Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. (1. Joh. 4:1-3 FB38)
Miksi on tärkeää koetella henget?
Mistä kaikesta tunnistat Pyhän Hengen?
Mistä tunnistat saatanan hengen?
Jokaisessa kristityssä on Pyhä Henki; voiko Pyhän Hengen menettää ja mikä silloin avuksi?
Joskus olen kuullut, että Jeesus on jollekin puhujalle ilmestynyt ja kertonut joitain asioita, miten tällaisen pystyy arvioimaan, ilman että pilkkaa Pyhää Henkeä?
Kaikki julkaistut blogini:
”Jokaisessa kristityssä on Pyhä Henki; voiko Pyhän Hengen menettää ja mikä silloin avuksi?”
En osaa sanoa, voiko Pyhän Hengen menettää, mutta heprealaiskirjeessä puhutaan tahallaan synnin tekemisestä sen jälkeen kun on tullut tuntemaan Jeesuksen. Olen ymmärtänyt, että Pyhä Henki (joka on persoona) tulee murheelliseksi ja hänen äänensä vaimenee eikä enää muistuta meitä. Samoin kuin omatuntokin voi paatua kun tehdään tahallaan väärin.
Kiitos hyvästä pohdiskelevasta kommentista Salme. Jos siedämme elämässä syntiä, emmekä tunnusta ja kadu sitä; ja elämme luopumuksessa, niin aika huono on tilamme. Pyhän Hengen pilkkaamista ei saa anteeksi; mitä kaikkea se on?
Salme. ”Olen ymmärtänyt, että Pyhä Henki (joka on persoona) tulee murheelliseksi ja hänen äänensä vaimenee eikä enää muistuta meitä. Samoin kuin omatuntokin voi paatua kun tehdään tahallaan väärin”.
Aivan samalla tässä on tärkeää pitää mielessä, että Pyhän Hengen ääni ja omatunto ovat eri asioita. Esimerkiksi isä Camillolla ne menivät koko ajan sekaisin. Pahimmilaan tämä johtaa lainalaisuuteen. Omatunto ei ole mikään Jumalan ääni joka puhuu meile, vaikka se tietysti on hyvä asia, ja aivan ilmeisesti jotain, minkä Jumala on istuttanut koko ihmiskuntaan. Mutta vain me uskovat kykenemme kuulemaan Jumalan äänen Pyhän Hengen kautta. Tämä johtaa aina vapauteen.
Kiitos Antti tarkennuksesta. En tarkoittanutkaan rinnastaa Pyhää Henkeä ja omaatuntoa. Ajattelin, että asia tulisi esimerkin kautta ymmärrettävämmäksi, jos Pyhä Henki on jollekulle vieras käsite.
Isä Camillo on sepitetty henkilö. Hän keskustelee Giovanni Guareschin kirjoissa pääalttarin Kristuksen kanssa, siis krusifiksin, ristiinnaulitun kuvan kanssa. Voi siis sanoa, että kuvitteellinen henkilö käy kuvittelemaansa mielipiteiden vaihtoa taide-esineen kanssa. Kirjailija toki heijastaa näihin keskusteluihin omaa käsitystään uskosta ja Kristuksesta. Sen syvällisempää teologista määritelmää ei varmaankaan tarvitse esittää.
Antti, kiitos kommentista. Miten erotat Jumalan äänen muista äänistä?
Salme. ”En tarkoittanutkaan rinnastaa Pyhää Henkeä ja omaatuntoa. Ajattelin, että asia tulisi esimerkin kautta ymmärrettävämmäksi, jos Pyhä Henki on jollekulle vieras käsite”.
En ajatelutkaan, että et tätä eroa ymmärtäisi. Sitten, minusta on kyllä melkein hassua, kun pitää ihmetellä, että Pyhä Henki voi olla jollekin vieras käsite. Sinänsä olen sen kyllä viimeisissä kommenntiketjuissa huomannut. Se tuntuu siksi hassulta, että olemme kirkon lehden kommenttiketjuissa. Luulisi, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat useimmille jotenkin tuttuja.
Sanoisin tähän Pyhän Hengen menettämiseen, että kun kerran olemme tulleet uskoon, uudstisyntyneet, on Jumalasta kyllä vaikea päästä eroon. Siis jos ajatellaan, että se on sellainen luopumuksen ja paatumuksen tila, jolloin Jumala irrottaa otteensa meistä. Jumala rakastaa meitä iankaikkisella, mustasukkaisella rakkaudella, ja tämä on kaiken perusta, mitä Hän meille tekee.
