Hyvän rukouksen ei tarvitse olla pitkästyttävän pitkä, koska Jumala tietää jo tarpeemme. Riittää kun rukoilemme: ”Herra auta”.
Miksi me rukoilemme tai emme rukoile?
Miten Jumala opettaa meitä rukoilemaan oikealla tavalla (vert. Room. 8:26-27 ja Matt. 6:5-15)?
Mikä merkitys on rukouksen muodolla tai rukoilijalla on suhteessa rukousvastauksiin; millaisten rukoilijoiden tai millaisiin rukouksiin Jumala vastaa?
Pitäisikö meidän jatkaa rukoilua silloinkin, kun Jumala tuntuu olevan hiljaa, eikä vastaa meille (vert. Jes. 65:24)?
Miksi kiitosrukous on (tai ei ole) tärkeä?
Miten Herran rukous, psalmit, virret ja rukouskirjat liittyvät meidän rukouselämäämme?
Kaikki julkaistut blogini:
Rukous on uskon sanoja.
Usko ei kyseenalaista Jumalaa, vaan sen luonnollista toimintaa on juuri rukous, joka on siis yhteydenpitoa Jumalan kanssa, usein äänettömin keskusteluin, mutta usein myös ääneen.
Luottamus siihen, että lausutut rukoukset menevät Jumalan tietoon kertoo myös jotain uskon luonteesta.
Miten me keskustelemme Jumalan kanssa, ei lienee niin tärkeää, kuin se mitä meidän sydämellä on kerrottavaa Jumalalle.
Joskus on kiitosta, joskus lohdutusta, joskus saamme opetusta rukouksessa. Henkihän meissä rukoilee, joskus sanomattomin sanoin, mutta usein on selvää, että meitä myös puhutellaan rukouksessa ja saamme sen kautta myös toivon ja ymmärryksen.
Psalmit ovat väkeviä rukouksia ja niiden kanssa kannattaa viettää aikaa mietiskellen ja jopa itsekseen ääneen lukea. Joku, saattaa jopa kohdata Elävän Sanan niitä lukiessaan. Jumala On Sanassa.
”Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.
Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla, kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.
Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.” Ps.63:2-8
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Jumala on kasteessa lahjoittanut meille uskon ja olemme vanhurskaita.
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. (Jaak. 5:16)
” Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan ”
( Matt.7: 7- 8 )
Tässä Raamatun kohdassa Jeesus kehoittaa: anomaan,etsimään ja kolkuttamaan. Kun mietimme noita Jeesuksen kehoitussanoja, niin hyvin monelle, jopa harras rukoilija on tullut huomaan sen, ettei toivomaansa rukousvastausta ole tullut ainakan siinä muodossa kun sitä pyysimme.
Mutta eihän Jeesus sano tässä Raamatun kohdassa sano, että me saamme juuri sen mitä hartaasti pyysimme. ( 8 jae ) Jumala ei ole kuuro kyllä hän kuulee aivan kaikki pyytömme, mutta hänen vastauksensa voi olla kokonaan toinen kuin mitä odotimme.
Jumala ei ole sellainen kuin ihmiset olemme, sillä me voimme antaan lähimmäisillimme huonoja lahjoja, vaikka luulemme antavamme hyviä lahjoja. Prof. Jasajan kirjassa on suurenmoinen lupaus meille huonoille rukoilijoille: ” Ennen kuin he huutavat minä vastaan, heidän vielä puhuessan minä kuulen” ( Jes.65:24 )
Tämä on lupaus rukousten kuulemisesta se oli jo VT:n aikana yksi messiaanisen ajan merkki. Kuinka suurenmoinen asia, että UT:n aikana ja meidänkin aikana meillä on sama ikiaikojen Jumala , joka kuulee meitä ennen kuin huudamme, ja vastaa mielellään Jeesuksen täytetyn työn tähden ja antamansa lahjan peruusteella.
Kiitos Martti hyvästä kommentista. Rukousvastausta ei aina saa heti. Joskus vastaus tulee vasta vuosien päästä. On antoisaa kirjoittaa rukouksia ylös ja seurata miten mihinkin rukoukseen Jumala on vastannut.
