Sley järjästää 9.11.2024 Hämeenlinna Luther- talolla seminaarin kirkkokysymyksestä . Onko lähtö ulos ev.lut.kirkosta muutamilla herätysliikkeillä . Lähinnä sley, kansanlähetys ja varmaan Rauhan sanalaiset ja raamattuopiston väki ?
Ei sinänsä uutinen , kun monella tämä on ollut tiedossa jo vuosia . Usko oli mennyt jo kansankirkon muutokseen , kun luopumus on jatkunut jo kauan aikaa Asiaa nopeutti kenties piispojen lausunnot Inkerin pappisvihkimys- asiassa ja Piispan luoman harhaiset puheet sotkien raamatun omiin ajatuksiin . Ja seurakuntatasolla kiristynyt entisestään suhde herätysliikkeitä kohtaan.Puheen otsikoinnista on annettu puhekielto, kun puhe oli otsikoitu käsittelemään Israelia ja se aihe ei ole suvaittu puhuttavaksi vaikka sisältöä ei ole edes kuultu. Kuinka paljon piispat suitsii seurakunnan pappeja ohjeistuksellaan on varmasti suurempi kuin seurakuntalaiset tietävät . Piispa Heikan aikaan muuttui pitkälti seurakunnan kirkon käytön antaminen herätysliike väelle. Sitä ennen oli lupa että voi toimia jos naispappi on paikalla , mutta Heikan aika muutti tämänkin kireämmäksi. Yhdessä seurakunnassa uudella maalla esikoiset ulos kirkosta omasta Jumalan palveluksesta ja sateenkaari väki tilalle Eräs kirkkoherra sanoi että jos antaa luvan kirkon käytölle niin hän joutuu piispa Heikan puhutteluun . Vielä kesällä Daniel Nummela julisti että emme eroa kirkosta(sekl),mutta ilmeisesti Sley;n vanhat herrat ovat perusteet löytäneet Jumalan sanasta että luopuneen kirkon helmasta on lähdettävä. Sellaisen kirkon tulevaisuus ei voi olla hyvin jos valtaa pitävät piispat ovat suoraan Jumalan sanaa vastaan . Ja hyvä että kaikki muut perustelut , perinteineen eivät voi olla yläpuolella raamatun selvän ilmoituksen Kaikki pappiskoulutusta myöten oli askel kohti tulevaisuutta . Syntyykö uusi kirkko Suomeen vai sulautuuko lhpk kanssa yhteen ? Näitä arvioita on heitetty ilmoille . Joillekin , varsinkin vanhoille kirkoille ajatus uudesta kirkosta on väärä vaikka myös luterilainen kirkko on siellä suunnalta katsoen väärä. Toisaalta uuden itsenäisen kirkon syntyminen lhpk rinnalle ei olisi joidenkin mielestä mitenkään väärää. Sulautuminen lhpk kanssa olisi teologisti tietyllä tavalla helppoa tunnustuksen osalta ja varmasti olisi annettavaa herätysliikeväelle lhpk:lla kun on irtautumisen kokeneet ja messuyhteisöjen, seurakuntien määrä olis koko maata kattavampi ,kun messuja lhpk on tuplasti enemmän kuin . Tärkeintä tietysti on että mahdollismman moni saa seurakunta- kodin jossa koko perhe voi olla hengellisesti ja fyysisesti Kristuksen ruumiin jäseniä . Ei tarvitse enää tilata kastepappia 500km päästä, eikä vihkipappia 300km päästä, eikä käyttää joulukirkon valitsemiseen aikaa että mitä siellä nyt puhutaan , ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa siihen miten tulisi toimia jäykän ja herätysliike vastaisen kirkon kanssa . Uskon vakaasti että rauha ja vapaus koittaa kun herätysliike väki saa Jumalan sanalla pyhittää alttarit ja saada seurata apostolien opetusta , niinkuin se on kirjoitettu . Ero on vääjäämätön ja se tapahtuu lähitulevaisuudessa Siunausta vaan matkalle kohti vapautta!