Sitten, olemme uskossa, ja osallistumme tervehenkiseen karismaattiseen kokoukseen,ja täytymme Pyhällä Hengellä. Tulemme uudella tavalla tietoiseksi Jumalan läsnäolosta elämässämme. Tämä herkistää meidät kokemaan hengellistä todellisuutta.
Nyt kun lankeamme syntiin, kokemuksemme Jumalan läsnäolosta voi muuttua vähemmän ”intensiiviseksi”. Tiedämme, että kaikki ei mennyt oikein niinkuin ”Stömsössä”. Voimme tulla vähän rauhattomaksi, levottomaksi jne. Tässä tilanteessa tunnustetaan synti ja tehdään parannusta. Oikeaan aikaan rauha palaa ja voimme jälleen elää Jumalan läsnäolossa.
On tarkoitus, että elämme koko maanpäällisen elämämme näin herkällä mielellä synnit tunnustaen ja parannusta tehden. Kaikki synnit on ristillä sovitettu. Kun elämme näin, koemme vanhurskautta, rauhaa ja iloa Jumalan valtakunnan yhteydessä. Tämä ei ole pääasia, mutta olemme myös onnellisia. Elämä Jumalan yhteydessä antaa suurimman täyttymyksen mitä voimme saada.
Juha. ”Antti, kiitos kommentista. Miten erotat Jumalan äänen muista äänistä?”
Tämä ja muutkin kysymyksesi ovat oikein hyviä ja myös minulle mieluisia.
Palaan tähän kysymykseen huomenissa. Koetetaan yhdessä etsiä viisautta ja ymmärrystä. Luulenpa, että tässä voimme myös olla hieman henkilökohtaisia?
Antti, kiitos kommenteistasi. Toki saat tehdä henkilökohtaisia kysymyksiä. Uskovia kun ollaan.
Mielenkiintoista luterilaisena olisi kuulla mikä on tervettä karismaattisuutta? Onko siinä tärkeässä osassa Pyhä Henki vai ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus vai koko Kolmiyhteinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä Henki?
Juha .”Miten erotat Jumalan äänen muista äänistä?”
”Mielenkiintoista luterilaisena olisi kuulla mikä on tervettä karismaattisuutta? ”
Uskonpuhdistajien asenne sisäisen äänen kuulijoihin oli aika kielteinen. Myös tällaista karismaattisuutta kohtaan on aika paljon ennakkoluloja. Meillä on Hengen uudistus kirkossamme ja vaikkapa Kansanlähetys ja KRS jossa tämä ajatus Jumalan äänen kuulemisesta hyväksytään. On myös paljon opetusta tästä.
MInua tässä yhteydessä on selkeimmin puhutellut 1 Kun 19:12-13 ”Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta, mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, ja meni ulos ja asettui luolan sulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi:” Mitä sinä täällä teet Elia?”. Väsynyt saarnaaja oli paennut herätyksen keskeltä pelästyttyään Iisebelia. Jumala on esitellyt hänelle erilaisia luonnonvoimia herätyksen voimia demonstroidakseen.
Näytöksen jälkeen Jumala puhuu nimeltä Elialle pienellä hiljaisella äänellä. Jos meidän on kuultava JUmalan ääntä, on kyllä parasta, että Jumala kuiskaa meillekin hiljaa. Miksei Hän karju? Elian tavoin olemme loppuunpalamisen, stressien ja monenlaisen rikkinäisyyden heikentämiä. On siis hyvä löytää tapa elää herätyskristittynä niin ettemme lopullisesti väsähdä. Siksi pieni hiljainen ääni, hiljainen tuulen(ruach=Hengen) humina on hyvä.
Kerran yksi Raamatun opettaja sanoi tästä Raamtun paikasta saarnatessaan, että aivan kuin pieni vauva kaikkien mailman äänien joukosta tunnistaa oman äitinäs äänen, samoin me uskovat kaikkien äänien joukosta tunnistamme Jumalan äänen. Minunkin kokemukseni mukaan juuri näin asia on.
Jumal puhhu meille ennenkeikkea Sanassan. hän kuitenkin voi puhua tämän pienen hiljaisen äänenkin kautta, kuitenkn niin,ettei tälainen puhe ole ristiriidassa Raamatun kanssa. VT:n profeetat antoivat meill tietoa Jumalasta, ja heidän sa
(Antti jatkaa)VT:n profeetat antoivat meill tietoa Jumalasta, ja heidän sanansa on Raamatussa.
