Kirjastossa käteeni osui yli 20 vuoden takainen kohujulkaisu Kaikki pääsevät taivaaseen, jonka on kynäillyt pastori Antti Kylliäinen.
Teoksen esittelemän olennaisen ongelman voisi ehkä tiivistää seuraavasti: Jumalan armo ja rakkaus luotujaan kohtaan on niin suurta, että olisi ristiriitaista uskoa Hänen antavan yhdenkään ihmisen joutua kadotukseen. Jos yksikin ihminen joutuu kadotukseen, on syytä myöskin kyseenalaistaa käsityksemme Jumalan rakkaudellisuudesta.
Kylliäisen logiikkaa ei voi moittia. On tietenkin väitetty monesti, että ihmiselle on annettu vapaa tahto olla uskomatta ja tarttumatta Jumalan armoon ja näin mahdollisuus ajaa itsensä helvettiin. Tämä ei kuitenkaan aivan riitä vastalauseeksi. Ihminenhän on tahdossaan, uskossaan ja ymmärryksessään onnettoman vajavainen. Miksi Jumala rankaisisi ihmistä ikuisesti tämän heikkoudesta; juuri uskossaan ja tahdossaan heikko ihminenhän tarvitsee armoa kaikkein eniten. Jos taivaaseen pääsevät vain uskossaan vahvat, on silloin kyse sittenkin enemmän omavanhurskaudesta kuin armosta. Ainakaan luterilaiselle tällainen ei tule kysymykseen.
Mutta kuinka kävisi kirkolle, joka avoimesti julistaisi uskoa ja luottamusta kaikkien pelastumiseen? Kadotuksen mahdollisuus on kuitenkin ollut keskeinen osa kristinuskon brändiä. Menettäisivätkö kirkot ja kristilliset yhteisöt parhaat pelimerkkinsä, jos Helvetin portit suljettaisiin? Toisaalta, helvetistä ei hirveästi puhuta tänä päivänä kirkossa. Tässä asiassa kirkkoa on myös syytetty hyssyttelystä ja mielistelystä, inhottavan helvetin piilottelusta.
Mitä mieltä sinä olet, onko mahdollisuus kuolemanjälkeiseen kadotukseen joutumisesta tärkeää tämän päivän kristilliselle uskolle? Pitäisikö sen olla?
Oma kokemukseni on se, että taivaan ja helvetin käsitteet ovat jossain määrin jääneet heitteille meidän kirkossamme. Niistä puhuminen on yhä vaikeampaa, eikä välttämättä ole selvyyttä siitä, mitä niillä tänä päivänä tarkoitetaan.
Hämäläinen: ”Lähtökohtaisesti herra Heinolan juttuihin ei kannta suhtautua lian vakavasti.”
Sanoo hän, joka vakavalla naamalla keskustelee kaikkialla maailmankaikkeudessa samanaikaisesti läsnäolevan, näkymättömän henkiolennon kanssa päivästä toiseen, kertoen tuolle henkiolennolle asioita, jotka se jo etukäteen tarkalleen tietää.
Miten niin vakavalla naamalla?
Antti, kiitos huolehtimisesta, näin Kristittyjen tuleekin toimia. Älä huoli, sydämeni on vakaasti juurtunut Kristus Kallioon ja Herra on luvannut pitää huolen minusta.
Sepon kanssa on mielenkiintoista keskustella ja hänellä on monesti intoa tutkia asioita enemmän kuin monella meistä Kristityistä, se on kadehdittavaa. Onhan meille sanottu myös Paavalin suulla: Tutkikaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää.
En voi myöskään ummistaa silmiäni niiltä eväämättömiltä factoilta, että ennen vedenpaisumusta (siis entinen maailma) on ollut pitkälle kehittyneitä sivilisaatioita, joista on jäänyt vain pieniä jälkiä nykyiseen maailmaan ja uteliaisuudesta minäkin
Ihmettelen tätä maailmankaikkeutta ja Jumala Luomaa järjestystä, joka hämmentää jokainen päivä mieltäni.
