Sley järjästää 9.11.2024 Hämeenlinna Luther- talolla seminaarin kirkkokysymyksestä . Onko lähtö ulos ev.lut.kirkosta muutamilla herätysliikkeillä . Lähinnä sley, kansanlähetys ja varmaan Rauhan sanalaiset ja raamattuopiston väki ?
Ei sinänsä uutinen , kun monella tämä on ollut tiedossa jo vuosia . Usko oli mennyt jo kansankirkon muutokseen , kun luopumus on jatkunut jo kauan aikaa Asiaa nopeutti kenties piispojen lausunnot Inkerin pappisvihkimys- asiassa ja Piispan luoman harhaiset puheet sotkien raamatun omiin ajatuksiin . Ja seurakuntatasolla kiristynyt entisestään suhde herätysliikkeitä kohtaan.Puheen otsikoinnista on annettu puhekielto, kun puhe oli otsikoitu käsittelemään Israelia ja se aihe ei ole suvaittu puhuttavaksi vaikka sisältöä ei ole edes kuultu. Kuinka paljon piispat suitsii seurakunnan pappeja ohjeistuksellaan on varmasti suurempi kuin seurakuntalaiset tietävät . Piispa Heikan aikaan muuttui pitkälti seurakunnan kirkon käytön antaminen herätysliike väelle. Sitä ennen oli lupa että voi toimia jos naispappi on paikalla , mutta Heikan aika muutti tämänkin kireämmäksi. Yhdessä seurakunnassa uudella maalla esikoiset ulos kirkosta omasta Jumalan palveluksesta ja sateenkaari väki tilalle Eräs kirkkoherra sanoi että jos antaa luvan kirkon käytölle niin hän joutuu piispa Heikan puhutteluun . Vielä kesällä Daniel Nummela julisti että emme eroa kirkosta(sekl),mutta ilmeisesti Sley;n vanhat herrat ovat perusteet löytäneet Jumalan sanasta että luopuneen kirkon helmasta on lähdettävä. Sellaisen kirkon tulevaisuus ei voi olla hyvin jos valtaa pitävät piispat ovat suoraan Jumalan sanaa vastaan . Ja hyvä että kaikki muut perustelut , perinteineen eivät voi olla yläpuolella raamatun selvän ilmoituksen Kaikki pappiskoulutusta myöten oli askel kohti tulevaisuutta . Syntyykö uusi kirkko Suomeen vai sulautuuko lhpk kanssa yhteen ? Näitä arvioita on heitetty ilmoille . Joillekin , varsinkin vanhoille kirkoille ajatus uudesta kirkosta on väärä vaikka myös luterilainen kirkko on siellä suunnalta katsoen väärä. Toisaalta uuden itsenäisen kirkon syntyminen lhpk rinnalle ei olisi joidenkin mielestä mitenkään väärää. Sulautuminen lhpk kanssa olisi teologisti tietyllä tavalla helppoa tunnustuksen osalta ja varmasti olisi annettavaa herätysliikeväelle lhpk:lla kun on irtautumisen kokeneet ja messuyhteisöjen, seurakuntien määrä olis koko maata kattavampi ,kun messuja lhpk on tuplasti enemmän kuin . Tärkeintä tietysti on että mahdollismman moni saa seurakunta- kodin jossa koko perhe voi olla hengellisesti ja fyysisesti Kristuksen ruumiin jäseniä . Ei tarvitse enää tilata kastepappia 500km päästä, eikä vihkipappia 300km päästä, eikä käyttää joulukirkon valitsemiseen aikaa että mitä siellä nyt puhutaan , ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa siihen miten tulisi toimia jäykän ja herätysliike vastaisen kirkon kanssa . Uskon vakaasti että rauha ja vapaus koittaa kun herätysliike väki saa Jumalan sanalla pyhittää alttarit ja saada seurata apostolien opetusta , niinkuin se on kirjoitettu . Ero on vääjäämätön ja se tapahtuu lähitulevaisuudessa Siunausta vaan matkalle kohti vapautta!
Herätysliikkeitä irtautuu ev.lut.kirkosta ?
