“oletko sukua Adolf Hitlerille?”, thaimaalainen katolinen isä kysyy virne suupielessä saksalaiselta harjoittelijalta, jonka tapaa ensimmäisen kerran. Harjoittelija luonnollisesti hämmentyy, vaikenee ja poistuu paikalta. Hän kertoo asiasta minulle seuraavan kerran, kun istumme ruokapöydässä. Keskustelemme asiasta ja jäämme miettimään kuinka paljon tämä pappi tuntee Euroopan 1900-luvun historiaa. Thaimaan luterilaisen kirkon yksi kokeneimmista pastoreista pääsi käymään Israelissa ja eräs järkyttävimmistä asioista, jonka hän oppi matkallaan, oli holokaustin historia. Palattuaan takaisin, hän kertoi meille lähetystyöntekijöille juutalaisten joukkosurmasta ikään kuin uutisena. Stalinin hirmuteoista monilla thaimaalaisella on tuskin aavistustakaan.
Kuva on Thaimaasta, Kanchanaburin maakunnasta, Hellfire Pass-nimisestä paikasta, jossa japanilaiset surmasivat pakkotyöllä lähes 300 000 ihmistä II-maailmansodan aikaan.
Kuinka moni eurooppalainen taas tuntee Kiinan Mao Zedongin hirmuhallinnon uhrimäärän, syyt ja taustat, tai Pol Potin johtaman Khmer Rougen tekemät hirmutyöt Kambodzhassa 1970-luvulla? Historian tuntemisen arvostus on länsimaissa ollut vuosikymmenien ajan korkealla tasolla, mutta Suomen uutisia seuratessa ei voi välttyä tunteelta, että tämä historian tuntemisen taso on laskussa. Historia idässä ja lännessä paljastaa sen, että vaikka helvetin tuli syttyy erityisen mätien persoonien mielessä, sen polttopuuna on tavallisten ihmisten hiljainen hyväksyntä, tietämättömyys ja pelko oman turvallisuuden ja aseman menettämisestä.
Maissa, joissa todellista demokratiaa ei ole, vallanpitäjien yksi päämäärä on luoda selkeä kuva meistä ja “toisista”. Samat tavoitteet ovat myös rasisteilla niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa. Historia osoittaa, että ne toiset voidaan riisua ihmisyydestä melko helposti.
“Me”-puoli on taas helppo kiillottaa ja pyhittää ainutlaatuiseksi. Pahuus ulkoistetaan meistä niihin toisiin.
Saksalaiset ovat muuten siinä ainutlaatuisessa asemassa, että mitään muuta kansaa ei ole pakotettu niin perusteellisesti kohtaamaan omaa kollektiivista pahuuttaan. Ehkä tästä syystä Saksan asenne pakolaisiin eroaa niin kovin Euroopan muista maista. Saksalaisen harjoittelijan reaktiolla on pitkät historialliset juuret.
Kristillisessä uskossa on nykymaailman mielipideilmastoon ja populaarikulttuuriin huonosti sopiva oppi nimeltä “perisynti”. Sen mukaan helvetin lieskat kipinöivät jokaisen sisällä kulttuuriin ja uskontoon katsomatta. Jokainen meistä on sukua tuolle miehelle, jolla oli pienet, mustat viikset.
Tero Massa
Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon pastori
Niinpä, maailma on lopulta pieni paikka ja kaikki ovat Nooan jälkeläisiä.
Hyvä blogi! Kiitos!
Erittäin hyvä blogi! Laittoi ajattelemaan.
”Jokainen meistä on sukua tuolle miehelle, jolla oli pienet, mustat viikset.” blogisti
Tuo lause on niin helppo allekirjoittaa ja samalla kuitenkin ajatella sisimmässään ”ne toiset, en minä”. Jos olemme rehellisiä.
Monet kiitokset tästä ajatuksia herättävästä blogista. Kirjasuositus kaikille, jotka ovat kiinnostuneita blogin teemoista: Julia Kristeva: Muukalaisia itsellemme, kustantaja Gaudeamus, vuosi 1992. (http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353051946984) .
Joskus tuo syyllisyys ihmielämän tuhoamisesta on niin sietämättömän lähellä että se kielletään täysin. Joka vuosi Suomessa surmataan suuri joukko syntymättömiä lapsia. Vuonna 2014 tehtiin 9780 raskaudenkeskeytystä.
”Sosiaaliset syyt ovat ylivoimaisesti yleisimmin käytetty raskaudenkeskeytyksen peruste, joka mainittiin 92,1 prosentissa keskeytyksistä. ”
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/127103/Tr22_15.pdf?sequence=1
Miten tähän pitäisi suhtautua?
http://www.ortodoksi.net/index.php/Abortti
Jari Haukka :”Miten tähän pitäisi suhtautua? http://www.ortodoksi.net/index.php/Abortti”
Entisenä ortodoksikirkon jäsenenä sanoisin, että jos haluat oikeaoppisissa piireissä ”murhaaja-viitan” kantajaksi, tee kuten itse olen tehnyt ja hyväksy ”Nooan jälkeläisille” tehty laillinen abortti, vaikka et itse sitä tarvitsekaan.
Laittomien aborttien aiheuttamien kuolemantapausten seurauksena maailmassa jää vuosittain orvoksi lähes 250 000 lasta. Ei-toivottuina syntyvien lasten suuren määrän vuoksi mm. Vatikaanin ja sairaaloiden seinustoille on asennettu lämpöisiä vauvalaatikoita, joihin äidit voivat jättää ei-toivotut lapsensa, mutta YK pitää toimintaa lapsen oikeuksien vastaisena, koska lapilta viedään oikeus tuntea fyysiset vanhempansa ja pyrkii siksi lopettamaan sen.
Minäpä kysyn sinulta Jari Haukka. Luimme lehdistä että nainen oli raiskattu Helsingissä ja saanut vielä klamydian. On täysin mahdollista että hän olisi tullut siitä raskaaksi. Jos näin oli käynyt, pystyisikö sanomaan hänelle että hän ei saa tehdä aborttia?
Minäkin lisään tähän yhden kirjan, mikä liittyy aiheeseen.
Martti Lindqvist: ”Auttajan varjo”. Otava 1992.
Lindqvist sanoo mm. ”Mitä enemmän auttaja tuntee viettymystään itsekkyyteen ja valtaa, siis omaa pimeyttään, sitä turvallisemmin hän tulee sen kanssa toimeen.”
Hieno kirja, hyvä sitaatti!
En osaa sanoa, huomaako blogisti, kuinka hän itse ulkoistaa pahuuden.
Kiitos kommenteista ja kirjavinkeistä!
Kari-Matille:
”Jokainen meistä on sukua tuolle miehelle, jolla oli pienet, mustat viikset.”
Siis jokainen meistä.
-Tero