Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät. Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs. (Ps. 73: 26-28 / Biblia)
Mitä on hengellinen huoruus?
Mitä on Pyhän Hengen pilkka (vert. Mark. 3: 28-29); miten Pyhän Hengen pilkka liittyy hengelliseen huoruuteen?
2. Piet. 2:1-22 kertoo petollisista opettajista, jotka ovat langenneet hengelliseen huoruuteen; miten tunnistamme luopiokirkkoon kuuluvan papin tai opettajan?
Meidän tulee rakastaa Herraa, Jumalaamme, kaikesta sydämestä ja kaikesta sielusta ja kaikesta mielestä ja kaikesta voimasta (vert. Mark. 12:30); miksi Jumalan rakastaminen on vaikeaa ja mitä Jumalan rakastaminen on?
Millä perusteella naispappeus on Jumalan tahdon mukainen (vai onko se Jumalan tahdon vastainen)?
Kaikki julkaistut blogini:
”Heidänkin keskuudessaan oli raateleva susi.” Mitäs eripuraa se ’raateleva susi’ muka olisi? Pojat ovat poikia!
Ehtoollisella Jumala kohtaa syntistä Jeesuksen täytetyn työn tähden armolla.
Ja itse tykkään sanoa olen Jeesuksen oma, sitä ei tartte yleensä selvitellä, sitä joko on, tai ei ole, ja kun on, niin, minä olen Hänessä ja Hän minussa, se tuo levon ja rauhan.
Uskovainen, jopa kristitty ovat nykymaailmassa laajoja käsitteitä. Uudestisyntynyt uskova, sekin johtaa joidekin ajattelutavassa idän uskoihin jne. Jeesuksen oma, on armosta juuri sitä, kuuluu Jeesukselle.
Ihan tekee mieli sanoa Hallelujaa, kiitos Jeesukselle, että minutkin pelasti synneistäni ja toi omaan laumaansa. Hän on se suuri lammasten paimen.!
Martti Pentti, ei susi ollut näyttänyt raateluhampaitaan ennen kavallusta. Ei kukaan opetuslapsista tiennyt epäille, että petturi on heidän keskuudessaan, ennen kuin Jeesus sen kertoi.
Ari, kiitos kommentista. Näin on.
Sinimarja, kiitos erinomaisesta kommentista.
Uskovaisuudessa ei ole aste-eroja. Ihminen on joko uskossa tai ei ole uskossa, joko sisällä Jumalan valtakunnassa tai sen ulkopuolella. Kysymys on täydellisestä joko-tai-asetelmasta, vaikka sellainen ei nykyaikana poliittisesti korrektita kuulostakaan. Niin yksinkertaista se on, vaikka sitä(kin) on niin trendikästä ja pikkunäppärää sotkea nykyaikana kaikenlaisilla käsitesekaannuksilla, saivarteluilla ja suoranaisilla harhaanjohtamisilla.
Kokonaan eri asia on se, ettemme me ihmiset pysty täällä ajassa välttämättä sanomaan, kuka uskoo ja kuka ei. Tosin tässäkin ihmisen omaan kertomukseen voi luottaa. Jos ihminen sanoo, ettei usko, niin ei hänestä pidä väkisin yrittää tehdä uskovaa tai kristittyä.
Näin olen kristitty, uskova, uskovainen, uudestisyntynyt, Jumalan lapsi, Taivaan kansalainen, mitä termiä ikinä halutaankaan käyttää, tarkoittaa aina samaa henkilöä, eli henkilöä, joka uskomalla Jeesukseen Kristukseen on saanut, uskon kautta, ja yksin armosta, syntinsä anteeksi.
1.Kor 11: 26-32
Apostoli Paavali opettaa Herran ehtoollisesta ja oikeasta itsensä koettelemisesta: ”Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittavaksi” ( 31 jae )
Herran ehtolliselle mennään siis oikealla mielellä silloin, kun ihminen itse tuomitsee itsensä. Silloin Jumalakaan tuomitse häntä. Meidän on syytä ottaa myöskin huomioon, että Paavali ajatteli, että väärällä mielellä nautittu ehtoollinen johtaa ajalliseen rangaistukseen, eikä iankaikkiseen: kun hän kirjoittaa ” Mutta kun meitä tuomitaan, niin se on Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi” ( 32 jae )
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Lainaan vielä samasta luvusta.
Jari, kiitos hyvästä kommentista. On vain kaksi tietä; kaita tai lavea. Mitään kolmatta ei ole.