Herra auta

Olen antanut Arin kysymyksiin selviä vastauksia.
Totuus löytyy kuvastimesta.

Huomaan, että sinulla on paljonj työtä. Et ole vielä päässyt tekemään täydellistä parannusta Lutherin synneistä.
Voi sentään!
Sitten on vuorossa Melanchthon ja jossain jonon hännillä
kaiketi Mikael Agricola.
Näiden kaikkien synneistä sinä olet tekemässä parannusta.

Ei taida tässä armonajassa olla aikaa löytää se Jeesuksen sanoma ahdas ovi, joka vie elämään..?

Arille suosittelen, kuten muillekin Lutheria vähän tunteville lukemaan Lutherin elämänkertoja, niitä on Suomennettu useita. Riippumattomat historian kirjoittajat ja tutkijat kertovat mitä uskonpuhdistuksessa tapahtui.

Se mitä Lutherilaisuus on tänä päivänä, on ikävää seurattavaa, siinä voin yhtyä osittain mielipiteisiisi. En lähtisi kuitenkaan perustamaan uutta seurakuntaa, koska se ei toisi mitään uutta ihmisen elämään, kaikki on jo annettu meille Kristuksessa, kirkko on siellä missä Kristusta oikein saarnataan ja sakramentit toimitetaan Sanan mukaan ja kautta.
Kirkko seisoo tai kaatuu sen tunnustuksessa, olkoon sen kutsumanimenä mikä hyvänsä. Se missä pysytään Sanassa, siellä kirkko pysyy Sanan mukana, se missä luovutaan Sanasta siellä ollaan tekemisissä jonkun muun, kuin Kristuksen kirkon kanssa. Niistä en sano mitään, arvioikoon kuka haluaa.

Kirkko on uskovien yhteisö maanpäällä. Se on Kristuksen ruumis, jolla ei ole näkyviä seiniä. Näin myös Luther ajatteli, toivottavasti sinäkin yhdyt siihen Ari.

Ari, vaikuttaa siltä, ettet ole saanut oikeaa opetusta tai sitten olet sokea ja umpikuuro. Suosittelen, että liityt ja alat käymään jossain seurakunnassa. Seurakuntia on paljon, joten luulisi sopivan seurakunnan löytyvän. Jokainen näistä seurakunnista on parempi kuin ei mikään seurakunta. Yksin on paljon vaikeampi pysyä oikealla tiellä tai löytää tielle kuin seurakunnassa ollessa.

Kiitos kommenteista. Olisiko teillä vielä rukouksesta asioita, joista voisi keskustella?

Lutherin suomeksi ilmestyneistä elämäkerroista ”riemastuttavin” lukuelämys oli Roland H. Baintonin kirjoittama Lutherin elämäkerta
( lienee loppuunmyyty? ). Saa kirjastoista! Teksti on jotenkin samantyylistä ”mukaansatempaavaisuudessaan” kuin Krummacherin Elia Tisbeläinen.

Mitä merkinnee Apt 9:11, jossa Ananiakselle annettiin merkki:, josta hän tunnistaisi Paavalin, entisen Sauluksen: ” katso hän rukoilee”?
Olen joskus pysähtynyt ajatuksen eteen: oliko ”Sauluksen” ja ”Paavalin” rukouksen välillä jokin ”ero” ? Kysymys voi olla turhanaikainenkin, eikä edes olennainenkaan rukouksen olemusta
sisäisesti tai ulkonaisesti tarkasteltaessa.

Ei tässä tapauksessa Lutherin elämäkertojen lukeminen ole mikään apu tai ratkaisu.
Näkeehän sen selvästi, ettei tosiasioilla ole merkitystä……….

Eihän meistä kukaan usko Lutheria, ei Lutheria ole puolestamme ristiinnaulittu. Me uskomme Kristukseen niin kuin sana meitä opettaa.
Arin kirjoittelu on lähinnä politikointia, ei se uskomiseen mitenkään liity.

Tässä Arin tapauksessa tulee mieleen varsin ajankohtainen keskustelu – muutama sata kilometriä tiettyyn ilmansuuntaan.
Jorman ja Juhan kanssa ajatukseni kulkevat samoja ratoja
( uskonpuhdistajan elämänstoori perin erikoinen, ja mielenkiintoinen; elämäkerran lukeminen ilmeisesti turhaa ko. tapauksessa ).

