”Vanhoillislestadiolaisuus on monoliittinen eli varsin ehjä ja yhtenäinen liike, jonka opetuksissa usko ja etiikka kuuluvat intiimisti yhteen. Eettisissä kysymyksissä ei liikkeessä oikeastaan voida tehdä uusia avauksia, koska ne näyttäisivät siltä, että myös usko muuttuu. Uskon muuttumattomuus on puolestaan heille erittäin tärkeä asia”, sanoo Eetu Kejonen, joka väitteli teologian tohtoriksi Åbo Akademissa.
Lue vapaasti Kejosen haastattelu Kotimaa Prosta:
Lestadiolaisten ja heränneiden suhde homouteen kuin yö ja päivä
”Herännäisyydessä on sen sijaan tehty ainakin Jaakko Eleniuksen ajoista lähtien hyvin tiukka ero uskon ja etiikan välille. Uskon ei katsota antavan eettistä tietoa, vaan nämä asiat on pidetty erillään. Niinpä herännäisyydessä uskon pohja ei ole uhattuna, vaikka eettisissä kysymyksissä muutettaisiin näkemyksiä radikaalistikin”, Kejonen summaa Kotimaa Pron haastatteluissa.
Erilaisuus ihmisten välillä on hiukan eri asia kuin uskon ja opin kysymykset.
Niin paljon on moitittu lestadiolaisten opillisia erityispiirteitä.
Minulle oli yllätys, että körtitkin viis veisaavat luterilaisesta opistamme.