Perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa on käsitelty yksipuolisesti piispa Teemu Laajasalon väitettyjä talousepäselvyyksiä. Kirkollisverojen vastuullinen käyttö on erittäin tärkeää ja kaikki talousepäselvyydet on selvitettävä pohjiaan myöten. Laajasalon tapauksessa kyse on muustakin.
Kohun taustalla on pääasiassa yksi henkilö, toimittaja Johanna Korhonen, joka kannatti syksyllä aktiivisesti Helsingin piispanvaalissa Laajasalolle jo ensimmäisellä kierroksella hävinnyttä ehdokasta.
Vaalien jälkeen Korhonen on pyrkinyt perinteisen ja sosiaalisen median avulla pahantahtoisilla väitteillä ja kysymyksillä luomaan kuvaa Laajasalon epäonnistuneen yritystoiminnan moitittavuudesta. Viime viikolla Korhonen julkaisi mediaseksikkäitä väitteitä ja kysymyksiä siitä, miten Laajasalo oli käyttänyt Helsingin seurakuntayhtymän luottokorttia edellisessä tehtävässään. Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkiseksi tulemista mahdollisuutta kommentoida väärinkäsityksiä. Pidän menettelyä vääränä ja toimittajaetiikan vastaisena.
Korhonen on kertonut toimivansa asiassa kirkollisena luottamushenkilönä. Vantaalaisena hän ei kuitenkaan kuulu Helsingin seurakuntayhtymän seurakuntaan. Korhonen on Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. On outoa, ettei hän ole halunnut tuoda Laajasaloa koskevia asioita valtuuston käsiteltäväksi, eikä ole edes informoinut valtuuston jäseniä Laajasalon vastaisista toimistaan.
Herää kysymys, onko Johanna Korhosen tavoitteena synnyttää mahdollisimman paljon negatiivista julkisuutta Teemu Laajasalon ympärillä ja näin tehdä tämän virkatoimien hoitaminen mahdottomaksi. Tämä olisi kummallista, sillä hiippakuntavaltuuston nimenomaisena tehtävänä on kehittää ja tukea hiippakunnan toimintaa, jossa piispalla on keskeinen rooli. Joka tapauksessa Helsingin piispanvaalin jälkipeli hakee likaisuudessa vertaistaan.
Myös Helsingin edellinen piispa sai paljon vihapostia – tosin aivan eri syistä. Miten oppisimme kunnioittavampaa keskustelua? Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa. Tähän kuuluu, että vaikeista, kielteisistä ja kiistanalaisistakin asioista on voitava käydä keskustelua. Mutta on hyvin erikoista, jos keskustelua käydään ensisijaisesti median välityksellä ja vähäisin tiedoin sekä pahantahtoisessa sävyssä.
Olen ollut Johanna Korhosen kanssa samassa kirkolliskokousryhmässä ja ajanut yhdessä hänen kanssaan samoja tavoitteita. Pidän Korhosen menettelytapoja Laajasalon vastaisessa kampanjassa niin vahingollisina, että olen ilmoittanut hänelle, etten tule enää jatkossa hänen kanssaan samalle ehdokaslistalle.
Tekstiä tarkennettu: Alkuperäisessä tekstissä muotoilu ”Vaalikampailun aikana Korhonen pyrki levittämään epämääräisiä väitteitä” on poistettu uhrin suojelemiseksi sen jälkeen, kun väitteiden alkuperäinen esittäjä ja tapauksessa uhriksi mainittu henkilö tuli nimellään esille. ” Vaalikampailun aikana Korhonen rohkaisi Laajasaloa seksuaalisen häirinnän suosimisesta syyttänyttä naista ottamaan yhteyttä mediaan”. Vastaavasti kohta ”Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkistamista mahdollisuutta kommentoida ” on muutettu muotoon ”Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkiseksi tulemista mahdollisuutta kommentoida ”.
