Henricus

Meidän luterilainen kirkkomme otti 1999 pyhän Henrikin muistopäivän evankeliumikirjaamme.

Suomen katolisen kirkon kalenterissa 19.1. lukee ”Pyhä Henrik, piispa ja marttyyri, hiippakunnan ja koko Suomen suojelija”.

Heikki Ojan Suomen kansan pyhimyskalenteri sanoo talviheikin päivästä:

Henricus
TAMMIKUUN 19. PÄIVÄN kohdalla luki 1400-luvun messukirjassa ja Agricolan kalenterissa 1544 Fabianus ja Sebastianus, ja Henricus oli oikealla kuolinpäivällään 20.1.
Emämaassa Ruotsissa katsottiin kuitenkin 1600-luvulla, että on tärkeämpää pitää Fabianus ja Sebastianus oikealla päivällään 20.1., ja siksi Henricus siirrettiin päivää aikaisemmaksi. Suomessa seurattiin esimerkkiä, ja siitä lähtien tammikuun 19. päivää on hallinnut Henricus, myöhemmin Henrik- ja lopulta Heikki-nimisenä.

Sunnuntai 19.01.2020
Pyhän Henrikin muistopäivä
Piispa Henrik, uskon opettaja ja marttyyri
1. lukukappale: Jes. 52:7-10 tai Sir. 45:15-20

Kirjassaan Pyhä Henrik Piispa ja marttyyri Juhani Rinne tuo esille monia näkökohtia kansallispyhimyksemme elämästä ja jäämistöstä.

Piispan elinvuosista hän kirjoittaa:

Erikoista mielenkiintoa herättää luututkimuksen tulos luiden omistajan ikään nähden, joka on voitu määrätä suunnilleen 50 vuodeksi. Piispa Henrikiin sovellettuna saisimme näin ollen tietää likimäärin hänen syntymävuotensa. Kun piispa Henrikin kuolema todennäköisimmin tapahtui kevättalvella 1156, lankeaisi hänen syntymäaikansa näin ollen 1100-uvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Uppsalan piispaksi tullessaan, joka näyttää tapahtuneen 1153, hän olisi ollut suunnilleen 47 vuoden iässä ja Suomen-retkelle lähtiessäänkin vielä parhaissa miehuuden voimissa.

Piispa Henrik tuli maahamme ensimmäisen ristiretken mukana. Eri kansoilla on aina erilaisia näkemyksiä siitä, miksi jotakin tehdään. Tästä saa hyvän käsityksen, kun lukee C.A. Corneliuksen runsas sata vuotta sitten kirjoittamaa Ruotsin kirkon historiaa:

Niinkuin pohjoismaiset viikingit olivat ennen eteläisimpien maiden kiusana, niin suomalaiset olivat myöhemmin riehumisellaan aiheuttaneet Ruotsin asukkaille suuria tappioita. Ehkäpä Erikin suunnitelmiin kuului, että kristillistämällä suomalaiset saataisiin heidän tapansa rauhoittumaan ja heidän mielensä ja halunsa luopumaan merirosvoudella häiritsemästä ruotsalaisia rannikkoja.

Piispa Henrikin historiallisen kuvan luomisessa on ollut suurta epävarmuutta siitä syystä, että alkuperäisiä lähteitä ei juuri ole. Kuten Ilmari Salomies toteaa Suomen kirkon historiassaan.

Ensimmäisen ristiretken tutkimusta rasittavat vaikeudet johtuvat ennenkaikkea tätä historiallista tapahtumaa valaisevien
l ä h t e i d e n puutteellisuudesta. Katsoen niihin laajakantoisiin seurauksiin, joita ensimmäisellä ristiretkellä on ajateltu olleen ei vain Suomen vaan myös Ruotsin ja sitä tietä myös koko pohjoismaiden valtiollisiin ja kirkollisiin oloihin, tuntuu yllättävältä, ettei tästä historiallisesta tapauksesta ole olemassa mitään samanaikaista asiakirjamainintaa, vaan että jokseenkin kaikki siitä saatavissa olevat tiedot on ammennettava myöhemmältä ajalta olevista tarunomaisista lähteistä.

Jo ennen Henrikin aikaa kristinusko on vaikuttanut maassamme. Kauko Pirinen toteaa tästä Suomen kirkon historiassaan:

Vanhin kirkollinen sanastomme viittaa siihen, että kristillisiä vaikutteita on tänne tullut ensiksi idästä. Ne voitaneen liittää Novgorodin kaupalliseen vaikutukseen. Eräiden paikannimien perusteella on olettettu, että Aurajoen suulla on ollut Novgorodin kauppasiirtola. Mielenkiintoinen on varsinkin venäjän kautta lainautunut sana turku, joka tarkoittaa kauppapaikkaa. Meillä siitä on tullut vanhinta kaupunkiamme tarkoittava erisnimi, mutta ruotsin kielessä yleisnimi (torg, tori).