Uuden liiton profetismi ei tuota tällaista ilmestystä joka muuttuisi opiksi Jumalasta , mutta sen tärkeä tehtävä on auttaa meitä ymmärtämään Raamatun sanomaa ja myös antaa meille henkilökohtaista johdatusta elämäämme. Myös seurakunnassa on hyvä saada rakennusta, kehoitusta ja lohdutusta profetian armolahjan kautta. Varsinaista profeetan palvelulahjaa ei meillä Suomessa taideta haluta nähdäkään eikä sellaisesta ehkä ole viisasta paljon puhua.
1980-luvun lopulle ns.karismaattinen uudistus oli oikein tervehenkistä touhua. Sitten 1990-luvulla kuviot alkoivat mennä sekaviksi eikä sen jälkeen samanlaista yhtenäistä karismaattista liikettä ole ollut minkä näimme 160-luvun lopulta 1980-luvun lopulle. Suomessa tällainen karismaattisuus on edelleen piispojen suojeluksessa, mutta se asema on kyllä muuttunut parhaista päivistä.
Itse ajattelen, että meillä on edessä ennennäkemättömän sekavat ajat ja siksi on uskoville hyväksi oppia kuulemaan/kuuntelemaan Jumalaan ääntä. Näin Hän voi johdattaa meitä myrskyjen koventuessa ja kun joudumme ahtaalle esin kasvavassa antikristillisessä ympäristössä.
Antti, kiitos seikkaperäisestä vastauksesta kysymykseeni. Jumala kuulee rukoukset ja antaa rukousvastaukset ajallaan. Näemme ja kuulemme vastaukset, jos meillä on hengellinen korva ja hengellinen silmä terve. Itse vierastan kuulla sellaista ”profeettaa” joka kertoo omia juttujaan siten, että laittaa ne Jumalan piikkiin. Kuten sanoit, meillä on Pyhä Raamattu jolla kaikki on hyvä arvioida.
Tuohon aikaan, kun apostoli Johannes kirjeensä kirjoitti, oli elossa aikalaisia, jotka tunsivat Jeesuksen ja tiesivät mitä hänestä opetettiin. Ihmisille oli helppoa verrata aikaisempaa opetusta ja katsoa onko uusi opetus linjassa. Jos julkinen henkien erotteleminen on jokamiehen oikeus, niin meillä on edessämme seuraus siitä. Yhteys ja yksimielisyys ei synnykkään evankeliumin totuudessa läheskään niin helposti kuin joku harrastus yhdistää ja joku viehtymys suuntaan jos toiseen.
Koetteleminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Kuitenkaan ei kannata nauttia sitä, jonka alkuperää epäilee, koska jokainen tulee ilmi, joka vääryyttä harjoittaa siis hedelmän tarkkailu on edelleen se mikä paljastaa.
Hyvä kommentti, kiitos Lauri. En tarkoita opettajan julkista haastamista. Mielestäni meillä pitää olla terve korva, jotta kuulisimme sen, että onko opetus oikeaa. Jos jää jokin asia vaivaamaan, niin silloin on hyvä keskustella kahden kesken opettajan kanssa. Hyväkin puhuja tarvitsee palautetta.
Lahtinen. ”Koetteleminen on vaikeaa ellei mahdotonta”.
Meitä nimenomaan kehoitetaan koettelemaan kaikki, ja pitämään se, mikä on hyvää. Siis koetteleminen on ärkeää, että hyvä jäisi käteen ja käyttöön. Vain tällä hyvälä voimme asioida, vain Jumalan siemenet antavat hyvän hedelmän, joka kantaa iankaikkisuuteen ja on näin pysyvää.
Koettelemisen kriteerejä; Onko sana yhtä Raamatun kanssa, onko se Kristusta kirkastava, onko Pyhä Henki ”tyytyväinen”, onko rauha ilo ja varmuus koettavissa sanoman suhteen, onko sanoman antaja raitis ja
Hämäläinen (jatkuu) onko sanoman antaja raitis ja luotettava jne.
Anteeksi tekniset vaikeudet.
Myös muila tavoilla voimmme ja meidän tulee koetella kaikki hengelliset opettajat ja ilmiöt. Ei tällaisen koettelemisen täydy olla mitään perfektionismia, mutta minusta on tärkeää, ettei uskovia vedetä vinoon ja väärille kasvu-urille. Kyllä tällaista koettelua kannatta täällä Kotimaa-palstallakin harrastaa, sen verran pimeät jutut alka
(jatkuu) sen verran pimeät jutut alkaa olla joissain asioissa.
Minä uskon siis, että tämä ns.lopun aika merkitsee kaiken harhaisuuden, valheellisuuden ja moraalisen heikkouden kehittymistä täyteen antikristilliseen mittaansa. Antkristillistä yhteiskuntaa leimaa valhepropaganda, jolla ihmisiä kontrolloidaan ja manipuloidaan. Siis tällaisen keskellä uskon etä myös meidät on kutsuttu ”navigoimaan”. Niinpä kaiken koetteleminen on välttämätöntä ja myönteistä koska se jotaa meidät pitämään kiinni pysyvistä, järkkymättömistä ja iankaikkisista asioista.