Herätysliikkeitä irtautuu ev.lut.kirkosta ?
259 KOMMENTIT
JÄTÄ VASTAUS
Kari Matille kun kirjoitit;
Huolella rakennuttu yhtenäinen, opillinen struktuuri hajoaisi nopeasti. LHPK kasvaa, mutta hyvin hitaasti ja luulen, että se sopii sille mainiosti.
Kyllä oppi pohjaa ei ole tarvinnut rakentaa se on ihan raamatussa ja tunnustuskirjoissa .
Olen kirjoittanut aikaisemminkin että paimenuus asian ymmärrys on se joka muuttaa myös tulevaisuudessa herätysliikkeiden tulevaisuuden . Mikä olis sopiva lukumäärä lampaita yhdelle paimenelle ? Olisko 10.000 vai 100 parempi ? Onko paimen joka tuntee lampaat vai ei ?
Lhpk kasvaa hitaasti ? No mihin sitä vertaat , jos nuori kirkko ja sillä on liki 50 seurakuntaa
Ei lhpk järjästä kamppanioita ja herätyskokouksia vaan rukoillaan ja kutsutaan ihmisiä seurakuntaan ja se on suuri ero vaikka viidesläisyyden parissa jossa messuyhteisöjä ei ole kuin muutamia Suomessa ( oliko nyt 6) .mihin niitä ihmisiä ohjataan , ei rekisterijäsenyys mitään auta . Syntinen ihminen tarvitsee joka viikko Messua että voj arjessa olla omalla paikalla Jumalan lapsena.
Kirjoitit Kari-Matti että opillinen pohja helposti hajoaisi lhpk ssa. Toivon että vastaisit missä sinun opillinen pohjasi on ? Etkö usko luterilaiseen oppiin että siinä Kristus on sovittanut kaikkien synnit ja hän on annettu meille lahjaksi ja saadaan syntisenä tunnustaa syntimme ja luottaa sanan lupauksiin turvaten hänen armonvälineisiin . On epäreilua arvostella jos ei kerro mikä se oikea oppi on ? Ei kai se ole kuin eurooppalaiset arvot jota kukaan ei voi selittää . Sama kysymys kuin Samille ja Markolle haluan sulle esittää että ota raamatun kohta ja kerro siitä missä kohdin lhpk tulkitsee sitä väärin ! En ole heiltä saanut vastausta ja toivon että olisit hiukan rohkeampi .
Ei LHPK välttämättä edusta väärää luterilaista oppia sen kummemmin kuin esimerkiksi kirkon piirissä toimivat herätysliikkeet tai kansankirkko. Tykkään kovasti piispa Rimpiläisen ajatuksesta, että luterilaisuudessa on monia ajokaistoja. Ehkä Sleytä lukuun ottamatta herätysliikkeet olleet tähän päivään saakka kovin matalakirkollisia, tässä suhteessa etenkin Kansanlähetyksessä tapahtunut valitettavasti muutosta.
LHPK:n jäsenmäärän kasvusta voi katsoa tilastoja Lähetyshiippakunnan sivuilta. Hidasta ollut. Taktisista syistä LHPK ”venkoilee” kaksoisjäsenyyden ja uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymisen kanssa, vaikka jäsenistöstä iso osa jälkimmäistä haluaisi. Se suoraselkäisyydestä!
Komppaan näissä Kari-Mattia.
Kari-Matti/ Toivo,
On hyvä, että selkästi mainitaan, milloin perusta on luterilainen oppi, mikä sakramenttien jälkeen pyrkii kirimään Kirjoitusten rinnalle. Kuitenkaan tähän ”tasoon” ei opillisesti päästä koska Raamatullisuus ja luterilaisuus ajavat eri kaistoilla, josta Rimpiläisen kanssa olen samaa mieltä.
