Hyvän rukouksen ei tarvitse olla pitkästyttävän pitkä, koska Jumala tietää jo tarpeemme. Riittää kun rukoilemme: ”Herra auta”.
Miksi me rukoilemme tai emme rukoile?
Miten Jumala opettaa meitä rukoilemaan oikealla tavalla (vert. Room. 8:26-27 ja Matt. 6:5-15)?
Mikä merkitys on rukouksen muodolla tai rukoilijalla on suhteessa rukousvastauksiin; millaisten rukoilijoiden tai millaisiin rukouksiin Jumala vastaa?
Pitäisikö meidän jatkaa rukoilua silloinkin, kun Jumala tuntuu olevan hiljaa, eikä vastaa meille (vert. Jes. 65:24)?
Miksi kiitosrukous on (tai ei ole) tärkeä?
Miten Herran rukous, psalmit, virret ja rukouskirjat liittyvät meidän rukouselämäämme?
Kaikki julkaistut blogini:
Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut”.
Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä. Joh.8:57-58
”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Joh. 14:6
” Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” Joh.6.33
”Minä olen elämän leipä.” Joh.6:48
Loputon väittely Jeesuksen olemuksesta lienee turhaa, mutta uskolle riittänee, että Jeesus itse käytti itsestään nimeä ”Minä olen” On selvää, että Luoja antaa maailmalle elämän, ja se Elämä On Jumala ja Isä ja Poika ovat samaa olemusta.
Järkeisopit kieltävät Jeesuksen Jumaluuden. Tosiasia on , että Raamattu vahvistaa Jeesuksen olevan Luoja ja Elämän antaja, miettiköön sitä itse kukin, mutta Raamattu on tässä selkeä.
”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” Hebr.13:8
” Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Jes.9:6
Juutalaiset tahtoivat kivittää Jeesuksen koska hän käytti itsestään Jumalan nimeä ”Minä olen”. Tämä vielä lisäyksenä.
Ismo Malinen: ”t tahtoivat kivittää Jeesuksen koska hän käytti itsestään Jumalan nimeä “Minä olen”.
??!! Tälläisestä ei vain Raamattu puhu mitään. Silti minun puolestani saat kukin uskoa kuin itse haluaa.
Johanneksen evankeliumin 17. luku (vanha kirkkoraamattu) :
”25. Vanhurskas Isä (Jehova Jumala), maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
26. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.”
Johanneksen evank. 15. luku: ”15. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.”
Matteuksen 26. luku: ”63. Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika”.
64. Jeesus sanoi hänelle: ”Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman (Jehovan) oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.”
Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. Jehovan todistajat, muslimit ja monet liberaalikristityt kuuluvat samaan porukkaan, jotka kieltävät Jeesuksen Kristuksen olevan Jumala. Taivaaseen Isän Jumalan kotiin pääsee ainoastaan ne, jotka hyväksyvät Jeesuksen olevan Jumala ja meidän Herra. Meidän maallinen vaellus päättyy ruumiimme kuolemaan, mutta sielumme on kuolematon ja me saamme uuden ruumiin. Viimeisen tuomion jälkeen joko pääsemme Taivaaseen tai joudumme Helvettiin.
Joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?” Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren. Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen. Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten. Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. (1. Kor. 15:35-49)
Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.” ”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa. (1. Kor. 15:50-58)
Mitä tulee Jeesuksen jumaluuteen, niin usein sen selittäjät vetoavat Johanneksen evankeliumin 1:1.
Monet maailman Raamatunkäännöksistä ymmärtävät mitä siinä on kyseessä. Kääntävät kohdan esim. että ”Sana oli ”Jumalan kaltainen”, ”jumalallinen”, tai että tällä oli ”Jumalan luonto.
