Herran päivä

” Isä ei pakottanut poikaa lähtemään, eikä isä pakottanut poikaa palamaan. Poika itse päätti” ?
Raamatun mukaan valinta on yksin Jumalan: ” Kaikki on kutsuttu, mutta harvat valitut.” Siinä on salaisuus, jonka edessä ihmisen tulee kumartaa syvään.
Apostoli Paavali Room. 9:sä luvussa viittaa siihen miten Jeremia vietiin katsomaan savenvalaajan työtä, jos ruukusta ei tullut mieluinen valaaja hylkäsi sen, ja siitä tuli uudelleen pelkkä savimöhkäle. Eikä savenvalaja tarvinnut alkaa selitellä, miksi hän niin teki.
Jumalalla on meihinkin samat oikeudet, kuin savenvalajalla ruukkuihinsa, Tämä on kova ja ankara läksy: Jumala on vanhurskas ja ihmiset syntisiä. Mutta kuitenkin Jumala kutsuu ja vetää puoleensa, kuten tuhlaajapoikaa.
Mutta poika oli aloite kyvytön sillä hän oli hengellisesti kuollut, eikä kuollut voi itse tehdä aloitetta. Mutta kun Jumala kutsuu ja vetää, silloin kuolleisiin luihin alkaa tulemaan elämää, sillä hän oli kuollut, mutta virkosi elämään.

Jouni, Jumala on Kaikkivaltias. Eipä meillä ole mitään oikeutta arvostella Jumalaa. Meistä ihmisistä voi tuntua kurjalta, kun kaikki eivät pelastu tai jos jollakin on sairauksia. Näin se vain on. Ei ole ihmisen oma vika, jos sillä on sairauksia. Sairaudetkin Jumala sallii meille ja niin on hyvä. Taivaisiin emme saa sairauksia mukaan ja se on hyvä se. Täällä ajassa kärsimme pienen ajan. On asioita, jotka vain pitää hyväksyä.

Uskon itse näin: Kun sairas hakeutui tai tuotiin Jeesuksen luo, hänellä oli jo usko siihen, että Jeesus voi parantaa. Kysymykseen ”tahdotko tulla terveeksi”, sisältyy jo lupaus parantamisesta.

Summa summarum: mitä me tästä vääntämisestä nyt saamme tulokseksi? Mitä hyötyä tuosta ihmisen vapaudesta sinulle on?

””Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, … Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.””

Nämä sanat ovat lakia, ja ne ovat uhkaamassa ja peloittamassa ihmistä.
Valitse siis; ei sano mitään siitä, että ihminen pystyisi jotain valitsemaan, vaan sekin on lakia = piilevä uhkaus = tehostava lause sille, että on olemassa lain tuomio.

Mikä on lauseen tarkoitus?
Ei ylistää ihmisen kykyä valita, vaan saattaa hänet pelkoon ja sitä kautta hakeutumaan armoon Kristuksen luo.
Vasta siellä on lain täyttymys, ei omissa teoissa.

Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Martti Pylkkäsen ja sinun tekstejä on helppo ymmärtää.

Kristuksen oppi – luterilainen oppi – terveellinen oppi ; monta nimeä samalle opille.

”Sairaudetkin Jumala sallii meille ja niin on hyvä.” Jumala sallii sairaudet, jotta terveemmät voisivat toteuttaa Jumalan rakkautta hoitamalla ja tukemalla sairaita lähimmäisiään. Olemme toisillemme myös Jumalan antamia tehtäviä: ”Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. – – – Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.”

Martti > Apostoli Paavali Room. 9:sä luvussa viittaa siihen miten Jeremia vietiin katsomaan savenvalaajan työtä, jos ruukusta ei tullut mieluinen valaaja hylkäsi sen, ja siitä tuli uudelleen pelkkä savimöhkäle. Eikä savenvalaja tarvinnut alkaa selitellä, miksi hän niin teki.

