Herran päivä

Martti Pentti, kiitos vastauksesta. Miksi sinun mielestä Jeesuksen Kristuksen piti kuolla Golgatalla? Onko sinun mielestä Jeesus Kristus elossa ihan aikuisten oikeasti?

”Onko sinun mielestäsi Jeesus Kristus elossa ihan aikuisten oikeasti?” ’Aikuisten oikea’ lienee sitä maallistuneen ihmisen järjenkäyttöä, josta et paljoa perusta.

Martti Pentti, kiitos vastauksestasi.

Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ”Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?” se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ”Kuka astuu alas syvyyteen?” se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.” Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? (Room. 10: 4-14)

”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi” Näin minäkin ajattelen. Sana ei oikeastaan ole kirjan kansien välissä.

Martti Pentti, entä loppuosa?

”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. (Room. 10: 8-10)

”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.”
– Sinä pelastut.
– Miten?
– Ensiksikin: tunnustamalla ääneen, että Jeesus on Herra. Toiseksi: uskomalla sisimmässäsi, että Hän on herännyt kuolleista.
– Siinäkö kaikki?
– Siinä kaikki. Usko kelpaa Jumalalle ja sen tunnustaminen pelastaa.

”Jumala ei ole sidottu aikaan, mutta kun hän tekee jotakin meidän ajassamme ja haluaa kertoa meille, miten pitkään siinä meni, niin hän on sen ilmaissut niin selvästi, ettei kenenkään tarvitse eksyä.”

Martti > Tällainen luomiskertomuksen kirjaimellisen totuuden painotus on nykyaikana estämässä koulussa läksynsä lukeneita ottamasta tosissaan olennaistakaan Raamatun ilmoitusta. On aika luopua siitä, ettei kenenkään tarvitse eksyä!

V: Mielenkiintoinen kommentti sinänsä, kun puhut Raamatun olennaisesta ilmoituksesta, niin tämä ilmoitus on juuri tullut niiden kynästä (siis Raamatun kirjoittajien), jotka kirjoittavat uskovansa myös kirjaimelliseen Genesikseen. Sinä tahdot poimia vain rusinat pullasta. Ei ole loogista vedota vaikka Paavaliin kun puhutaan pelastuksesta, mutta sitten ei uskota Paavalia kun hän puhuu kirjaimellisen Genesiksen puolesta. Jos Paavali on erehtynyt Genesiksen suhteen, niin meillä ei ole mitään takuita siitä, etteikö hän olisi erehtynyt myös pelastuksen suhteen. Ja itse asiassa Genesis liittyy olennaisena osana pelastusta. Se kertoo syyn, miksi tarvittiin pelastusoperaatio. Jos syy on satua, niin silloin myös sen korjaaminen on satua.

Juha > Kurjaahan se on, että suurin osa maailman ihmisistä tietämättöminä Jeesuksesta on matkalla kadotukseen.

V: Mutta sinun näkemyksesi mukaan Jeesus itse on juuri määrännyt näin. Eihän siinä silloin pitäisi olla mitään kurjaa, kun Jumala itse haluaa näin. Olet siis sitä mieltä että hän on tehnyt kurjan päätöksen, kun olisi voinut määrätä kaikki myös pelastukseen.

jorma > On täällä ollut esillä muutakin kuin tunnustuskirjat. Juha Heinilä esitti hyvän kohdan Roomalaiskirjeestä, siitä kuinka Jumala paaduttaa ja armahtaa. Siihen sanaan ei suhtauduttu asiallisesti, vaan vasta-argumentointi meni aivan järkeilyksi.

V: Järkeily tuli puhtaasti Raamatun teksteistä ja sen antamista periaatteista. Minä annoin paljon tekstejä, jotka kertovat suoraan, että Jumala on antanut meille valinnan mahdollisuuden. Nyt sinun pitäisi järkeillä, mitä ne tarkoittavat.

jorma > Minun on vaikea hyväksyä sellaista ajatusta, että ihminen omin voimin voi päättää katumuksestaan ja synnin hylkäämisestä.

V: Tästä olen täysin samaa mieltä. Olenhan tämän sanonut jo monta kertaa. Joko et ole lukenut ollenkaan kirjoitustani tai sitten se on valunut mielestäsi kuin vesi hanhen selästä.

jorma > Miksi miljoonat hylkäävät ilmaisen ja ikuisen ilon taivaassa? Tahtovat kiireesti ja ihan tahallaan helvettiin? Masokisteja?