Entinen arvostettu tutkija ja piispa ja vuoden 1992 suomalaisen kirkkoraamatun kääntäneen raamatunkäännöskomitean puheenjohtaja Aimo T. Nikulainen selittää asian hyvin ja ymmärrettävästi teoksessaan ”Johanneksen Evankeliumi”:
”Nämä kolme lausumaa Sanasta, Logoksesta, kuuluvat yhteen ja kuvaavat Kristuksen suhdetta Jumalaan. ’Sana’ on persoona, joka jo ajattomassa ikuisuudessa oli Jumalan luona. Se on ’Jumala’ eli jumalallinen, vaikkei olekaan sama kuin Jumala. Kreikankieli ilmaisee sen siten, että Jumalasta käytetään määräävää artikkelia, joka puuttuu Sanan määreestä ’Jumala’.” (Johanneksen evankeliumi, Jyväskylä 1989.)
Juha Heinilä: ”Viimeisen tuomion jälkeen joko pääsemme Taivaaseen tai joudumme Helvettiin.”
Raamatun mukaan taas kuolema ilman ylösnousemustoivoa on lopullinen rangaistus. Muuta ei tarvita. Jotkut tosin ovat tulkinneet joidenkin jeesuksen ja Ilmestyskirjan kuvauksien ilmaisut niin, että joitain ihmisiä kidutettaisiin jossain kuvitellussa helvetissä kuolemansa jälkeen. Niin sadistinen ei Rakkauden Jumala ole.
Helvetiksi jossain Raamatunkäännöksissä on käännetty alkukielen sana gehenna. Se oli kaatopaikka Jerusalemin ulkopuolella. Muun muassa rikollisten ruumiit heitettiin sinne. Ei tietenkään elävänä.
Helvetti on huono käännös siitä sanasta, koska mielikuvat vievät kirjailija Danten Jumalainen näytelmä kuvauksiin siitä helvetistä ja antiikin Kreikan jumaluustarujen kuvauksiin siitä. Sitä aiemmin sen kuvauksia esiintyi muinaisen Babylonin ja Egyptin pakanauskonnoissa.
Vesa, taitaa olla niin, että piispa Nikolainen oli yhtä ulkona oikeasta opista kuin sinä.
Oikea käännös Johanneksen evankeliumin ensimmäisestä jakeesta kuuluu seuraavasti:
Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana. (Joh. 1:1 / Biblia)
Vesa, pilkkaatte Jehovaa omilla opeillanne.
Varsin väkevä kontrasti noissa Juhan lainaamissa jakeissa: katoavaisuus, alhaisuus ja heikkous täällä; täydellinen kirkkauden ja voiman loppumattomuus siellä missä ei ”kyyneleitä eikä surua”.
Voi miten riemullinen päämäärä!
Aamen. Suru vaihtuu iloon!
Sakari Pöyhönen: ”katoavaisuus, alhaisuus ja heikkous täällä; täydellinen kirkkauden ja voiman loppumattomuus siellä missä ei “kyyneleitä eikä surua”. Voi miten riemullinen päämäärä!”
Näin todellakin. Ilmestyskirjan 21. luvun ilmaisut toteutuvat ennen kaikkea maan päällä Kristuksen tuhatvuotisen Jumalan valtakuntahallituksen aikakautena. Kun Jumala ennallistaa kaiken alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti ja Jeesuksen ”Isä meidän rukouksen” sanat toteutuvat. ”10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matteus 6:10)
Taivaassahan ei koskaan ole ollut ”kuolemaa ja kipua”, eivätkä taivaallisen elämän saaneet joudu henkiruumiissaan Aadamilta perityn synnin ja kuoleman alaisuuteen.
Johanneksen ilmestys 21 (vanha kirkkoraamattu):
1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”.
Vesa, kristityt pääsevät Taivaaseen Isän luokse, mutta Jehovan todistajat eivät sinne pääse, vai mitä?
Juha Heinilä: ”Vesa, kristityt pääsevät Taivaaseen Isän luokse, mutta Jehovan todistajat eivät sinne pääse, vai mitä?”
Odotan ja toivon saavani elää ikuisesti ennallistetun maan päällä. Jumalan alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. En usko, että Jumala jättäisi maan ikuisesti Saatanan ja pahojen ihmisten turmellettavaksi.
Psalmien kirjan 37. luku: ”9. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
10. Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
11. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.”
Sananlaskujen kirjan 2. luku: ”21. Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle;
22. mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.”
