Aamukampa on tuttu asia armeijan käyneille. Siinä lasketaan herätyksiä montako niitä on ja viimeinen oli ylösnousu. Ylösnousun yhteydessä roudattiin jostain varastosta pitkänmallinen ruskea pahvilaatikko, johon olimme siviilielämämme laskostaneet lähes vuotta aiemmin. Sieltä sitten paljastui laskoksille taipuneet vaatteet, kun ei ollut niin pitkäntähtäimen suunnitelmaa, että olisi ymmärtänyt. Niinpä Pansion bussi täyttyi määrättynä päivänä ryppyisestä porukasta. Jotain puhuttiin yhteydenpidostakin, mutta varmaan moni tiesi sisimmässään, ettei se toteudu, koska elämä kutsuu eri tavalla.
Herätyksiä on monenlaisia, joka aamu on herättävä työhön niin kauan , kun sitä laatua riittää. Yhtä monta kertaa täytyy herätä mitä olemme menneet nukkumaan, paitsi jos yöllä tulee se ylösnousu. Emmehän sitä juurikaan ajattele terveenä ja hyvinvoivana. Kansojen keskuudessa tapahtuu kansallista heräämistä ja yhtenäinen kansa haluaa oman elintilan ja oman hallinnon. Miksi ei voida suoda? Miksi ne ihmiset melkein mieluummin tuhotaan sisäisissä taisteluissa? Kansanjohtajat mielellään laitetaan linnaan ta pahimmassa tapauksessa teloitetaan kansanvihollisina. Onko ihmisen hallintavietti niin voimakas, ettei sitä saa haastaa edes demokratian keinoin?
Katsoin emailista päivän sanan ja minulle tuli se: Te olette maan suola… Kun Jumala lähettää suolansa kansan keskuuteen, niin se vaikuttaa suolaantumista. Herätys on sellainen! Se vaikuttaa Jumalasuhteen uudelleen syntymistä, mutta myös veljesrakkautta, kun se on aitoa ja Pyhän Hengen toimintaa. Voiko oikeasti käydä niin, että hyökkäysinto laantuu ja muodostetaan reviirit, jota puolustetaan. Porukka on ikäänkuin sopiva toiminnot pyörivät ja ehkä muutama lähettikin voidaan lähettää, kaikki kunnossa. Joskus käy niin, että oma olemisen oikeutus saadaan siitä, kun löydetään vikoja toisista. Erilaisuuden sieto on tietysti vähän vaihteleva, mutta on myös sellaista, joka ei siedä yhtään erilaisuutta. Jos olet erilainen joudut leirin ulkopuolelle. Leirin ulkopuolella et ole huonossa seurassa. Nimittäin siellä Jeesuskin kärsi.
Jos herätykset lakkaavat muuttamasta maailmaa, niin maailma alkaa muuttamaan herätyksiä ja myötäily johtaa vain tallaamisen eli pilkkaamiseen ja mitätöimiseen.
Miksi?
No tuohan on mielenkiintoinen mahdollisuus jollekin avioliittoon aikovalle parille. Jos heidän liittonsa ei pääty avioeroon, niin kun tulevat ne päivät, jolloin hekin lopulta ”kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, äiti ja isä peräkanaa.”, heidän jälkeläisensä voivat muistella vaikka näin:
https://www.youtube.com/watch?v=DVmab3IxC_4
Mahtavaa! Tässä toteutuu kätevästi se piispainkokouksen sihteerin Jyri Komulaisen nerokas ajatus, että kirkko/kirkkokunta/uskonto voi tehdä pilaa ainoastaan itsestään.
Pilailua piisaa, niin kuin sekin, että vihkipari tapaa toisensa ensi kertaa alttarilla.
Raamattukäsitys näyttäisi muodostuvan sellaiseksi, että on ratkaisujen aika. Samoin tuli Aabrahamin ja Lootin kohdalla. Laitumet tallaantuvat nykymenolla.
Jotenkin on alkanut tulemaan sellainen käsitys, että huoli maallistumisesta alkaa olemaan yhteinen tekijä ja yhdistävä tekijä, myös Kristittyjen keskuudessa kirkkokunnista riippumatta. Lopulta veli veljen tuntee ja sisaren myös…
”Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.” 2.Kor.5:11
Ehkä se on niin, että vedenjakaja asettuu linjalle: Kun kohtaa epämukavan sanan Raamatusta niin osa alkaa etsiä vikaa Raamatusta ja osa itsestään.
Niinpä, asettuuko ihminen Sanan alle, vai asettaako ihminen Sanan itsensä alle?