Kiitos Antti. Ymmärrän mitä tarkoitat.
Pyhä Henki suorittaa työnsä seurakunnassa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi. Niitä ovat kaste ja ehtoollinen. Koko kirkon elämä helluntain jälkeen perustuu armonvälineiden varaan. Niissä Pyhä Henki eli Jumala tekee ihmisestä Jumalan lapsen ja taivaan valtakunnan perillisen. Jokainen henki, joka ei tunnusta Kristusta ja hänen työtään, eikä usko kirjoitettuun sanaan on antikristuksen henki, josta Johannes kirjeessään varoittaa.
Kiitos Martti, hyvä kommentti. On tärkeää käydä messussa säännöllisesti. Rippi ja ehtoollisen nauttiminen on oikeaa parannuksen tekemistä ja paluuta kasteen armoon.
Mielestäni tämä kohta tuossa Johanneksen tekstissä ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;” on erittäin tärkeä.
Jeesus syntyi ihmiseksi, siis tuli lihaksi, ja sovitti ristillä syntimme. Hän siis oli tosi Jumala ja tosi ihminen. Jeesus ei siis ollut jokin henkiolento jossain avaruuksissa vaan Hän eli maan päällä, vaelsi ihmisten keskellä, opetti heitä, söi ja joi heidän kanssaan. Jumalasta lähtöisin oleva Henki todistaa näin.
Erinomainen kommentti, kiitos Salme. Ristiinnaulittu Jeesus Kristus, jos unohtuu, niin silloin on oltava tarkkana. Voidaan puhua Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä, mutta tärkein voi puuttua.
Juhalla Heinilällä on hyviä peruskysymyksiä tavallinenkin lukija saa näin pohdittavaksi laajoja kokonaisuuksia.
Mielestäni saatanan ja Jumalan Hengen tunnistaa hedelmistä. Tässä tunnistamisessa voi tosin mennä kauankin, sillä itse saatana pukeutuu valkeuden enkeliksi.
Raamatussa deemas rakastui uudestaan tähän maailmaan. Tällä kai tarkoitetaan, että hän luopui Vapahtajan seurasta ja näin ajautui haaksirikkoon.
Jeesus voi ilmestyä kuten raamatussa esim. Paavalille. Kaikki Pyhä Hengen kokemukset tulee aina suhteuttaa koko siihen elämään jota Jumalan kansa elää. Protenstanttisuudessa johon luterilaisuuskin kuuluu on katkennut kokonaiskirkon traditio, joten meidän ymmärrys arvioida asioita on mielestäni kaventunut. Ja vaikka tämä ei olisi totta se on pohtimisen arvoinen asia. Miksi? Perustelen sitä sillä, että kirkkomme elämässä, patristinen tuntemus on kovin ohutta.
Toiseksi olemme esimerkiksi hukanneet sellaisen kilvoitusperinteen joka löytyy vaikka Johannes Gerhadin rukouskirjallisuudesta. Täälläkin olevat lukijat kauhistuttivat ja järkyttyisivät Johanneksen teksteistä. Samalla kuin luomme uutta on tärkeä tuntea historia ja se uskon elämän todellisuus joka sykki jakamattomana kristikunnassa. Sen liturgiassa, rukousperinteessä, erilaisissa formuloissa, kilvoitustraditiossa, kaanonissa ja ekumenisissa päätöksissä. Puhumattakaan sen marttyyrioissa josta sanottiin veri on kirkon siemen.
Sami, kiitos erinomaisesta kommentista. Hyvät vai huonot hedelmät? Huonokin hedelmä voi aluksi tuntua hyväksyttävältä, jos olemme sokeita.
Hyvä hedelmä taas voi tuntua huonolta, jos se on outo ja uudenlainen.
Martti Pentti, hyvä kommentti, näin on. Uudesta ja tuntemattomasta on vaikea sanoa onko se hyvä vai huono. Virhearvioita tulee helposti.
Perusero Pyhän Hengen ja minkä tahansa pahan hengen välillä on se, ettei saatana pysty jäljittelemään rakkautta. Kaikessa mitä Jumala sanoo tai tekee on rakkaus, ihan siksi että Jumala itse on rakkaus. Valkeuden enkeliksi tekeytyessäänkään saatana ei osaa rakastaa, vaikka se voi vedota meihin synnyttöen himoja, syyllistäen ja eri tavoin meille valehdellen ja meitä maanipuloiden.
