Sley järjästää 9.11.2024 Hämeenlinna Luther- talolla seminaarin kirkkokysymyksestä . Onko lähtö ulos ev.lut.kirkosta muutamilla herätysliikkeillä . Lähinnä sley, kansanlähetys ja varmaan Rauhan sanalaiset ja raamattuopiston väki ?
Ei sinänsä uutinen , kun monella tämä on ollut tiedossa jo vuosia . Usko oli mennyt jo kansankirkon muutokseen , kun luopumus on jatkunut jo kauan aikaa Asiaa nopeutti kenties piispojen lausunnot Inkerin pappisvihkimys- asiassa ja Piispan luoman harhaiset puheet sotkien raamatun omiin ajatuksiin . Ja seurakuntatasolla kiristynyt entisestään suhde herätysliikkeitä kohtaan.Puheen otsikoinnista on annettu puhekielto, kun puhe oli otsikoitu käsittelemään Israelia ja se aihe ei ole suvaittu puhuttavaksi vaikka sisältöä ei ole edes kuultu. Kuinka paljon piispat suitsii seurakunnan pappeja ohjeistuksellaan on varmasti suurempi kuin seurakuntalaiset tietävät . Piispa Heikan aikaan muuttui pitkälti seurakunnan kirkon käytön antaminen herätysliike väelle. Sitä ennen oli lupa että voi toimia jos naispappi on paikalla , mutta Heikan aika muutti tämänkin kireämmäksi. Yhdessä seurakunnassa uudella maalla esikoiset ulos kirkosta omasta Jumalan palveluksesta ja sateenkaari väki tilalle Eräs kirkkoherra sanoi että jos antaa luvan kirkon käytölle niin hän joutuu piispa Heikan puhutteluun . Vielä kesällä Daniel Nummela julisti että emme eroa kirkosta(sekl),mutta ilmeisesti Sley;n vanhat herrat ovat perusteet löytäneet Jumalan sanasta että luopuneen kirkon helmasta on lähdettävä. Sellaisen kirkon tulevaisuus ei voi olla hyvin jos valtaa pitävät piispat ovat suoraan Jumalan sanaa vastaan . Ja hyvä että kaikki muut perustelut , perinteineen eivät voi olla yläpuolella raamatun selvän ilmoituksen Kaikki pappiskoulutusta myöten oli askel kohti tulevaisuutta . Syntyykö uusi kirkko Suomeen vai sulautuuko lhpk kanssa yhteen ? Näitä arvioita on heitetty ilmoille . Joillekin , varsinkin vanhoille kirkoille ajatus uudesta kirkosta on väärä vaikka myös luterilainen kirkko on siellä suunnalta katsoen väärä. Toisaalta uuden itsenäisen kirkon syntyminen lhpk rinnalle ei olisi joidenkin mielestä mitenkään väärää. Sulautuminen lhpk kanssa olisi teologisti tietyllä tavalla helppoa tunnustuksen osalta ja varmasti olisi annettavaa herätysliikeväelle lhpk:lla kun on irtautumisen kokeneet ja messuyhteisöjen, seurakuntien määrä olis koko maata kattavampi ,kun messuja lhpk on tuplasti enemmän kuin . Tärkeintä tietysti on että mahdollismman moni saa seurakunta- kodin jossa koko perhe voi olla hengellisesti ja fyysisesti Kristuksen ruumiin jäseniä . Ei tarvitse enää tilata kastepappia 500km päästä, eikä vihkipappia 300km päästä, eikä käyttää joulukirkon valitsemiseen aikaa että mitä siellä nyt puhutaan , ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa siihen miten tulisi toimia jäykän ja herätysliike vastaisen kirkon kanssa . Uskon vakaasti että rauha ja vapaus koittaa kun herätysliike väki saa Jumalan sanalla pyhittää alttarit ja saada seurata apostolien opetusta , niinkuin se on kirjoitettu . Ero on vääjäämätön ja se tapahtuu lähitulevaisuudessa Siunausta vaan matkalle kohti vapautta!
Herätysliikkeitä irtautuu ev.lut.kirkosta ?
261 KOMMENTIT
JÄTÄ VASTAUS
Jari?
Mikä kohta on väärennetty?
Sami!
Löysin tälläisen kirkkomme sivuilta ja jotenkin se kuva joka oli minulla ordodoksien ja luterilaisuuden eroista vain vahvistui tämän kuunneltuani. Kuunteleppa tämä.
https://www.luterilainen.net/wp-content/plugins/mp3-jplayer/popout.php
Timo, olisi kuunnellut mutta ei auennut.
Oikeasti luterilainen – Mitä ajatella ortodoksisesta teologiasta?