V: Vastasin vähän aiemmin mitä tekstissä sanotaan. Kelaa alaspäin… Jos Room.9 halutaan tulkita ennaltamääräämiseksi pelastuksen suhteen, niin sitten joudumme ongelmiin Raamatun satojen tekstein kanssa, koska ne puhuvat ihan muuta.

Juha > Jouni, Jumala on Kaikkivaltias. Eipä meillä ole mitään oikeutta arvostella Jumalaa.

V: Samaa mieltä. Hän on kertonut sanassaan minkälainen on ja miten hän toimii. Ja jos uskotaan hänen sanansa opetuksia ja laitetaan ne sopusointuun keskenään, niin eipä edes ole arvostelemista.

Juha, uskot varmaan, että jos mies ehdottaa naiselle avioliittoa, niin naisella on vapaa tahto sanoa, kyllä tai ei. Ja uskot, että Jumala on kaikkivaltias, niin uskotko myös, että hän pystyy syntisen ihmisen laittamaan sellaiseen tilaan, että tällä on mahdollisuus vastata hänen kutsuun kyllä tai ei, ihan niin kuin nainen miehelle avioliittoa koskien?

”Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, … Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.””

jorma > Nämä sanat ovat lakia, ja ne ovat uhkaamassa ja peloittamassa ihmistä. Valitse siis; ei sano mitään siitä, että ihminen pystyisi jotain valitsemaan, vaan sekin on lakia = piilevä uhkaus = tehostava lause sille, että on olemassa lain tuomio.

V: Nehän sanovat suoraan, että ihminen voi valita kun Jumala tekee tarjouksen. Jos olet pudonnut jäihin ja joku tulee tarjoamaan pelastusköyttä ja sanoo, että joudut nyt valitsemaa itse, otatko kiinni ja pelastut tai et ota ja hukut, niin sanotko, että tämä on lakia? Sinulla on hyvin kummallinen käsitys laista ja armosta.

jorma > Mikä on lauseen tarkoitus? Ei ylistää ihmisen kykyä valita, vaan saattaa hänet pelkoon ja sitä kautta hakeutumaan armoon Kristuksen luo.

V: Hei, nythän sinä esitit, että ihmisen on tehtävä jotain: hakeutua Kristuksen luo. Tämähän on sinun käsityksesi mukaan ihmistekoa. Oletko muuttanut mielesi?

Olen kysynyt jo kaksi kertoo käsitystäsi armosta esimerkillä (olin sinulle velkaa), ja et vain vastaa. Eikö vastaamattomuutesi syy ole juuri se, että et voi, koska tällöin paljastuu vääränlainen käsityksesi armosta? Mutta kysyn vielä kolmannen kerran ja Juha vastaapa sinä myös.

Jos velkoja antaa velan anteeksi armosta, mutta hän kysyy ensiksi, että tahtooko velallinen saada velan anteeksi ja velallinen sanoo, että tahtoo, niin saiko velallinen velkansa anteeksi armosta?

Jouni, arvostan sitä, että haluat löytää totuuden. Jumalan armo on aina eri asia kuin mitä me ihmiset voimme antaa tai haluamme antaa. Jumalan armo on pelkkää armoa, eikä meillä ole sen saamiseen mitään omaa ansiota.

Seuraava lainaus on Tunnustuskirjoista, joka selvittää miten me luterilaiset uskomme.

Tästä opinkohdasta ei Augsburgin tunnustuksessa pysyvien teologien keskuudessa ole käyty julkista kiistaa. Oikein opetettuna tämä on lohdullinen opinkohta. Siksi selvitämme sitäkin tässä kirjoituksessa, jottei siitä vastedeskään syntyisi pahennusta herättävää väittelyä.

Affirmativa; puhdas, tosi oppi

1. Ensiksi on tarkoin huomattava, että Jumalan ennaltatietämys (praescientia) ja hänen tekemänsä iankaikkinen valinta (praedestinatio) ovat kaksi eri asiaa.