Millaisia johtopäätöksiä olen tehnyt? Ainakin sen, että Luoja on paljon suurempi, kuin me voimme helposti ymmärtää ja sen olen oppinut, että meille on annettu vain hetki aikaa löytää Jumala, joka on kylläkin kaikkialla Teoissaan nähtävillä, mutta ennen kaikkea voimme oppia tuntemaan Hänet Kristuksen (Sanan) Rakkauden kautta.
Miksi olemme niin eksyksissä? Onko ihmiskunta uskonut jo alussa valheen ja elämme luonnostamme siinä ja sen kautta? Tätä olen paljon pohtinut… Jeesus sanoi:
”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.”
Ja kuitenkin moni on Jeesusta vastaan ja näin todistaa valheen merkittäväksi ihmisen eksyttäjäksi, sillä tämän maailman henki on Kristusta vastaan, josta myös Simeon profetoi Marialle: ”Katso, tämä (Kristus) on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan -ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä-että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi” (Luuk.2:34-35)
Ismo. ”Antti, kiitos huolehtimisesta, näin Kristittyjen tuleekin toimia. Älä huoli, sydämeni on vakaasti juurtunut Kristus Kallioon ja Herra on luvannut pitää huolen minusta.
Sepon kanssa on mielenkiintoista keskustella ja hänellä on monesti intoa tutkia asioita enemmän kuin monella meistä Kristityistä, se on kadehdittavaa. Onhan meille sanottu myös Paavalin suulla: Tutkikaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää”.
En ole huolissasi sieluntilastasi, vaan melkein hyvän keskustelun vinoutumista näiden okkuktististen horinoiden takia. Heinolan jutuista ei ole mitään apua näitä kysymyksiä setvottaessa. Minusta ne ratkotaan perinteisin Raamatun tutkimuksen menetelmin, siis teologisen työstän kautta tai ei olleenkaan. Muuten päädytään mikä mikä-maahana, ja keskustelut käyvät salatieteiden sekoittamaksi.Herra Heinola ei hetkeksikään ole kyennyt irrotautumaan venuksista, mayjojen kalentereista ja muista älyttömistä horinoistaan.
Hämäläinen: ”Herra Heinola ei hetkeksikään ole kyennyt irrotautumaan venuksista, mayjojen kalentereista ja muista älyttömistä horinoistaan.”
Sanoo hän, joka horisee totisella naamalla Raamatun näkymättömistä henkiolennoista pitäen niitä maailmankaikkeuden tapahtumia hallitsevina ja niihin kaikkivaltiaan valtuuksin vaikuttavina ylimpinä olentoina.
Heinolan jutuista ei ole mitään apua näitä kysymyksiä setvottaessa. Minusta ne ratkotaan perinteisin Raamatun tutkimuksen menetelmin, siis teologisen työstän kautta tai ei olleenkaan. Muuten päädytään mikä mikä-maahana, ja keskustelut käyvät salatieteiden sekoittamaksi.Herra Heinola ei hetkeksikään ole kyennyt irrotautumaan venuksista, mayjojen kalentereista ja muista älyttömistä horinoistaan.
Hämäläinen hämää puhumalla halventavasti vain minun ’jutuistani’, vaikka hyvin tietää että anna usein noille’jutuille’ aivan adekvaatteja lähteitä parhaina lähteinä Raamatun heprealaiset ja kreikalaiset tekstit. Käsitettä ’salatiede’ Hämäläinen käyttää tässä yhteydessä täysin pieleen, sillä astronomia ja ajanlasku ei ole mitään ’salatiedettä.’
Asiat eivät muutu olemattomiksi vain siksi ettei herra Hämäläinen niitä tunne.