255 KOMMENTIT
JÄTÄ VASTAUS
Markolta varmaan oikean suuntaista analyysia. Muutama asia nousi mieleen että onko niitä kansankirkossa jotka haluaa säilyttää nykyisen menon? Vai onko niin että muutos pelottaa ja ei ole uskallusta ajatella että parempaa voisi tulla? Ja onko olemassa oleva kristillinen toiminta muualla kuin kansankirkossa vierasta tai eikö ole edes tutustuttu?
Muutama fakta raamatun pohjalta;
1. Herra rakentaa huoneen , hän on yksin joka luo yhteyden , ykseyttä todellisesti ei ole kuin Kristuksessa. Tämä sitouttaa ihmisiä seurakuntaan kun todella ihmiset on saman uskontunnustuksen takana.
2. Tämä yhteys rakentuu raamatun ja luterilaisen opin mukaan , sinne missä Kristus on luvannut olla päänä eli seurakunnassa . Siellä missä sanaa saarnataan niinkuin se on kirjoitettu ja hän ottanut lapsikseen kasteen kautta ja ehtoolisessa lupaa pysyvyyttä eli näin lyhesti on kolme armonvälineitä joiden kautta saamme olla varmoja että olemme Kristuksessa kun syntinsä tunnustaen ja emme hylkää seurakuntaamme ,niin uskoa että Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä .
3. Jos alkusrk perustautui 4 eri kohtaan niin eikö meidän ole turvallista luottaa siihen
Apt 2 pysyivät apostolien opetuksessa , keskinäisessä yhteydessä, leivänmurtamisessa ja rukouksessa
4. Tiedonturisti on hyvä olla ja rukoileva sellainen tässä ajassa . Olen huomannut että monella myös vanhemmalla kristityllä ajatukset muuttuvat yhtäkkiä kristillisissä asioissa ja tämä ei tarkoita että kristitty olis hukassa mutta kaikkea viisautta on meillä loputtomattomasti löydettävissä
Vielä , nyt nuorten miesten kesken herätystä ja kansankirkko ei auta siinä kun ovat käyneet siellä ja tutkivat erittäin tarkasti teologiaa ja raamatun lisäksi tunnustuskirjoja ja he etsivät aidosti totuutta ja näitä on meidänkin kirkkoon tullut useita varmaan liki joka seurakuntaan ja heillä ei usein ole mitään taustaa kristillisyyteen kotoa .
Timo, miten ymmärrät Ausburgin tunnustuksen artiklan:
” VII Kirkko
Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan…”
Laitan tähän muutamia kysymyksiä tähän liittyen;
1. Onko Kristuksen kirkko löydettävissä langenneestakin kirkosta, niin kauan kuin siellä evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.
2. Toimitetaanko kaikissa kirkoissa evankeliumi puhtaasti ja sakramentit oikein? Jos ei toimiteta onko silloin kysymyksessä kirkko? Vai mikä on kysymyksessä.
3. Jos Kristuksen kirkko on löydettävissä langenneestakin kirkosta,missä menee raja jolloin sitä ei enään löydetä. Ja miten tämä raja määritellään?
4. Jos Kristuksen kirkko on löydettävissä langenneestakin kirkosta, miksi kirkkoa tulisi vaihtaa?
5. Onko Ausburgin tunnustuksen artikla kirkosta rajaava. Määriteleekö Ausburgin tunnustus kirkon rajat torjuen väärät kirkot. Jos näin on, onko luterilaiset kirkot vain oikeita kirkkoja ( tätä kannattaa perustella huolella).
No tässä nyt muutamia kysymyksiä, muutkin saavat vastata, jos jaksavat.
Sitten tuon yhden näkökulman ortodoksi kirkosta kirkko kysymykseen. Tässä täytyy huomioida se, että kirkko ei ollut jakautunut, mutta sen sisällä kohdattiin ongelmia, samoja mitä luterilaiset pohtivat. Näin ollen kirkko-isät käsittelivät kirkon sisäisiä kysymyksiä ja heille kirkko oli vain yksi, ortodoksi kirkko. Siksi heidän vastausta ei voida soveltaa jakaantuneeseen kirkkoon.
Augustinuksella on joitakin hyvin sopivia lausuntoja tähän asiaan. Sillä esim. Epist. 152, “Kuka tahansa tahtoo elää hyvin kirkossa, häntä eivät muiden synnit vahingoita, koska apostoli sanoo: “Jokaisen on kannettava oma kuormansa Gal. 6: 5.” Sen tähden osallistuminen sakramentille pahojen kanssa ei saastuta ketään, vaan myöntyminen syyllisiin.”