Rukous on yksi Jumalanlasten luontainen etuoikeus. Lapselle on luonnollista jutella rakastavalle isälleen. Lapset kuulevat Hänen äänensä ja seuraavat hänen ohjeitaan. Lapsille on lukuisia lupauksia rukousten kuulemisesta. Oleellista rukousessa on lapsen asema. Mikäli tuo asema puuttuu, niin homma ei pelitä. Olkoon millainen rukouksen muoto tahansa. Eipä auta, ellei ole henkilökohtaista suhdetta Taivaalliseen isään ja hänen poikaansa Jeesukseen Kristukseen.
Kiitos hyvästä kommentista, Pekka. Aina me lapset emme osaa oikein rukoilla, mutta Isämme Taivaissa ymmärtää mitä tarvitsemme.
Miten Jumala opettaa meitä rukoilemaan oikealla tavalla (vert. Room. 8:26-27 ja Matt. 6:5-15)?
Jumala sanasta ja eri elämämme vaiheiden avulla Pyhä Henki antaa tarvittavan ymmärryksen siihen, miten olisi hyvä rukoilla. Jeesuksen opettamassa Isä meidän rukouksessa rukoillaan mm. Jumalan tahdon tapahtumista. Minun mielestä olisi hyvä, jos me aina muistaisimme, että haluamme Jumalan hyvän tahdon tapahtuvan. Me emme aina tiedä mikä on Jumalan tahto; emme tiedä koska päivämme on täynnä täällä maanpäällä ja koska Jumala kutsuu meidät täältä pois. Jumalan tahto ei ole aina se, mitä me itse haluamme.
Miksi on (tai ei ole) vaikeaa tyytyä siihen, että Jumalan tahto tapahtuisi?
Emme tosin aina tiedä hänen tahtoaan. Silti kuitenkin usein tiedämme sen ja siksi voimme luottavaisin mielin odottaa myös postiivista vastausta.
”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?
Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”. Jaak.kirj.4:1-6
Tuossa on vaikeasti nieltävä kohta, mutta kuitenkin kirjoittaa seurakunnalle. Luemme itsemme helposti tuon sanan ohi, mutta jospa olemmekin juuri niitä, joille kirje on osoitettu. On hyvä tutkia omaa sydäntään ja huomata, että kyllä siellä on paljon itsekkyyttä ja raadollista mieltä.
Jumala Armahda meitä ja puhdista meidät vääryydestä, Poikasi tähden.
Ismo, kiitos erinomaisesta Raamatunkohdasta. Meidän jokaisen on hyvä pohtia, minkälaisia me olemme ja sitten katsoa Kristukseen, koska meissä itsessämme ei mitään hyvää ole. Rukoukset voimme lähettää Jumalalle, Hänen ainokaisen Pojan nimessä ja voimme olla varmoja, että rukouksemme kuullaan.
Mark 11:24
Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Sanot: Luulisin rukoukseni kyllä tulevan kuulluksi, jos olisin otollinen ja osaisin hartaasti rukoilla. Minä vastaan: Ellet ota rukoillaksesi ennen kuin tunnet itsesi otolliseksi, sinä et milloinkaan siihen mittaan pääse. Meidän rukouksemme ei näet saa perustua meidän omaan otollisuuteemme, vaan Jumalan lupausten muuttumattomaan totuuteen; jos se perustuu johonkin muuhun, se on väärää ja pettää sinua, vaikka sydämesi syvää hartautta kuohuisi ja verta itkisi. Sen tähdenhän me juuri rukoilemme, ettemme ole kelvollisia rukoilemaan, ja juuri siitä tulemme kelvollisiksi rukoilemaan, että uskomme itsemme kelvottomiksi ja rohkeasti heittäydymme Jumalan uskollisuuteen. Lienet kuinka kelvoton hyvänsä, niin huomaa kuitenkin: merkitsee tuhat kertaa enemmän, jopa on yksin välttämätöntä se, että kunnioitat Jumalan totuutta etkä omilla epäilyksilläsi tee Jumalan sanaa valheeksi. Eipä sinua auta oma kelvollisuutesi, eikä sinua estä kelvottomuutesi. Varo siis koskaan pitämästä itseäsi kelvollisena rukoukseen tai saamiseen; sillä niinkuin hän sulasta armosta, kenenkään rukoilematta, on luvannut meitä kuulla, hän myös tahtoo sulasta armosta, uskollisuutensa kunniaksi rukouksen kuulla, ettet sinä ylistäisi omaa kelvollisuuttasi, vaan hänen totuuttaan, jonka kautta hän on lupauksensa täyttänyt, ja hänen armoaan, joka lupaukset on antanut.
