Kirjastossa käteeni osui yli 20 vuoden takainen kohujulkaisu Kaikki pääsevät taivaaseen, jonka on kynäillyt pastori Antti Kylliäinen.
Teoksen esittelemän olennaisen ongelman voisi ehkä tiivistää seuraavasti: Jumalan armo ja rakkaus luotujaan kohtaan on niin suurta, että olisi ristiriitaista uskoa Hänen antavan yhdenkään ihmisen joutua kadotukseen. Jos yksikin ihminen joutuu kadotukseen, on syytä myöskin kyseenalaistaa käsityksemme Jumalan rakkaudellisuudesta.
Kylliäisen logiikkaa ei voi moittia. On tietenkin väitetty monesti, että ihmiselle on annettu vapaa tahto olla uskomatta ja tarttumatta Jumalan armoon ja näin mahdollisuus ajaa itsensä helvettiin. Tämä ei kuitenkaan aivan riitä vastalauseeksi. Ihminenhän on tahdossaan, uskossaan ja ymmärryksessään onnettoman vajavainen. Miksi Jumala rankaisisi ihmistä ikuisesti tämän heikkoudesta; juuri uskossaan ja tahdossaan heikko ihminenhän tarvitsee armoa kaikkein eniten. Jos taivaaseen pääsevät vain uskossaan vahvat, on silloin kyse sittenkin enemmän omavanhurskaudesta kuin armosta. Ainakaan luterilaiselle tällainen ei tule kysymykseen.
Mutta kuinka kävisi kirkolle, joka avoimesti julistaisi uskoa ja luottamusta kaikkien pelastumiseen? Kadotuksen mahdollisuus on kuitenkin ollut keskeinen osa kristinuskon brändiä. Menettäisivätkö kirkot ja kristilliset yhteisöt parhaat pelimerkkinsä, jos Helvetin portit suljettaisiin? Toisaalta, helvetistä ei hirveästi puhuta tänä päivänä kirkossa. Tässä asiassa kirkkoa on myös syytetty hyssyttelystä ja mielistelystä, inhottavan helvetin piilottelusta.
Mitä mieltä sinä olet, onko mahdollisuus kuolemanjälkeiseen kadotukseen joutumisesta tärkeää tämän päivän kristilliselle uskolle? Pitäisikö sen olla?
Oma kokemukseni on se, että taivaan ja helvetin käsitteet ovat jossain määrin jääneet heitteille meidän kirkossamme. Niistä puhuminen on yhä vaikeampaa, eikä välttämättä ole selvyyttä siitä, mitä niillä tänä päivänä tarkoitetaan.
Kuten eräässä yhteydesää on tullut esiin , niin Jumala ratkaisee asiat emme me ihmiset. Kaikki tällaiset sotilaallisyydet eivät tässä mielessä merkitse mitään. Tämän ymmärtäminen tuo rauhan maailmaamme.
Kirkko joutuu maksamaan opillisista synneistään. Eräs synti on helvettioppi, jota on käytetty alistamiseen ja pelotteluun.
Miksi kukaan ei voi joutua helvettiin?
Kysyn edelleen, miksi kukaan ei voi joutua helvettiin?
Ei pitäisi olla vaikea vastata, jos kerran tuntee kirjoitukset. Kirkon Ut:n sisälukutaito ei taida auttaa, koska se on katolista oppia tukeva väärennös.
Se on kai sitten niin, että horisonttiin kadonnut junanvaunuluokitus toimii tuonpuoleisessa. Haitanneeko nykyihmistä puupenkki, kunhan ei jää junasta?
Mutta eivätkös vaunuluokitukset ja junasta jääminen ole nimenomaan tämänpuoleisia ongelmia? Tämä blogikin onkin muuten julkaistu junassa.
Kyllähän tosiasia on, että jo vuosikymmenien ajan saarnamiehet Pohjolassa ovat olleet niin penseitä, ettei mistään helvetistä ole ollenkaan saarnattu.
