Suomalaiset etsivät hengellisyyttä enemmän kuin vuosikymmeniin. Uushenkisyyttä eri muodoissa harjoittaa 20 % suomalaisista eli noin miljoona ihmistä. Nuorten miesten kiinnostus kristillisyyteen näkyy sekä tilastoissa että seurakunta-arjessa. Yhä useampi ihminen on ilmaissut julkisuudessa etsivänsä hengellisyyttä. Pitkään tämä rooli oli varattu vain uushenkisille, mutta viimeisen vuoden aikana esiin on astunut lukuisia kristityksi tunnustautuvia tai siihen suuntaan kallellaan olevia. Kaikkialla on siis hiljaisia signaaleja siitä, että pinnan alla kuohuu. Herätys roikkuu ilmassa ja voi puhjeta avoimeksi massailmiöksi hyvinkin nopeasti.
Nyt meillä kristityillä ja erityisesti seurakunnilla on kiire valmistautua ottamaan ihmiset vastaan, kun vyöry alkaa. Siksi kyselen kirkkoherroilta tai kappalaisilta:
1. Mihin ohjaamme aidosti uskonasioista kiinnostuneet etsijät?
(Messun rinnalle tarvitaan pienryhmiä, Alfa-kursseja, leirejä, sielunhoitoa.)
2. Miten ihmisiä ohjataan löytämään elävä usko?
(Tästä ei tarvitse kiistellä teoreettisesti vaan ihmiset tarvitsevat selkeää ohjausta.)
3. Miten tuemme uskontaipalella alussa olevia juurtumaan Jumalan sanaan?
(Mikä on meidän seurakuntamme hengellisen kasvun prosessi ja sen keskeiset työkalut? Onko tätä mietitty? Ettei vai käy kuten kylväjävertaus varoittaa.)
4. Miten rohkaisemme uusia uskovia viemään sanomaan eteenpäin?
(Paras todistaja on juuri uskon löytänyt – ei tarvitse ensin kasvaa vaan voi kasvaa samalla.)
5. Kuka vastaa edellä mainituista asioista organisaatiossamme?
Pitkään olemme eläneet laskevien käyrien maailmassa. Seurakuntien työ on ollut systeemin pyörittämistä. Hengellisyys on ollut mukana siinä sivussa jos jotakuta on kiinnostanut. Voi olla, että pian tämä muuttuu. Ihmisiä kiinnostaa oikeasti itse asia eli Jumala – se miten hänet löytää. Mikä valtava mahdollisuus!
Timo Pöyhönen
Ps. Tiedoksi, että legendaarinen pastori ja valmentaja Mikko Aalto kertoo ti 10.9. klo 9-9:45 webinaarissa siitä, millaista on johtaa herätystä. Tule kuulolle: https://us02web.zoom.us/j/88576781386
Kirjoitat, Timo, tärkeästä asiasta. Itse rohkenen ajatella, että herätys ei vain roiku ilmassa vaan on meneillään pieninä alkuina, jotka on tärkeä nähdä ja joita pitää arvostaa. Listaus seurakuntien ja kristillisten yhteisöiden tarpeellisista toimista on myös hyvä. Itse näen siinä kuitenkin vaaran kapeuteen eli ohjaamisen ns. perinteiseen herätyskristilliseen uskonelämään. Tässä asiassa pitää olla avoin erilaiselle hengellisyydelle ja kristillisyydelle. Jollekin se on tavalliseen seurakuntaelämään osallistumista, vaikkapa messuihin osallistumista. Joku kaipaa opetusta, joku ehkä piiriä. Joku vain haluaa olla kristitty ja osallistuu valikoiden milloin osallistuu. Eli liian kaavamaisen polun luominen ja perinteisen vahvan uskovaisuuden (aktiivinen osallistuja toimintoihin) pitäminen ainoana tavoitteena ei ole hyväksi. Et varmaan tällaista, Timo, tarkoittanutkaan, vaikka listasta voi sellaisen ajatuksen saada.
Ajattelen, että mikä tahansa malli luodaankin, niin siinä täytyy olla joustoa. En kuitenkaan ota kantaa siihen, millainen se on tai mikä on sen tarkka sisältö, vaan seurakunnan omat painotukset saavat näkyä. Valitettavasti useimmilla seurakunnilla ei havaintojeni mukaan ole aikuisille lainkaan johdonmukaista suunnitelmaa siihen, miten hengellistä kasvua tuetaan. Asia on siis jätetty sattuman ja yksittäisten tilanteiden varaan. Sekin saattaa joidenkin kohdalla toimia mutta pääsääntöisesti ei. Nuorisotyössä onneksi on rippikoulu ja siihen liittyvät kurssit isosille ja muille. Siitä voisi ottaa mallia myös aikuisten puolelle.