Kun pYhä Henki johdattaa meitä, Hän antaa aina aikaa rauhoittua ja rauhassa harkita ja punnita asioita ennenkuin teemme ratkaisuja. Saatana taas poikkeuksetta painostaa ja kiirehtii syyllistäen ja sanoo:”Jos et toimi heti, menetät tilaisuutesi” tms. Saatanassa on ainaa rauhattomuus, epävarmuus ja kiireisyys, kun taas Jumalassa on lepo, ilo rauha ja varmuus.
Pääperiaate on, että kun vaellamme Jumalan yhteydessä paha pysyy poissa eikä helposti pääse meihin käsiksi. On tarkoitus että kristillinen vaelluksemme on iloista kulkua kuuliaisuudessa ja Jeesuksen jalanjäljissä.
Yksi parhaimmista armolahjoista on henkien erottamisen lahja. Sitä seurakunnissa tapaa melko harvoin.
Profetiatkin jätetään usein arvostelematta. Ei kerrata mitä niissä oli, tai kokiko joku saaneensa sen henkilökohtaisesti. Mitä Raamatun kohtia siinä oli. koettiinko se rohkaisuna ja kehotuksena, vai pelottavana ja lamaannuttavana yms.
Hyvä kommentti, kiitos Pekka. Profetiat pitää aina arvioida. Oikea vai väärä profeetta?
Juha. ”Profetiat pitää aina arvioida. Oikea vai väärä profeetta?”
Minusta on viisaampi puhua armolahjan käyttäjästä kuin profeetasta.
Profetian lahjan toimiinen on muutaman sekunnin yliluonnollinen pilkahdus. Jos jollain on tällainen lahja, tietysti on toivottavaa, että elämä on puhdasta. Mutta tämä lahja toimii varsin vaillinaisissa ihmisissäkin. Sen käyttämien ei ole vaativaa muuten kuin että uskaltaa avata suunsa kun Pyhä Henki siihen inspiroi.
Profeetan palvelulahjassa taas on kyse koko elämän kaikkien alaueiden kuulumisesta koko ajan Jumallalle. Tässä sii ei ole eroa hengellisen ja sielullisen tai ruumiillisen välillä. Kun ihmisellä on palvelulahja, hän kuuluu kokonaan Jumalalle ja on tarkoitus, että kaikki elämän aluueet on pyhitetty, ei vain se hetki, jolloin yliluonnollinen lahja hetken toimii. Ero on profetian armolahjan ja profeetan palvelulahjan välillä oleellinen.
Antti, kiitos kommentista. Mielestäni kukatahansa henkilö, joka väittää saaneen Jumalata profetian tai jonkun sanan, mutta puhuu omiaan, ei ole Jumalan palvelija. Tämmöisen puheita pitää kavahtaa. Kaikki mikä tulee Jumalalta on 100% oikein. Ihminen omat jutut voivat olla oikein tai sitten väärin samoin saatanalta saadut. Lopulta saatana eksyttää vaikka aluksi voisi puhua totta.
JUha. ” Mielestäni kukatahansa henkilö, joka väittää saaneen Jumalata profetian tai jonkun sanan, mutta puhuu omiaan, ei ole Jumalan palvelija. Tämmöisen puheita pitää kavahtaa. Kaikki mikä tulee Jumalalta on 100% oikein”.
On varmasti niin, että kun joku puhuu omiaan, hän ei ole Herran asialla.
Sitten , paraskin profetoiminen ja muu puhe on parhaimmillaankin vaillinaista, 1 Kor 13:9″ Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista”. Juuri tästä syystä rakkaus on tärkeää. Rakkaus ei muuta vaillinaista sanomaa täydelliseksi puheenparren osalta, tai edes ajatussisällön osalta, mutta rakkaudessa saamme harjoitella ja olla opetuslapsia ilman pelkoa. Kristillisessä profetismissa on aina saviastian maku, ja niin kuuluu ollakin. Sitten saamme koettelamalla ja erittelemällä punnita sanomat ja opetukset ja päätyä ”pitämään sen, mikä hyvää on”, 1 Tess:5: 21.
Antti, tiedän että profetoiminen ei ole tähdellistä, mutta jokainen sana, joka Jumalata on tullut on 100% oiken. Valheprofetoijat puhuvat omiaan. On sääli jos sekaan pujahtaneet Jumalan kieltäjät annetaan puhua omiaan seurakunnan kokouksessa. Toki teemme virheitä, mutta jos väitämme sanamme tulevan Jumalalta, niin silloin kaikki on 100% oikein.