Kari-Matti
Tekstisi:
sakramenttien ylikorostus. No, sekin menee aikaa myöten ohi. Mitä Osmo Tiililä kirjoittikaan kirjassaan Sata teesiä kirkosta:”Kun luterilaisuus tunnustaa hengellisen pappeuden, virkapappeus on sille ongelma, vaikkei tätä useinkaan tajuta.” (Tiililä 1964, 62).
En koe kyllä armonvälineiden ylikorostusta lhpk ssa, ne ovat hyvin luonnollisesti mukana koska luterilaisuus perustuu sanaan ja sakramentteihin meidän pelastuksemme. Kysymys on että onko ne ymmärretty? Se on ollut evankelisen liikkeen tavaramerkki ennen että joka puheessa piti olla kasteesta puhetta. Voi kysyä että onko armonvälineen tärkeät ? Viidesläisyys ei niitä pidä paljon esillä ja osalla hyvin vapaiden suuntien käsitys , jossa on henkilökohtaisen uskon korostus. Osmo Tiililän aika oli eri ja kansankirkon keskuudessa kaikki on mennyt usein niin että pappi sanoo ensimmäisen sanat ja aamenen. Kyllä hengellinen pappeus on luterilaisuudessa tunnustettu ja ainakin meillä myös opetettu asia ja ei se kyllä ongelma ole . Tuntuu vaan siltä että teillä monilla aivan vääriä käsityksiä lhpk sta .
Osmo Tiililä ei kuitenkaan ole kuka tahansa osmotiililä vaan voisi sanoa, että eräs keskeisimmistä uuspietismin teologisista taustavaikuttajista. Ja joo, matalakirkollisuuteen taipuvainen Tiililä oli. Minusta sivumennen sanoen on ollut huvittavaa tämä luterilaisen kirkon pappien liturginen pukeutuminen, pelleasua toisensa jälkeen. Viimeisin piispa, joka kieltäytyi piispansauvan käytöstä oli Olavi Kares. Nyt taitaa olla niinkin, että mitä pienempi kirkko, sitä isompi piispan sauva. En uskalla ajatella, mitä Freud tästä sanoisi.
Mutta kiitos Timo paljon keskustelua herättäneestä ajankohtaisesta blogista! Poistun takavasemmalle.
Kari-Matti ,
Mikä kasvaa nopeasti ja mikä ei , kaikki kai on Herran käsissä . Kasvu taitaa monella olla miinusmerkkinen .
Tuo venkoilu on erikoinen ajatus !
Kaksoisjäsenyys ei vaikuta kirkon toimintaan millään lailla . Raamatulliseen ajatukseen liittyy vahvasti että Kristus hallitsee rakkaudella ja se on vapaaehtoista . On apostolien opetus jota tahdotaan noudattaa , mutta jäsenyys kysymys on ulkopuolella selvän raamatun sanan . Tätä asiaa on kyselty kirkon sisällä ja on molempia kantoja vaikka suurin osa on rekisteröitymisen kannalla . Osa myös toimii herätysliikkeissä ja kansankirkossa myös . Ei kristillistä seurakuntaa hallita pakolla .