2. Jumalan ennaltatietämys tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jumala tietää kaiken ennen kuin se tapahtuu. On kirjoitettu: ”Taivaan Jumala kykenee paljastamaan salaisuuksia. Hän on ilmoittanut kuningas Nebukadnessarille, mitä on tapahtuva tulevina aikoina” (Dan. 2:28).

3. Jumalan ennaltatietämyksen kohteena ovat yhtä lailla hyvät ja pahat. Se ei kuitenkaan ole pahan syy, ei myöskään synnin eli väärin tekemisen, mikä on alkuisin Perkeleestä ja ihmisen omasta, pahasta ja turmeltuneesta tahdosta. Ennaltatietämys ei ole myöskään pahojen ihmisten turmion syy, vaan siihen syyllisiä ovat he itse. Ennaltatietämys eli kaitselmus ainoastaan pitää pahan tapahtuessa yllä järjestystä ja panee pahalle rajan, johon saakka se saa jatkua, sekä antaa sille tarkoituksen määräämällä, kuinka kaiken sinänsä pahankin on edistettävä Jumalan valittujen pelastumista.

4. Predestinaatio eli Jumalan iankaikkinen valinta koskee ainoastaan Jumalan hurskaita, rakkaita lapsia. Se on heidän pelastuksensa syy, se toteuttaa pelastumisen ja kaiken mitä tähän kuuluu. Sillä perustalla meidän autuutemme kestää niin vankasti, etteivät helvetin portit pysty sitä järkyttämään. (Matt. 16:18)

5. Tätä valintaa ei pidä tutkia Jumalan salaisen päätöksen kannalta, vaan se on opittava ymmärtämään Jumalan sanasta, jossa se on ilmoitettu.

6. Jumalan sana taas ohjaa meidät Kristuksen luokse. Hän on se ”elämän kirja”, (Esim. Fil. 4:3) johon kaikkien niiden nimet on kirjoitettu, joiden on määrä tulla iankaikkisesti autuaiksi. Hänessä heidät on myös valittu, niin kuin Raamattu sanoo: ”Jumala on ennen maailman perustamista hänessä – Kristuksessa – valinnut meidät.” (Ef. 1:4)

7. Tämä Kristus kutsuu luokseen kaikkia (Matt. 11:28) syntisiä ja lupaa heille levon ja virvoituksen. Hän tarkoittaa täyttä totta; hän tahtoo, että kaikki ihmiset tulisivat hänen luokseen ja antaisivat auttaa itseään, kun hän sanassaan tarjoutuu auttamaan heitä. Hän tahtoo, että sanaa kuullaan, siltä ei tukita korvia eikä sitä halveksita. Vielä hän lupaa Pyhän Hengen voiman ja vaikutuksen, jumalallista apua kestävänä pysymiseen sekä iankaikkisen autuuden.

8. Siksi emme saa muodostaa käsitystä siitä, kuinka meidät on valittu iankaikkiseen elämään, ihmisjärjen emmekä Jumalan lain perusteella. Ne ajaisivat meidät joko hurjaan, hillittömään, epikurolaiseen elämään tai sitten epätoivoon. Ne synnyttävät ihmisten sydämissä vahingollisia ajatuksia; eiväthän he omin neuvoin, omaa järkeään seuratessaan voi suojautua sellaisilta. Näin he pohtivat: ”Jos Jumala on valinnut minut autuuteen, ei millään voi joutua kadotukseen, vaikka mitä tekisin. Jos minua taas ei ole valittu iankaikkiseen elämään, ei minun kannata tehdä mitään hyvää, sehän on joka tapauksessa turhaa.”