Tuon kun kirjoittaa Googleen niin pitäs löytyä
Jotenkin huomaan, että tämä blogi, sen aihe ja keskustelu tekevät masentuneeksi. Jos muutama tuhat herätyskristittyä lisää lähtee kansankirkosta muualle, se ei kirkkoa hetkauta yhtään mihinkään (lähetystyötä ehkä lukuun ottamatta). Suuri eroaalto koskee niitä, joille uskominen evvk.
Timo G:lle totean vain sen, että heti, kun lähdetään pintaa syvemmälle eli siihen kysymykseen, miten eri vaikkapa spn-vihkimisiä yhdessä vastustavat ja LHPK:aan toistaiseksi eroa pitäneet herätysliikkeet suhtautuvat virkakysymykseen ja maallikoiden rooliin jumalanpalveluksessa, eroja tulee näkyviin. Lisäksi voi ottaa suhtautumisen yhteiskristillisyyteen ja karismaattisuuteen. Tiedän, että nämä asiat ovat monille kristityille oikeasti tärkeämpiä kuin vaikkapa papin sukupuoli, vaikka huoli kirkon rappiosta olisi iso. Paljon pitää siis tapahtua, jotta STI:n ympärille vielä keskittyneet herätysliikkeet löytäisivät yhteyden LHPK:n kanssa. Lisäksi pitää muistaa, että meidän teologien ja asioita pohtivien maallikkojen lisäksi on paljon ns
tavallista kirkkokansaa, joka tekee omat ratkaisunsa itsenäisesti eikä useinkaan opillisin perustein.
Ainakin toistaiseksi kansankirkon pappina palvelevana olen samalla syvästi turhautunut siihen, että tähän on tultu: Perinteisempi luterilainen hengellinen elämä sysitään sivuun ja eriytyy seurakunnista ensiksi yhteisöihin ja sitten omiksi seurakunnikseen.
Marko!
Murhetta ja masennusta on evlut kirkon sisällä kannettu jo vuosikymmeniä. Ja ymmärrän , että kirkko voi olla rakas menneisyyden kokemusten kautta. Mikä tekee kirkon ? Jumalalla on missio ja suunnitelma miten saadaan synnit anteeksi ja päästään kerran taivaaseen , jos elämme vastoin Jumalan sanaa niin me kiellämme uskomme. Minut tekee murheellisesti se että kansankirkossa ei Jumalan sanaa pidetä pyhänä eikä tahdota sitä noudattaa. Piispat puheillaan ovat harhaanjohtajia . Huomaan kirjoitusestasi että sinulla on kysymyksiä eri ryhmistä kirkon sisällä ja jos siihen huoleen vastataan lavealla tai väärällä Jumalan sanan tulkinnalla niin se itsevalittua eikä Jumalan tahdon mukaista . Ajatus tässä vapaudesta on täysin päinvastainen . kun ihmisjärki haluaa ajatella vapautta antavaksi Jumalan sanan kustannuksella se johtaa pois vapaudesta . Sillä vain Kristuksessa on todellinen vapaus ja puhtaan evankeliumin ja lain saarnan kautta ihminen tulee vapaaksi. Oli sitten sitten millainen persoona tahansa , sillä kaikki on luotu Jumalan kuvaksi ja kuvasta saa selvää kun Jumalan Henki saa vaikuttaa ja kirkastaa sen rakkauden joka Kristuksessa meille lahjoitetaan . Sinulla on paljon inhimmillistä pohdintaa miten kävis jos …. Kuitenkin olisi hyvä tiedostaa että Jumala itse rakentaa huoneen ja hänen seurassa on rauha ja lepo ja johdatus , siinä tulisi olla focuksemme eikä katsoa menneisyyteen eikä inhimmisesti pähkäillä asioita. Kaikki asiat lopulta liittyvät yhteen asiaan ja se on paimenuuden ymmärtäminen. Puhuit muutamasta tuhannesta herätyskristitystä jotka lähtee ja ilmeisesti rinnalla on kirkon jäsenmäärä tuhansista ihmisistä? Ovatko ne Kristuksen ruumiin jäseniä , jos paimen ei tunne niitä eikä ole ollut yhteydessä niihin ? Eikö raamattu opeta selvästi ? Eikö kirkko ole sitä varten että me kuollaan ? Minulle on ollut hyvin kiitollista kun saa katsoa pienen uuden oman seurakunnan väkeä ja tietää että yhdelläkään meistä ei ole ansioita seurakunnan rakentamisessa ja vaan Herra tahtoo rankentaa ja niin hän on tehnyt ja tuonut uusia kodittomia monista taustoista ja myös niitä joilla ei ole mitään taustaa kristillisyyteen . Marko kysyn että miten haluaisit että kansan kirkko jatkaa? Kai olemme samaa mieltä että sen tulevaisuus ei ole hyvä tällä suunnalla? Voitko antaa vastauksia kysymyksiin vaikka lapsiperheelle joka haluaa että lapset saisivat jo pienestä raamatullista opetusta ja perhe haluaisi olla yhdessä samassa seurakunnassa , onko sinulla vilpittömästi osoittaa paikka tälle perheelle ? Vai tarjoatko sitä kirjavaa settiä että sieltä ja täältä ? Tämä ei ole raamatullinen ajatus , että pappi kastaa esim lapsen ja ei ole edes sen seurakunnan jäsen vaan pappi ajeleen jostain satojen kilometrien takaa. Ensimmäisenä on paimenen pysyä apostolien opetuksessa ja olla siitä oikealla tavalla murheissa että lauma pääsee perille ja tiedän että tämä vastuu on liian suuri jos inhimillisesti ajattelee ja mahdoton, mutta evankeliumi ,Jumalan sana tuo vapauden että sen jakaminen tuo rauhan siinä asiassa . Samanlailla aviomiehelle on annettu mahdoton tehtävä kun pitää rakastaa vaimoa kuten Kristus seurakuntaa ja ei tosiaan ole kysymys tasa arvosta vaan se on inhimmillissesti ajatellen epäreilua , mutta mies saa turvata Kristukseen ja siinä on meille lohtu jossa voimme olla vapaitakin.
