa ”Kukaan ei liene sitä mieltä, että hän (Laajasalo) olisi toiminut erityisen järkevästi tai “oikein”. ”. Mutta suuri osa on sitä mieltä, että nyt tutkittavia asioita ei ole tuotu laajan yleisön tietoisuuteen järkevästi ja oikein. Se negatiivinen yleiskuva, mikä piispasta on luotu, tuskin on järkevä ja oikea. Uutisointi on jo aikaansaamassa kampanjan kirkkoa vastaan piispan kuittisotkua hyväksikäyttäen.
Raamatun mukaan meidän jokaisen teot tulevat ilmi, toisten aiemmin ja toisten myöhemmin.
Kiitos Heikki Hiilamo. Kyllä tämän kohun takana on voimakkaasti ollut Johanna Korhonen väitettiin muuten mitä tahansa.
”On outoa, ettei hän ole halunnut tuoda Laajasaloa koskevia asioita valtuuston käsiteltäväksi, eikä ole edes informoinut valtuuston jäseniä Laajasalon vastaisista toimistaan.” Tämä, jos mikä, kertoo totuuden.
Tarja Aarnio, kuka tahansa, olipa pappi tai maallikko, hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja tai jäsen, kirkolliskokousvaltuutettu tai kansanedustaja tai kaupunginjohtaja tai tavallinen mattimeikäläinen, on velvollinen puuttumaan havaitsemiinsa väärintekoihin, vaikka syyllinen olisi piispa, arkkipiispa tai paavi. Se on jokaisen henkilökohtainen velvollisuus, ei siinä kysytä valtuustoilta eikä keneltäkään muulta, pitäisikö väärinteot paljastaa. Ei siinä äänestetä, että painetaanko villaisella vai eikö paineta. Laajasalo on pyytänyt anteeksi, nyt olisi hänen tukijoidensa vuoro.