Juha Heinilä: ”Vesa, kristityt uskovat Jeesukseen Kristukseen.”

Niin teen minäkin. Raamatun mukaan Jeesus oli Jumalan Poika, ensimmäinen luomus, jonka välityksellä kaikki muu olevainen luotiin, jonka Jehova sitten lähetti maan päälle. Lunnaiden varaaja, Kaikkivaltiaasta Jehovasta todistava, välittäjä ihmisen ja Jehovan välillä, ihmiskunnan tuomitsijaksi ja hallitsijaksi asetettu henkiluomus, jumalankaltainen persoona, mutta ei itse Kaikkivaltias Jumala.

Juha Heinilä: ”Se, ettet pidä Jeesusta Kristusta Jumalana tarkoittaa sitä, ettet ole kristitty. Pyhä Henki on myös Jumala. Kuitenkin on vain yksi Jumala, jolla on kolme persoonaa.”

Tuollaisia määritteitä ei vain kylläkään Raamatusta löydy.

Juha Heinilä: ” Koko Raamattu on Jeesuksen Kristuksen kirja.”

Jeesuksella on jo sen alkulehdiltä lähtien tärkeä osuus siellä ”luvattuna siemenenä”, ”Aabrahamin siemenenä”, ”Daavidin jälkeläisenä”, jonka kautta Jehova Jumala toteuttaa tahtonsa ja päätöksensä. Ratkaisee ja poistaa ihmisyhteisön ongelmien ja pahan alkusyyt.

Raamattu kylläkin korostaa jatkuvasti, että Jehova on Korkein ja Kaikkivaltias. Ihminen voi lähestyä tätä vain Jeesuksen välityksellä ja ihmisen täytyy uskoa ja arvostaa Jeesuksen lunnaita saadakseen Kaikkivaltiaan hyväksymyksen.

Raamattu sanoo Raamatun olevan kirjoitettu Jumalan pyhän hengen ohjauksessa. 2. Timoteuksen kirjeen 3. luku (vanha kirkkoraamattu):

”15. ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17. että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (Kohdassa Jumalalla tarkoitetaan tietysti Jehova Jumalaa. Alkukielessä käytetään ilmaisua, joka tarkoittaa Raamattua ”pyhien kirjoituksien” kohdalla).

2. Pietarin kirjeen 1. luku:

”20. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
21. sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (Jumalalla kohdassa tarkoitetaan Jehovaa)

Psalmit 83: 17-19: “17. Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra. 18. Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot. 19. Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.” (Alkukielen teksteissä käytetään Jumalan nimeä Jehova.)

Vain lyhyen aikaa näillä palstoilla kirjoitelleena voin todeta:
jehovalainen ”raamatunselitys” tekee rumaa jälkeä tästä vääristymästä uskonoppinsa imeneissä ( ns. Uuden maailman ”raamattulaitos” on ovellalla tavalla vääristellyt klassista kristinuskontulkintaa. Tähän paulaan joutuneen on vaikeaa, sanoisiko miltei mahdotonta, räpiköidä raikkaille klassisen kristinuskon lähteille; sellaisena kun aito kristillinen usko on muotoiltu ns. ekumeenisissa uskontunnustuksissa).

Ja kun kristinuskosta on tehty jäykkä dogmaattinen kaava ( ilman Kristus- keskiötä ) johovalaisten ulkopuoliset uskonnolliset liikehdinnät sitovat vilpittömiä etsijöitä, joissa ” lain työ” ei ole Jumalan teko, vaan ihmiskeskeistä pinnistelyä ja peuhaamista yksityisten synnintekojen kanssa. Jehovalainen systeemi vie pimeyteen niinkuin yltiölakihenkinen uskonnollisuus, jossa ei oikeastaan lakia eikä evankeliumia, vaan joka .on ihmiskeskeistä moralismia ilman Kristus-elämää.
Siksi jotenkin tekee mielen murheelliseksi, kun sama kaveri jauhaa samaa levyä päivästä toiseen ja viikosta toiseen. ( kolmen vuoden aikana on , niinkuin aikaisemmissa kommenteissa on todettu – jonkinlainen, sanoisiko jonkinlainen. ”tuumaustauko”, joka jäljistä päätelleen ei tuonut loppua mahdottomalle inttäsämiselle; tuntuu miltei jonkinlaiselta kiusaamiselta.