Timo G. Kansankirkon pappina tiedän aika paljon sellaista, mikä saa minut inhorealistiksi. Kaksi ajatusta.
1 LHPK on vapaakirkko, jonka jäsenet ovat sitoutuneita toimintaan, Raamattu ja tunnustus ovat kunniassa ja toiminta rakentuu tälle pohjalle. Hyvä niin.
2 EVL on kansankirkko, jossa on jäseniä laidasta laitaan. Raamatun ja tunnustuksen asema vaihtelee rajusti ja monet srk-aktiivit ovat enemmän vapaakirkollisia kuin luterilaisia, ainakin täällä päin. Lestadiolaiset ovat oma lukunsa. Tästä seuraa, että LHPK:n mallia ja sen opillisia perusteluja ei kerta kaikkiaan ymmärretä. Kui
On väärin luoda – sinänsä perusteltu – ihannekuva luterilaisesta seurakunnasta ja kirkosta ja verrata sitä kansankirkkoon. Jos oma seurakuntani olisi organisoitu LHPK:n mallin mukaan, meillä olisi 40-50 pastoria (nyt on 2, ehkä kolmas tulossa)
Kommentti lähti keskeneräisenä…
Monien herätysliikkeiden tilanne on tietysti erilainen, koska porukka on jo valmiiksi aktiivista. Olen sitä mieltä, että tulevaisuus näyttää kuuluvan LHPK:n tyyppisille yhteisöille. Mutta kaikki nuo yhteisöt eivät tule edustamaan LHPK:n oppia ja hyväksymään sen tulkintaa luterilaisuudesta ainoana oikeana. Jossakin vaiheessa tulee EVL:een kuulumisen raja vastaan, mutta tuo raja vedetään yksilötasolla. Itse olen jo 20 vuotta mieltänyt oman työni enemmän viivytystaisteluksi kuin seurakunnan rakentamiseksi juuri siitä syystä, että itsenikin on vaikea ohjata ketään varauksettomasti osallistumaan kansankirkon toimintaan. Mutta minun on myös hyväksyttävä se, että monet, ehkä enemmistö, eivät usko ja ajattele kuten minä. Ja paimen ei voi ensimmäisenä lähteä lätkimään, varsinkin kun lähdön syitä ei ymmärrettäisi.
On tärkeää huolehtia lasten kristillisestä kasvatuksesta, mutta itse olen myös huolissani ghettomentaliteetista.
Eihän Lutherkaan lähtenyt kirkosta. Nähdessään Rooman, niin syvästi liikuttuneena hän heittäytyi maahan ja huudahti: ”Pyhä Rooma, minä tervehdin sinua”! Tosin hän muutti jälkikäteen mielensä ja hänen kerrotaan sanoneen; jos ”helvetti on olemassa, niin Rooma on rakennettu sen päälle”. Vanha juttu. Eikö olisi parempi lähteä kirkosta vasta sitten, kun sieltä heitetään ulos toden teolla. En tosin tiedä, miten se käytännössä tapahtuisi. Itse en lähde, vaikka en hyväksy kirkon nykyisiä pyrkimyksiä.
Luterilaisuuteen on sisäänrakennettu pakosuunnitelma ja uuden kirkon luterilaisuus 2.0 jne perustamiseen, aina tarvittaessa. Tätä monet uudet luterilaiset kirkot ovatkin hyödyntäneet. Kun asiat kärjistyvät ja omatunto ei kestä voi nostaa jalkansa ja perustaa uuden kirkon. Joillekin riittää muutama syy, toisille useampi, joillekin ei mikään.