Kun kirkon toimintakulttuuri on, kauniisti sanottu, vanhahtava ja viranhaltijoita suojaava, niin ihan pienllä toimenpiteillä ei tuota pesää saa putsatuksi.
Kuten alla olevan linkin takaa ilmenee, oli tarkastuksia tehty, mutta ’vanhaan tapaan’. Ja, kas, mitään kummempaa ei ollut löytynyt. Jos joku kuvitelee, että pelkkä keskustelu Laajasalon ja Korhosen välillä olisi johtanut toivottuun lopputulokseen, niin siitä vaan.
Kun jopa Laajasalokin on todennut, että hyvä että keissi avatan oikein kunnolla, en oikein ymmärrä Hiilamon tunneryöpsähdystä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-helsingissa-pui-tyontekijoidensa-rahankayttoa-kirkossa-ollaan-totuttu-hyvien-vuosien-kulttuuriin-
Kannattaa huomioida tarkasti, miten Hiilamo on joutunut muuttamaan tekstiään päivän mittaan. Faktat eivät ole olleet hallussa. Yhtä lailla luotettavilla tiedoilla ei ole kummoista merkitystä monelle muullekaan, joka on lähtenyt ristiretkelle Johanna Korhosta vastaan.
Asiassa muistuu mieleeni kevättalvella 2014 järjestetty kirkollinen sovinnon tapahtuma.
Tuolloin Korson kirkossa viidenteen herätysliikkeeseen kuuluva Eero Junkkaala ja Tulkaa kaikki -liikkeen aktiivi Vesa Hirvonen puhuivat kirkon sisäisen yhteyden puolesta.
Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana toiminut Johanna Korhonen esitti tilaisuuden järjestämisestä paheksuntansa ja syytti ulkopuolisten tahojen puuttuneet hiippakuntansa sisäisiin asioihin. Jälkeenpäin sitten ilmeni, että tapahtuman tukena oli hiippakunnan oma tuolloinen piispa Irja Askola, joka lähetti tilaisuuteen tervehdyksensä.
Tuolloin neljä vuotta sitten sai Johanna Korhosen reaktiosta vaikutelman, että hän olisi
hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana pyrkinyt syrjäyttämään piispansa hiippakunnan kaitsijana.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/vantaalla-jarjestetaan-kirkollinen-sovinnon-tapahtuma/
https://www.kotimaa.fi/blogit/johanna-korhosen-kannanotto/comment-page-2/
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/korsossa-rakennettiin-yhteytta
Siinä lisää pohtimista motiiveista. Kiitos Jukka Kivimäki.
Johanna Korhonen on sanonut tahtovansa tuoda kirkkoon uudenlaista toimintatapaa. Hän on myös tahtonut murtaa liikaa pappisvaltaisuutte jne. Tässä nyt sitten näemme mitä hän on tarjoamassa tilalle. Minusta hän ei ole ymmärtänyt, mikä kirkko ytimeltään on, siis mikä on ”aarre saviastiassa” vapaasti sanaa soveltaen.
Tässä eräs toinen uutinen koskien Korhosen tekemää moitetta piispa Jolkkosta vastaan. Moite todettiin aiheettomaksi.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/tuomiokapituli-ei-loytanyt-moitittavaa-piispa-jolkkosen-toiminnassa/
”Hän on myös tahtonut murtaa liikaa pappisvaltaisuutte jne. Tässä nyt sitten näemme mitä hän on tarjoamassa tilalle.”
Ja hyvää on saanutkin. On paljastunut väärinkäytöksiä ja sisäisen tarkastuksen velttoutta.
Joittenkin mielestä korkeimpien viranhaltijoiden ’rauhallista elämää’ ei saisi häiritä eikä vaatia asiallista kulukulttuuria.
Henrik, sanot ”Joittenkin mielestä korkeimpien viranhaltijoiden ‘rauhallista elämää’ ei saisi häiritä eikä vaatia asiallista kulukulttuuria.”