Kun kuningas Erik oli palannut Ruotsiin ja piispa Henrik oli jäänyt maahamme oloja järjestelemään niin järjestelyjen yhteydessä toimeen pantu kestitysvero lienee ollut syynä siihen, että Lalli tappoi piispan Köyliön järven jäällä.

Markku Heikkilän ja Simo Heinisen Uusi Suomen kirkkohistoria kertoo tästä:

Pappiloiden ja kirkkojen rakentaminen sekä piispan ja pappien palkkaaminen toi kansalle uusia rasitteita. Surmavirsi kertookin, että juuri vihattu kestitysvero, ruokaruotsi, oli Lallin protestin syy.

Henrikistä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta siirryn Pyhän Henrikin puistopäivän ensimmäiseen lukukappaleeseen ja sanon muutaman sanan Siirakin kirjan aiheesta.

SIRAKIN KIRJA

Sirakin kirja on yksi kirkkomme yhdestätoista deuterokanonisesta eli apokryfisestä kirjasta. Sen on kirjoittanut Jeesus, Sirakin poika, joka puolestaan oli Jeesuksen poika. Suku oli hyvin perehtynyt vanhaan juutalaiseen perinteeseen ja Raamatun pyhiin kirjoituksiin. Kirjoittaja Jeesus puhuu isoisästään Jeesuksesta:

Isoisäni Jeesus, joka jo pitkään oli omistautunut lain, profeettojen ja muiden isiltä perittyjen kirjoitusten lukemiseen ja perehtynyt niihin tarkoin, halusikin antaa viisautta ja kasvatusta koskevaan tietämykseen oman lisänsä, jotta opinhaluiset myös hänen ajatuksiaan tutkistelemalla pääsisivät yhä paremmin selville siitä, mitä lain mukainen elämä on.

Aaronin tehtävä ja kunnia

Kansallispyhimyksemme muistopäivän lukukappale puolestaan haluaa kunnioittaa kirkkomme perustavaa puhumalla Vanhan testamentin ylipapista Aaronista. Tekstissä kuvataan, miten Aaron vihittiin virkaansa. Se tapahtui Pyhän Hengen voitelulla eli siis pyhällä öljyllä voitelulla.

Siinä kerrotaan myös miten Aaron ja sitten hänen jälkeläisensä hänen jälkeensä toimittivat pyhiä toimituksia: suitsutuksia ja uhreja ynnä muita liturgioita, sekä opettamaan ja johdattamaan kansaa Herran tiellä.

Tämä pyhä tehtävä antoi Aaronille suuren kunnian.

Mooses vihki Aaronin virkaan
ja voiteli hänet pyhällä öljyllä,
ja tästä tuli hänelle ja hänen jälkeläisilleen
ikuinen liitto, joka pysyy yhtä kauan kuin taivas.
Hänen tuli pappina palvella Jumalaa
ja siunata kansaa hänen nimessään.
Herra valitsi kaikkien joukosta juuri hänet
uhraamaan pyhiä polttouhreja,
suitsuttamaan suloisesti tuoksuvaa savua
muistutukseksi Herralle
ja kansan syntien sovitukseksi.
Käskyillään Herra antoi hänelle
vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä
ja opettaa säädökset Jaakobille,
saattaa Israelin tietoon Herran laki.

Hän sai autiomaassa vastaansa toisen heimon miehiä,
jotka olivat hänelle kateellisia:
Datanin ja Abiramin miehet
ja Korahin joukon, joita kaikkia ajoi katkera viha.
Herra näki sen ja suuttui.
Hehkuvassa vihassaan hän tuhosi heidät,
teki kansan nähden tunnusteon
ja poltti heidät tulensa liekeissä.

Herra jakoi yhä enemmän Aaronille kunniaansa,
antoi hänelle oman perintöosan:
hän sai ensimmäisen sadon parhaat hedelmät,
ja ennen muuta hän sai kyllälti leipää.

********************************************************

Heikki Oja. Suomen kansan pyhimyskalenteri
Hämeenlinna 2011. ISBN 978-952-247-189-5

Juhani Rinne. Pyhä Henrik. Piispa ja marttyyri.
Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia XXXIII
Helsingissä 1932

C.A. Cornelius. Handbok i Svenska kyrkans historia. Upsala 1892

Ilmari Salomies. Suomen kirkon historia I. Suomen kirkko keskiaikana.
Helsingissä 1944

Kauko Pirinen. Suomen kirkon historia.
1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika.
Porvoo 1991. ISBN 951-0-15132-7

Markku Heikkilä – Simo Heininen. Uusi Suomen kirkkohistoria. Helsinki 2017.
ISBN 978-952-222-897-0

Siirakin kirjan voi lukea osoitteesta

https://www.digimarkus.fi/raamattu/KR92/Sir-1