Marko. Ajattelisin niin, että tietyllä aika jänteellä (5-10 vuotta) pieni osa Kansanlähetyksen, Sleyn ja SRO:n jäsenistä ja kannattajista jää kansankirkkoon, pieni osa liittyy LHPK:aan ja loput eli suurin osa perustaa yhden tai kaksi omaa kirkkoa/uskonnollista yhdyskuntaa tai millä ikinä nimellä haluavat organisoitua.
Kansanlähetyksen, Sleyn ja SRO:n piirissä lienee joka tapauksessa kaksi-kolmekymmentätuhatta jäsentä. Mietitäänpä asiaa toisinpäin. LHPK:ssa ei pääse edes kuselle, ettei törmää pastoriin. Niin pientä hommaa ei olekaan, ettei sitä johda tai organisoi pastori. Pastoria on pyörii ja hyörii siellä ja täällä ja joka paikassa, mutta pastorien lukumäärään nähden jäseniä ei mitenkään erikoisen paljon (n. 2400). LHPK.ssa on nähty erityistä vaivaa, ettei isoja eikä pieniä eikä minkäänlaisia opillisia poikkeamia ole eikä tule.
Mitä jos ahtaasta portista Lähetyshiippakuntaan suhteellisen nopeasti tulisi porukkaa tuhansia, jopa parikymmentätuhatta? Huolella rakennuttu yhtenäinen, opillinen struktuuri hajoaisi nopeasti. LHPK kasvaa, mutta hyvin hitaasti ja luulen, että se sopii sille mainiosti.
Kun STI:n ympärille kerääntyneestä herätysliikeväestä enin osa äänestää jaloillaan ja irtoaa kansankirkosta, ei LHPK ole sille vaihtoehto enkä usko, että LHPK edes haluaa olla merkittävässä määrin vaihtoehto. Se on opillisesti ja viran ympärille rakennettuna äärimmäisen tiukkaan napitettua luterilaisuutta, ei mikään kansanliike, kuten herätysliikkeet mielellään itsestään ajattelevat.
Edellisen polven herätysliikejohtajat eivät koskaan tule eroamaan kansankirkosta, nykyisilläkin on siihen vahvat siteet, mutta nämä kuitenkin ymmärtävät, että mitä kello lyö. Suurimmalla osalla alle 30-vuotiaista ei koskaan ole ollut käytännössä mitään siteitä kansankirkkoon. Siitä irtautuminen ei on näille pelkästään luonnollista.
Kari-Matti. Kiitos mielenkiintoisista joskin kovin ilkeämielisistä kommenteista. Itselleni on tullut mieleen, kun joskus 1920-luvulla luterilaiset teologit pitivät vakavana asiana, kun tänne tuli seurakuntalaisten määrään verrattuna suuri määrä katolisia patereita. Pelättiin paavin invaasiota mutta ehkä ei tajuttu papin roolia seurakuntalaisten ripittäjänä, paimenena jne. LHPK edustaa erilaista luterilaisuuden traditiota kuin mihin olemme tottuneet. Itse näen siinä paljon hyvää. Toistaiseksi LHPK on myös ainoa todellinen vaihtoehto kansankirkkoon pettyneille luterilaisille.
Marko. En mielestäni kirjoittanut LHPK:sta kovin ilkeästi. Kiitos kommentista, mutta varsinaisen asian jätit väliin tai et huomannut sitä. Selkokielellä: miten kuvittelisit LHPK:n suhtautuvan siihen, jos muutamankin vuoden aikana sinne vaeltaisi toistakymmentätuhatta ihmistä? Ihan sosiologisesti tai sosiaalipsykologisesti, puhumattakaan teologisesti, voisi kuvitella, ettei asia olisi ilman muuta ongelmaton tai optimaalinen. LHPK:ssa toleranssi opilliseen heterogeenisuuteen kun on miltei olematon.
LHPK ei minusta tule koskaan olemaan todellinen luterilainen vaihtoehto kansankirkkoon pettyneille. Se
jäänee kuriositeetiksi. Mielenkiinnolla odotan viidesläisten Kansanlähetyksen ja Raamattuopiston sekä lestadiolaisen Rauhan Sanan reaktioita vääjäämättömään kansankirkon hajaannukseen. LHPK todellakin edustaa sellaista luterilaisuuden ajokaistaa, jos niin voi sanoa, joka ainakin minulle mahdollisimman vieras.