V: Miksi miljoonat alkavat pottamaan tupakkaa tai alkavat ottamaan huumeita, vaikka he tietävät mitä siitä suurella todennäköisyydellä seuraa? Olen jo sanonut, että siksi, koska monet haluavat elää vain tämän hetken mukaan ja jos he saavat synnistä lyhytaikaista nautintoa, niin he valitsevat tämän hetken. Mooses valitsi toisin, ”Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa” Hepr.11:25. Suurin osa tekee toisin.

jorma > Kadotustuomio koituu kuitenkin niiden osaksi, jotka eivät usko.

V: Ja mielestäsi Jumala on jo etukäteen määrännyt ketkä tulevat uskomaan ja ketkä ei. Ja näin hän etukäteen on määrään suuren joukon ihmisiä ikuiseen kidutukseen, jotka eivät ole voineet vaikuttaa tänne tulemiseensa, eivätkä valintoihinsa.

Jos tällaiseen olentoon tahdotaan uskoa (vaikka Raamattu ei tällaisesta puhu), niin mikäs siinä, mutta kun samalla tällaista olentoa sanotaan rakkaudeksi ja vanhurskaaksi, niin silloin alkaa pelottaa. Jos tällaisella näkemyksellä varustetut ihmiset pääsisivät maailmaa hallitsemaan, niin mitä kaikkea rakkauden ja vanhurskauden nimissä voitaisikaan tehdä.

Sitten pieni esimerkki armosta. Minä olisin sinulle miljoona euroa velkaa ja elämän tilanteeni olisi mennyt siihen pisteeseen, etten pystyisi velkaani maksamaan. Sinä kuitenkin tahtoisit minua armahtaa ja annat koko velkani anteeksi. Sinä vain ensiksi kysyt minulta, että tahdonko saada velkani anteeksi. Jos minä sanon, että tahdon, ja sinä sitten armeliaisuudessasi annat anteeksi, niin onko nyt niin, että velan mitätöiminen ei ollutkaan armoa, koska asiassa kysyttiin velallisen mielipidettä, että tahtooko hän saada velan anteeksi? Voisinko minä sitten sanoa, että kyse ei ollutkaan armosta, vaan minä omalla teollani ostin velan anteeksi?

Tässä pyöritään nyt yhdessä kohdassa. Voisimme varmaan loputtoomiin keskustella siitä, oliko se Jumala, joka toi nälän kaukaiseen maahan, vai tekikö tuhlaajapoika ihan omin päin päätöksen lähteä kotiin. Minä katson, että Jumalan armotyö hänessä alkoi jo siinä nälänhädän saapuessa (ei yksikään tule minun luokseni, ellei Isäni… vedä häntä).

Koen tämän osaltani turhaksi; Parasta kai suositella kutakin pitämään kiinni siitä mitä on oppinut niin kauan kuin suinkin pystyy.
Itsevanhurskauden systeemistä voi päästä irti vain silloin kun Jumala avaa oven. Sivullinen todistelu ei auta. Minulle tosin se kertoo, ettei usko Kristukseen ole otettavissa, ei vaikka istuisi päivät pääskytysten sanan kuulossa.

Juhan tuoma hyvä sitaatti Roomalaiskirjeestä ei vakuuttanut Jounia yhtään mitään. Huomasin vain, että vastakommentit edustivat tuota klassista roomalaiskatolista linjaa, joka korostaa synergiaa.
Menneisyyttä muistellen olen vähän tunneherkkä kaikelle sellaiselle uskonnollisuudelle. Se ei kuitenkaan kestä kriisissä.
Olen havainnut, että huumeista ja viinasta ei ilman Jumalan armoa pääse eroon – kuten ei paatumuksestakaan. Moni itkee riippumistaan aineiden vallassa, pääsemättä irti. Kummallista, kun heillä itsessään on voima tehdä hyvää ja oikea valinta.
Jos ihmiset sitten valitsevat synnin ja kadotuksen, osoittaa se ainakin minulle, että Jumalan mielen mukainen valinta on mahdotonta ilman hänen apuaan.
Omin käsin onneen, vai armosta autuaaksi?
Olen omassa elämässäni päässyt irti suorituskristillisyydestä ja hirveästä kelpaavaksi tekemisen oravanpyörästä. Sen vuoksi kauhistun tällaista systeemiä, jossa Jumalan armo ei olekaan kaiken avain ja vastaus kaikkeen.

>>Jos tällaiseen olentoon tahdotaan uskoa (vaikka Raamattu ei tällaisesta puhu), niin mikäs siinä, mutta kun samalla tällaista olentoa sanotaan rakkaudeksi ja vanhurskaaksi>>>
Ei helposti uskoisi jonkun kristityn ihmisen sanovan näin!!

Juha > Kurjaahan se on, että suurin osa maailman ihmisistä tietämättöminä Jeesuksesta on matkalla kadotukseen.