9. Tämä oppi on ammennettava yksinomaan pyhästä, Kristusta julistavasta evankeliumista. Evankeliumi todistaa kirkkaasti, että (Room. 11:32) ”Jumala on sulkenut kaikki epäuskoon, että hän kaikkia armahtaisi”. Jumala ei tahdo, että kukaan (Hes. 33:11; Hes. 18:23) hukkuisi, vaan että jokainen kääntyisi ja uskoisi Herraan (1. Tim. 2:6) Kristukseen.

10. Tämä oppi on siis hyödyllinen ja lohdullinen, jokaiselle, joka syventyy Jumalan ilmoitettuun tahtoon ja tutkii asioita siinä järjestyksessä, jota pyhä Paavali noudattaa Roomalaiskirjeessä. Ensin Paavali ohjaa ihmisiä parannukseen, synnintuntoon, uskomaan Kristukseen ja olemaan kuuliainen Jumalalle. Vasta sitten hän puhuu Jumalan iankaikkisen valinnan salaisuudesta.

11. Tosin on kirjoitettu: (Matt. 20:16) ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala ei tahtoisi pelastaa kaikkia. Valittujen harvalukuisuus johtuu siitä, että monet eivät ollenkaan kuuntele Jumalan sanaa vaan ehdoin tahdoin väheksyvät sitä, tukkivat korvansa ja paaduttavat sydämensä. Näin he sulkevat Pyhän Hengen säännöllisen tien, niin ettei hän voi tehdä heissä työtään. Vaikka he kuulisivatkin sanan, he piittaamattomina viskaavat sen tuulen vietäväksi. Syypää tähän ei ole Jumala eikä hänen suorittamansa valinta vaan heidän oma ilkeytensä.

12. Kristityn tulee siis omaksua Jumalan iankaikkista valintaa koskevasta opinkohdasta sen verran kuin siitä on ilmoitettu Jumalan sanassa. Raamattu viittaa Kristukseen, ”elämän kirjaan”, joka aukaistaan ja jonka sisältö paljastetaan pyhää evankeliumia saarnattaessa. Näin siellä on kirjoitettuna: (Room. 8:30) ”Ne, jotka hän on valinnut, ne hän myös on kutsunut.” Kristuksesta voimme löytää Isän iankaikkisen valinnan. Onhan Isä iankaikkisen, jumalallisen aivoituksensa mukaan päättänyt, että hän ei tahdo pelastaa ketään muuta kuin ne, jotka tuntevat hänen Poikansa Kristuksen ja vilpittömästi uskovat häneen. Muut ajatukset on karkotettava mielestämme, koska ne eivät ole lähtöisin Jumalasta vaan pahan vihollisen kuiskuttelusta. Niiden avulla vihollinen koettaa tehdä tehottomaksi tai jopa kokonaan riistää meiltä sen suloisen lohdutuksen, jonka saamme tästä terveellisestä opista. Saammehan siitä tiedon, että meidät on kokonaan armosta, ilman yhtään omaa ansiota, Kristuksessa valittu iankaikkiseen elämään ja ettei meitä voi kukaan ryöstää hänen kädestään. Eihän Herra (Joh. 10:28) ole vain sanoin vakuuttanut armovalintaa vaan hän on vahvistanut sanansa valalla ja sinetöinyt ne pyhillä sakramenteilla. Näitä meidän tulee syvimmissä ahdistuksissamme muistaa ja näistä etsiä rohkaisua. Siten voimme sammuttaa Perkeleen tuliset (Ef. 6:16) nuolet.

13. Samalla meidän on mitä tunnollisimmin noudatettava elämässämme Jumalan tahtoa. Siten teemme saamamme kutsun lujaksi, niin kuin pyhä Pietari kehottaa. (2. Piet. 1:10) Erityisen tarkoin meidän on pidettävä kiinni Jumalan ilmoitetusta sanasta, joka ei meitä ikinä petä.