Kirkon liberalisoitumiselle eräänlainen konservatiivinen vastareaktio on ollut viran ja sakramenttien ylikorostus. No, sekin menee aikaa myöten ohi. Mitä Osmo Tiililä kirjoittikaan kirjassaan Sata teesiä kirkosta:”Kun luterilaisuus tunnustaa hengellisen pappeuden, virkapappeus on sille ongelma, vaikkei tätä useinkaan tajuta.” (Tiililä 1964, 62).
Herätysväen mahdollinen kansankirkosta erkaantuminen tuskin välittömästi näkyisi radiakaalisti Evl-kirkon tilanteessa, ja Marko on toki siinä oikeassa, että ns. evvk-jäsenet ovat niitä, joiden lähteminen määrällisesti näkyy eniten.
Mitä sitten pitemmän ajan kuluessa tapahtuu, on vaikeampi kysymys, varsinkin jos (ja todennäköisesti kun) verotusoikeus joskus muuttuu. Kirkosta tulle yhä enemmän (ja sekulaarisempi?) sosiaali- ja kehitysapupainotteinen hyväntekeväisyysorganisaatio. Ja kun jäsenmäärä pienenee, tullee esim. koulujen uskonnonopetukseen mahdollisesti vähennyspaineita, mikä edelleen ohentaa ns. peruskirkkoonkuuluvan tietoa varsinaiseasta kristinuskosta. Se tuskin edesauttaa kirkkoon kuulumisen pysyvyyttä. Kulttuuitraditionalistijäsenetkin voivat vähentyä, vaikka nuorissa miehissä lienee hienoista ”virittyneisyyttä”.
Virkakysymys lienee se, joka tositaiseksi on ollut kriittisin tekijä ns. herätysliikepuolella. Eikähän jatkossa avioliittokysymys ja muut syvällisemmätkin asiat korostunevat enemmän.
Miten sitten karismaattisemmat ja ”tuomasmessutyyppiset” ryhmät jakirkon sisällä tulevat näkymään, on vaikeampi arvioida. Voi olla, että niitä suvaitaan herätysliikeväkeä paremmin, koska ne toisaalta tuovat kirkkoon elävyyttä ja toimintaa eivätkä ne kesittyne toiminnassaan niin voimakkaasti yksittäisiin opillisiin kysymyksiin, eivätkä ehkä rasita Evl-organisaation taloutta, niissä kertynee toimintaan omia kolehti- ym. varoja.
Timo, kuuntelin tuon Joel Kerosuon arvion ortodoksisesta teologiasta. Tosin olen sen aikaisemminkin kuunellut. Siinä, ensimmäisellä luokalla oleva oppilas, Kerosuo yrittää opettaa Vapahtajaamme Jeesusta, millaista oikea kristinusko on. Joten aika heikkotasoinen. Vähän hävettää lähetyshiippakunnan puolesta.
Sami! Vai herätti se oikein häpeän tuntua!
Onko sitten ordodoksi oppi niin salatiedettä että dekaanimme ei pääse sinun mielestä eka luokkaa pitemmälle? Minusta ordodoksi opissa ei olla alkua pidetty tarpeeksi tärkeänä vaan matkan varrelta on otettu traditiosta eli alkuperäisyyden korostus on kyllä väärin mielestäni. Alku koko kristillisyydelle lähtee Golgatalta ja siitä seuraa apostolien opetukset ja tähän alkuseurakunta pitäytyi . Myöhemmin tulleet satojen vuosien perästä olevat henkilöt on siis arvioitava apostolien opetuksilla . Kristuksen suuruutta ei apostolit halunneet kätkeä vaan sen muun kyllä ettei risti menisi mitättömäksi .Kyllä Paavali olis pystynyt Rooman areopagilla puhumaan viisaita mutta hän ei halunnut tuntea muuta kun ristiinnaulitun Kristuksen . Todellisena ihmisen elämään resonoi ainoana pelastajana . Ristin sanojen merkitys ”se on täytetty ” on meille erilainen . Ajattelen Sami että olet tutkinut ja lukenut paljon , mutta etsit totuutta , kun ihminen on löytänyt niin ihmisen ei tarvitse puolustella . Enkä tarkoita että et olisi Jumalan lapsi ja uskova mutta oppikysymyksissä etsit. Toivottavasti tämä ajatusten vaihto koituisi molemmille lopulta rakentavaksi ja lisäisi ymmärrystä ja rakkautta eri lailla ajattelivia kohtaan ja en tietysti yhtään epäile sinun vilpittömyyttäsi
On LHPK:sta siirrytty ortodoksiseenkin kirkkoon…
Timo, kiitos vastauksesta. Ortodoksi kirkossa on tietysti opin täyteys. Meillä ei ole yksin Raamattu periaatetta, se ei vain kuulu kristinuskoon. Sola scripturalla ei ole mitään historiallista jatkumoa kirkon historiassa, se on tuntematon käsite, kuten helluntailiike.
