Tiedämme varsin hyvin, että kaikilla maailmanuskonnoilla on joitakin pyhiä asioita. Niitä ei saa särkeä, polttaa tai pilkata niin, ettei aiheuttaisi pahaa mieltä, joskus jopa raivoa. Pyhiin asioihin kuuluvat temppelit ja muut palvontapaikat., pyhä kirjallisuus ja patsaat ym kulttiesineet. Kun tiedämme elävämme moniarvoisessa ja monikulttuurisessa maailmassa, niin silloin saadaksemme normaalin määrän arvostusta ja kunnioitusta, meidän tulee arvostaa ja kunnioittaa toisten pyhänä pitämiä arvoja.
Nykyinen poliittinen tilanne on laittanut miettimään, mitä maailmassa tapahtuu ja miksi. Kun tiedämme, että joudumme pakostakin tekemisiin ihmisten kanssa, jota eivät jaa samoja arvoja kanssamme, olisi hyvä omistaa taju siitä mikä rakentaa yhteyttä ja mikä sitä rikkoo. Ei ole viisasta ihan järjellä ajatellen ärsyttää tahoa, jolta kohta tarvitaan hyväksyntä isossa asiassa. Kaiken tämän lisäksi olisi viisautta ottaa huomioon se, ettei läntinen vapaus ole yhtä puuta. Uskonnollisella alalla on suurta hajontaa ja siksi ei välttämättä yhteyttä rakenna parhaiten se, että yhdenmukaistetaan tapoja EU lainsäädännöllä. Vielä voidaan sen lisäksi ottaa raha aseeksi valtiota vastaan, jolta on kohta kinuttava hyväksyntää.
Onko nämä asiat kuitenkin joskus ihan lähituntumassa. Eikö ole verrattavissa henkiseen häpäisyyn, kun Raamattuja vaihdettiin miesten viihdelehtiin eräässä paikassa. Eri hengellisillä ryhmillä on omia painotuksiaan, jotka poikkeavat valtavirrasta. Tulevatko erilaiset samanlaisiksi pilkkaamalla ja tuleeko pilkkaajalle hyvä olo. Kaste on kristikunnassa puolin ja toisin peruuttamaton asia eikä se haava varmasti umpeudu kantoja häpäisemällä. Moniakin uskovia voidaan leimata lahkolaisiksi ja miksi hihhuleiksi, vaikka monetkaan eivät ole olleet milloinkaan maassa häiriöksi, haluaisivat vain harjoittaa omaa uskoaan omalla tavallaan niin, ettei lainsäädäntö tai muu yleinen mielipide tekisi sitä mahdottomaksi. Ainakin osa uskovista on tullut siihen tulokseen, että jokainen tarvitsee henkilökohtaisen suhteen Vapahtajaansa eikä näinollen kansan yleinen millipide tyydytä sitä tarvetta mikä ihmisellä saattaa olla. Varmaan olisi hyvä lopettaa niiden ”koraaniin verrattavien totuuksien” pilkkaaminen ja halveksiminen tämä toive on esitettävä kaikille osapuolille, jotka ovat valmiiksi sormi pystyssä osoittelemaan sitä tätä ja tuota.
Meidän pitäisi ymmärttää, hyväksyä ja ottaa huomioon ajattelun eli kulttuurin ero idän ja lännen välillä.Itäisessä ajattelussa ei ole yksilösuoritteita. Kun Ruotsissa poltetaan koraani, niin sen teki Ruotsi eikä ruotsalainen. Siinä on vissi ero.
Olet Lauri oikeassa.
Kulttuurilla ja kulttuurilla on eroa.
Ongelmamme vain taitaa olla, että kun olemme minikulttuurelleja ja miniarvoisia (vai olemmeko oikeasti?), on lainsäädännölla vaikeaa korvata tervettä järkeä ja hyviä tapoja. Ja lisäksi, voimmeko lainsäädännössä olettaa, että kaikki ovat perehtyneitä kolttuurien erilaisiisn painotuksiin. Ja Euroopassakin on isalmilaisiksin, jotka ymmärtävät Koraania ja sen olemusta eri tavoin. Näinhän meille täkäläiset viisaat vakuuttavat. Taitavat polltajat olla ns. ”itämaisen kulttuurin” kasvatteja? Jollei sitten Suuri ja Mahtava ”itäinen kulttuurimaa” osaltaan ole auttamassa….
Erilaiset rajoitukset voivat toaisaalta vahvistaa ns. islamofobiaakin tai väitteitä ”islamisaatioasta”. Monenlaiset ajattelutavat voivat tuottaa yhteiskunnallemme ongelmia ja jaukautuneisuutta.
Väärinkäsiutysten välttämiseksi: en kannata pyhienkirjojen polttamsita tai tahallista pilkkaamista ylipäänsä. Lainsäätäjän kuitenkin olisi tehtävä pykälät selviksi, muuten oikeuslaitos joutuu ruuhkien ja valituskierteiden valtaan. Tällainen vaara mielestäni olisi ns. viharikosten määrittelyssä.
Pahoittelewn kirjoitusvirheuitäni. Piti kirjoittaa minikullturelleja ja moniarvoisia…
No, ehkäpä arvommekin vähitellen muuttuvat ”miniarvoiksi” – mutta se on eri pohde.
Lauri: Nyt pitäisi pitää mielessä, että koko tämän Ruotsin koraaninpolttojupakan alkuunpanija ja päähenkilö on alunperin irakilainen muslimi: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/d791f638-01c4-40e1-9794-59ac3ee39ca7
Kun Paavali kierteli Ateenaa, hän kohtasi epäjumalan palvontaa, alttareita ja ehkä kuvatuksiakin. Hän sisimmässään vihastui, mutta lauhtui ennen Areiopagille menoaan. Siellä puheessaan hän totesi, että jopa tuntemattomalle kohteelle osoitatte kuninoitus-palvontaa. Eli halua löytää oikea on.
Sitten vaikka jatko halkaisi maailman, hänen sanankäyttönsä oli hioittua vaikkei mielistelevää. Paavali omasta kokemuksestaan tiesi, että mikään loistava puhetaito ei saa muutosta aikaan, eikä tietysti huonokaan esitys.
Paavalin puheen vaikutusta silloin ei voida mitata, ei ainakaan Areiopagin tuloksilla mitattuna. Vain muutama otti Evankeliumin sanoman vastaan ja se riitti, koska Henki oli ja on se mikä eläväksi tekee.
Rantanen! MInä koitin juuri selittää sitä ajatuseroa. Me ymmärrämme täällä, että on yksittäistapaus ja yksi ihminen, mutta kuka selittää sen Islamiin uskoville? Heille se näyttää olevan kansallinen kysymys, Ruotsi poltti ja suojelee vielätälläistä henkilöä.Ruotsi siis suojelee terroristia.