Juha. ”Antti, tiedän että profetoiminen ei ole tähdellistä, mutta jokainen sana, joka Jumalata on tullut on 100% oiken”.
Kielilläpuhumisen ohella profetian lahja on yleisn armolahja. Niitä on seurakunnissa potentiaalisesti paljon enemmän kuin mitä näemme ti kuulemme. Lahjat on käyttämättä monista syistä. Tämä on kyllä vähän sääli.
Raamattu on Jumalan inspiroima, Jumalan sanaa. Sitten ihmiset ovat sen kirjoittaneet. Sitä ei ole saneltu millään automaattikirjoituksella niin että se olisi suora kopio jostain taivaassa olevasta arkistosta tms. Koska se n Jumalan sanaa löydämme sieltä totuudebn, myös vaikka erilaiset käännökset ovat heikohkoijakin. Pyhä Henki yksinkertaisesti avaa meille Raamatun ja ”johdattaa meidä tkaikkeen totuuteen”.
Nyt profetia armolahjan kautta on samantaopainen. Siinä on Jumalan antama viesti, ydin, mutta ihmisen oma” kuorrutus” viestin yhteydessä. Profetiakaan ei ole sillä lailla täydellinen, ettäö se olisi kaikilta osin etymologisesti vain 100 % ”kopio” taivaallisesta jatuksesta. Siksi profetiat on koeteltava ja eroteltava mikä sanoman viesti on. Tämä jumalallinenydin on 100% oikein. Kun tutkimme profeetallisia sanomia eri kirkkokunnissa ja kansakunnissa niin huomaamme tämän helposti. Niissä on aina voimakas vaikutus ko. hengellisestä kulttuurista, teologiasta ja puheenparresta.
Ja tämän yhteydessä on Jumalan ajatus löydettävissä. Luterilainen karismaatikko profetoi eri tavalla kuin vapaakirkollinen tai katolinen. Tämä kuluu asiaan.
Tämä asia on tärkeä ymmärtää
Kiitos Antti. Minä vähät välitän kuulla sellaisia profetioita, joissa osa saattaa olla Jumalan sanaa.
Ensi sunnuntaina menen tapani mukaan Lähetyshiippakunnan seurakunnan messuun sanan ja sakramenttien äärelle. Mielestäni tämä on hyvä tapa.
Juha. ”Kiitos Antti. Minä vähät välitän kuulla sellaisia profetioita, joissa osa saattaa olla Jumalan sanaa”.
Olen aika paljon ollut tekemsissä tällaisten profeetallisten asioiden ja ihmistenkin kanssa. En koskaan ole nähnyt sellaista profetiaa, jossa ei olisi selvästi myös profetoijan oma leima, siis sanontatavoissa, samalla kuin sanoman merkitys on selvä ja Jumalan antama ajatus ymmärrettävssä. Kristillinen profetia rofetia ei kuitenkaan ole mitään automaattikirjoitusta tai taivaallisen kopiointia tms.
Kun Jumala antaa jolekin profetian Hän nimenomaan käyttää ihmisen luonnollista mielen mekanismia ja ”synnyttää” sanoman ihmisen mielessä. Pakanallinen profetismi on ekstattisempaa ja siinä usein syntyy sanomat mielen ollessa passiivinen. Tässä on aika suuri ero.
Antti, kiva lukea kommenttejasi, kiitos. Ymmärrän näkökulmasi, mutta itse en tykkää kuunnella sellaista puhetta jossa osa voi olla totta ja osa palturia. Vaikka puhuja puhuu aina oikein, laki ja evankeliumi oikein eroteltuna, niin silti jokainen puhe pitää arvioida Jumala sanan kautta. Toki puhuja voi sanoa esim. minä ymmärrän tämän näin, jolloin kuulijalla voi pohtia asiaa monipuolisesti. Minä vierastan uusia tulkintoja Raamatusta, vaikka lähes jokaisesta Raamatunkohdasta oppii aina uutta.
JUha. ”Antti, kiva lukea kommenttejasi, kiitos. Ymmärrän näkökulmasi, mutta itse en tykkää kuunnella sellaista puhetta jossa osa voi olla totta ja osa palturia”.
Siis jos joku profetoi savon murteella, se puheenparsi on erilainen, kuin pohjanmaalaisen profetoiminen. Itse ydin, sanoma on molemmissa oikea. Kun Jumala puhuu ihmisen kautta, sanomassa on aina inhimillinen ja jumalallinen osuus. Uuden liiton profetointi on vielä erilaista kuin vamhan liiton profetointi. Me emme tuota profetoiden oppia Jumalasta kuten vaikkapa Jesaja, Jeremia ja Hesekiel. Heidän puheitaan luemme Raamatusta, mutta seurakunnan aikana profetoimisen status on erilainen, ja itse lahja on kaikkien uskovien ”ulottuvilla”, so kaikissa on Pyhä Henki, joka on profeetallinen.
