Jeesus sanoi Pietarille, Johannekselle ja Jaakobille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani.” Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.” (Matt. 26:38-39)
Mikä tai mitkä olivat Jeesuksen murheen syyt?
Miksi Jeesus pyytää Isältä Jumalalta ottamaan pois tuon katkeran maljan?
Miksi Jeesus kuitenkin alistui Jumalan tahtoon ja joi maljan?
Minkälainen meidän osamme olisi, jos Jeesus ei olisi suorittanut tehtäväänsä loppuun?
Miksi Jeesus tuli Jumalan hylkäämäksi?
Miten Jumalan voima näyttäytyy Jeesuksen heikkoudessa ja alentumisessa?
Miksi Jumala valitsee omikseen ihmisiä joilla ei ole mitään muuta ansiota kuin synti, joka syyttää heitä?
Mitkä asiat saavat sinut murheelliseksi?
Mikä on mielestäsi Jumalan mieleistä murhetta?
Kaikki julkaistut blogini:
Suurin osa tästä vakioporukasta on antinomisteja. Miksi tämä blogi on saanut jäädä, luomaan kuvaa moniarvoisuudestako?
Jorma, taidat nähdä harhat hyvin, koska tunnet Pyhän Raamatun ja Tunnustuskirjat. Näen niin, että K24 peilaa aika hyvin luterilaista kirkkoamme. Onko kirkkomme tämän hetken tila hyvä?
Olen kiitollinen K24 Ylläpidolle, että saan pitää blogiani.
Olisi hyvä pitää alustus aiheesta ”Antinomismi ja Jumalan tahdon sivistynyt halveksiminen”.
Joo, rupesin ihan vaan tarpeesta taas lukemaan Apologia Augustanaa, ja miten hienoa tekstiä se onkaan!
Yksimielisyyden ohje on Tunnustuskirjojen kruunu, sanoisin.
Jorma, kiitos hyvästä ehdotuksesta aiheeksi. Tarkoitus olisi laittaa pieni teksti aiheestasi 9.5. blogilleni, jos hyvä Jumala suo.
Tunnustuskirjat on tullut taas luettua läpi. Nyt luin uusimman painoksen mukaisen. Edellisellä kerralla luin fraktuuralla kirjoitetun Tunnustuskirjat vuodelta 1897.
Minun teokseni on vielä vanhempi, vuodelta 1847.
Edellä esittämäsi tilakysymys saa vastauksen: toivoton.
Se uudissana ”mehutuokio” oli mielessäni menneellä viikolla monta kertaa, kun kävin 4 kertaa sakramentilla.
Kun lukee Marburgin uskontokeskustelun muistiinpanoja, ei voi muuta kuin hämmästellä Zwinglin argumentointia.
Jorma, olen myös lukenut Lutherin taistelusta Pyhän kasteen puolesta; Hermann Sassen kirja ”Tämä on minun ruumiini” on hyvä.
Minulla on se yksi Sassen 30-luvulla kirj kirja, en muista nyt nimeä. Siinä luterilainen ja reformoitu oppi on vertailussa. Kun ei tule noita antikvaariaatteja enää koluttua. …. Olen luterilainen, sen nimi on.
Sitten on se Uskonpuhdistus silminnäkijäin kuvaamana (saksaksi) Ajattelin kerran sen suomentaa, mutta enää en viitsi pistää rahojani siihen hommaan. Jossain muistaakseni moittivat sitä H. Sassea, mutta en muista minkä vuoksi.
Täältä voi hankkia:
http://concordia.fi/second/2012/08/25/tama-on-minun-ruumiini-lutherin-taistelu-ehtoollisen-reaalipreesensin-puolesta/
Olin itse asiassa sattumalta Concordia ry:n sivulla ja tutkin siellä artikkelia parannuksesta.
Sieltä poimin seuraavan väitteen:
>> Katumuksen ja uskon välissä ei ole mitään katumusharjoituksia tai muita armonjärjestyksiä, jotka katuvan pitäisi tehdä tai käydä läpi ennen kuin saisi uskoa syntien anteeksiantamukseen. Katuva saa heti omistaa Jumalan sanan, jonka mukaan hänellä on Kristuksen veressä >>>>
Tämä on aika löysää puhetta, kirjoittaja ei itse asiassa tiedä mistä puhuu.
Pitäisi ensin ottaa selvää, mitä armonjärjestys – josta pietistit puhuvat – tarkoittaa.
Kirjoittaja nimittäin itse puhuu ahdistuksesta ja katumuksesta.
Armonjärjestys on käsitteellinen tapa kertoa, että kysymyksessä on katumus, usko ei ole pelkästään tiedollista totenapitämistä.
Kun lain sana herättää synnintunnon, kun synnin paljastuttua syntyy katumus, pelästyminen tai paha mieli, ja kun sitten evankeliumin sana on tuonut rauhan jne. ollaan juuri tekemisissä armonjärjestyksen eri vaiheiden kanssa. Eihän siinä ole kysymys mistään omasta tekemisestä, vaan Jumalan vaikutuksesta ihmisen sydämessä. Murhe muuttuu iloksi, pelko rauhaksi.
Tässä kuvastuu vain se, että ei katumaton voi päästä armoon, koska hänellä ei ole edes mitään syytä turvata Kristuksen sovintoarmoon.
Jukka ja JUha Huotari ovat tässä kohden vähän erehtyneet puhuessaan armonjärjestyksestä. Pelkään, että moni saa väärää tietoa
Jorma, kiitos kommentista. Minullakin voi olla pietistien opista vääriä kuvia, mutta johonkin heidän opetuksiin se perustuvat. Lainaamasi kohdassa oli viittaus, jossa lukee seuraavasti:
Kun kadun vääriä tekojani ja pyydän Jumalalta anteeksi, niin voin olla varma, että Jumala Jeesuksen Kristuksen tähden on antanut syntini anteeksi. Jumala muuttaa meitä.