Jälleen kerran muistutus. Kysymys ei ole siitä, etteikö saisi tutkia asioita vaan siitä MITEN se tehdään.
Somessa on paljon tahallista tai tahatonta tulkintaa, ettei saisi tutkia asioita. Nyt keskustellaan siitä, MITEN asiaa on alettu tutkia, mitä kanavia pitkin, millä mandaatilla jne.
Salme Kaikusalo on huvittava: Tuomiokapituli ei löytänyt moitittavaa kapitulin päällikön piispa Jolkkosen toiminnasta. Hohhoijaa. Varmaankaan Helsingin tuomiokapituli ei löydä piispastaan moitittavaa edes kirjanpitorikoksesta oikeuden piispa Laajasalolle langettaman rangaistuksen jälkeen.
Jaha nyt sitten käydään sanansaattajan kimppuun . Se on yksi perinteellinen tapa yrittää suojella koko sotkun aiheuttajaa. Piispa myöntää anteeksipyynnössään tehneensä kaiken sen mistä häntä syytetään. Jos hän olisi viaton niin hänen ei tarvitsisi pyydellä anteeksi.
Korhosella voi olla kaunaa Laajasaloa kohtaan ja siis epäpuhtaat motiivit .Mutta jos syytökset ovat tosia, niin Korhosen motiiveilla ei ole mitään väliä, ne eivät vähennä tekijän syyllisyyttä.
Markku Hirn. Kuka tässä on väittänyt, etteikö Laajasalo olisi toiminut vähintään tyhmästi ja väärinkin. Anteeksi hän toki voi pyytää aihettamansa hämmingin takiakin.
Korhosen motiivien epäpuhtaus kai on aika selviö. Mutta tässä koko kuviossa minun on vaikeinta sulattaa tätä asian käsittelytapaa. Ihan kuin jo oltaisiin lakituvassa syytöskirjat pöydällä. Lakihenkisen kristillisyyden ensimmäinen tunnusmerkki on jatkuva jauhaminen ”oikeasta” ja ”väärästä”. Kuka tässä on lopulta voittaja, jos Laajasalo saadaan todettua ”syylliseksi”? Olisiko voitto makea?
Etkö todellakaan ymärrä, ettei tunkkaisen hallintokulttuurin läpitunkeman laitoksen käytänteitä saada tämän päivän tasolle, ilman ihan kunnon tuuletusta.
Vain reipas julkisuuden tuuletus saa muutoksia aikaan. Jos kuvittelee muuta, voisi kysyä itseltään, miksei jo ole siirrytty tälle vuosituhannelle?
”Korhosen motiivien epäpuhtaus kai on aika selviö.” Onko? Mitä mahdat tarkoittaa epäpuhtaalla motiivilla?
Hiilamo onnistui pääsemään etusivun otsikoihin.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005527304.html
Miten meni kirkon kannalta? Julkisuus oli odotettavissa, kun luki Hiilamon vuodatuksen. Tosin lehdistö torkkui pidempään kuin itse ajattelin.
Tapio,
miksi ihmettelet nyt median nopeaa toimintaa? Kirkon kannalta negatiivinen julkisuus alkoi jo kun lehdistö sai joltain taholta vihiä piispa Laajasaloon kohdistetuista syytteistä. Tämä on vain sen jatkumoa. Vallan vahtikoirat eivät nuku.
Muuten tuosta nukkumattomuudesta tuli mieleeni toinen, joka ei nuku. Jumala ei nuku eikä torku, vaan kaikki on avointa ja paljastettua hänen edessään. Niin myös tämä jupakka ja syylliset tai syyttömät. Jumala näkee kaiken ja totuus tulee paljastetuksi, ajallaan.
Millä tavalla jumala on tähän saakka tuonut julkisuuteen kirkon tunkkaisen hallintokulttuurin?