Ortodoksinen oppi on todella salattu ja suojattu. Se on kuin liukas saippua mistä et saa otetta. Et ymmärrä koko ortodoksista sielunmaisemaa ja jos osallistut liturgiaan olet aivan pihalla. 6 tuntisista liturgioista haluaisit nopeasti kotiin. Kunnes tapahtuu jotakin, Pyhä Henki avaa sinulle mitä on Kristuksen kirkko. Sielusi palat rupeavat jäsentymään alkuperäiseen muotoon ja jne…
”Et ymmärrä koko ortodoksista sielunmaisemaa ja jos osallistut liturgiaan olet aivan pihalla. 6 tuntisista liturgioista haluaisit nopeasti kotiin. Kunnes tapahtuu jotakin, Pyhä Henki avaa sinulle mitä on Kristuksen kirkko. Sielusi palat rupeavat jäsentymään alkuperäiseen muotoon ja jne…” (Sami)
Hurmos /kokemus?
Avautuu uutta ja ihmeellistä?
Kaarlo Arffmanin kirja – Mitä on oikea kristinusko – on hyvä katsaus kirkkojen välisistä rajankäynneistä.
Arffmannin kirjat luterilaisuudesta ovat parempia. Tuossa kirjassa on toki hyviä pointteja, yksi suuri ongelma on on paavin primaatin laaja puollustus. Ortodoksinen osuus on muutama sivu.
Mutta entäs, jos Kasrlo A onkin oikeassa?
Kosti. Kaarlo kirjoittaa hyvin, muttei mitenkään puolueettomasti. Katolisen kirkon käsittämättömän suuri pedofiliaskandaali sivuutetaan. Pelkästään Ranskan katolisessa kirkossa vajaa puoli miljoonaa lasta on joutunut katolisten pappien raiskaamaksi. Siis pelkästään Ranskassa! Tämä luhistaa ennen pitkää katolista kirkkoa sisältä. Mätäpaise, joka edelleen puhkaisematta. Arffmanin mukaan katolinen kirkko on juuri se, joka ”on verrattomasti lähimpänä sitä, miten varhainen kirkko uskoi pysyvänsä oikealla tiellä.” Tästä voi olla montaa mieltä, etenkin kun koko tutkimus rakennettu niin, että se päätyy lopulta tähän johtopäätökseen. Ortodoksista kirkkoa Arffman käsittelee eräin kohdin miltei pahansuovasti, vaikkei kokonaan virheellisesti.
Kari-Matti. Totta, ihmettelen sitä itsekin miten nämä katolisen kirkon mätäpaiseet unohtuvat verrattain nopeasti. Eikä pedofilia koske pelkästään katolista kirkkoa. Saksan evankelisessa kirkossa tutkimuksen mukaan hyväksikäytettyjä lapsia on ollut arvion mukaan yli 9000. Itse kiinnitin huomioni siihen, kun Arffman toteaa ”tilinpäätöksessään” muiden kirkkojen sisäisen hajaannuksen johtuvan siitä, että on kiistetty Rooman piispan kaitsemustehtävä. Vielä kun hän toteaa hajaannuksen olevan sitä suurempi mitä kauempana ollaan varhaisen kirkon uskosta tulee sellainen ikävä ajatus mieleen, että mm. luterilaisen kirkon hajaannus on Kristuksen vikaarin, Rooman piispan kosto, kun on kiistetty hänen arvovaltansa.
Marko ! Eikö ole vain yksi perustus jolle voimme rakentua. Vapaus tulisi olla siinä että raamattua opettamalla rohkeasti saa uskoa sen kantavan hedelmää. Minä en halua miehittäytyä siihen että pitäsin lhpk ainoana oikeana ja virheettömänä joka on absurdi ajatus jossa syntiset ihmiset ovat . Nyt on kysymys siitä että haluaako kirkko pitäytyä apostolien opetukseen . Lhpk ei ole mielestäni vapaa kirkko vaan luterilainen kirkko jonka tunnustus on raamatussa ja tunnustuskirjoissa ja katekismuksessa . Sanot että kirkossa on niitä jotka ei hyväksy lhpk oppia , etkö ole heille opettanut luterilaista oppia? Eikö kastettujen tarvii saada opetusta ? Onhan kirkollanne resursseja järjästää opetuksia , raamattupiirejä luentoja jne . Kun niitä on paljon köyhemmällä lhpk lla. Minä kun menin lhpk niin ajattelin että jos joku opillinen asia tai tapa mietityttää niin kysyn pastorilta asiaa ja uskallan sanoa että lhpk papit mielellään vastaavat ja antavat raamatullisia perusteita . Sinun Marko tulis kysyä kun joku sanoo että ei hyväksy lhpk oppia niin kysy mikä siinä on väärin ? Olen huomannut että ihmiset heittää ajatuksia vaikka eivät ole edes käyneet koskaan kirkossa . Samanlailla tuohon viimeiseen heittoon niin ihmisiä liittyy toiseen kirkkoon ja eroaa ja toiset liittyy – näin se menee ja syitä on monia . Yleensä ne syyt ei ole teologisia jonka takia vaihdetaan . Mutta kuten Samille niin sinulle Marko voisin heittää antamaan jonkun opetuksen mikä on väärin lhpk ja raamatun paikka missä tulkinta on väärä. Muuten puhutaan vain mutu- tasolla ja ollaan omien ja toisten tunteiden varassa tulkinnoissa .
