Herran päivä

Minä olin hengessä Herran päivänä. (Ilm. 1:10)
b2ap3_thumbnail_Herran-piv.jpg

Viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, Herran päivänä vietämme ehtoollista (vert. Ap.t. 20:7); mitä ehtoollinen sinulle merkitsee ja miksi tarvitsemme ehtoollismessua ja sanajumalanpalveluksia?

Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani. (1. Kor. 16:2); kolehti; miksi on tärkeää uhrata Jumalan valtakunnan työn hyväksi?

Miksi juuri viikon ensimmäinen päivä on Herran päivä, eikä lauantai?

Minkälainen on sinun mielestä onnistunut pyhäpäivä ja mitä siihen kuuluu?

Kun aika on täyttynyt, on Herran päivä (vert. 1. Tess. 5:1-11), kun Jeesus tulee takaisin suurella voimalla ja kunniassa; tule, Herra Jeesus; minkälainen toivo sinulla on?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Minä olin hengessä Herran päivänä. (Ilm. 1:10)
    ” Herran päivää” käytetään UT:ssa vain tässä Raamatun kohdassa Kreikan kielessä tämä termi tarkoittaa sunnuntaita sanovat kreikankielen tuntijat.
    Eikä sitä ole syytä epäillä, etteikö se merkitse tässäkin samaa.
    Juutalaiset valitsivat jo varhain pyhäpäiväkseen sapatin ( lauantain )
    Mutta kristityt valitsivat Herran päiväksi sunnuntain.
    Kristikunnan peruusteena on: Jeesus nousi kuolleista sunnuntaina ja sen tähden juuri tämä päivä tahdottiin pyhittää Herralle.Tämä järjestyksen mukaan on meidänkin turvallista ja kokoontua sunnuntaina Herrana päivänä yhteeen viettämään messua yhteisessä Herran pöydässä, jossa Ylösnoussut Herra on kanssamme ja palvelee meitä ehtoollisella.

  2. Raamattu nimittää ”Herran päiväksi” kahta eri asiaa. Toinen on maailmanloppu mm. 2.Piet.3:10. Toinen on sapatti, 2.Moos.20:10; Jes.58:13. Siksi Jeesus sanoi, että ”Ihmisen Poika on sapatin herra” Matt.12:8, koska hän on meidän Luojamme, joka asetti sapatin Eedenissä.

    Kun UT puhuu sunnuntaista, niin se aina nimittää sitä viikon ensimmäiseksi päiväksi, ei koskaan Herran päiväksi. Siksi Ilm.1:10 puhuu joko sapatista, tai maailmanlopun päivästä, jolloin Johannes olisi näyssä temmattu tuohon aikaan katselemaan Ilm. näkyjä. Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan ja evankeliuminsa samoihin aikoihin. Olisi perin outoa, että hän evankeliumissa nimittää sunnuntaita viikon ensimmäiseksi päiväksi, mutta sitten Ilmestyskirjassa Herran päiväksi.

    Vasta toisella vuosisadalla, siis apostolien jälkeen, ilmaantui tahoja, jotka alkoivat nimittään sunnuntaita Herran päiväksi. Syy tähän ei löytynyt Raamatusta, vaan siitä, että kristityt halusivat erottautua juutalaisista jota roomalaiset vainosivat ja siksi kristittyjen parissa sapattia alettiin väheksyä ja sunnuntaita korottamaan. Sunnuntai oli myös siksi oivallinen valinta uudeksi lepopäiväksi, koska se oli roomalaisten auringonpalvonnan päivä (sunday). Tämä muutos ei tapahtunut kerralla, vaan pikkuhiljaa.

  3. Jouni, kiitos hyvästä taustatiedosta. Minun mielestä sunnuntai, jolloin Jeesus nousi kuolleista, on todellinen Herran päivä. Samoin päivä jona Jeesus tulee takaisin, on todellinen Herran päivä.

    Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh. 20: 19-23)

  4. Juha, ylösnousemuspäivä on todella mahtava, niin kuin myös kuolinpäivä (pitkäperjantai), samoin kuin Jeesuksen takaisintulon päiväkin, mutta Herran päiväksi Raamattu nimittää näistä vain tuota viimeistä, samoin kuin sapattia. Sitten on huomioitava vielä se, että Jumala ei anna Raamatussa perjantaille, sunnuntaille ja Jeesuksen takaisintulon päivälle pyhyyden leimaa. On vain yksi päivä, jolle Jumala antaa pyhyyden leiman ja se löytyy kymmenestä käskystä, joista jokainen käsky on tarkoitettu meillekin. Emmehän me opeta (niin kuin ei Raamattukaan), että kymmenen käskyä kuuluu juutalaisille ja yhdeksän pakanoille.

  5. Jouni, kiitos hyvistä kommenteista. On tärkeää, että meillä jokaisella on yksi päivä viikosta, jonka pyhitämme. Toinen pitää sen lauantaina ja meillä luterilaisilla se on sunnuntai. On hyvä, että meillä on eri päivä pyhäpäivänä, koska silloin meillä on mahdollisuus saada tilat messuumme sunnuntaina Adventtikirkolta, kun heidän seurakunnat kokoontuvat Jumalanpalvelukseen lauantaina.

  6. Tässä ajatuksiani Juhan haasteen johdosta:
    Pyhässä ehtoollisessa kohtaan Kristuksen henkilökohtaisesti. Tämä ei ole vain sanoja, vaan todeksi koettu.
    Vierastan kolehdin nimittämistä uhriksi, sillä ne pikkusummat, jotka haaviin laitan eivät tunnu yhtään missään. Toivottavasti roponen koituu jonkin hyvän asian hyväksi.
    Sunnuntai on kristittyjen pyhäpäivä koska se on Kristuksen ylösnousemuksen muistopäivä.
    Onnistunut pyhän vietto sisältää jumalanpalvelukseen osallistumisen, lepoa ja virkistystä liikunnan, luonnon tai kulttuurin parissa sekä yhdessäoloa omaisten tai ystävien kanssa.
    Kristuksen paluuseen liittyvä toiveeni on, että syntisyydestäni kuolimatta pääsisin Kristuksen armahtamana autuaiden joukkoon.

  7. Ongelma on vanhurskauttamisopillinen, tuo adventistien ongelma.
    Tositapaus:
    Kissa hyppäsi puutarhassa haravan yli, jolloin vatsa aukesi.
    Ihmeteltiin ja odotetiin, että kello tulee 18, jolloin sapatti päättyy.
    Perheen langenneen tyttären piti se tappaa, ei siinä voinut montaa tuntia odottaa.

  8. Juha > ”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden…”(Room. 14:5-6)

    V: Jos Juha otat kontekstin huomioon, niin kyseessä oli paastopäivät. Fariseukset olivat tarkkoja paastopäivistä, ja milloin niitä pidettiin ja tämä oli iskostunut myös moneen juutalaiskristittyyn. Kun Raamattu puhuu päivistä, niin eihän tämä tarkoita että siinä on aina kyse kymmenen käskyn lepopäivästä.

    Sitten Jormalle, että ei pidä yksittäisten adventistien niin kuin ei luterilaistenkaan tavoista tai käsityksistä vetää johtopäätöstä siihen, mitä heidän kirkko todella opettaa.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.