2. Pietarin kirjeen 3. luku: ”13. Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”
Vesa, tiedän, että Jehovan todistajat ovat ihan pihalla lopunajoista. Avain lopunaikoihin on Ilmestyskirjan 19 luvun alku. On tärkeää, että ymmärrämme Karitsan häät ja sen että siellä on kaikki ne, jotka kuuluvat Jumalan valtakuntaan. Autuas, joka on kutsuttu Karitsan hääaterialle!
Taivaallinen joukko ylistää Jumalaa, kun Babylon on kukistunut ja Karitsan häät ovat tulleet. Sen jälkeen minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: “Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme. Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren.” Ja he sanoivat toistamiseen: “Halleluja!” Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti. Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: “Amen, halleluja!” Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: “Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret.” Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: “Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” Ja hän sanoi minulle: “Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: “Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.” Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: “Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki.” (Ilm. 19:1-10)
Juha Heinilä: ”Vesa, kiitos vastauksestasi. Jeesus Kristus on Jumala, joka on elänyt ja elää aina ja iankaikkisesti…”
Ilmestyskirjan 3:14 (vanha kirkkoraamattu) sanoo Jeesuksesta: ”14. Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:” (Luomakunta = luotuja. ”Luomakunnan alku” = ensimmäiseksi luotu.)
Kolossalaiskirjeen 1. luku: ”15. ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
16. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen.” (”Esikoinen” = ensimmäiseksi jostain vanhemmista syntynyt tai ensimmäiseksi luotu.)
Jeesus näiden kohtien mukaan oli siis Jehovan ensimmäinen luomus, jota Hän sitten käytti välikappaleena kaiken muun olevaisen luomisessa.
Vesa, kovasti yrität meitä eksyttää. Jumalan Poika on iankaikkisuudessa Isästä syntynyt; Tosi Jumala tosi Jumalasta!
Jumalan Pojan kautta meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksi antamus, Joka näkymättömän Jumalan kuva on, esikoinen ennen kaikkia luontokappaleita. Sillä hänen kauttansa ovat kaikki luodut, jotka taivaassa ja maan päällä ovat, näkyväiset ja näkymättömät, thronit ja herraudet, vallat ja hallitukset: ne ovat kaikki hänen kauttansa ja häneen luodut. Ja hän on ennen kaikkia ja kaikki ovat hänessä. Ja hän on ruumiin, nimittäin seurakunnan pää, joka on alku ja esikoinen kuolleista, että hän kaikkein ylitse kävis; Sillä niin kelpasi Isälle, että hänessä kokonainen täydellisyys asuis, Ja kaikki olisivat hänen kauttansa hänen itse kanssansa sovitetut, sekä ne jotka maassa että ne jotka taivaissa ovat; sillä hän teki verensä kautta ristin päällä rauhan, itse kauttansa. (Kol. 1:14-20 / Biblia)
Luomakunnan alku merkitsee hänen kauttaan saanut alkunsa.
Jehovantodistajien kohtalo on traaginen. He ovat matkalla sinne, minkä olemassaolon he koettavat kiistää.
Näin kertoo Raamattu.
Juha Heinilä: ”Vesa, kovasti yrität meitä eksyttää. Jumalan Poika on iankaikkisuudessa Isästä syntynyt; Tosi Jumala tosi Jumalasta!..”
Minähän tuon koko ajan vain esiin vain Raamatun ilmaisuja asioista. Jumalan Pojan Jeesuksen voi tosiaankin sanoa ”syntyneen” Jehova Jumalasta aivan kuten sinä olet syntynyt omista vanhemmistasi. Et kuitenkaan, jos he eivät olisi sitä halunneet ja toimineet sinun saamiseksi.
Raamattu kuvaa kuitenkin Jehovaa Jumalaa ainoaksi Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi.
Jeesus sanoi olevansa Isänsä lähettämä. Sanoi suorittavansa Isänsä tahdon mukaista tehtävää. Kertoi Jumalan tahdosta. Rukoili Isäänsä Jehovaa. Miksi hän olisi tehnyt sitä, ja kutsunut Jehovaa Isäkseen ja itseään Pojaksi, jos hän oli Kaikkivaltiaan yhden Jumalan yksi kolmesta persoonasta, tai jos hän oli itse Kaikkivaltias Jumala?
