Herran Jeesuksen syvä murhe

Jeesus sanoi Pietarille, Johannekselle ja Jaakobille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani.” Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.” (Matt. 26:38-39)
b2ap3_thumbnail_Jeesus-rukoilee.jpg
Mikä tai mitkä olivat Jeesuksen murheen syyt? 

Miksi Jeesus pyytää Isältä Jumalalta ottamaan pois tuon katkeran maljan? 

Miksi Jeesus kuitenkin alistui Jumalan tahtoon ja joi maljan? 

Minkälainen meidän osamme olisi, jos Jeesus ei olisi suorittanut tehtäväänsä loppuun? 

Miksi Jeesus tuli Jumalan hylkäämäksi?  

Miten Jumalan voima näyttäytyy Jeesuksen heikkoudessa ja alentumisessa?  

Miksi Jumala valitsee omikseen ihmisiä joilla ei ole mitään muuta ansiota kuin synti, joka syyttää heitä? 

Mitkä asiat saavat sinut murheelliseksi?

Mikä on mielestäsi Jumalan mieleistä murhetta?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Jorma, kiitos hyvästä ehdotuksesta aiheeksi. Tarkoitus olisi laittaa pieni teksti aiheestasi 9.5. blogilleni, jos hyvä Jumala suo.

    Tunnustuskirjat on tullut taas luettua läpi. Nyt luin uusimman painoksen mukaisen. Edellisellä kerralla luin fraktuuralla kirjoitetun Tunnustuskirjat vuodelta 1897.

  2. Minun teokseni on vielä vanhempi, vuodelta 1847.
    Edellä esittämäsi tilakysymys saa vastauksen: toivoton.
    Se uudissana ”mehutuokio” oli mielessäni menneellä viikolla monta kertaa, kun kävin 4 kertaa sakramentilla.
    Kun lukee Marburgin uskontokeskustelun muistiinpanoja, ei voi muuta kuin hämmästellä Zwinglin argumentointia.

  3. Minulla on se yksi Sassen 30-luvulla kirj kirja, en muista nyt nimeä. Siinä luterilainen ja reformoitu oppi on vertailussa. Kun ei tule noita antikvaariaatteja enää koluttua. …. Olen luterilainen, sen nimi on.
    Sitten on se Uskonpuhdistus silminnäkijäin kuvaamana (saksaksi) Ajattelin kerran sen suomentaa, mutta enää en viitsi pistää rahojani siihen hommaan. Jossain muistaakseni moittivat sitä H. Sassea, mutta en muista minkä vuoksi.

  4. Olin itse asiassa sattumalta Concordia ry:n sivulla ja tutkin siellä artikkelia parannuksesta.
    Sieltä poimin seuraavan väitteen:
    >> Katumuksen ja uskon välissä ei ole mitään katumusharjoituksia tai muita armonjärjestyksiä, jotka katuvan pitäisi tehdä tai käydä läpi ennen kuin saisi uskoa syntien anteeksiantamukseen. Katuva saa heti omistaa Jumalan sanan, jonka mukaan hänellä on Kristuksen veressä >>>>

    Tämä on aika löysää puhetta, kirjoittaja ei itse asiassa tiedä mistä puhuu.
    Pitäisi ensin ottaa selvää, mitä armonjärjestys – josta pietistit puhuvat – tarkoittaa.
    Kirjoittaja nimittäin itse puhuu ahdistuksesta ja katumuksesta.
    Armonjärjestys on käsitteellinen tapa kertoa, että kysymyksessä on katumus, usko ei ole pelkästään tiedollista totenapitämistä.
    Kun lain sana herättää synnintunnon, kun synnin paljastuttua syntyy katumus, pelästyminen tai paha mieli, ja kun sitten evankeliumin sana on tuonut rauhan jne. ollaan juuri tekemisissä armonjärjestyksen eri vaiheiden kanssa. Eihän siinä ole kysymys mistään omasta tekemisestä, vaan Jumalan vaikutuksesta ihmisen sydämessä. Murhe muuttuu iloksi, pelko rauhaksi.
    Tässä kuvastuu vain se, että ei katumaton voi päästä armoon, koska hänellä ei ole edes mitään syytä turvata Kristuksen sovintoarmoon.
    Jukka ja JUha Huotari ovat tässä kohden vähän erehtyneet puhuessaan armonjärjestyksestä. Pelkään, että moni saa väärää tietoa

  5. Jorma, kiitos kommentista. Minullakin voi olla pietistien opista vääriä kuvia, mutta johonkin heidän opetuksiin se perustuvat. Lainaamasi kohdassa oli viittaus, jossa lukee seuraavasti:

    Katumuksen ja uskon välisen suhteen ovat pietistit sekoittaneet. Pietistien mukaan katuvalla ei ollut heti ”lupa” uskoa, vaan täytyi odottaa, kunnes saa kokemuksen armosta. Siinä, missä katuvalle tulisi julistaa Kristuksen evankeliumia ja ohjata sanan ja sakramenttien äärelle, pietistit kehottivat katuvaa omiin tekoihin. Tunnettu esimerkki pietismin ja raamatullisen opetuksen eroista on 1843 Espoon kaksoishäissä körttijohtaja Paavo Ruotsalaisen ja ruotsalaisen uusevankelisuuden johtomiehen Carl Olof Roseniuksen välinen keskustelu. Paavo Ruotsalainen kysyi Roseniukselta olisiko tämä autuas, jos nyt kuolisi. Roseniuksen vastatessa myöntävästi Ruotsalaisen kysyi, mihin Rosenius perustaa tämän. Rosenius vastasi perustavansa Kristuksen sovitustyöhön. Tähän Ruotsalainen kysyi: ”Missä on passi” (varmuus, että on osallinen tästä sovituksesta) Rosenius vastasi: ”Jumalan sanassa.” Vastauksen saatuaan Ruotsalaisen kerrotaan nauraneen ja reiteensä lyöden sanoneen: ”Ei kelpaa, samoin kaikki tekopyhät ämmät Savossa ovat valmiit vastaamaan, ei kelpaa yksinään sanan päälle krossata”. (Ks. W.A. Schmidt: Fredrik Gabriel Hedberg s. 365)

    Kun kadun vääriä tekojani ja pyydän Jumalalta anteeksi, niin voin olla varma, että Jumala Jeesuksen Kristuksen tähden on antanut syntini anteeksi. Jumala muuttaa meitä.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.