En tiedä tarvitaanko Suomessa herätystä ja odotetaanko sitä? Jos kuitenkin olisi joku, joka odottaa jotain lisää ja odottaa, että sieluja pelastuisi? Heille sanoisin, että herätyksen avain on kirveen muotoinen. Johannes Kastaja sanoi, jo on kirves pantu puitten juurelle. Kun Johannes sai huudettua tämän asian, ihmiset ymmärsivät, että jotain on tulossa. Jotain, josta kannattaa ottaa selvää mitä se on! He alkoivat kuunnella mitä hän sanoi. Ja siinä sanomisessa oli Jumalan voima, voima, joka ei ollut pelkästään kovaa ääntä. Se voima tunkesi ne sanat monien sydämiin ja alkoi vaikuttaa siellä.
Siihen aikaan kaikki oli hyvässä järjestyksessä. Kaikki tiesivät miten valta on maassa järjestetty. Kaikki tiesivät miten pääryhmittymät toimivat ja suhtautuivat toisiinsa siis sopuisasti torjuen. Kun ei ole tekemisissä, ei synny konfliktia. Piti olla sitten vielä rahvas, joka ei sopinut mihinkään pääluokkaan, mutta se osa kansasta oli välttämätön. Hallitsijalla pitää olla alamaisia ja kauppiaalla asiakkaita ja tullimiehellä verotettavia. Miksi kirves? Siksi, että sen tekemiä hommia useinkaan ei voida ennallistaa eli korjata. Jos kirves hakkaa puun poikki, se ei enää seiso juurillaan koskaan.
Jos tarkastelemme puutarhaa, jossa elämme, siellä on moninaisia puita. Osa puiden hedelmästä vie ihmisen kauas Juamalasta, joka on keskipiste. Toinen on tavallaan neutraali ei hyvä eikä paha. Kolmas laatu tuo ihmisen ihan Jumalan sydämelle ja saa nauttia iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Ensimmäinen laatu, joka vie pois Jumalasta on ne kaikki, jotka kasvavat kymmentä käskyä rikkomaan. Toinen laatu ylläpitää inhimillistä elämää, mutta voi myös kieroutua epäjumalanpalvelukseksi. Kolmannessakin laadussa on myrkytyksen vaarat, jos puuta hoidetaan niin, että omanedun tavoittelu ja vanhanaatamin sääliminen menee kuin kuu auringon eteen. Tai alkaa saada tuomarin peruukin omaan päähänsä. Tämä kieroutuma ei ole yksin konservatiivien synti vaan samaa luokittelua tapahtuu suvaitsevaisuuden varjolla. Jos annamme kirveen eli Jumalan sanan ja herätyshuudon tehdä tehtävänsä, niin oikea helluntai on vieläkin mahdollinen.
”Äkkiä tunnen itseni niin vanhoilliseksi, Porvoon piispa Björn Vikström nauraa kuullessaan formaatista.
– Kuulostaa vähän siltä, että tässä tehdään avioliitosta ja parisuhteesta viihdettä kansalle,”
Porvoon piispa ei ole ainoa, joka tuntee itsensä vanhoilliseksi. Mielestäni kaikki MTV:n reality-formaatit absurdeine mainoksineen halventavat ihmisarvoa ja asioita, jotka tekevät ihmisestä oman lajinsa tällä maapallolla. Tämän vuoksi tv pysyy perheessämme suljettuna samaan tapaan kuin radio ”taaniloineen” sulkeutui 70-luvulla.
Jos vanhoilisuus on synonyymi viisaudelle, tunnustaudun mielelläni piispa Björnin kaltaiseksi vanhoilliseksi.
TV-formaatti muistuttaa entisaikojen naimakauppaa, jossa avioliitto oli ennalta (sukujen kesken) sovittu, ja aviopari tutustui toisiinsa sitten elämän varrella. Avioerot olivat harvinaisia, sillä liitto ei perustunut romanttisen rakkauden varaan, vaan sitoutumiseen, kumppanuuteen ja keskinäiseen huolenpitoon.Sääty-yhteiskunnassa myös asemaan ja valtaan sekä tietysti rahaan (tai näiden puutteeseen).
Nykyisin tarvitaan kumppanuuden lisäksi muutakin: Sitä romanttista rakkautta. Siksi suinpäin avioituminen ei vaikuta viisaalta. Maailmamme on niin toisenlainen kuin sata vuotta sitten.
Tässä tehdään todellakin viihdettä avioliiton kustannuksella. Ehkäpä ohjelmalla on piilotarkoitus murentaa avioliiton merkitystä.
Murhasta on tehty viihdettä pitkän aikaa, nyt avioliitto on saatettu samalle tasolle.
Avioliitto ja sen kirkollinen vihkiminen on sellainen kiva lisämauste tai asuste, millä voi piristää ensitreffejä. Vähän niinku uusi kampaus tai meikki. Vallankin jos pappi on tyylikäs, ja kirkon värit sopivat vaatteisiin.
Ohjelman kohderyhmä ovat varmaankin he, jotka muutenkin suhtautuvat avioliittoon ”avoimesti” ja kirkkoon ”uudistavasti”.
Siis tätä kirkon kovasti toivomaa ja haluamaa rotuihmislajia. Ainakin kirkon tiedotuksen median kautta näin ymmärrän.
Saamani opetuksen mukaan on vihkiminen mahdollista vasta sitten, kun on tutkittu aviopuolisoiden esteettömyys vähintään 7 vrk ennen vihkimistä. Suomen laki ei siis näytä mahdollistavan avioitumista ensitreffeillä, vaan aikaisintaan toisilla treffeillä.