Timolla on lahja katsella srk.- elämää organisoimisen kautta. Hän näkee sen mihin seurakunnissa nyt tulisi panostaa ja varautua. Kullakin on oma lahjansa ja kutsumuksensa. Jumala on selkeästi kutsunut minut esirukoustyöhön ja pitkään odotin että muutkin ottaisivat tämän tärkeän työmuodon omakseen. Aika heikoin tuloksin tosin. Jouduin oppimaan kantapään kautta sen että Jumala jakaa erilaisia kutsumuksia kullekin sopivaksi katsomallaan tavalla. Tarvitsemme välttämättä organisaatiota hoitamaan laumaa ja samalla niitä jotka etsivät sitä yhtä kadonnutta lammasta. Ja hoitamaan niitäkin jotka eivät kykene laumaa seuraamaan.
Väkisin tulee blogista mieleen synergistinen ajattelu , itsevalittu tie . Voisimmeko luottaa Jeesuksen jäähyväispuheen sanoihin taivaasta lähetetyn Pyhä Hengen opetuksiin ja muistutuksiin hänen sanoista , joissa on henki ja elämä? Voidaanko luottaa siihen Salomonin psalmin sanoihin että Herra itse rakentaa huoneen ? Tai voidaanko luottaa Luukkaan sanoihin alkuseurakunnan toiminnasta kun hän sanoi että pysyivät apostolien opetuksessa , viettivät Herran pyhää ehtoollista , olivat keskinäisessä yhteydessä ja viettivät Jumalan palvelusta ? Eikö Kristus lupauksen mukaan ole seurakunnan pää ? Eikö hänessä pysyminen tuota sitä hedelmää (diakoni,lähetystyö jne) Eikö seurakunta ole se Kristuksen ruumis, jonka kautta nyt uudessa liitossa menemme kaikkein pyhimpään (heb10) ? Onko tämä liian valmista? Paavali sanoo kolossan seurakunnalle kun olivat lisänneet Jumalanpalvelukseen omiaan että se on itsevalittua . Silloin kun emme ota lahjana Kristusta , niin se johtaa lain alaisuuteen ja evankeliumi ei ole vapauttavaa , iloa , armoa ja rauhaa Pyhässä Hengessä . Olemme eläneet kauan Suomessa paljolti ns. herätysliike – kristillisyyttä , jossa on villejä piirteitä ja itsevalittua toimintaa , joka on johtanut ihmisten ajattelua synergistiseen suuntaan . Vaikkapa seurakunnan keskellä ei puhuta raamatullisesti henkilökohtaisesta uskosta vaan yhteisestä uskosta (yksi usko, yksi kaste) . Uskon olemus on enemmän luovuttamista ja vastaanottamista , jossa Hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen kuin itse yrittämistä ja tekemistä ja puuhastelua. Ei kerran vuodessa järjestetyt kamppaniat ja ns ”opetuslapseuttamiset ” ole seurakunta . Eikä herätysliike ole seurakunta .Seurakunta on koti , jossa armahdetut syntiset ovat veljiä ja siskoja ja tahtovat Herran tahdon mukaan kutsua kodittomia seurakuntaan , jossa saavat jäädä Kristuksen ruumiin ja veren suojaan. Monet papit , sanon varovasti mutta luulen että ovat unohtaneet pappisvihkimyksestä sen paimenen tärkeimmän tehtävän eli pitää laumasta huolta että kaikki pääsisivät perille Muistan kaima kun kirjoitit joskus useita vuosia arvioin lhpk toiminnasta ja olit sitä mieltä että se käpertyy itseensä ! Kuitenkin seurakuntia on tänä päivänä 45kpl .jos Jeesuksessa halutaan pysyä niin saamme luottaa hänen sanoihinsa että hän siunaa edelleen ja voisi kysyä että onko ne seurakunnat syntyneet jonkun ihmisen viisaiden ajatusten tai pohdintojen tuotosta? Herätys on sitä että ihmiset saa vastauksia kysymyksiin , että missä minun toinen koti on ? Missä lapseni käy pyhäkoulua , missä nuoret voi käydä rippikoulun ? Missä perhe voi yhdessä olla siellä toisessa kodissa ? Onko se Srk sellainen jossa halutaan nöyrästi luottaa Ja pitäytyä Jumalan sanan lupauksiin ja turvata hänen armotekoihin ?