Raamatun alkulehdiltä asti on mainittu pimeys joka oli syvyyden (tehom) päällä, 1 Ms 1:2. Ei se minnekään ole kadonnut. Ajattelen, että elämän luominen oli Jumalan taisteutoimenpide tätä kaaosvoimaa vastaan. Enempää spekuloimatta helvetin kauhuilla voin kyllä ajatella millaista on olla Jumalasta, iankaikkisesta elämästä erillään, millaista on ei-elämä?
Kirkossa ei puhuta helvetistä, koska kirkko on unohtanut Raamatuun Sanan aikoja sitten. Kirkko yrittää kosia veronmaksajia järjestämällä kylläkin kiitettävästi ohjelmaa, jolla on vain löyhästi tekemistä Raamatussa ilmoitetun kanssa. Täysi valhe on jopa Lutherinkin teologian mukaan on, että kaikki pääsevät taivaaseen. Raamatun Sana on selkeä tuossa suhteessa. Lutherin mukaan usko Kristukseen ja Jumalan armo riittää, mutta katolinen kirkko vaatii tekoja ja siinäkin oikeassa.
Helvetti edellä markkinoiminen ja ikuisella sadistisella kidutuksella uhkaileminen ja kiristäminen karkottanee nykyään viimeisetkin valistuneet ihmiset kirkosta.
Kyllähän Martti L. nojasi pelastuskäsityksessään Raamattuun ja erityisesti Paavaliin. Vaikka Luther korostaa viimeiseen asti Jumalan valtaa pelastuksessa, ei häneltä kuitenkaan taida löytyä ajatusta kaikkien pelastumisesta. Ja vielä sivumennen sanoen, katolisillakin pelastus on Jumalan käsissä.
Ehkä olisi aika laittaa tolppiin julisteita: Helvetti tulee oletko valmis! Voiko uskova ihminen olla uskomatta helvetin olemassaoloa? Ihminen pystyy järjestämään toiselle ihmiselle maanpäällisen helvetin! On suuria ja pieniä helvetin esiintymiä täällä. Elämä on yhtä helvettiä siellä, missä vallasta taistellaan asein. Se on sitä siellä missä uskon tähden vainotaan, tapetaan, koteja ja kirkkoja poltetaan. Eikö helvett ole kaikille todellisuutta? Lukekaa lehtiä ja seuratkaa uutisdia niin näette ja kuulette.
Lauri Lahtinen :”Eikö helvetti ole kaikille todellisuutta? ”
Tästä näkökulmasta helvetti tarkoittaa kahta erilaista ihmisen tietoisuuden tilaa, jossa välineiden maailmaan kiinnittyneille on tärkeää ”voittaminen” ja se, mistä media joka päivä kertoo. Arvojen maailmaan kiinnittyneet pitävät kuitenkin ihmisen tärkeimpinä asioina muuta kuin oman pääoman tuottoja tai ”lisää liksaa” tms. Henk.koht. olen koko elämäni ajan kuulunut noihin jälkimmäisiin.
”Mitä mieltä sinä olet, onko mahdollisuus kuolemanjälkeiseen kadotukseen joutumisesta tärkeää tämän päivän kristilliselle uskolle? Pitäisikö sen olla?”
”Ottakaa kristityltä helvetin pelko ja te otatte häneltä hänen uskonsa.” – Denis Diderot
Minun mielestäni on hyvin ratkaisevaa ikuisuususkossa se, että on kaksi mahdollista paikkaa. Jos itse uskon näin, enkä kertoisi sitä sinulle, enkö olisi julma. Olettaen, että olisit tietämätön.
“Ottakaa kristityltä helvetin pelko ja te otatte häneltä hänen uskonsa.” – Denis Diderot
Tuo on vain kuolevaisen ihmisen näkemys. Se ei ole Raamatun ilmoitus.
Lahtinen: ”Minun mielestäni on hyvin ratkaisevaa ikuisuususkossa se, että on kaksi mahdollista paikkaa.”