Joo kiitos vaan ajatusten vaihdosta Kari-Matti .Kerron vielä hiukan omista kokemuksista ; Olen suurimman osan elämästäni ollut herätyskristillisyyden piirissä ja kirkon liturgia on ollut jopa vierasta ja suoraan sanoen ei tullut edes ajateltua sitä messun kulkua . Ja voi sanoa että jollain lailla olin myös pappisvastainen ja se johtui ehkä kokemuksista . Muistan kun kävin ensimmäisiä kertoja lhpk messussa ja keskustelin vaimoni kanssa että oliko se niin katolilaisen tuntuista silloin vai ollaanko me muututtu. Uuden tien sivuilla keskiaukeamalla oli vuosia sitten 4 eri tutkijan tutkimus alkuseurakunnan messusta ja kaikki oli sitä mieltä että sisällöllisesti luterilainen messu on hyvin lähellä sitä , vaikka kultuurierot on ilmeisiä. Se että miksi iloisin mielin tänä päivänä menen messuun niin nää sen rikkaana sisällöllisesti . Se on avautunut , mutta en olisi uskonut 10v että näin muutun. Ja armonvälineiden merkitys ja ennen kaikkea opetus niistä on ollut monelle vaikka evankelisen liikkeen piiristä tulleet ovat sanoneet että vasta lhpk ymmärsi niiden merkityksen ja monille on käynyt samoin . Lisäksi ajattelen että Paavalin opetukset on vaikea omaksua seurakuntana jos sitä ei ole näkyvänä ja voit sanoa että tässä on minun veljet ja siskot jotka kuuluvat tähän perheeseen . Pappien suhteen käänsin takkia hyvin nopeasti kun tapasin lhpk pappeja ja koen heidät nöyrinä ja helposti lähestyttävinä.
Tuo sauva- asia on varmaan vieras varsinkin viidesläisyydessä ja yleensäkin kirkolliset toimintatavat . Ja se että onko niillä alkuseurakunnallista pohjaa niin olis hyvä olla utelias . Herätysliike kontekstissa kirkollinen messu on vieras jo siitä syystä että herätysliike ei ole kirkko ja seurakunnallinen malli puuttuu (raamatullinen )
Markolle kommentti viestiin; Timo G. Uusi yritys. Esko Ryökkään …..
Varmaan sinulla näköalaa katsoa asioita monelta kantilta. Linjat ovat yks ja käytäntö saman tunnustuksen sisällä on hiukan erilaista . Ka mielikuvat piirtyy tietysti omista kokemuksista . Lhpk pastorit ovat tulleet monia teitä paimen tehtävään ja se näkyy myös .On joku ihmetellyt että ootteko te pastoreita kun arjessa ovat tavanneet eli papin perinteinen hapitus ei ole näkyvillä . Enkä koe yhtään että lhpk haluaa olla joku erillinen saareke kristillisessä kentässä mutta on selvää että kansankirkon linjaukset vaikuttaa siihen . Koen kuitenkin että ennakkoluuloja lhpk kohtaan on ja olen joskus jonkun kanssa jutellut kun ei halua mainostaa ettei lihan käsivarsi ojentuisi eikä halua olla joku kosiskelija kun tunnistaa näitä asenteita ja ei aina edes tiedä mistä ne johtuu ja tyhmänä ei tule edes kysyttyä . Kuitenkin varsinkin kodittomille kristityille haluais että löytys joku Srk-koti ja tietysti kun itse on kokenut hyväksi niin haluaa samaa toiselle.
Tuo maallikko saarnaajan käyttö josta olen kuullut niin jos se pitää oikeasti paikkaa niin se ei kyllä koske koko hiippakuntaa . Messun toimittaminen on eri asia ja eräs pastori sanoi että vaikka helluntailainen pitää puheen niin jos se ei ole sanan mukainen niin sitten arvostellaan . Kyllä seuroissa maallikot on pitäneet puheita ja myös messuissa ollut saarnaamassa miehiä joilla ei ole pappisvihkimystä . Tämä ajattelu on lhpk on asenteellisesti jo erilainen kuin herätysliikkeissä , joissa mennään herkästi puhujan perässä ja lhpk ajatus on mielestäni että se Jumalan sana on joka mennään kuuntelemaan . Tämän olen henkilökohtaisesti huomannut ja oma paimen on aina se läheisin ja jonka puolesta erityisesti halutaan rukoilla . Ja onhan se tosiasia että lhpk on kuitenkin nuori kirkko ja resussit on pieniä . Kuitenkin painostus ”keskinäisessä yhteydessä” ja sitä tehden on mahdollisuus jonka näen tärkeänä miten Herra huonetta rakentaa , kolmen muun lisäksi , viitaten apt 2
… jatkoa edelliseen .