Timo G. Olemme asiassa samalla puolella, mutta päädymme erilaisiin käytännön toteutuksiin. Toivon, että joku toinen kansankirkon pappi voisi jatkaa keskustelua. Tunnistan kyllä LHPK:n linjaukset opiskeluvuosieni Concordia-piirin opetuksesta, mutta niistä voi panna käytäntöön vain murusia.
Marko joo varmaan kaikki halutaan olla samalla puolella ainakin uskomassa samaan Jumalaan . En tiedä concordian linjauksista ja se yhtenäisyys on pitkälti keskeisissä asioissa ja varmaan on painotuksia seurakunnissa lhpk , mutta kirkkovuoden tekstit viitoittaa sitä opetusta . Hänen töiden varaan kaikki jää ja uskon että evlut pappien osa ei ole aina mukava kun muutoksen voimat painaa päälle .
Timo G. Uusi yritys. Esko Ryökkään eri kirkkokuntia käsittelevän oppikirkan mukaan luterilaiset kirkot voidaan jakaa kolmeen lajiin. 1. laji korostaa Tunnustuskirjojen pysyvää merkitystä opin perustana, 2. Lutherin näkemyksiä ja 3. laji Raamattua uskon ylimpänä normina ja uskonvanhurskautta. Itse lisäisin 4. lajin: tunnustusta ja Lutheria vain historiallisina dokumentteina korostavat liberaalit. Tämä luterilaisuuden hajanaisuus on meihin sisäänrakennettuna. Käytännössä erot voivat olla hyvinkin pieniä, mutta joskus yllättävän isoja.
Tästä seuraa, että LHPK:n tunnustuksellinen profiili – oppi – on erinomaisen selkeä ja vakaa. Mutta ne, jotka ovat varttuneet toisentyyppisessä luterilaisuudessa, voivat myös omasta luterilaisuuden tulkinnastaan käsin kokea LHPK:n juurikin ”liian tiukkaan napitetuksi”.
Kolme itse kohtaamaani esimerkkiä. Yksi tuntemani luterilainen vierastaa sitä, että maallikot eivät avusta ehtoollisen jakajina, tekstinlukijoina ja esirukoilijoina LHPK:n messussa. Joillekin yhteismaljan käyttö ehtoollisessa tulee esteeksi. Kummallekin linjaukselle löytyy kyllä teologiset perusteet ja argumentit, mutta ne koetaan ihan aikuisen oikeesti vääräksi saivarteluksi. Varsinkin kun useimmissa niissäkin seurakunnissa ja messuyhteisöissä, joissa pyritään pitäytymään luterilaisuudessa, kaikki tämä on ollut arkipäivää jo vuosikymmeniä (ja useimmiten ilman vaikkapa naispappeja).
Kolmas asia, mikä koetaan häiritseväksi ainakin täällä päin, on maallikkosaarnaajien asema, erityisesti se, että heitä ei päästetä saarnaamaan. Kuitenkin samat saarnaajat olivat vuosikymmeniä tervetulleita kansankirkon jumalanpalveluksiin sellaisissa seurakunnissa, joissa erityisesti evankeliseen liikkeeseen kuuluneet, mutta myös muut, nyt edesmenneet tai eläköityneet kirkkoherrat olivat herätysliikkeille myönteisiä (ja jotka useimmiten torjuivat naispappeuden). Tiedän taaskin, että jumalanpalvelussaarna kuuluu luterilaisen tunnustuksen mukaisesti papeille. Mutta kun johonkin käytäntöön on vuosikymmeniä totuttu ns. matalakirkollisen perinteen mukaisesti, LHPK:n linja tuntuu vieraalta. Tietysti on myös niitä, jotka eivät näe mitään ongelmia nykykäytännössä.
En halua tässä ruveta julkisesti pohtimaan LHPK:n teologian minussa herättämiä kysymyksiä, koska itselläni on läheinen ja hyvä suhde useampaan LHPK:n pastoriin ja paikalliseen seurakuntaan.