Helvetti on ihmisten keksintöä, ihan niin kuin kristinusko, kaikki muut uskonnot ja niiden opit, etkä sinäkään noihin ”kahteen mahdolliseen paikkaan” uskoisi, ellei kristinuskoa helvetteineen olisi joskus ennen muinoin keksitty.
Lahtinen: ”Jos itse uskon näin, enkä kertoisi sitä sinulle, enkö olisi julma.”
Et.
Salme: ”Tuo on vain kuolevaisen ihmisen näkemys.”
Mutta täysin looginen. Mitä syytä olisi uskoa minkään sorttisiin jumaliin, maksaa kirkon jäsenmaksuja ja tuhlata aikaansa messuihin, rukouksiin ja muihin uskonnollisiin rituaaleihin, ellei mitään uhkaa tai pelotetta – kadotusta tai Helvettiä – olisi?
Salme: ”Tuo on vain kuolevaisen ihmisen näkemys. Se ei ole Raamatun ilmoitus.”
Oletko siis sitä mieltä, että kaikki, mitä ei ole Raamatussa erikseen ilmoitettu on valetta tai epätosi. Ei kai Raamatun ilmoitus tässä tapauksessa voi ollakaan se, että helvetin pelon poistuminen saisi aikaan uskon loppumisen. Helvetillä pelotteluhan sisältyy Raamatun ilmoitukseen juuri siksi, että ihmiset uskoisivat.
Julmuutta on viedä terveen ihmisen mielenrauha julistamalla hänet jonnekin helvettiin ikuisesti kidutetavaksi ellei je jne. Kiristystä.
Helvetillä pelottelu oli takavuosina – kun kaikkien oli vieläpä pakko kuulua kirkkoon – mitä mainioin tapa pitää oppimaton rahvas kurissa ja herran nuhteessa, jolloin sitä oli helppo hallita.
Kansan koulutus- ja sivistystaso on noista ajoista kuitenkin jo kohentunut radikaalisti, eikä taida oikein enää edes Helvetin tuli ja tulikivi purra.
Kaiken lisäksi Helvetin tilalle tullut ”kadotus” on ihan lällärikamaa verrattuna iankaikkiseen kitumiseen ja tulisessa järvessä polskutteluun. Ei ihme, että kirkon tuote ei enää kiinnosta, ei edes pakolla ja ukauksilla. Alkaa olla täysi työ pitää veronmaksajat pyhässä yhteydessä pitämässä kirkon seiniä pystyssä.
KW! OK! Olet ottanut itse vastuun elämästäsi eikä toisten tarvitse huolestua.
Lahtinen: ”Olet ottanut itse vastuun elämästäsi eikä toisten tarvitse huolestua.”
Kukapa muukaan minun elämästäni vastuussa olisi kuin minä itse. Oletkos sinä ulkoistanut vastuunkannon omasta elämästäsi?
En ole tiennytkään, että täysivaltaiset Suomen kansalaiset voisivat niin tehdä. Holhouksen alaisilla taitaa olla vähän eri juttu.
Jos Vuorisaarnan opetus olisi arkipäivää, maailma olisi toisenlainen. Kristillinen usko on tätä aikaa varten, että ihmiset eläisivät yhdessä elämää, jossa lähimmäisen tarpeet menevät omien halullisuuksien edelle. Kun näin toimitaan, kukaan ei jää joukosta ja se olisi ihan arkipäivän siunausta.
Lahtinen, vuorisaarnan etiikassa ei ole mitään sellaista mitä pythagoralaiset ja stoalaiset filosofit eivät olisi opettaneet ennen Jeesusta. Luepa teos the Jesus Mysteries (Peter Candy, Timothy Freke) ja kaiki mitä siinä lähteistettynä kerrotaan esim. Pythagoraasta ja häen seuraajistaan.
Heinola! Jos näin on mitä sanoit, niin miksi ne kaikki eivät ole voimassa kansojen elämässä?
Lahtine, en minä tuohon ottanut kanta vaan vain totesin että Vuorisaarnan etiikka
ei ole kristittyjen keksintö vaikka ovat sen yrittäneet – niin kuin monta,muutakin antiikin ideaa- omakseen omia.