Seurakunnan toiminnassa on vastuu myös seurakuntalaisilla yleisen pappeuden kautta . Tätä on myös opetettu seurakunnassa , että seurakuntalaisen velvollisuus on tuoda asioita esille jotka ei ole oikein . Tämä on siksi vierasta kun juuri siellä kansankirkon keskuudessa on ollut pappisvetoinen virkakysymys ajattelu yksinomaan . Sitten kyllä pyydetään tehtäviin seurakuntalaisia , mutta malli on kyllä täysin vanhentunut . Ihmisiä ei saa motivoitua käskemällä vaan heidän itse pitää löytää se tehtävä ja silloin ne sitoutuu. Tämä on nykyaikaisen yritysmaailman malli ja sieltä vois ottaa oppia moni seurakunta. Keskinäinen yhteys avaa Jumalan vaikuttaa tahtomista ja tekemistä . Saman tunnustuksen ja kuuluminen samaan Kristuksen ruumiiseen armahdettuina syntisinä auttaa sitä että emme ole toisemme opettajia jotka ylhäältä päin opettavat ja ojentavat toisia . Ja tämä yhteys myös kehittää meitä olemaan ja jakamaan iloja ja suruja.
On varmaan niin että monet papit eivät ole hyviä organisaattoreita , mutta samaan hengen vetoon on sanottava että onko yhdellä ruumiin jäsenellä kovin monta tehtävää. Keskinäinen yhteys on tärkeää siksi myös että kaikki seurakunnan lahjat tulisi käyttöön . On aina seurakunnassa monen alan osaajia ja monenlaista taitoa ja ne haaskaantuvat , jos Srk ei ole keskinäisessä yhteydessä ja jos on pappiskeskeisyys . Tämä ed kuvattu josta lhpk arvostellaan siis asia on juuri päinvastoin . Monessa Srk vaikka vain messun läpiviemisessä on useita seurakuntalaisia .
Yhteismaljasta;
Asia on ulkopuolelta katsottuna inhimmillinen , kuten eräs luterilainen totesi kun kävi messussa jossa oli yhteismalja että ei ollut kovin hygieeninen . Erillis pikari käytäntö on kuitenkin varsin uusi käytäntö , joskus oliko 1800-luvun loppupuolen tulosta . Ehtoollisen pätevyyteen tämä ei luterilaisen opin mukaan vaikuta kumpi tapa. Teologisesti asia on helppo ja sitä kautta se vaan voi avautua .Jeesuksen sanat : Juokaa tästä.
Ja ennenkaikkea kysymys on että onko siinä Kristuksen veri ? Jos se on jollekin vain symbolista niin se suhtautuminen kääntyy inhimillisiin asiohin . Ajatus olla Kristuksen ruumiin jäseniä ja tiedostaa että siinä maljassa on Kristuksen veri niin ihmisen ajatukset focusoituu yksistään siihen .
Olin kerran messussa jossa pastori jakoi yhteismaljasta ja hän ei pyyhkinyt maljaa ed jäljiltä ja voin sanoa että koen syvän rauhan ja vapauden ilon siinä hetkessä . Tämä oli tietynlainen hengellinen kokemus joka jäi mieleen . … pysyy minussa …sanoo Jeesus.
Ortodoksi kirkossa käytetään aina yhteismaljaa, myös silloin kun leipä jaetaan erikseen. Jaakobin liturgiassa joka on vanhin tunnettu liturgia, leipä jaetaan erikseen ja malja on yhteinen. Muissa liturgioissa leipä on jauhettu maljaan, sekoitettu sinne ja jaetaan yhteislusikalla. Joku voi pitää epähygieenisenä, mutta ehtoollinen ei ole mikään bakteerivektori.
Ortodoksi liturgiassa ehtoollisaineet muuttuvat ja siksi jos viiniä tai leivän murusia tippuu esim lattialle, pappi tai diakoni nuolee ne pois. Liturgiaa toimittaessa alttarin alla on aina joku pyhä reliikki.