Esimerkiksi Venuksen ja sen kalenterin liittyminen Raamattuun on faktaa:
http://www.johnpratt.com/items/docs/lds/meridian/2013/venus_patterns.html
Heinola. ”Ilmestykirja päätyy Venus-metaforaan, ” jossa viittaat Ilm.22 :16 ”Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti”
Seuraava teksti kointähdestä ei ole kuitenkaan mikään ”Venus-metafora”
”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes päivä valkenee ja kointähti sydämissänne koittaa. (2.Piet. 1:19)
”[Tässä Pietari käy suoraan asiaan ja tahtoo sanoa: Kaiken minun saarnani tarkoituksena on, että omatuntonne olisi turvallinen, teidän sydämenne luottaisi sanaan lujasti eikä antaisi sitä riistää itseltään, ja että siis sekä minä että te varmasti tietäisimme omistavamme Jumalan sanan. Sillä evankeliumi on vakava asia, se on käsitettävä ja säilytettävä puhtaana ja kirkkaana ilman lisäyksiä ja harhaoppeja. Sentähden Pietari rupeaakin tästä lähin kirjoittamaan ihmisoppia vastaan.
——————————————————————————————————-
Pietari sanoo siis: Meillä on tällainen »profeetallinen sana»; se on itsessään luja, katsokaa vain, että se on teillekin luja. Ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin. Hän ikäänkuin sanoo: On tarpeellista, että lujasti siihen pitäydytte. Sillä evankeliumin laita on, aivan kuin joku olisi suljettuna johonkin huoneeseen sydänyöllä, jolloin on pilkkosen pimeätä. Silloin olisi tarpeellista sytyttää kynttilä, kunnes päivä valkenee, niin että voi nähdä. Samoin evankeliumikin on oikeastaan keskellä yötä ja pimeyttä, sillä kaikki inhimillinen viisaus on pelkkää erehdystä ja sokeutta. Maailma ei olekaan muuta kuin pimeyden valtakunta. Tähän pimeyteen Jumala on sytyttänyt kynttilän, nim. evankeliumin, jonka valossa voimme nähdä ja vaeltaa, niin kauan kuin olemme maan päällä, kunnes aamurusko sarastaa ja päivä valkenee.
——————————————————————————————————–
Edelleen Jesaja sanoo (Jes. 5:20). Jumalan sanaa, evankeliumia on, että Kristus on pelastanut meidät kuolemasta, synnistä ja helvetistä. Joka sitä kuulee, hänen sydämessään on palamassa kynttilä ja lamppu, jonka valossa voimme nähdä ja joka meitä valistaa ja meille opettaa, mitä meidän tulee tietää. Mutta missä Jumalan sanaa ei ole, siellä me tahdomme itse keksimillämme järjestyksillä ja töillä löytää taivaan tien. Valosi avulla sinä voit arvostella ja nähdä, että se on pimeyttä.
Koska siis heillä ei ole valoa, eivätkä tahdo sitä vastaan ottaa, niin heidän täytyy jäädä pimeyteen ja sokeuteen. Sillä tämä valo opettaa meille kaikki, mitä meidän tulee tietää, ja mikä on autuuteen tarpeellista, mutta maailma ei viisaudellaan ja ymmärryksellään opi tuntemaan näitä asioita. Tämä valkeus meillä tulee olla, ja siihen meidän on pitäydyttävä aina viimeiseen päivään asti. Sitten emme enää tarvitse sanaa, niinkuin luonnollinen kynttiläkin sammutetaan, kun päivä valkenee.]”
( Luther, Epistel S.Petri gepredigt und ausgelegt. Erste Bearbeitung 1523. WA 12,259-399.)
Jeesuksen käyttämä kointähdeksi käännetty sana on virkkeessä:
ego eimi he ridza kai to genos tu David
ho aster ho lampros kai orthirinos ho proinos
joka viittaa kirkkaaseen aamutähteen, jollainen oli nimenomaan Venus! Näin se vaan menee suhtaudutaan sitten asiaan riehuen tai kiehuen tai sanatulvia vuodatellen.
Venus-kalneyteri kulkee Raamatussa monin tavoin Daavidinkuningashuonetta myötäillen:
http://www.johnpratt.com/items/docs/lds/meridian/2013/venus_patterns.html
Kieltämättä on niin, että ”Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista. Se ruhjoo Mooabilta ohimot, päälaen kaikilta Seetin pojilta.” (4. Moos. 24:17) Onko se sitten Venus se on hieman eri asia? Ehkäpä se sitten kabbalan mukaan näin on?