Ja Contra Cresconium Grammaticun, 2.34 [Epistle 152 (141), MPL 33.579],> vastaavuus löytyy Synaksaarioa sarjasta)
Kyprianus kirjoittaa presbyteeri Maximukselle. Totuus, että me näemme lusteita kirkossa ei tarkoita, että meidän tulisi jättää kirkko. Meidän täytyy vain tehdä työtä, että olisimme hedelmälliset, niin että kun viljaa aletaan koota Herran varastohuoneisiin me voimme vastaanottaa hedelmän omasta työstämme ja raatamisestamme. Apostoli myös sanoo, että suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten 2. Tim. 2. 20. Pyrkikäämme työskentelemään niin paljon kuin voimme ollaksemme kulta ja hopea astioita. Mutta Herralle yksin, jolle myös rautainen sauva on annettu, on annettu valta särkeä saviastiat. Älköönkä kukaan vaatiko itselleen mitä Isä on antanut ainoastaan Pojalleen, niin että ajattelee nyt myöskin käyttää viskintään puidakseen ja puhdistaakseen oljet pois tai erottaa kaikki lusteet vehnästä ihmistuomiolla.
Martin Chemnitz, Loci Theologici III, CPH, s. 1354.
Niin en voi olla enkä tahdo olla tuomari, herätysliike kristillisyydessä on eletty pitkään yhden armonvälineen varassa eli sanan mutta kaste ja ehtoollinen on siellä taustalla vaikuttaneet .
Ensimmäinen on tietysti että halutaan pysyä apostolien opetuksessa ja kun on kysymys yhteydestä Pyhään Jumalaan niin hän rakkaudella tahtoo hallita vapaaehtoisesti . Seurakunta paimenta myöten kun tahtoo olla alamainen sanalle , Kristukselle niin siitä syntyy turvallinen lapseuden kokemus ja armon omistaminen . On matka oikeasta luopumiseen ja viimein toisessa päässä on laodikean seurakunta johon Kristus tahtoo tulla takaisin. .Kirkossa on jäseniä jotka voivat olla Jumalan lapsia tai ei ja näin luopuneessa kirkossa usein. Kaikki hyvä tulee Jumalalta ja sanaa pitää sillä paikalla mihin se on tarkoitettu . Kirkko voi olla opissa väärä mutta pelastuvia jäseniä . En osaa ja halua arvoida vanhojen kirkkojen kirkkona olemista . Minulle yksi ainoa oikea johon haluan kuulua on kirkko jossa Kristus on kaiken tehnyt pelastuksemme eteen ja hänen armotekoihinsa saa luottaa . Uskon luterilaisuuden olevan Paavalilainen oppi . Siitä millä paikalla Kristus on seurakunnassa on oleellisinta .Ja totuus ihmisestä niin että sana resenoi ja puhuttelee juuri minulle ja osoittaa sen tien jossa on armo ja anteeksiantamus
Timo kirjoitat; ” Kirkko voi olla opissa väärä mutta pelastuvia jäseniä” Nämä ovat kaksi erillistä asiaa. En pohdi nyt sitä kuka pelastuu vaikka olisi missä.
Timo kirjoitat; ” Minulle yksi ainoa oikea johon haluan kuulua on kirkko jossa Kristus on kaiken tehnyt pelastuksemme eteen ja hänen armotekoihinsa saa luottaa .” Osaatko arvioida tätä omaa kokemustasi suhteessa vaikka ortodoksi kirkkoon.
Olenko oikeassa, että et ole kovin laajasti pohtinut Ausburgin tunnustuksen lausumaa suhteessa muihin kirkkoihin.