Kansankirkon pastorilla ei enää nykypäivänä ole yksinoikeutta seurakuntalaistensa opetukseen. Olen yli 25 vuotta yrittänyt pitää esillä luterilaista oppia, mutta en minä voi mitään sille, jos itse opetan vaikkapa sidottua ratkaisuvaltaa, ja maallikoiden piirissä opetetaan ihmisen vapaata ratkaisuvaltaa (kuten myös seurakunnan aikaisempi kirkkoherrakin).
Tietysti voi kysyä: eikö silloin olisi parempi nostaa kytkintä ja lähteä rakentamaan uutta, reilusti puhdasoppista luterilaista kirkkoa? Kyllä, mutta tilanteet ja paikalliset olosuhteet vaihtelevat edelleenkin. Emmekä me paimenet ole tehtävässämme itseämme varten vaan ihmisiä varten. Ei paimen saa hylätä lammasta, joka ei tiedä, kumpi jalka on oikea ja kumpi vasen, vaan yrittää tehdä työnsä Jumalan antaman armon varassa.
Veljet , hauskoja kommentteja, tuo on paras että lhpk ei pääse edes kuselle kun on pastori mukana tai luterilaisilla on joku varapolku teologiassa.
Jos nyt ajattelis että ihmiset menee minne seurakuntaan tahtoo ja saavat pyytää johdatusta siihen , paljon on inhimmillistä puhetta ja järkeilyä , mutta unohtuiko se että Herra rakentaa huoneen?
Muutamia korjauksia ensinkin lhpk sta ; en tiedä toista kirkkokunnan seurakuntia missä on niin paljon seurakunnan vapaaehtoisia toiminnassa ja ainakin herätysliike puolella niitä ei ole jotka ilman palkkaa tekevät seurakunnan hyväksi . Messu on ihan sanan mukaan annettu paimenvirkaan kuuluvaksi , mutta kaikki seurakunnan muu työ toimii pitkälti seurakuntalaisten toimesta , koski asia nuoriso , lapsi , raamattupiiri , diakoni jne toimintaa. Huomaan että kirjoittaja ei ole kovin perillä asioista . On niin päin usein että pappia saatetaan haluta paikalle tietyissä seurakunnissa . Ja väitän että lhpk papit on ihan samanlaisia seurakuntalaisia ilman auktoriteettiä kun ovat seurakuntalaisten kanssa vaikka kalalla tai harrastuksissa . On tietysti esim rippitilanne niin pappi toimittaa hänelle annettua virkaa ja se voi hoitua ihan arjen keskellä.
Kukaan ei voj jakaa ketään minnekään seurakuntiin . Olen kyllä törmännyt monenlaisiin käsityksiin lhpk osalta ; parempia ihmisiä , korkeakirkollisia , pappiskeskeisyys jne ne vaan ei tunnu sisältä päin katsottuna olevan tosia. Olen joskus ihmetellyt mistä kritiikki kumpuaa jos ei ole edes tutustunut .
Arvio sley jäsenmäärästä meni myös ihan harakoille , muistaakseni sley ry jäseniä on joku 1500-1800 henkeä .
Sitä en ymmärrä myöskään kun moni laittaa merkkipaaluja että kun kansankirkossa tapahtuu tätä niin sitten eroa ja sitten taas siirretään tolppaa. Eihän kysymys ole pohjimmiltaan jostain jäsenyydestä kuin kuulua kalakerhoon. Focus pitäisi tiessä mikä vie perille ja uskollisesti seurata sitä ja tie on tietysti Kristus . Miksi joku jäsenyys on tärkeämpi kuin olla osallisena Kristuksen ruumiin jäsenenä niin hengellisesti kuin fyysisestikin.
Moni lapsiperheistä on tullut lhpk juuri lasten takia , myös pastoreissa on niitä . Kysymykset on juuri missä vanhemmat haluaa lasten saavan opetusta pienestä pitäen . Jos tämä toteutuu muualla niin hyvä , siellä missä tahdotaan evankeliumia saarnata ja pitäytyä apostolien opetuksiin niin hyvä . Väitän ja tiedän että lhpk on paljon myös rukousta herätysliikkeiden puolesta.
Kosti kirjoitti jotenkin että ei eroa ennen kuin ajetaan pois ja eläköön vapaus ja vaikea uskovan on erota jos ei tiedä mitä sitten ,eikä vaikka kotimaa24 palstalla voi sanoa että tuu tänne , ei se niin mene . Minä kävin vaimoni kanssa varmaan 2 vuotta lhpk messuissa silloin tällöin ja sitten liityin . Jumala on luvannut johdattaa kun rukoillen kuljemme ja siihen saa luottaa.