Voisitko kuvitella, että nyt on sattunut kohdalle joku joka sen tekee?
Henrik,
Puhumme aivan eri tasolla JUmalan nukkumattomuudesta. Jumala näkee sinut ja minut, Korhosen, Hiilamon ja kaikkien ihmisten ajatukset, teot ja motiivit. Ei ole mitään paikkaa mihin voisimme piiloutua häneltä. No, sinä et tähän usko, kuten olet useasti kertonut. Mutta minä uskon. Kaikkien teot tulevat ilmi ennemmin tai myöhemmin, siis muidenkin kuin Laajasalon.
Salme, kun sinä tunnet tuon Jumalan, niin kysynpä sinulta, antaako Jumala anteeksi nämä väärämieliset hyökkäykset ja pahat puheet Johanna Korhosta vastaan, kun hän on julkennut paljastaa piispan epärehellisiä tekoja? Antaako hän ne anteeksi noin vain, ilman parjaajien osoittamaa katumusta ja anteeksipyyntöjä?
Anteeksi pyytäminen osoittaa nöyryyttä. Jos esim. joku tekee tutkintapyyntöjä kunnianloukkauksista ja tutkinnan jälkeen selviää, että kantelut eivät johda syytteisiin vaan ne katsotaan aiheettomiksi, niin osoittaisi nöyryyttä, jos kantelija pyytäisi anteeksi heiltä, joita on syyttänyt kunnianloukkaajiksi.
Salme, siellä sinun puolellasi barrigadia niitä aiheettomia tutkimuspyyntöjä on ollut useitakin, mutta anteeksipyyntöjä ei ole näkynyt ensimmäistäkään.
Martti Pentti.” Mitä mahdat tarkoittaa epäpuhtaalla motiivilla?” Tarkoitan sitä, mitä tämä blogiteksti käsittee. Jos et ole samaa mieltä, hyväksyn sen mielihyvin, mutta en enää jaksa alkaa tästä vääntämään kun ollaan jo jauhettu asiaa riittämiin. Aikahan tässä näyttää, mitä kenenkin puseron alta löytyy. Tällainen prosessi tuo kaikenlaista esiin olipa se sitten hyvä tai paha, toivottavaa tai valitettavaa. Lulenpa, että kesään mennessä asiat ovat selkiytyneet.
Tämä kysymys esitetään kirjoituksessa: ”Onko Johanna Korhosen tavoitteena synnyttää mahdollisimman paljon negatiivista julkisuutta Teemu Laajasalon ympärillä ja näin tehdä tämän virkatoimien hoitaminen mahdottomaksi?” Pidätkö siis myönteistä vastausta tähän selviönä, Antti Hämäläinen? Toinen – mielestäni aivan mahdollinen – tavoite on saada Teemu Laajasalon toiminta asianmukaisella tavalla oikaistuksi ennen kuin hänen toimiensa hoitaminen käy mahdottomaksi.
Kuten huomaat nyt, Antti, nyt on jo edessä kesä 2019, eikä asiat ole selkiytyneet. Piispa on saanut käräjäoikeudessa langettavan tuomion, kihlakunnansyyttäjä on vienyt tuomion hovioikeuteen asiattoman lievennysperusteen takia, jne. Älkää hätäilkö, kaikki ei ole vielä tässä.
Tässä vastine Hiilamolle.
https://demokraatti.fi/piispa-soppa-sakenee-yha-johanna-korhonen-heikki-hiilamo-on-yrittanyt-rajoittaa-pyrkimystani-selvittaa-teemu-laajasalon-talousasioita/
mistä lainaus:
”Hiilamo on pitkin syksyä 2017 yrittänyt rajoittaa pyrkimystäni selvittää Laajasalon talousasioita. Hiilamo itse kannatti piispaksi Laajasaloa ja antoi tälle julkisen tukensa olematta vaalissa äänioikeutettu.
