Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät. Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs. (Ps. 73: 26-28 / Biblia)
Mitä on hengellinen huoruus?
Mitä on Pyhän Hengen pilkka (vert. Mark. 3: 28-29); miten Pyhän Hengen pilkka liittyy hengelliseen huoruuteen?
2. Piet. 2:1-22 kertoo petollisista opettajista, jotka ovat langenneet hengelliseen huoruuteen; miten tunnistamme luopiokirkkoon kuuluvan papin tai opettajan?
Meidän tulee rakastaa Herraa, Jumalaamme, kaikesta sydämestä ja kaikesta sielusta ja kaikesta mielestä ja kaikesta voimasta (vert. Mark. 12:30); miksi Jumalan rakastaminen on vaikeaa ja mitä Jumalan rakastaminen on?
Millä perusteella naispappeus on Jumalan tahdon mukainen (vai onko se Jumalan tahdon vastainen)?
Kaikki julkaistut blogini:
Kari, kiitos hyvästä pohdinnasta. Messussa aikaisemmin on uskontunnustus, jossa ehtoollisvieraat tunnustavat yhteisen kristillisen uskon. Lisäksi konfirmoidut seurakunnan jäsenet ovat saaneet kasteopetusta ja heillä pitäisi olla sama käsitys ehtoollisesta, eikö vain?
Juha Heinilä,
kiitos kysymyksestäsi, yritän vastata. Mielestäni pari kommenttiani ovat liittyneet käytyyn keskusteluun, mutta toden totta ”hengellisestä huoruudesta” en ole puhunut. Ja kun alussa olet sen termin rinnalle tuonut myös ”naispappeuden” on se minusta tuntunut heitolta ja vihjailulta – selvää omaa kantaasi näiden kahden yhteen liittämiseen et huomatakseni ole kertonut.
Mutta nyt siis ”hengellisestä huoruudesta”. Lainaan ensin Psalmin kohdan, jota sinä lainasit vanhan Raamatun käännöksen mukaan:
”Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.”
Nyt tarvittaisi apuun joku eksegeetti, minä olen kirkkohistorioitsija. Nykykielelle käännettynä tässä ei puhuta huoruudesta lainkaan. Puhuiko Jeesus joskus hengellisestä huoruudesta? Joku apostoleista ehkä hyvinkin, kun kiistoja jo alkuseurakunnissa käytiin, mutta evankeliumit eivät taida koko hengellistä huoruutta tuntea.
Juha, sinä kysyt: ”Miten tunnistamme luopiokirkkoon kuuluvan papin tai opettajan?”
Toisessa kohtaa puhut viimeisestä tuomiosta. Siinä yhteydessä Jeesus ei puhu sanaakaan opillisista kysymyksistä vaan ELÄMÄSTÄ, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.
Minusta luopiokirkosta ja hengellisestä huoruudesta ja sitten vielä naispappeudesta puhuminen on vikoilua, parjausta, jossa koetetaan löytää ”huonoja kristittyjä” ja samalla julistaudutaan itse paremmaksi.
Viime vuosina minulta ei enää ole kysytty ”Onko pastori uskossa?” Aikaisemmin, kun tuota kysyttiin, oli kysyjän tarkoiutus poikkeuksetta osoittaa, että en ole kyllin hyvä ja että hän, kysyjä on yläpuolellani, hän on oikea kristitty.
Mitä tällainen kysely hyödyttää? Ajaako se jollain tavalla Jumalan valtakunnan asiaa? Minun mielestäni ei. Kasteesta puhuessaaan Luther sanoi, että joka kristityn on joka päivä upotettava vanha ihminen, synteineen ja himoineen. Meidän on joka päivä uudestisynnyttävä. Siinä on meille haastetta niin, ettei sivulleen kannata paljon vilkuille.
Kävisikö tämä vastaukseksi hengelliseen huoruuteen?
Heikki, kiitos vastauksestasi, joka kertoi miten sinä näet asian.
Jeesuksen opettamia asioita (lisäksi aikaisempi kohta ilmestyskirjasta):
Kari, kaikista tohtori Martti Lutherin työstä merkittävin oli se, että hän käänsi 11 viikossa Uuden testamentin kansan kielelle saksaksi ja kehitti samalla saksankieltä vuonna 1522 Wartburgin linnassa.
”Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa” Onko kristityllä taito erottaa ’hyvä siemen’ ’rikkaviljasta’? Onko hänen tehtävänsä kitkeä ’rikkaviljaa’ Herran pellosta? ”Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin.'” Hyvän varjeleminen on Jeesuksen vertauksen mukaan monin verroin tärkeämpää kuin pahan hävittäminen.
Martti Pentti, näin on. Haluatko, että hukkakaura rehottaisi evl-kirkossa?
Jorma, kiitos erinomaisesta kommentista. Minulle Lutherin Galatalaiskirjeen pitempi selitys on erittäin arvokas. 6 vuotta sitten masennuksen kuopassa toipuminen alkoi, kun aloin tutkia Galatalaiskirjettä Luther apuna. Olin aivan hukassa, jolloin evankeliumin lukeminen yhä uudestaan ja uudestaan antoi toivoa rakastavasta Jumalasta. Muutama kuukausi hujahti Galatalaiskirjeen parissa. Aluksi lauseet tuntuivat liian pitkiltä ja monesti joutui palaamaan lauseen alkuun ja joskus koko luvun alkuun.
”Eikö hyvät ystävät, paimenen tehtävään ja kristilliseen rakkauteen kuuluu etsiä kadonneita, eksyneitä. Pitäisi vielä suojellakin seurakuntaa sudelta.” Näyttää toisinaan siltä, että lampaat ryhtyvät arvioimaan paimentaan. Eikö siitä seuraa se, että ne jättävät lauman ja joutuvat eksyksiin? Kuka niitä silloin suojelee susilta?
Martti Pentti, Jumalan lampaat eivät seuraa palkkapaimenen ääntä vaan ainoastaan Hyvän Paimenen ääntä.
Nyt taidetaan sekoittaa Jeesuksen tehtävä juutalaisia kohtaan eli etsiä kadonneita lampaita, ja kuinka pakanat tulee uskoon.
Ei kaiketi pakanat ole kadonneita/eksyneitä vaan täysin ulkopuolella ja heitä tulee kutsua evankeliumin Sanan kautta sisälle Jumalan valtakuntaan.
Siis jos pakana olisi ollut jo sisällä eli saanut maistaa Jumalan hyvyyttä ja pois poikennut niin ei häntä ihminen voi takaisin tuoda.
Hepr.6
4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.