Sami! Joo lähden ajattelussa siitä yksiköstä liikkeelle mikä on Kristuksen ruumis , seurakunta ja sen toiminta . Kirkkotasolla joutuu herkästi tuomarin osaan ja en sitä halua . Olen perehtynyt jollain tasolla ja varmaan pitäisi enemmän . En ole teologi , käsittelen uskonasioita pitkälti Paavalilaisen teologian kautta mitä se kirkastuu hänen kirjeissään . Oma kokemus on luterilaisesta opista se joka laittaa minut syntisen ihmisen sille paikalle ja siinä lapseudessa Jumalan sana puhuttelee minua ja jossa voin sanoa että ”yksin Kristus ” on minulle kaikki . Ordodoksisuus on minulle synergismiä , joka varmaan on erilaisista kuin kristillisyydessä jossa armonvälineet poistaa läsnäolollaan , mutta ordidoksisuus mielestäni samanlailla sotkee pelastuksen ja pyhityksen .Siitä alkuperäisyydestä olen kyllä sitä mieltä että luterilaisuus on paljon lähempänä alkuperäisyyttä kuin ordodoksisuus opissa . Täytyy ymmärtää että Jumala ei katso kylttejä eikä rakennuksia . Ja tähän liittyy vahvasti että ymmärretään uskonpuhdistus , joka oli uskon puhdistusta eikä uuden uskon tulemista Apostolinen usko on luettavissa hyvin jo pelkästään Paavalin kirjeistä pitkälti ja tämä jo kertoo alkuperäisyyden että kuka sitä tahtoo pitää korkeassa asemassa ja niistä kirjeistä meille on jo oppi . Nämä asiat liittyvät uskonpuhdistukseen ; room kirje gal kirje ja haluan lisätä Hedbergin löydöt efesolaiskirjeestä joita ei voi ohittaa kun kirkko määrittelee oppinsa . Ja se tarkoittaa myös sitä että opin tärkeimpien kohtien päälle ei kasata asioita vaan ne on ohessa joiden kautta muu jäsentyy. Minulle Kristinusko alkaa Golgatalta ja siihen kätkeytyy lopulta pelastuksemme ja pyhimyksemme.
Kivat teille pojat. Kuka Suomessa uskoo uskovaisista uskovaisimmin? Eikö ole mitään muuta ongelmantynkää maailmassa pohdittavaksi?
Oikeasti, kun luen näitä K24 juttuja, niin tuntuu, kuin ne olisivat joltain toiselta planeetalta.
On varmaan kivaa ajanvietettä, että te pojat pohditte näitä ”uskonkysymyksiä” ihan tosissanne ja vakavalla naamalla. Mutta valitettavasti tavallisten suomalaisten arkitodellisuus on jossakin ihan muualla. Kannattaisiko panostaa siihen suuntaan?
Eikö poikien hyvä olla katse myös kuolemanjälkeisessä elämässä ja siihen nämä pohdinnat liittyvät . Uskon nämä kaikki pojat on jättänyt sen kilpailun muille tahoille kuka on uskovaisempi .
Mahtaako poikien katse todella olla ajan rajan tuolla puolen? Luulenpa, että se kohdistuu kulmat haastavasti kurtussa eri mieltä olevien silmiin. Seija Rantanen ei viittaa pohdintoihin vaan opillisiin väittelyihin, joissa ei pyritä muuhun kuin toisten ajatusten kumoamiseen oman viisauden ylivertaisuuden avulla.
Pentti!
Minä olen kyllä vilpittömästi eri mieltä sinun kanssa kommentistasi. Ja jotenkin haluan myös puolustaa keskusteluun osallistujia .( Sami Marko ja muut) kyllä aidosti voi olla eri mieltä ei sen tarvitse olla henkilökohtaista. Ja esimerkiksi minä kun en ole mikään teologi ja käyn ajatusten vaihtoa varmaan monista asioista tietävämpien kanssa niin olen tiedonturisti. Esimerkiksi ordodoksisuus joka ei ole ollut minulle kovin tuttua niin keskustelujen aikana se on myös inspiroinut asioista enemmän ottamaan selvää.Ei kai kukaan ajattele että ymmärrys, viisaus lopulta tulisi muualta kuin Jumalalta .Nään kyllä asian niin että vaikka näkisin keskusteluissa erimielisyyttä niin usein myös uskovassa asuva Pyhä Henki muistuttaa meitä lähimmäisen kanssa asioimisesta . Erimielisyys on ongelma jos se on saman seurakunnan sisällä olevilla teologisissa kysymyksissä . Mutta kyllä arjessa meidän tulee kohdata veljiä ja siskoja muista seurakunnista rakkaudella . Ja tietysti siellä ei kyllä mennä syvälle teologisiin kysymyksiin . Olen hyvin antautuvainen keskustelemaan arjessa jehovalaisten, ateistien ja eri uskontokuntien edustajien kanssa , jos ihmiset haluaa aidosti olla uteliaita toisen katsontakannasta . Mutta haluan pyytää anteeksi kaikilta keskustelun osallistujilta jos olen loukannut jotakin , kun olen sanonut omia kantoja varmaan aika suoraankin . Ja kyllä olen kokenut olevani ollut oppilaan asemassa tämänkin blogin äärellä
Nuori mies pohti tulisesti, onko Jumalaa olemassa vai ei. Ja myös sitä, kuka tai millainen Jumala oikeastaan oli. Hän näki syvien pohdiskeluittensa aikoina unen, joka antoi hänelle tyydyttävän vastauksen. Jumala ilmestyi unessa sellaisena, jolla oli hohtavan kirkas risti kaulassa, muuta hän ei nähnyt tai tunnistanut.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, ote tämän päivän tekstistä, SLEY, 2005.