Timo G, ehkä keskeisin pointtini on mennyt sinulta ohi. Sanot: ”Linjat ovat yks… ja käytäntö saman tunnustuksen sisällä erilaista.” Juuri nuo linjat ovat ERILAISIA saman tunnustuksen sisällä, ts. ne perusratkaisut siitä, mitä luterilaisuus on, jotka Ryökäs tuossa peruskurssikirjassaan mainitsee. Ja nämä erilaiset linjat johtavat pohjimmiltaan erilaisiin käytäntöihin. Lisäksi pitää muistaa, että Suomen kirkolla on ollut pitkä korpivaellus matalakirkollisuuden, reformoidun teologian ja luterilaisen opin moninaisen väärintulkinnan varjossa yli 150 vuoden ajan, siis jo ennen naispappeutta. Se kun ainakin minun käsitykseni mukaan merkitsi ratkaisevaa luopumusta suhteessa omaan raamattukäsitykseen ja vanhaan kirkkoon.
Kun luterilaisuus on näin moninaista ja kukin nykyään KOKEE olevansa oikeutetusti oikeassa, on tietysti kysyttävä sitä, mikä meitä yhdistää ja onko olemassa jokin oikea alku- tai ydinluterilaisuuden muoto. Minusta se on olemassa, kunhan muistetaan myös sallia oikea joustavuus. Luterilaisuus muuttui jo alkuvuosisatoinaan. Ja väärää tiukkuutta olen oman uskontieni aikana oppinut varomaan, vaikka itse sitoudun
nimenomaan Tunnustuskirjoihin ja Lutherin teoksiin ja pidän oikeaa oppia vapauttavana aarteena. Itse kun ajattelen, että emme voi kääntää ajan pyörää vaikkapa vuoteen 1546, 1577 tai johonkin muuhun kohtaan. Emmekä liioin pistää pinoon Raamattua 1933/38 tai 1776, Tunnustuskirjoja, Pieperin dogmatiikkaa ja Sidottua Ratkaisuvaltaa, Galatalaiskirjeen selitystä ja Lutherin postilloja sekä julistaa, että vain tämä (tai joku muu Luther-valikoima) on sitä ainoaa oikeaa luterilaisuutta. Periaatteessa kuka tahansa voi kaivaa vaataavan auktoriteettipinon vaikka lestadiolaisuudesta ja julistaa muut harhautuneiksi. On myös vaikea taito pitää pääasiat pääasioina ja sivuasiat sivuasioina.
Olen kysynyt nämä ehtoollismalja-, saarna-, ja muistaakseni avustajakysymyksetkin tutulta LHPK:n pastorilta, joka selitti asiat näin. Minulle ne eivät ole kynnyskysymyksiä, mutta joillekin ne ovat, ainakin tarpeettomia lisäesteitä.
LHPK on syntynyt tarpeeseen ja toivon, että monet kansankirkkoon pettyneet voisivat löytää sieltä hengellisen kodin itselleen kuin myös, että kansankirkkomme saisi vielä kokea hengellisen uudistumisen ja palaamisen armon tunnustuskirjojemme ja uskonpuhdistuksen parhaiden löytöjen äärelle. Siinä LHPK näyttää hyvää esikuvaa monessa asiassa.
Kiitoksia debatista Sinulle ja muille.
Mites Sami se vauvojen ehtoollisen vietto ordodokseilla tapahtuu?
Timo, tuossa edellisessä se tulikin jo. Leipä, leikataan, ”murustetaan” viinin sekaan maljaan, josta yhdellä lusikalla jaetaan kaikille kirkon jäsenille. Näin vauvat saavat ehtoollisen. Esim Vauvan kastetoimituksen jälkeen pääsee ensimmäisenä ehtoolliselle, jonka jälkeen muu kirkkokansa.
Tuosta näet aika hyvän kuvauksen,
https://youtu.be/z6iE8DDtgUw?feature=shared
Kerron erään tositapauksen, mikä liittyy tähän luterilaiseen kansankirkkoon. Toivottavasti tämä tällainen ei ole kovin yleistä.