V: Mutta sinun näkemyksesi mukaan Jeesus itse on juuri määrännyt näin. Eihän siinä silloin pitäisi olla mitään kurjaa, kun Jumala itse haluaa näin. Olet siis sitä mieltä että hän on tehnyt kurjan päätöksen, kun olisi voinut määrätä kaikki myös pelastukseen

Jounin mukaan Jumala ei olisikaan kaikkivoipa ja kaikkivaltias, tulee tuosta ainakin minulle johtopäätös.

jorma > Voisimme varmaan loputtoomiin keskustella siitä, oliko se Jumala, joka toi nälän kaukaiseen maahan, vai tekikö tuhlaajapoika ihan omin päin päätöksen lähteä kotiin. Minä katson, että Jumalan armotyö hänessä alkoi jo siinä nälänhädän saapuessa (ei yksikään tule minun luokseni, ellei Isäni… vedä häntä).

V: Jumala käytti erilaisia olosuhteita puhutellakseen poikaa. Poika lopulta tajusi tilanteen ja Raamattu sanoo, että hän meni itseensä ja päätti lähteä. Isä ei pakottanut poikaa lähtemään kotoa, eikä isä pakottanut poikaa palaamaan. Poika itse päätti. Tietysti jos isä oli luonteeltaan sadisti, niin hän olisi saattanut jo etukäteen määrätä pojan olemaan sikolätissä koko ikänsä.

jorma > Olen havainnut, että huumeista ja viinasta ei ilman Jumalan armoa pääse eroon – kuten ei paatumuksestakaan. Moni itkee riippumistaan aineiden vallassa, pääsemättä irti. Kummallista, kun heillä itsessään on voima tehdä hyvää ja oikea valinta.

V: On täysin kaksi eri asiaa, haluta irti viinasta ja lopettaa sen käyttö. Haluaminen ei vielä yksin anna voimaa lopettaa käyttöä, vaikka haluaisi. Moni haluaa lopettaa ja eikö tämä todista, että ihminen voi haluta? Kun Jeesus kutsuu ihmistä, niin hän ei pyydä meitä lopettamaan synnin tekemistä, koska tähän me emme pysty. Hän kysyy vain, että haluammeko. Samoin kuin esimerkissäni sinä kysyisit minulta, että haluanko velat anteeksi, niin on kai minulla mahdollisuus haluta, kun tarjous tehdään.

jorma > Jos ihmiset sitten valitsevat synnin ja kadotuksen, osoittaa se ainakin minulle, että Jumalan mielen mukainen valinta on mahdotonta ilman hänen apuaan.

V: Näin on. Ja siksi kun Jeesus kutsuu, niin hän antaa avun, jonka turvin ihminen voi vastata kyllä tai ei.

jorma > Sen vuoksi kauhistun tällaista systeemiä, jossa Jumalan armo ei olekaan kaiken avain ja vastaus kaikkeen.

V: Et vastannut esimerkkiini velkojen anteeksiannosta pelkästä armosta. Miten siis oli, sainko anteeksi pelkästä armosta, vaikka minulta kysyttiin haluanko ne anteeksi?

>>Jos tällaiseen olentoon tahdotaan uskoa (vaikka Raamattu ei tällaisesta puhu), niin mikäs siinä, mutta kun samalla tällaista olentoa sanotaan rakkaudeksi ja vanhurskaaksi>>>

jorma > Ei helposti uskoisi jonkun kristityn ihmisen sanovan näin!

V: Tarkoitat siis, että Jumala kerran päätti luoda paikan, jossa palaa ikuinen kiduksen tuli ja hän myös päätti sitten luoda sinne ihmisiä ihan muuten vain, ja tämä on rakkautta, hyvyyttä ja vanhurskautta. En helposti uskoisi kristityn sanovan näin.

Juha > Kurjaahan se on, että suurin osa maailman ihmisistä tietämättöminä Jeesuksesta on matkalla kadotukseen.

V: Mutta sinun näkemyksesi mukaan Jeesus itse on juuri määrännyt näin. Eihän siinä silloin pitäisi olla mitään kurjaa, kun Jumala itse haluaa näin. Olet siis sitä mieltä että hän on tehnyt kurjan päätöksen, kun olisi voinut määrätä kaikki myös pelastukseen.

jorma > Jounin mukaan Jumala ei olisikaan kaikkivoipa ja kaikkivaltias, tulee tuosta ainakin minulle johtopäätös.

V: Teet väärän johtopäätöksen. Minähän en tuossa puhu mitään omasta näkemyksestäni, vaan Juhan näkemyksestä.