Pekka Pesonen :”Yksi parhaimmista armolahjoista on henkien erottamisen lahja.”
Älä naurata. Kun on elänyt seurakunta-aktivistina seurakunnassa, jossa ei muuta tehtykään, kun ”haisteltiin henkeä” ja yritimme tuosta trendistä poiketen vajavaisen tietomme ja sen mukaisten kykyjemme sallimissa rajoissa lohduttaa ja auttaa poliittisten päätösten seurauksena ahdinkoon ajettuja nuoria, niin tulin siihen tulokseen, että pelkkä ”henkien haisteleminen” ei ole mikään armolahja nuorille, jotka itkivät vallankäyttäjien taholta kokemaansa kohtelua olkapäätäni vasten, ja joille antamamme yösijan vuoksi meille jäi ainoastaan saunan pesuhuoneen lattia, johon teimme vuoteen iitsellemmee ja nukuimme yömme.
Kiitos Tuula hyvästä näkökulmasta. Profetioiden ja opetusten arvioiminen on eri asia kuin hengellinen väkivalta. Vääränlainen vallankäyttö on väärin.
Tuula Hölttä. Kiitos erinomaisesta kommentista. Ei ole missään tilanteessa hyvä, jos me ihmiset alamme henkien tunnistajiksi. Onko siihen edes hyvää neuvoa Raamatussa?
Itselleni on jäänyt mieleen neuvo: ”Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihä orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä.” Huonot kokemukset henkiopeista ovat opettaneet, että jos ihmisten toimintaa pitää arvioida, niin on se parempi tehdä heidän tekojensa perusteella.
Kyllä henkien erottele minen ja hengellinen erottelukyky ovat tärkeitä asioita j myös olemassa henkiena voimme niissä harjaantua. On myös olemassa henkien erotelemisen armolahja.
Tärkeintä tässä on ymmärtää, että henkien erottelemien on jotain erittäin myönteistä: Hebr 5:13-14″….. mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumukesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta”.
Siis painopiste on ensi kädessä hyvän erottamisessa,. Kun Jeesus kutsui itselleen opetuslapsen, Hän sanoi: ”Katso, oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä”, Joh 1:47b. Tässä toimi henkien erottaminen.
Leo, hyvä kommentti. Opettajien elämän seuraaminen on tärkeää. Entä kun opettaja on tuntematon? Opetuksen sisällön arviointi onnistuu myös silloin.
Henkien koetteleminen on aina tärkeää. Jos olet harhaanjohdettu, niin voit syyttää siitä ainoastaan itseä.
Antti, kommenteissasi on paljon hyvää. Tosin en vielä tiedä olemmeko samassa hengessä?
Henkien koettelimessa on kysymys Jumalan sanasta,lain ja evankeliumin eroittelemisesta.,elikä kykyä tehdä puheesta ja opetuksesta oikean johtopäätöksen: onko se oikeaa vai väärää oppia. Siksi säännöllinen Raamatun lukeminen ja tutkiminen on tämän armolahjan ehdoton edellytys. Onkin sanottu: Pyhä Henki ei kirkasta sanaa laiskalle. Jos näin toimisimme ,niin ei meitä kovin helposti riepoteltaisi kaikissa vieraissa opin tuulissa.
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Jumalan lain ja evankeliumin oikea erotteleminen on tärkeää jokaisessa saarnassa tai opetustilanteessa. Jos laki ja evankeliumi on sekaisin, niin silloin siitä ei saa mitään hyvää, joten henki on väärä. Menestysteologia on väärän hengen tuotosta, ei Pyhän Hengen.
Martti Pylkkänen, aivan kuten sanot, raamatun tutkiminen on tärkeä myös muiden armojahjojen ja ilmestystenkin toimiselle.
Kun tutkimme kirkkohistorian profeetallista traditiota, erilaiset profeetalliset ihmiset ovat aivan selkeästi kirkkojensa oppien edustajia. Tämä heijastuu sitten profetoimiseenkin. Katoliset ilmestykset ovat täynnä Marian ilmestmisisä jne. Oppi näin ”värjää” armolahjan sisältöä, ja tässäkin erottelukyky on tärkeää, että osaa löytää sanoman ytimen, eikä sotkeennu tähän opilliseen ”kuorrutukseen”. Jos vähän tutkii vaikka ruotsalaisen naisprofeetta Pyhän Birgitan ilmestyksiä huomaa tämän selvästi. Sitten vaikkapa helluntailaisilla on samat omat puheenparret, niinkuin lestadiolisilla ja muillakin luterilaisilla, myös ns. karismaatikoilla. Sama juttu, pitää kaivaa tämän kuorrutuksen alle ja etsiä sanoman ydin, jos on kyse jonkunlaisesta profetoimisesta.