Eräs ystäväni oli toisena opettajana eräällä kesäisellä rippileirillä. Seurakuntayhtymästä kukaan muu kuin ystäväni ei ollut suostunut lähtemään tälle leirille opettajaksi, josta eräs tietty pappi oli päävastuussa.
Olin järkyttynyt, kun kuulin, mitä tämä kansankirkon pappi oli kertonut ystävälleni. Kun kaikilta leiriläisiltä haluttiin palautetta, eräs nuori tyttö iloitsi siinä siitä, että leirillä puhuttiin Jeesuksesta. Monien muiden mielestä leirillä oli ollut hienointa uiminen, pelailu, yhdessäolo ym. ja senhän pappi hyvin ymmärsi ja hyväksyi.
Mutta miten tämä pappi oli kommentoinut ystävälleni tämän tytön vastausta. Papin mielestä tämän tytön täytyi olla ainakin hiukan sairaalloinen tällaisen vastauksen takia!? Susi lammasten vaatteissa!?
Mutta niin kuin alussa sanoin, toivottavasti tämä ei ole kovin yleistä kansankirkossakaan. Vai olenko tässä asiassa liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen?
Mika, kerrotaan körttivaikuttaja pastori Wilhelmi Malmivaaran tulleen herätykseen niin, että hänen rippikoululaisensa alkoivat esittää syvälle käyviä kysymyksiä He halusivat käydä koko rippikoulun uudestaan, jotta olisivat oikein valmistautuneita Herran Pyhälle Ehtoolliselle. Pietismiä ja kirkollisen yhtenäiskulttuurin loppuaikoja, kyllä, mutta tarinan opetus on mielestäni selvä. Eivät kaikki kansankirkon papit ole välttämättä omakohtaisessa uskossa ja selvillä autuuden järjestyksestä, mutta Jumala voi herättää!
Mikan ottama yksi esimerkki kuuluisi piispallisen kaitsennan alle. Piispan pitäisi olla selvillä pappien suhteesta seurakuntalaisiin. Kysymys miten sitten jos piispat ei välitä seurakunnissa tapahtuvasta toiminnasta, niin silloin pääsee leviämään erilaisia oppeja . Paavali on jossain kohdin (mm tim.) sanoo hyvin ankarasti ja puhuu riivaajien opeista. Kun Jumala tahtoo sanansa kautta antaa seurakuntaan rakkautta , rauhaa ja vapautta , mutta kun ihminen pyrkii vapautta saavuttamaan niin joutuu orjuuteen(sisäisesti) ja se tuottaa lopulta tuskaa ja ahdistusta. Laki on ihmismielelle vaikea omaksua , vaikka sen tarkoitus on vain ohjata meitä Vapahtajamme turvaan . Ja jos lakia ei saarnata niin pikkuhiljaa syntiä ja vihollista ei enää tunnistetta. On ymmärrettävää kun luontomme ei halua kuulla lakia ja ei ilmeisesti ole helppo asia papillekaan siitä saarnata .
Surullista tässä on se että Suomen kansa halutaan jättää jäljelle jäävän kirkon varaan, täysin ilman konservatiivista evankeliumin opetusta.
Pekka P. Kolme näkökulmaa. 1. Kun naispappeus toteutettiin, sovittiin väistämissäännöistä ja niin kauan kuin Olavi Rimpiläinen oli piispana, vastustajien pappisvihkimyksetkin järjestyivät. Tiedän kuitenkin useita tapauksia, joissa ns. konservatiivit sivuutettiin järjestelmällisesti erilaisissa kirkollisissa valintaprosesseissa. Lopulta jäljelle jäi muutama hassu seurakunta, jotkin järjestöt tai lähtö luomaan jotakin uutta.