Korhonen kertoo tavanneensa Hiilamon Oslon lentokentällä 13. marraskuuta 2017. Parin minuutin keskustelussa Hiilamon viesti tuli Korhosen mukaan täysin selväksi: Hiilamo halusi yksiselitteisesti, että Korhonen lopettaa Laajasalon asioiden penkomisen.
Korhosen mukaan Hiilamo palasi tuohon sattumalta syntyneeseen tapaamiseen 11. tammikuuta yksityisviestillä Facebookissa. Hiilamo viestitti, että hänen mielestään luottamushenkilön tehtävä on eri kuin tutkivan journalistin tehtävä ja että luottamushenkilön tulee toimia myös sen ryhmän luottamuksella, jota hän edustaa.
Korhosen mukaan Hiilamo sanoi mielipiteenään, että Korhonen on aiheuttanut korvaamatonta vahinkoa piispa Laajasalolle, hiippakunnalle ja kirkolle, mutta myös niille tavoitteille, joita he ajoivat aiemmin yhdessä.
Samassa yhteydessä Hiilamo kirjoitti, ettei halua enää olla samalla ehdokaslistalla Korhosen kanssa.
Kaksi päivää myöhemmin 13. tammikuuta Hiilamo viestitti Korhoselle poistaneensa tämän myös Facebook-ystävistään.”
Toivottavasti Helsingin hiippakuntavaltuusto pystyy valitsemaan itselleen uuden puheenjohtajan.
En tiedä päädytäänkö puheenjohtajan aseman arvioimiseen, mutta en ihmettelisi sitä. Korhonen ei ole ymmärtänyt olevansa kirkon keskellä Hän ei siis ehkä ole ymmärtänyt mikä kirkko on, ja miten siellä olisi viisasta toimia. MInusta on täysin mahdollista, että hän on synnyttänyt niin vastenmielsen reaktion itseään kohtaan, että luottamustoimen jatkaminen käy hankalaksi. Tässähän on kyse luottamuksesta. Jos se menetetään, on joitain posteja vaikea hoitaa. Minusta on koko ajan näyttänyt siltä, että hänellä on jotenkin ymmärrystä sumentava aate, joka on niin voimakas, että jotenkin ”mopo karkaa käsistä” ja toimitatap muuttuu harkitsemattomaksi tai jotenkin ”lähtee lapasesta”. Näin voi käydä kenelle tahansa kun ollaan oikein vihaisia. Muistan millaisia jotkut taistolaiset ja muut kommunistit olivat 1970-luvulla. Ne olivat voimakkaan aatteen sokaisemia ja toimivat irrationaalisesti.
”MInusta on täysin mahdollista, että hän on synnyttänyt niin vastenmielsen reaktion itseään kohtaan, että luottamustoimen jatkaminen käy hankalaksi.” Ymmärtääkseni pitäisit tätä Johanna Korhosen kohdalla oikeana asiana vaikka Teemu Laajasalon kohdalla se olisi mielestäsi väärin. Ymmärsinkö oikein?
Martti pentti,
Onko Korhosen toiminta sinun mielestäsi luottamusta herättävää ja hyvän hallintotavan mukaista?
Luottamukseen vaikuttavat myös aiemmat moittivat ulostulot, jotka ovat kohdistuneet kirkkohallitukseen, muiden hiippakuntien piispoihin, herätysliikkeisiin jne.
En ole seurannut asiaa niin tarkasti, että tietäisin, kuinka taloudenpidon epäselvyydet ja niiden tutkiminen ovat päätyneet julkisuuteen. Teemu Laajasalo lienee ollut jo pitkään tiedotusvälineiden kiinnostuksen kohteena. On hän itsekin siihen pyrkinyt.
En siis osaa kommentoida hyvän hallintotavan noudattamista. Mitään sellaista ei ole tullut minulle ilmi, että Johanna Korhonen olisi silmissäni epäluotettava ihminen.