Tuli Mikan lainauksesta mieleen että on varmaan paljon hienotunteisia ihmisiä ja ovat myös sanan mukaan hiljaisia ja nöyriä sydämeltä . Kuitenkin erimielisyyttä tarvitaan esimerkiksi tiede on mahdotonta kehittyä jos ei kyseenalaisteta näkemyksiä. Ja kansankirkosta voi ajatella että olisko pitänyt pitää esillä erilaisia ajatuksia paljon voimakkaammin jo ajat sitten .Se että yritetään löytää kompromisseja niin se sopii hyvin huonosti Jumallisiin totuuksiin. Minulla on kaksi veljeä ja olen sanonut että kun nuorena on tapellut niin ei aikuisena enää tarvitse ja eikö rehellisyyden nimissä meidän kanssakäyminen mene armon ja anteeksiantamuksen tietä . Oli sitten kysymys mistä ihmissuhteista tahansa kysymys . Tietysti herkästi sanovien ihmisten pitäsi opetella asettamaan sanomiset niin että ei loukkaisi ketään ja hiljaisten ihmisten valvomaan itseään myös että ei pidä itseään parempana . Kaikilla on kilvoittelua ja oppimista valvomaan itseään .
Vielä yksi ajatus edelliseen . olen ollut kiitollinen kun ikää tullut ja ei ole jotakin heti sanonut minkä nuorena olis heti laukaissut . Kyllä vanhenemisesta on hyötyä kun ei ajatus ei heti leikkaa ja malttaa miettiä ennenkuin möläyttää asioita . Ja ihminen ei voi kehittyä pois itsekkyydestä kuin olemalla toisten kanssa yhteydessä , vaikka se itsekkyys ei kokonaan katoa niin oppia ikä kaikki. Ja aina on kuitenkin turvattava anteeksiantoon .
Anteeksianto vaan opetetaan usein hyvin epäkristillisesti . Ja se tuottaa vain tekopyhyyttä , media huutaa anteeksipyytämistä mistä milloinkin mutta kukaan ei koskaan puhu anteeksiantamisesta . Myös lapsia kasvatetaan pyytämään anteeksi mutta usein jää pois anteeksiantaminen . Oikea nöyryys on antaa anteeksi eikä vaatia toisia pyytämään anteeksi
Jospa tietäisitte kenen lauluja laulatte. Se tieto on teiltä vielä salattu, joten jatkakaa vain. Lähdette pois kirkosta, jossa olette olleet suolana, joka siellä kuuluu olla. Nyt kun lähdette, niin tietäkää se että toimitte sen suunnitelman mukaisesti joka on teidän päänmenoksi tehty jo kauna sitten.
Nyt sitten toteutatte sen uskoen, että se on ainoa mahdollisuus. Pelastatte sillä oman toimintanne , mutta ette sitä suurta kansanosaa , joka jää kirkon sisälle. Sen te hylkäätte, jotta voitte toimia niin kuin itse haluatte. On uskomatonta miten juuri konservatiivit ovat niitä dominopalikoita, joiden toiminta on etukäteen taitavasti osattu ohjelmoida. Homo-asia , tai naispappeus ovat pieniä perunoita niiden tavoitteiden rinnalla joita tietämättänne ja tahtomattanne olette toteuttamassa.