Kosti, ei tässä kabbalaa tarvita vaan Raamatun sanojen ja numeraalisten ilmaisujen vertaamista aivan nykyaikaisen astronomiaan.
Eikä jokaine tähti-sana Bibliassa tietenkään Venusta tarkoita. Jaakobista nouseva tähti tarkoittaa Jaakobia edusatavassa Zoessa eli eläinradassa Israelin taivaalle nousevaa tähteä ,joka voi ola Venus mutta voi olla joku muukin tähti.
http://www.helsinki.fi/~pjojala/horoskoopit.htm
Seppo, hieman enteellisesti tuossa linkittämässäsi sivustossa todetaan: ”Varoitus: Tämä on vain ajatusleikki. Tämä on vain ajatusleikki. Tämä on vain ajatusleikki.”
Tietääkseni Lutherin tekstit Jumalasta ja Saatanasta eivät oikein sovi yksi yhteen horoskooppien kanssa.
Vasunmäki, kalenteri ja kalendaarsia aikoja määrittävä taivaankappale ei ole sama asia kuin horoskooppi jos et satu tietämään.
Seppo, kommentoin vain linkkiä, jonka olit kopioinut sivustolle. Astronomia on tietenkin eri kuin astrologia. Kalendaarsia aikoja määrittävät taivaankappaleet ovat oma lukunsa. Sinä olet perehtynyt niihin. Mitä astrologiaan tulee ns, itämaan tietäjät näkivät tähden, jonka he tulkitsivat siten, että uusi kuningas oli syntynyt. Ja osuivat oikeaan mutta toisaalta etsivät kuningasta väärästä paikasta Jerusalemista. Lähtiessään Herodeksen luota, ”tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet, kulki heidän edellään, kunnes se tuli sen paikan päälle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen.” Siis kun tietäjät tulivat ulos he näkivät tähden, joka lähti liikkeelle. Siinäpä vasta erikoinen tähti.
Tähän tähdestä ennustamiseen uskon, mutten siihen, että se olisi ollut olisi ollut Venus- ja Jupiter-planeettojen yhtenäinen valo joka olisi kulkenut tietäjien edellä. Mikäli tähti pysähtyy jonkin paikan päälle, se tuskin on yhtä korkealla kuin Jupiter (etäisyys maasta 630-930 milj. km) tai Venus, ellei oleteta niiden kiertoradan olleen siihen aikaan 30-50 metriä maanpinnasta.
“Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes päivä valkenee ja kointähti sydämissänne koittaa. (2.Piet. 1:19)
Tuossa on harmillinen virhe jota kääntäjät ovat paljon pohtineet, mutta korvaava
Käännös kuuluisi tuossa 1:19 kohdassa yhteen 1:20 kanssa, jolloin se muuttuu oleellisesti ja kuuluu…” Sydämissänne tietäkää” seuraavaan korjaan sen kuten sen voi myös ymmärtää.
19 Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa. 20. Sydämissänne tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
Vielä sen verran, että tuon ”sydämmissänne” voisi kääntää myös ”omassatunnossanne”, joka kuvaa nykyistä ymmärrystä paremmin. Mm. Hebrea ei tunne sanaa ”omatunto”, vaan se on aina juuri ”sydän”, joka on ihmisen keskus.
Ismo. ”Sydämissänne tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;”
Mielestäni tuon tekstikohdan voi kääntää aivan tuolla tavalla, kuten esität. Tuon tekstin perusajatus lienee, ettei ole meidän vallassamme ymmärtää Raamatun tekstiä, ellei Pyhän Henki sitä meille avaa. Raamatun ollessa Jumalan inspiroimaa tekstiä Pyhä Henki sitä myös tahtonsa mukaan avaa sitä rukoillen lukiessamme. Näin ainakin sen itse ymmärrän.