Vesa, Kristuksen oppi ei ole ihmisviisauteen perustuva oppi. Meidän oma järkemme on oikean opin vihollinen numero yksi. Ostahan Biblia ja heitä romukoppaan Jehovan todistajien selitykset eri asioihin, niin voit löytää totuuden.
Tuossa on paljon mielenkiintoista.
Olen usein miettinyt tätä: (suodattakaa se mikä ei ole hyvää)
”Ensimmäisestä ihmisestä Adamista tuli elävä sielu, mutta viimeisestä ihmisestä Adamista tuli eläväksi tekevä henki.”
Sitten sanotaan:
Sen kaltainen kuin oli maallinen, (ensimmäinen Adam) sen kaltaisia ovat myös maalliset ja sen kaltainen kuin oli taivaallinen (viimeinen Adam)sen kaltaisia ovat myös taivaalliset.
”Niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin on meissä oleva myös taivaallisen kuva”
On kuin sanottaisiin ensimmäisen ihmisen kautta syntyi maallinen ”ihmiskunta” ja viimeisen kautta syntyy taivaallinen ”ihmiskunta” Joskus vaan tulee miettineeksi, mistä tässä kaikessa on oikein kysymys?
Usko on kuitenkin alkuisin yliluonnollisesta, eikä se ole tästä maailmasta, se on varmaa.
Liha ja veri ei peri Jumalan Valtakuntaa? Katoavainen pukeutuu katoamattomaan?
Ensimmäinen pukeutuu viimeiseen?
”Sentähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä,
vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Kol.1:9-18
Ismo malinen: ”Olen usein miettinyt tätä: (suodattakaa se mikä ei ole hyvää) “Ensimmäisestä ihmisestä Adamista tuli elävä sielu, mutta viimeisestä ihmisestä Adamista tuli eläväksi tekevä henki.”
Jeesus muistutt iihmiselämässään jollain tavoin ensimmäistä ihmistä, Aadamia. He olivat molemmat täydellisiä eikä heillä ollut ihmisisää
Siksi Raamattu sanoo, että Jeesus oli ”viimeinen Aadam”, täydellinen mies, joka soveltui ”vastaaviksi lunnaiksi”. Jeesuksen elämä vastasi sitä elämää, joka oli ollut täydelliseksi ihmiseksi luodulla ”ensimmäisellä ihmisellä Aadamilla”.
Raamattu sanoo ensimmäistä Aadamia myös ”Jumalan pojaksi” (Luukas 3:38). Hän kuitenkin menetti kallisarvoisen pojan suhteen Jumalaan olemalla tälle tahallaan tottelematon. Jeesus taas oli aina uskollinen taivaalliselle Isälleen ja säilytti asemansa Jumalan hyväksymänä Poikana Matteus 3:17; 17:5.
Raamattu sanoo, että kaikki, jotka uskovat Jeesukseen ja hyväksyvät hänet pelastajakseen, voivat saada ikuisen elämän Johannes 3:16, 36; Apostolien teot 5:31; Roomalaisille 5:12, 17–19.
Aadam teki syntiä rikkoessaan Jumalan täydellistä lakia. Me taas perimme syntisyyden Aadamilta, joka on meidän kaikkien isä.
Tarvitsemme siis ikään kuin uuden isän, sellaisen joka on elänyt täydellisen elämän maan päällä. Kuka voisi olla meille tuo isä? Tietenkin Jeesus.
Jehova lähetti Jeesuksen maan päälle, jotta hänestä voisi tulla meille kuin isä Aadamin tilalle. Raamatussa sanotaan: ”’Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu.’ ”Viimeisestä Aadamista” Jeesuksesta tuli siis ”elämää antava henki.”
Koska Jumala otti Jeesuksen elämän taivaasta ja siirsi sen naisen, Marian, sisään, Jeesus ei perinyt syntisyyttä Aadamilta. Siksi Jeesus oli täydellinen ihminen.