14. Jumalan iankaikkista valintaa on nyt lyhyesti selvitetty siten, että Jumala saa kaiken hänelle kuuluvan kunnian: hän yksin pelastaa meidät, sulasta laupeudesta, ilman mitään meidän ansiotamme, oman tahtonsa aivoituksen mukaan. (Ef. 1:11) Tällä tavoin ei toisaalta anneta kenellekään vähintäkään aihetta masennukseen tai raakaan ja hurjaan elämään.

Antithesis eli negativa; väärä oppi

Me uskomme ja ajattelemme siis tähän tapaan: Muutamat käsittelevät väärällä tavalla oppia siitä, että Jumala on armossaan suorittanut valinnan iankaikkiseen elämään. Näiden opetuksen pohjalta murheelliset kristityt eivät saa tästä opista lohdutusta, vaan se ajaa heidät masennukseen tai epätoivoon; katumattomat sitä vastoin sen perusteella vain vahvistuvat piittaamattomuudessaan. Sellainen opetus ei ole Jumalan sanan eikä tahdon mukaista, vaan sitä harjoitetaan järjen mukaan ilkeän Saatanan yllytyksestä. Onhan apostolin todistuksen mukaan kaikki, mikä on kirjoitettu Raamattuun, kirjoitettu (Room. 15:4) ”meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo”.

Näin ollen me hylkäämme seuraavat harhat:

1. Opetetaan, ettei Jumala tahdo kaikkien ihmisten kääntyvän ja uskovan evankeliumia.

2. Kun Jumala kutsuu meitä luokseen, hän ei silti todella tarkoita, että kaikkien ihmisten pitäisi tulla hänen tykönsä.

3. Jumala ei tahdo kaikkien pelastuvan, vaan jotkut on pelkästään Jumalan päätöksen, aivoituksen ja tahdon perusteella säädetty kadotukseen, niin että he eivät voi pelastua. Heidän syntiään ei tällöin ole otettu huomioon.

4. Jumalan valinnan peruste, se syy, jonka tähden Jumala on valinnut meidät iankaikkiseen elämään, ei ole yksin Jumalan laupeus ja Kristuksen pyhistä pyhin ansio, vaan jokin peruste löytyy myös meistä.

Kaikki nämä ovat rienaavia, hirmuisia harhaoppeja. Ne riistävät kristityiltä kaiken sen lohdutuksen, jonka pyhä evankeliumi ja pyhien sakramenttien käyttäminen heille antavat. Siksi näitä oppeja ei saa sietää Jumalan kirkossa.

Olemme nyt lyhyesti ja yksinkertaisesti selvittäneet ne kiistanalaiset opinkohdat, joista Augsburgin tunnustukseen yhtyneet jumaluusoppineet ovat jonkin aikaan väitelleet ja opetuksessaan esittäneet eri mielipiteitä. Jokainen tavallinen kristitty voi nyt Jumalan sanan ja katekismuksensa johdolla päästä selville siitä, mikä on oikein, mikä väärin. Emmehän ole vain esittäneet oikeaa oppia vaan olemme myös paljastaneet sitä vastustavan harhaopin, olemme torjuneet harhat ja siten perin pohjin ratkaisseet kaikki pahennusta herättäneet kiistat.

Kaikkivaltias Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Isä, suokoon meille armollisesti Pyhän Henkensä, että me kaikki olisimme hänessä yhtä ja pysyisimme lujina tässä kristillisessä, Jumalalle mieluisessa yksimielisyydessä. Aamen.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/11. Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta(sivut 452 – 455)

Tämä saisi nyt olla viimeinen vastaukseni tässä keskustelussa.

