Rukoushetkessä tulivat nämä kolme asiaa mieleeni, enkä voi olla kertomatta niitä julki.
1. Kirkkojen ja hengellisten liikkeiden on tehtävä parannus siitä, että toisten liikkeiden epäkohdat ovat liian usein mukana julistuksessa ainakin vihjailuna, jos ei suoria hyökkäyksiä harjoiteta.
2. Uskovien kaikkien liikkeiden ja kirkkojen sisällä on tehtävä parannus kaunaisuudesta ja anteeksiantamattomuudesta veljeä tai sisarta kohtaan, olivatpa asiat luonteeltaan mitä tahansa.
3. Yksilöuskovien on tehtävä parannus siitä, että Jumalan sanaa eli Hänen tahtoaan on alettu tulkita lihallisesti eikä kaikkea Raamatun ilmoittamaa syntiä enää pidetä syntinä. Silti oletetaan, että pelastus kuuluu meille kokonaisena, vaikka olemme epärehellisiä uskossamme.
En selittele enkä puolustele mitään, koska se sanoma, joka mieleeni tuli, on tässä.
Kiitos mielestäni hyvästä sanomasta
Oheisen laulun tahdon omistaa itärajan takana vanhan sukutalomme sortuneen navetan kivijalan ehjänä säilyneessä karjakeittiöissä elämänsä viimeiset vuodet viettäneelle Siperian vankileirien kautta Mustaltamereltä sukutilalle päätyneelle Pelogealle, joka toivoi, että suomalaiset tulisivat takaisin ja sanoi ymmärtävänsä suomalaisten kotiseutumatkailijoiden koti-ikävää, koska heillä oli samanlainen ikävä kotiin.
Kun vierailin kylässä ensimmäien kerran, siellä eli henkilöitä, joiden käsivarteen oli tatuoitu keskitysleiritunnus ja pitäjän entisellä suomalaisella hautausmaalla hautakivet oli kaadettu maahan ja niiden päälle rakennettu panssarivaunuvarikko.
https://www.youtube.com/watch?v=0Gkd4Rc5-fM
Kiitos tuosta. Ots on ylivertainen tulkki slaavilaiselle kaiholle. Se on kai osana suomalaisuuttakin, että kaivataan jotain jota ei enää ole. Nykyisin taitaa olla niin, että sellaista juurtumista ei enää tapahdu, joka monien karjalaisten tunnoissa tulee esille. Mieleen tulee filmi linja-autoseurueesta, joka teki kotiseutumatkan. Yksi jo harmaantunut mies purki siinä sanoiksi jännitystään, kun ei tiennyt mikä siellä odottaa. Kumpi ottaa sydämelle enemmän, jos koti on pystyssä vai se, ettei mitään ole jäljellä.
Varmaan monilla on ikävä lapsuuden uskoa ja sitä, kun ei ollut ongelmia. Ei ollut eksyttäjiä eikä niistä varoittelijoita, oli vain yksinkertainen usko Ristinveren voimaan.
Herätyksellä on vain yksi avain. Se on Jeesuksen sanoman mahdollisimman todennäköinen ymmärtäminen perimätiedon perusteella. Esim. Raamatun synti on aivan eri planeetalta kuin Jeesuksen sanoma Maria Magdaleenan evankeliumin perusteella joka saattaa olla kaikkein luotettavin lähde Jeesuksen olemassaoloon siis sanomaan.
Lauri Lahtinen, sinä ainakin hiukaan salaat itseäsi ja henkilöllisyyttäsi täällä, koska profiilikuvassasi sinulla on aurinkolasit päässä.
Ne on tummenevat silmälasit, eivät aurinkolasit.
Oli miten oli, ne ainakin hiukan salaavat henkilöllisyyttäsi eli sinua ei kuvasi perusteella pysty täysin tunnistamaan.
Oisko nyt parree?
Vaihdoin vielä kerran kuvaa, koska tuo on minun virallinen 75-vuotiskuva. Olen kylpenyt ankarasti kuopukseni pihasaunassa ja olen kauttaaltaan harmaantunut eli virttynyt,
No joo.
Vieläkö SRK järjestää ns. hoitokokouksia? Te olette julkisesti pyytäneet niitä anteeksi, mutta tietojeni mukaan varsinkin pohjoisessa niitä vielä on.
Kenestäköhän nyt on kyse, minulla ei tieto asioista.
Tuota Raamatun lihallista tulkintaa jäin pohtimaan. Eikö yksittäisiin tekosynteihin tarttuminen juuri ole lihallista tulkintaa? Mielestäni meidän kristittyjen tulisi ’Raamatussa ilmoitettuihin synteihin’ tuijottamisen sijasta kääntää katseemme Raamatussa ilmaistuun Jumalan tahtoon: ”Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.”
Eivätkö yksittäiset synnit ole merkkejä siitä, mikä sisintä hallitsee? Se kirjo on vähän erilainen jokaisella.
Luther kuvasi muistaakseni tekosyntejä villisian porsaiksi. Kun yhden saa hengiltä, syntyy toinen tilalle. Esimerkiksi siveettömyydestään eroon päässyt lankeaa helposti ulkokultaisuuteen. Emakko on saatava hengiltä. Se ei ihmiseltä onnistu. Tarvitaan Kristusta.