Siksi myös enkeli sanoi paimenille, kun Jeesus syntyi: ”Teille on syntynyt tänään Pelastaja.” Jeesuksen piti kuitenkin piti kasvaa aikuiseksi, samanlaiseksi kuin Aadam oli ollut. Silloin Jeesuksesta voisi tulla ’toinen Aadam’.
Jeesuksesta, Pelastajastamme, tulee meille myös ”Iankaikkinen Isä”. Jesajan 9. luku.
Täydellisestä Jeesuksesta voi tosiaan tulla isämme Aadamin tilalle, josta tuli epätäydellinen, kun hän teki syntiä. Näin ollen voimme valita isäksemme ’toisen Aadamin’. Jeesus itse on tietenkin Jehova Jumalan Poika.
Kun piispa Matti Sihvonen siirtyi eläkkeelle, hän Kotimaan haastattelussa kertoi murehtivansa erityisesti sitä, että Paavalin kirjeiden kääntäminen toi ongelmia nykyiseen kirkkoraamattuun.
Monet muutkin ovat murehtineet piispan ohella samaa asiaa.
Juha käyttää Bibliaa; tietysti kieli on vanhahtavaa, mutta täysin ymmärrettävää. Lienee myös niin vanhempi kirkkoraamatun käännös ( -33 ja 38 ) on yksi parhaimmista raamatunkäännöksistä, joita on erikielisinä olemassa.
Perustietoa Raamatun kääntämisestä ja siitä mikä olisi hyvä tai huono Raamatunkäännös alla olevassa linkissä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sivuilla:
http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaantaminen3.html#7
Täysin naurettavia nuo Vesa Alhforsin ”Hyvää-päivää-kirvesvartta”-vastaukset.
Ilmeisesti jehovantodistajien jatkokurssilla opetettu kikka kolmonen.
Emme me perustietoa raamatunkäännöksistä tarvitse toteamaan, mitä se Uudenmaailman käännös on.
Sehän on väärennös.
Monta hyvää kommenttia edellä, kiitos teille kaikille. Sakari, olen samaa mieltä, että meillä Suomessa on hyviä Raamatun käännöksiä. Itse tykkään Bibliasta, josta minulla on myös erinomainen selitysraamattu (Wilhelm Carlsson ja Gustaf Dahlberg).
Käännöksissä on hyvä muistaa, että alkukielen merkitystä ei usein voi kääntää suoraan ja siksi olisi syytä pysyä sanojen kääntämisessä, kuten vanhoissa käännöksissä on tehty. Uusin käännös on lähtenyt paikoittain selittämään ja se ainakin minua häiritsee. On parempi kääntää sanasta sanaan ja sitten selittää sitä, kuin että Suomennetaan Raamatun ajatuksia valmiiksi selityksiksi.
Ajattelen samoin ja käytän vanhimpia käännöksiä. Silti monet tykkäävät 1992 -käännöksestä ja sen tulkinnoista ja alkuperäisen tekstin korjauksista, jopa niin paljon, että ajattelevat sen olevan parempi kuin alkuperäinen.
”Piispa Aimo T. Nikolainen oli lopputulokseen niin tyytyväinen, että hän leikillisesti sanoi toisinaan epäilevänsä, onko alkuperäinen raamatunkirja ollut yhtä hyvä kuin uusi käännös.” (Sana 24.6.1992)
Noin yleisesti, käännösteknisesti kyse on siitä, että suomen kieli muuttuu ja että kahden kielen välillä harvoin on täysin samaa kielellistä rakennetta. Tästä tuo ”dynaamisuus”, onko sitä ja paljonko sitä on. Itse ”pärjäilen” 1992 käännöksellä. Vaikeita tai tulkinnanvaraisia kohtia on hyvä tarkistaa vanhemmasta 1938 käännöksestä, koska se seuraa tarkemmin alkukielten järjestystä. Osin tämä on myös ”sosiaalistumiskysymys”, millä käännöksellä Raamattu on kullekin ehtinyt käydä tutuksi.