1
Mielestäni Mooses ei puhu mistään valitsemisen kyvystä, vaan
saarnaa kansalle lakia.
Aivan samanlaista lakisaarnaa on ”Älä tapa” tai ”kunnioita…. jotta kauan eläisit maan päällä”. Käsky ja siihen liittyvä lupaus.
2
Niillä on vain 1 tarkoitus: pelottaa ja uhata ja ohjata näin
hakemaan armoa.
2.1 Ei tässä silti mitään ihmisen valintaa milestäni ole.
Kristus on se, joka sanoo ihmiselle ”effata” ja hän alkaa kuulemaan mitä laki sanoo. Tunnen ihmisiä, jotka ovat 70 vuotta istuneet seuroissa ja silti kuolleet muuttumatta – ainakin puhumatta sanaakaan Kristuksesta.
Saul oli koko ikänsä kuullut ja lukenut lakia, ja vasta Damaskoksen tiellä aukeni lain sana ja synti virkosi.
Eiiköhän Kristus ole se, joka tarttuu kuolleenkantajien paareihin, ja kuollut herää. Ei hän sitä itse tee.
En siis ollut muuttanut mieltäni.

Kukaan ei tule minun luokseni, ellei Isäni joka minut lähetti, vedä häntä.

Juha > Jumalan armo on aina eri asia kuin mitä me ihmiset voimme antaa tai haluamme antaa. Jumalan armo on pelkkää armoa, eikä meillä ole sen saamiseen mitään omaa ansiota.

V: Näyttää siltä, että sinä määrität armon eritavalla kuin Raamattu. Raamatun mukaan armoa on se, kun velkoja haluaa antaa velan anteeksi armosta, mutta kysyy ensin haluaako velallinen sen anteeksi ja jos haluaa, niin silloin saa anteeksi armosta. Mutta sinulle tällainen ei ole armoa, vaan lakia. Minä tahdon pitää kiinni kuitenkin sellaisesta armosta jota Raamattu opettaa. Sinusta ilmeisesti (kun et vastannut kysymykseeni) Jumala ei ole kaikkivaltias, koska hän ei pysty laittamaan syntistä ihmistä siihen tilaan, jossa hän voisi vastata kyllä tai ei, niin kuin nainen, kun mies kysyy häneltä, että tahdotko tulla puolisokseni.

jorma > Mielestäni Mooses ei puhu mistään valitsemisen kyvystä, vaan saarnaa kansalle lakia.

V: Kyllä siinä Jumala ihan selvästi Mooseksen kautta kysyy, että mitä kansa haluaa. Ja Jumala sanoo, että hän haluaisi kansan elävän, mutta kansa saa päättää. Tällaista on rakkaus. Se ei koskaan pakota tai aivopese. Se antaa aina mahdollisuuden valita, koska rakkaussuhde jonka Jumala haluaa tehdä ihmisten kanssa, perustuu aina vapaaehtoisuuteen, koska rakkaus ei voi perustua muuhun. Saatalla on toisenlainen tyyli. Se perustuu aina pakottamiseen, määräämiseen ja aivopesuun. Ja Saatanan agendalla on saada Jumalan luonne näyttämään juuri siltä, minkälainen hänen itsensä luonne on, ja on kristittyjenkin keskuudessa onnistunut todella hyvin. Jumala on sadisti, pakottaja ja aivopesijä. Puolustukseksi sanotaan, ettemme voi arvostella häntä. Me emme arvostelekaan, vaan toteamme että näin vain on, jos ennaltamäärääminen ja tahdottomuus on totta. Ja silloin kai Jumala on mielissään kun hänen luonteestaan puhutaan totta.

jorma > Niillä (edellä olevalla Moos.tekstillä) on vain 1 tarkoitus: pelottaa ja uhata ja ohjata näin hakemaan armoa.

V: Siis, ihmisen on haettava armoa. Mutta tällöinhän kyseessä on ihmisen teko. Jos ihminen ei hae armoa, niin ei saa niinkö? Jos saa muutenkin koska armo on määrätty automaattisesti joillekin, niin eihän silloin mitään pelottelutekstejä tarvita, eikä armon hakemista. Huomaatko, olet omien käsitystesi kanssa ristiriidassa.

jorma > Kukaan ei tule minun luokseni, ellei Isäni joka minut lähetti, vedä häntä.