Martti Pentti. ”Ymmärtääkseni pitäisit tätä Johanna Korhosen kohdalla oikeana asiana vaikka Teemu Laajasalon kohdalla se olisi mielestäsi väärin. Ymmärsinkö oikein?” Et ymmärrä asiaa ollenkaan kuten minä Minun kysymys ei kummanakaan kohdalla ole ”oikein” tai ”väärin”. Tämä on muuten aina lakihenkisen kristillisyyden tunnusmerkki, siis tämä oikean ja väärän, ja syyllisyyden asteiden mittaaminen. Se ei kiinnosta minua paljonkaan tässä asiassa. Minua kiinnostaa lähinnä toimintatavat. Eiköhän heistä melemmlla ole hyvä mahdollisuus oppia jotain. Ajattelen kuitenkin, että Suomessa piispat ovat aina kirkkohistoriallisia hahmoja. Nyt saamme aivan ilmeisesti Korhosestakin kirkkohistoriallisen henkilön. Sen verran tavaton temppu on Suomessa käydä piispaa kaatamaan tähän tapaan. Kyllä on ihan mahdollista että hän sotkeentuu omaan verkkoonsa juuri siksi, että hän ei ole ymmärtänyt kirkon ja ”maallisen” yhteiskunnan eroa ja osannut ottaa sitä huomioon toimintatavoissaan. .Tällainen sähinä, minkä keskellä nyt olemme ,näyttää jo vuoden päästä erilaiselta, kun olemme saneet vähän etäisyyttä asioihin. Silloinhan myös nähdään, missä viroissa itse kukin on, ai ei ole. Tämähän ei ole onneksi meidän käsissämme.
Mistä päättelet, että tarkoituksena on ’kaataa’ piispa? Huomiohan ei ole kohdistunut Teemu Laajasalon toimiin piispana vaan Kallion kirkkoherrana. Onhan meillä jokin aika sitten yksi piispa ’kaadettukin’. Miten suhtaudut Ilkka Kantolaan tai hänen ’kaatajiinsa’?
Martti Pentti,
Eikö kuitenkin ole niin, että nämä huomiot/uutisoinnit/tutkimusvaatimukset kirkkoherra Laajasalon toimintaan on tuotu esiin vasta sitten kun hänet asetettiin ehdolle Helsingin piispanvaaleissa? Ensin huomio kohdistettiin hänen yritystoimintaansa ja piispaksi vihkimisen jälkeen hänen toimintaansa aiemmassa tehtävässään kirkkoherrana?
Miksi tarve tutkimuksiin ei herännyt jo Laajasalon kirkkoherrana olo aikaan vaan vasta kun esille tuli piispaehdokkuus ja valinta piispan tehtävään?
Antti Hämäläinen, nyt on kulunut yli vuosi tuosta ennustuksestasi ja piispa Laajasalo on entistä syvemmällä taloussotkuissaan. Oikeus on rangaissut häntä kirjanpitorikoksesta ja asia on nyt hovioikeudessa, piispan oman menettelyn seurauksena. Jos piispa olisi sanojensa mukaan ”nöyrästi” ottanut vastaan käräjäoikeuden tuomion, eikä pyrkinyt sitä lieventämään julkisuuden takia (sic! Käräjäoikeus meni tässä halpaan), olisi juttu vähitellen unohtunut julkisuudesta. Nyt piispa itse pitää sitä otsikoissa ties miten pitkään.
Salme, Laajasalon tukiryhmän olisi kuulunut selvittää hänen taloudelliset ja muut sidonnaisuutensa ja tuoda ne kampanjassa esille, kun Laajasalo itse ei niitä tuonut. Toiminta oli siten läpeensä epärehellistä. Kun korkeisiin valtion virkoihin (kirkon ei pitäisi olla poikkeus tästä) valitaan vaaleihin ehdokkaita, on sääntönä että ehdokkaiden taustat selvitetään.