Ehkäpä Timon esiin nostaman ongelman perusjuuri on siinä, ette kaikki oivalla miten paljon antamista Jumalalla meille on sen lisäksi mitä jo olemme saaneet. Kaikki ei oivalla sitä että meidän tulee kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Vasta nyt viidenkymmenen vuoden jälkeen alan pikkuhiljaa päästä käsittämään miten suuren lahjan Jumala on minulle antanut ruokouksessa. Antero Laukkaselta opin tuon, että me saamme olla kantamassa Jumalan kunniaa ja kirkkautta, sekä hänen rakkaudellista mielenlaatuaan. Rukouksen varsinainen ydin on siinä että, niin kuin eräs 5v. tyttö sanoi: ” saa imuroida Jeesusta koko ajan.”
Heti kun me tavalliset tallaajat heräämme siihen vastuuseen, joka meille suunnattoman suuren lahjan ansiosta on suotu, niin asiat alkaa korjautumaan monella tasolla.
Silloin hengelliselle kasvulle synny tarvetta. Vasta silloin kun itse havaitsee että Jumala antaa suurempia tehtäviä, kuin mihin rahkeet riittää niin syntyy halu kasvaa tehtävien mittaiseksi. Tähän rohkaisuun pappeja erityisesti kaipaisin.
Taistelemaan tehokkaasti omaa vanhaa ja mukavuudenhaluista vanhaa luontoaan vastaan.
. Korintissa kyllä syntyi Jumalan mielen mukaisesta murehtimisesta suurta intoa , mutta evankeliumi tulee olla ensin ilman vaatimuksia ja se oli pohjalla myös korintissa. Tänä päivänä ajatellaan että evankeliumia on saarnattu Suomi täyteen , mutta usein kuulee että tee valinta , ota Jeesus vastaan , luovuta itsesi jne ja nämä ei ole evankeliumia vaan ihmiskehoituksia .
Tuo on tärkeä huomio julistaessamme evankeliumia. Ihmisiä voi rohkaista ja jotenkin kehottaa, mutta ratkaisun tekeminen jonkin tilaisuuden ja sinne rakennetun vahvan tunnelman pohjalta ei ole minustakaan oikea tapa. Julistamme evankeliumia ja Jumalan Pyhä Henki tekee työtään ihmisten sydämissä. Usein he kääntyvät Jumalan puoleen tekemättä näkyvää ratkaisua.
Timo G. :” tee valinta , ota Jeesus vastaan , luovuta itsesi jne ja nämä ei ole evankeliumia vaan ihmiskehoituksia .”
Tuo on hyvä blogin aihe. On ollut mielessä siitä jotain sanoa. Jätetään se asia nyt siihen tulevaan blogiin. eikä viedä keskustelua pois toisen Timon aiheesta.
Mikään herätys ei ”roiku ilmassa”, se on saman kuin sanoisi asian kääntäen, mitään herätystä ei ole tulossa. Kristitty ei ole mikään oraakkeli tai sensaatio lehden toimittaja joka latoo kuulijoita kiihottavaa tekstiä. Tälläiset puheet ovat vaarallisia ja ongelmallisia. Mistä blogistin kirjoittaja tietää? Millä valtuudella hän puhuu? Olisi parempi olla sanomatta mitään. Onko se passiivisuutta? Ei ole. Kristitty rukoilee koko maailman pelastumista, mutta ei tee siitä ohjelmanumeroa.
Milläs valtuudella sinä sanot, mitä kristitty on tai tekee? Kukin tyylillään.
Timo, jokainen voi helposti arvioida puheitasi. Näitä, herätyksen profeettoja on maailmalla kasapäin ja Suomessa myös. Millon se herätys tulee vasemmalta, milloin oikeelta, joskus maalta tai mereltä. Ja julistajien ohjelma on sen mukainen. Sidotaan ihmisiä henkiseen kuplaan ja tehdään hengellistä väkivaltaa.
Onko luterilainen kansankirkko pysynyt kaikessa Jumalan sanassa? Ei valitettavasti, vaan on mukauduttu monessa asiassa tämän maailmanajan mukaan ja yleiseen mielipiteeseen. Herätysliikkeissä on pidetty enemmän kiinni Raamatusta.
Uushenkisyydestä puheen ollen, kuinka yleistä Suomessa on noituus, satanismi ja saatananpalvonta? Ainakin rikollisten keskuudessa ne taitavat olla aika yleisiä. Vai miten on?
Eikö saatananpalvonnassa käännetä kaikki ylösalaisin ja päinvastaiseksi? Jumala onkin sen mukaan saatana ja saatana jumala.
Myös hyvä onkin pahaa ja paha hyvää. Pimeys on valkeutta ja valkeus pimeyttä.
Karvas makeaa ja makea karvasta.
Piti oikeastaan kirjoittaa Jumala isolla kirjaimella.