Minulla on kieliongelma. Sen voi ymmärtää monella tavalla. Tämä pohdintani ei liity vieraisiin kieliin, vaikken niissäkään ole kummoinen osaaja. Ongelmani liittyy kapulakieleen. Uskon tämän olevan monelle tuttua.
Kieliongelmiin törmään usein työssäni teologisen ja muuten uskonnollisen kielen kanssa. Puhumme liian paljon kaanaankieltä ja toisinaan olen tilanteessa, jossa en ymmärrä mitä kuulen, saati mitä itse puhun. Kaikkea uskonnollista kieltä ei voi korvata yleis- tai selkokielellä, koska silloin itse asia voi hämärtyä. Jumalalliset asiat eivät taivu aina ymmärrettävään muotoon ja kieleen.
Toinen seikka on sitten talouden ja hallinnon kieli. Se se vasta vaikeaa onkin, mutta luulen sen olevan ymmärrettävämpää, jos sitä osaa käyttää oikein. Olen nimittäin huomannut eri yhteyksissä, että sitä hankalampaa kieltä käytetään, mitä epävarmempia asioista ollaan. Joskus tahdotaan myös päteä ja tehdä omasta asiasta tai asemastaan tärkeämpi kuin se onkaan.
Kun byrokratian (onpa vaikea sana) hallitsee, ei tarvitse todistella itselle ja kuulijoille osaamistaan tai asian tärkeyttä lankeamalla kapulakieleen, jota ei itsekään ehkä ymmärrä. Liiat ja koukeroiset sanavalinnat vievät kielen ja mielen solmuun. Varsinkin, jos päälle vielä liimaa psykologiaa ja ihmistuntemusta.
Kielipeli on vaikeaa, mutta kiehtovaa. Asioista ei kuitenkaan tarvitse tahallaan tehdä liian vaikeita. Viime aikoina olen entistä useammin ollut tilanteessa, etten ymmärrä mitä kuulen. Se johtuu osittain varmasti omasta tyhmyydestäni ja heikosta uskostani. Siksi olen päättänyt, että itse pyrin puhumaan selkeää yleiskieltä niin kirkossa kuin kokouksissakin. Tiedä sitten miten onnistun.
Kiitos blogista, hyvä aihe. Kun itse papit ovat maininneet tämän kaanaankielen niin olenkin kirkossa alkanut toisinaan seurata jumalanpalvelusta sitä tarkkaillen. Olen yrittänyt asettautua sellaisen henkilön osaan, joka tulisi ensimmäistä kertaa kirkkoon. Kyllä käytetty kieli varmaan aika merkilliseltä tuntuisi!
Toinen juttu on todella talouden ja hallinnon kieli. Välillä todella ajattelen hieman ärsyyntyneenä, että kylläpä jaksetaan kikkailla kaikenlaisilla sanoilla, joille löytyisi vastine ihan suomen kielessäkin.
Eli jaan jossain määrin kirkkoherran tuskaantumisen.
”Minäkin olisin monta asiaa ymmärtänyt, jollei niitä olisi minulle selitetty…” kuuluu vanha fraasi, mutta kuinka totta se on. Asioilla on taipumus mutkistua, kun niitä syvemmin pohtii ja selkeä asia muuttuu monimutkaiseksi, kun päästää viisaat sitä pohtimaan.
Mieleiseni sananlasku kuuluu: Tyhmäkin käy viisaasta, kun hän osaa olla hiljaa.
Kerran tapasin vanhan naisen joka kertoi elämästään ja sanoi oppineensa jo nuorena sellaisen läksyn, että tyhmäksi heittäytymällä pääsee helpommalla, sanoi, että apua ei ole koskaan puuttunut. No nyt tämä meni jo ohi aiheen.
Mukava lukea oikeasta asiasta.
Asiassa on myös kysymys Ihmisen järjen käytöstä huomaamaan ja vielä ymmärtämään.
Kun Kristinopin kiemurat menevät ylitse hilseen vaikuttaa asia myös yhteiskunnallisessa huomaamisessa välinpitämättömyytenä katsoa vaikuttamismahdollisuuteensa äänestämällä.
Edellisestähän syntyy sitten hyvä konsensus kirkon ja valtaapitävien välille.