V: Näin on. Jumala vetää ensin lähelleen ja sitten kysyy: tahdotko?

Paavali puhuu myös ihmisten vallinnasta kun hän puhuu niistä, ”jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua” 2.Tess.2:10.

Kun Jumala vetää puoleensa ja tarjoaa pelastusta ja rakkautta totuuteen, niin ihminen joutuu valitsemaan ottaako vastaan rakkauden totuuteen vai ei. Ja niin kun olen sanonut, että tällaisia valintatekstejä Raamatussa on satoja. Jos ennaltamäärääminen ja tahdottomuus olisivat totta, niin nämä tekstit olisivat täysin merkityksettömiä, samoin myös kaikki uhkaustekstit. Itse asiassa koko Raamattu olisi turha, koska Jumala on määrännyt jo aikojen aamuna tietyt ihmiset pelastumaan, niin mihin Raamattua silloin tarvittaisiin?

Kun ateisti kieltää Jumalan, niin hän tekee sen siksi, että voi vaimentaa omantuntonsa. Hän voi näin elää niin kuin haluaa, eikä hän joudu tuomiolle, koska Jumalaa ei ole. Kun kristitty haluaa elää ainakin joissain asioissa vastoin Raamatun opetusta, eikä siis tehdä asiassa parannusta, niin hän vaimentaa omantuntonsa sillä, että uskottelee olevansa pelastettu, koska Jumala on hänet ennalta määrännyt pelastukseen ja hänellä ei ole valinnan mahdollisuutta. Tätä sitten sanotaan Raamatun armoksi ja siksi tuomiota hänen kohdallaan ei tule.

Raamatun perusteella sekä ateisti, että tällainen kristitty ovat pahasti eksyksissä. Jos Raamattu ei ole totta, niin silloin näillä kummallakaan ei ole mitään hätää.

Mitä tulee kirkkojen tunnustuskirjoihin ja traditioihin, joita hyvin mielellänne lainaatte, niin ne on aina koeteltava Raamatulla. Uskonpuhdistus jatkuu edelleen, se ei pysähtynyt Lutheriin. Raamattu sanoo, ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” Sananl.4:18. Siis valo lisääntyy ja toisinaan lisääntynyt valo näyttää, että se mitä ennen luultiin valoksi, ei ollutkaan valoa. Tällöin kuluu seuraava ohje, ”Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen” Ap.t.17:30.

Jos uskonpuhdistajat eläisivät nyt ja heillä olisi se mieli mikä heillä oli, niin he iloissaan ottaisivat sen valon vastaan mikä nyt Raamatusta loistaa, aivan niin kuin he tekivät silloinkin. Mutta nyt monet, jotka sanovat seuraansa uskonpuhdistajia, ovat jähmettyneet siihen mihin uskonpuhdistajat pääsivät, eivätkä ole valmiita menemään uskonpuhdistuksen hengessä eteenpäin. Jos uskonpuhdistajat olisivat olleet tällaisella mielellä, niin he olisivat perustaneet oppinsa kirkkonsa, eli Rooman kirkon traditioon ja uskonpuhdistus olisi jäänyt tekemättä. Mutta heillä oli selkärankaan laittaa oman rakkaan kirkkonsa opetus Raamatun koeteltavaksi ja näin he huomasivat virheitä. Ja kun he olivat huomanneet, ettei heidän kirkkonsa opetus vastannutkaan jossain Raamattua, niin he lähtivät seuraamaan Raamattua, vaikka henki menisi. Nyt ei olla valmiita seuraamaan lisääntynyttä valoa, koska kivat seurakuntasuhteet kärsisivät. Ai niin, mutta eihän sitä tarvitsekaan, koska jos Jumala on määrännyt pelastukseen ja näin voi tehdä miten haluaa, eikö niin?