Hengellinen huoruus

Kiitos kaikille kommenteista. Hyviä näkökulmia tuli esiin parannuksesta. Näyttää siltä, että kaikki on ymmärtänyt omalta osaltaan, mitä parannus hänelle on ja mitä se merkitsee. Toisille se on Jumalan teko ja toisille oma teko ja oma ansio. Meistä jokainen tutkii ainoastaan omaa elämää ja sitä mikä siinä on Jumalan tahdon mukaista ja mikä Jumalan tahdon vastaista.

Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. (1. Kor. 10: 12-13)

Toisille se on Jumalan teko ja toisille oma teko ja oma ansio.
Juha Heinilä

Kuinka parannus on oma teko kun siihen Jumalan Sana kehottaa???? Parannuksessa toimii molempi, siis ihminen itse NÖYRTYY parannukseen ja Jumala antaa voiman.

Mut niinhän se vaan on et sokean taluttajan seuraajat puttoo sammaan monttuun kaik, taluttaja ensteks.

Ari, sinä lähdet aina siitä, että ihminen tekee jotain ensiksi ja Jumala sitten. Nöyrtyy, juoksee kasteelle, tekee parannusta jne. Taas meillä luterilaisilla Jumala tekee ja toimii, eikä meillä ole mitää ylpeilemisen aihetta itsessämme.

Juha, sinä taasen luotat siihen MITÄ SINULLE on opetettu.

Meillä on täysin sama perusta eli luterilainen kaste rippikoulu konfirmaatio jne.. miksi se ei minulle antanut mitään yhteyttä Jumalaan?? Vaikka minulle opetettiin näitä luterilaisuuden oppeja tai miksi en ymmärtänyt tai saanut voimaa elää lapsena kunnioittaen vanhempia vaikka tämäkin käsky opetettiin??

Nyt sitten kun olen nöyrtynyt eli ajoin itseni täysin umpikujaan ja huusin Jumalan puoleen ja Hän vastasi näyttäen minun elämäni tuloksen kun olin elänyt Hänestä erossa, siis kyllä parannus on juuri Jumalasta kun Hän näyttää sen missä elää tehden syntiä.
Siis minä tiedän että on olemassa tie, Jeesus Kristus, joka vapauttaa pimeyden teoista.

Ari, sinä toimit miten toimit. Ei siitä voi tehdä mitään johtopäätöstä muiden uskosta. Ainoastaan todistat itsestäsi. Jos luovut uskosta tulevaisuudessa, niin ei siitä voi tehdä mitään johtopäätöstä helluntailaisten uskosta tai Jumalan voimasta vaan ainoastaan sinun uskosta.

”Vaikka minulle opetettiin näitä… …miksi en ymmärtänyt?” Tuollaisten kysymysten eteen joutuu koulumaailmassa tämän tästä. Varsinkin arvojen ja asenteiden kohdalla on matka kuulemisesta omaksumiseen toisinaan pitkä ja mutkikas.

Tää on surullista kun ihmiset ovat sokeita eivätkä ymmärrä kuinka Jeesus haluaisi heidät parantaa, antaa uuden elämän Jumalan valtakunnassa.

Niin kuin juutalaiset kun Jeesus käveli heidän keskuudessaan luottivat omaan isiltä opittuun uskoonsa vaikka Jeesus näytti kuinka isät olivat tappaneet profeetat ja näin olleet kääntymättä Jumalan puoleen ja joutuneet eksyksiin, samoin tänä päivänä ihmiset ovat sokeita , eivät he luovu omasta isiltä opitusta uskosta eivätkä ymmärrä kun Jeesus kutsuu ja vaikka kuinka räikeinä isien teot kuvastavat eroa elävästä Jumalasta.

Matt. 13:15

Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’

Ainoastaan Kristuksessa meillä on voimaa taistella kiusauksia vastaan.

Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa meille kaikille seuraavasti:

Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni. (Gal. 2:20 / Biblia)

Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Ellei Paavali olisi ensin käyttänyt tätä puhetapaa ja sitä sananmukaisesti määrännyt meidän käytettäväksemme, kukaan pyhistäkään ei olisi uskaltanut käyttää sitä. Onhan peräti tavatonta ja aivan kuulumatonta sanoa: Minä elän – minä en elä, minä olen kuollut – minä en ole kuollut, minä olen syntinen – minä en ole syntinen, minulla on laki – minulla ei ole lakia. Tämä puhetapa on tosi Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Sikäli kuin pyhät katsovat itseään, heillä on lakia ja syntiä, sikäli kuin katsovat Kristusta, he ovat laille kuolleita, heillä ei ole syntiä.

Jos siis vanhurskauttamisen asiassa erotat Kristuksen ja oman persoonasi toisistaan, niin olet laissa, jäät lain piiriin ja elät itsessäsi etkä Kristuksessa, ja se on kuolleena olemista Jumalan edessä. Uskosta on opetettava oikein. Uskomalla sinä yhdyt Kristukseen niin, että sinusta ja hänestä tulee ikään kuin yksi persoona, jota ei käy jakaminen. Alituisesti häneen kiintyneenä rohkeasti sanot: Olen niin kuin Kristus, toisin sanoen Kristuksen vanhurskaus, voitto, elämä ja kaikki on minun, ja toisaalta Kristus vuorostaan sanoo: Olen kuin tuo syntinen, toisin sanoen hänen syntinsä, kuolemansa ja kaikkensa on minun, koska hän riippuu minussa ja minä hänessä. Uskon kautta näet me olemme yhtyneet yhdeksi lihaksi ja luuksi (Ef. 5:30). Tämä usko liittää yhteen Kristuksen ja minut paljon lujemmin kuin aviomies on liittyneenä vaimoonsa.
Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille

– – –

O F F – T O P I C

– – –

”Tää on surullista kun ihmiset ovat sokeita eivätkä ymmärrä kuinka Jeesus haluaisi heidät parantaa, antaa uuden elämän Jumalan valtakunnassa.” Tässä yhteydessä lainattu Matteuksen katkelma liittyy Jeesuksen kylväjävertaukseen ja sen selitykseen. Vertauksessa on toisaalta aika lailla synkkiä näkymiä siitä, että sanan kylvö menee useimmiten eri syistä hukkaan. Kuitenkin luvataan, että se tuottaa käsittämättömän runsaan sadon silloin, kun se putoaa hyvään maahan, kuullaan ja ymmärretään. Kristittyinä meidän tulisi mielestäni huomata ne monet erilaiset hedelmät ja kiittää niistä. Sen sijaan helposti halveksimme ’väärän’ kirkkokunnan tai herätysliikkeen kautta kukoistavaa kristillisyyttä sen vuoksi, ettei se ole juuri sitä, minkä itse koemme läheiseksi.