Kaikkein tärkein tapa saada ilmestyksiä on juuri Raamatun opiskelu. Tämä myös johtaa syvenevään kykyyn eritellä erilaisia opetuksia, hengellisiä ilomiöitä ja ihmisiäkin.
Room 12: 2″ Älkääkä mukautuko tämän maailman mukaan, vaan muuttukaa mielenne udistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellista”. Nyt tämä on hyvä jae, koska kaikki uskovat voivat tutkia Raamattua, ja sen vaikutuksesta kokea ”mielen uudistusta”, mielen muutosta ja mielen paranemista jne. Tämä Raamatun tutkistelu pikkuhiljaa vaikuttaa ajatteluumme myönteisesti ja huomaamme osaavamme eritellä asioita uudella tavalla, osaamme automaatisesti nähdä Jumalan näköklman, kun se on Raamatusta tullut tutuksi.
Tärkeinä tässä on tämä tutkiminen, mikä yksinkertaisesti tarkoittaa ajattelua, erittelyä, loogista päättelyprosessia jne. Tämä tutkiminen siis on aivotyötä, joka myös pitää ajatuksemme virkeinä. Kristillisyys ja ajattelu siis kuuluvat läheisesti yhteen. Ajattelu Pyhänhän Hengen ”virkistämällä” mielellä avaa meille Raamatun sanan ja se muuttuu eläväksi ilmestystiedoksi. Minkään muun kirjan kanssa näin ei samalla tavalla käy.
Kun näin ajattelun tuloksena ja hedelmänä saamme ilmastystä ja viisautta ajattelen, että tämä on paremmalla pohjalla kuin yliluonnollisen armolahjan tai ilmestyksenomaisen näyn tms. kautta tullut ilmestys. Tämä on syvemmin jurtunut sydämeemme, koska olemme itse ”kaivaneet sen” esiin jopa vaivaa nähden. Minusta tämä Room 12:2 on yksi ”kymmenen kärjessä” Raamatun paikka sisältönsä ja merkityksensä puolesta.
Pyhässä Raamatussa on viimeinen ilmoitus Jumalalta. Siitä ei saa ottaa pois mitään, eikä lisätä. Luopumus Jumalasta on suurta myös meillä Suomessa.
Antti, kiitos kommenteistasi. Miten kerrot puhujalle, jos koet hänen opetuksen vääräksi?
Juha, riippuu puhujasta. En ole edes monsati joutunut näin tekemään. Mutta vien hänet vaikkapa kahville tai syömään ja rakennan luottamuksellisen ilmapiirin että hän ei hermostu. Sitten, jos luotam syntyy, kerron näkemykseni. Jos lottamusta ei synny, en sano mitään. Ihan harhaiset ihmiet ätän Herran haltuun ja vetäydyn niistä eroon. Näin minä toimin, tarvittaessa myös tässä Kotimaa-kuviossa. harhaisista ihmisistä tulee ennemmin tai myöhemmin vain ongelmia tai jonkunlainen ”veitsi selkään”. Siksi Raamatussa sonotaan:”Harhaoppista ihmistä karta”.
Tämähän on tavallaan ajankohtaista täällä Kotimaa-palstoillakin. Nyt jotka ovat seuranneet keskusteluamme Sateenkaari-blogin tiimoilta kyllä näkevät, että minä en kovin herkästi hyväksy epäraamatullisia oppeja ja yrityksiä vääristää Raamatun sanaa. Tällainen palsta on toki eri asia kuin seurakunta tai kirkkokunta, mutta tässä on selvästy ylitetty raja jossa touhu ei enää ole tervettä eikä päämäärä rakentava.
Tähän Vihervaaran nyt jatkossa sovellan neuvoa:”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kahdesti”. Omalla tavallani olen sen tehnyt enkä jatkossa osallistu keskusteluihin mitkä hän synnyttää. Harhainen tendenssi on senverran ilmeinen ja aikomukset ikävät=Raamatun arvovallan lopullinen horjuttaminen.
Antti, kiitos mielenkiintoisista kommenteista. Hyvä ratkaisu.
Nimimerkin kanssa ei kannata keskustella. Omalta blogiltani nimimerkkien kommentit poistuvat nopeasti. Samoin poistuu kommentit, vaikka he kirjoittaisivat omalla nimellään. Rouva Viher. . .