2. LHPK ja nykyään käytävät keskustelut tulevaisuudesta ovat syntyneet tarpeesta varmistaa Suomen kristikansalle konservatiivisen ja tunnustuksellisen luterilaisen uskon mukainen opetus ja seurakuntayhteys pastoreineen myös tulevaisuudessa. Tiedän, että piispoilta on vuosikymmenten kuluessa useampaan kertaan pyydetty erillisvihkimysten saamista, mutta siihen ei ole suostuttu. Jopa ihan tavallisia pappisvihkimyksiä, joihin on sattumalta ollut tulossa vain miehiä, on kuulemani mukaan peruttu. Kun asenne kirkon taholta on ollut tämä, pakottaa kaikki alttariyhteistyöhön keskenään, vaihtoehtoja on ollut pakko alkaa etsiä. Totta kai tämä kaikki synnyttää myös katkeruutta ja turhautumista niiden taholla, jotka toivoisivat kaikkien omaksuvan nykyään vallitsevan menon. Lisäksi on tullut sitten tämä surullisenkuuluisa spn-vihkimisongelma. Meidän ”konservatiivien” tai ”tunnustuksellisten” näkökulmasta nykymenoon osallistuminen merkitsisi kuitenkin väärän kristillisyyden hyväksymistä. Uutta suunnitellaan ja rakennetaan juuri siksi, että evankeliumi voisi kuulua ja tavoittaa ihmisiä. Vaikka lähtökotana kuinka olisi, että omasta tutusta kansankirkosta ei lähdetä.
3. Vapaakirkon organisointi vaatii – ihan opista riippumatta – aktiivisia puuhamiehiä ja -naisia sekä rahaa. Myös pastorin pitää perheineen voida saada elatuksensa (esim. Inkerin kirkossa tämä on iso ongelma). Samalla pitää myös hyväksyä se, että kaikille kirkon nykymeno ei ole mitenkään huono asia eivätkä kaikki ole konservatiiveja. Kansankirkko tarjoaa – ainakin vielä – monia sellaisia toimintoja, jotka oikeasti tavoittavat ihmisiä ja joita arvostetaan. Tiedän myös nuoren perheen Pohjanmaalta, joka löysi pääkaupunkiseudulla tiensä LHPK:aan, koska kansankirkon paikallisseurakunta oli niin kaukana heidän omasta uskostaan ja arvoistaan.
Kirkkohistoria kertoo, että kokonaiset alueet – Vähä-Aasia ja Pohjois-Afrikka – ovat jossakin vaiheessa olleet kukoistava osa kristikuntaa. Sitten tuli sisäisiä riitoja, islamin hyökyaalto ja muuta. Parissa sadassa vuodessa koko kristillisyys katosi palatakseen pieninä kotiseurakuntina 1200 vuotta myöhemmin. Se, että Suomen kristillisyys on tällä hetkellä taantumassa, on tässä isossa kuvassa vain yksi esimerkki tällaisesta kehityskulusta joka näkyy kaikkialla länsimaissa.
Toivon ja rukoilen meille hengellisen uudistuksen aikaa ja hengellistä viisautta toimia oikein. Niin, että kukaan ei repisi sellaista, mitä Jumala haluaa pitää yhdessä. Itsekin voin olla myös väärässä!
Pekka!
Tärkeintä on tarjota ihmisille evankeliumia ja kodin jossa saa koko perhe olla . Ei se tarkoita sitä että evankeliumi vähenee vaan päinvastoin . Monella kansankirkon pastorilla ei ole hyvä olo tästä tilanteesta . Kukaan ei vastoin tahtoa lähde kansankirkosta pois . Ei kai sleyn työ vähenisi vaan lisääntyisi , näin uskon koska ei olisi kukaan rajoittamassa työtä . Ja mitään eroamista tuskin vielä tapahtuu , voi syntyä jotain ratkaisuja . Jotka kuitenkaan tarkoittaisi heti kansankirkosta eroamista . Eikö voi luottaa että Jumala pitää lapsista huolta.