( Lainaus Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille )
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Lutherin tekstit ovat armorikkaita. Jumalan lupauksiin voi luottaa, eikä niitä tarvitse epäillä.
Rakas Herra Jeesus Kristus, minä tunnen syntini; ne polttavat, kalvavat ja kauhistavat minua. Mihin on minun paettava? Minä katson sinuun, Herra Jeesus Kristus, ja uskon, vaikkapa heikosti, sinuun; minä pidän kuitenkin kiinni ja olen varma siitä, että olet sanonut: Joka minuun uskoo, hän on saapa iankaikkisen elämän. Vaikkapa nyt omatuntoni onkin raskautettu ja syntini minua kauhistuttavat ja vapisuttavat, niin sinä olet kumminkin sanonut: poikani, ole turvallisella mielin, sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja sinulla on oleva iankaikkinen elämä ja minä tahdon herättää sinut viimeisenä päivänä. Aamen!
Joskus olen pysähtynyt tanskalaisen Sören Kierkegaardin ajatukseen: todellinen kristillinen rukous ”alkaa” siitä, kun rukoilija päättää rukouksensa ja vaikenee; nyt Jumala puhuu. Raamatussa on paljon esimerkkejä hyvin lyhyistä rukouksista: muista minua kun tulet valtakuntaasi, Jeesus Daavidin Poika armahda minua, minä uskon, auta minun epäuskoani jne. Olihan siellä sellainenkin rukoilija, jonka huulet liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut.
Kiitos Sakari hyvästä kommentista. Myös kalastajien ”merihätään” jouduttuaan, jotka olivat tottuneet veneilemään, pyysivät lyhyesti Jeesukselta: Herra, auta meitä, me hukumme. Samoin voimme me, kun maailman myrskyt alkavat meitä pelottaa.
Juhalle: eli kun esitetty kommentti on yhtenevä omien ajatuksiesi kanssa, se on hyvä tai erinomainen. Eri mieltä oleminen ei sitten niin hyvä asia taida ollakaan. Näin ainakin on pääteltävissä kommenteistasi.
Tarja, kiitos hyvästä pohdinnasta. Pohdin asioita Kristuksen opista käsin. Kristuksen oppi on terveellinen oppi. Jos kommentit sopivat tähän oppiin, niin ne ovat hyviä tai erinomaisia.
Hyvä kommentti ei aina yhtenevä omien käsityksieni kanssa. Mielipideasiat ovat sellaisia. Alistaminen tai henkinen tai hengellinen väkivalta tai muu terveellisen opin vastainen kommentti on aina huono.
Juha Heinilä, kuinka on näetkö ristiriitaa kommenttiesi välillä eli seuraavien:
”Lutherin tekstit ovat armorikkaita.”
”Alistaminen tai henkinen tai hengellinen väkivalta tai muu terveellisen opin vastainen kommentti on aina huono.”
Siis kun vähänkin lukee (niinkuin minä) Lutherin tekstejä niin siellä kyllä on paljon armollisia tekstejä hänen kirjaimellisille seuraajilleen, entä kuinka hän suhtautui ulkopuolella oleviin (aivan tekstien perusteella), esim katolilaisiin, juutalaisiin, uudestikastjiin, haluttomiin opettelemaan ulkoa ”uskontunnustuksia” jne….????? Onko tekstit armollisia????
Ari, nyt keskustellaan rukouksesta. Onko sinulla aiheeseen liittyvää kommentia? Lutheriin ja muihin luterilaisiin kohdostuvasta vihastasi on keskusteltu riittävästi.